Jäljittele heidän uskoaan

Hän avautui Jumalalle rukouksessa

HANNA valmisteli kiireisenä matkaa yrittäen unohtaa ongelmansa. Tämän olisi pitänyt olla onnellista aikaa. Hannan aviomiehellä oli joka vuosi tapana viedä koko perhe palvomaan Silossa sijaitsevaan tabernaakkeliin. Jehova halusi noiden tilaisuuksien olevan iloisia (5. Mooseksen kirja 16:15). Epäilemättä Hanna olikin lapsesta saakka nauttinut noista juhlista. Viime vuosina hänen elämänsä oli kuitenkin muuttunut.

Hannalla oli rakastava aviomies, Elkana. Mutta Elkanalla oli myös toinen vaimo. Tämän nimi oli Peninna, ja hän näytti omistautuneen Hannan kiusaamiseen. Peninna oli jopa keksinyt, miten tehdä näistä vuosittaisista tilaisuuksista äärimmäisen tuskallisia Hannalle. Miten? Mikä tärkeämpää, miten Hannan usko Jehovaan auttoi häntä selviytymään usein sietämättömältä vaikuttavasta tilanteesta? Jos sinä kohtaat haasteita, jotka tuntuvat riistävän elämästä kaiken ilon, Hannan tarina voi olla sinusta erityisen koskettava.

”Miksi sydämesi tuntee tuskaa?”

Raamattu kertoo, että Hanna painiskeli elämässään kahden suuren ongelman kanssa. Ensimmäiseen hän ei juurikaan voinut vaikuttaa, toiseen ei senkään vertaa. Hän ei ensinnäkään ollut miehensä ainoa vaimo, ja hänen kilpailijattarensa vihasi häntä. Toiseksi Hanna oli hedelmätön. Tällainen tilanne on vaikea kenelle tahansa aviovaimolle, joka haluaisi saada lapsia, mutta sikäläisessä kulttuurissa lapsettomuus oli katkeran surun aihe. Perheet luottivat siihen, että lasten kautta suvun nimi säilyisi. Hedelmättömyyttä pidettiin suurena häpeänä.

Jollei Peninnaa olisi ollut, Hanna olisi saattanut kantaa taakkansa rohkeasti. Se että miehellä oli monta vaimoa, ei ollut koskaan ihanteellinen tilanne. Kilpailua, riitelyä ja sydänsurua riitti. Moniavioisuus oli kaukana siitä yksiavioisuuden normista, jonka Jumala oli asettanut Eedenin puutarhassa (1. Mooseksen kirja 2:24).a Niinpä Raamatussa maalataan synkkä kuva moniavioisuudesta, ja se miten riipaisevaan sävyyn siinä kuvaillaan Elkanan huonekunnassa vallinnutta tilannetta, on paljonpuhuva todiste tuon järjestelyn synnyttämistä ongelmista.

Elkana rakasti eniten Hannaa. Juutalaisen perimätiedon mukaan hän oli mennyt ensin naimisiin Hannan kanssa ja Peninnan kanssa vasta joitakin vuosia myöhemmin. Joka tapauksessa Peninna, joka oli äärettömän mustasukkainen Hannalle, keksi monia tapoja kiusata kilpailijatartaan. Hannaan nähden Peninnalla oli se suuri etu, että hänelle syntyi lapsia toinen toisensa perään, ja hänen itsetietoisuutensa kasvoi kasvamistaan aina uuden lapsen myötä. Sen sijaan että Peninna olisi ollut pahoillaan Hannan vuoksi ja lohduttanut tätä tämän ahdingossa, hän käytti hyväkseen tuota arkaa asiaa. Raamattu sanoo, että Peninna kiusasi Hannaa kiusaamistaan ”saadakseen hänet hämmennyksiin” (1. Samuelin kirja 1:6). Peninna toimi näin tieten tahtoen. Hän halusi loukata Hannaa ja onnistui siinä.

Oiva tilaisuus kiusaamiseen näyttikin koittavan aina vuosittaisen Silon-matkan aikaan. Jokaiselle Peninnan lukuisista lapsista – ”kaikille tämän pojille ja tyttärille” – Elkana antoi osuuksia Jehovalle uhratuista uhreista. Mutta lapseton Hanna sai vain oman osuutensa. Tuolloin Peninna komenteli Hannaa niin kovin ja muistutti tätä tämän hedelmättömyydestä, että naisparka puhkesi kyyneliin ja menetti jopa ruokahalunsa. Elkana ei voinut olla huomaamatta, että hänen rakas Hannansa oli ahdistunut eikä syönyt mitään. Niinpä hän yritti lohduttaa Hannaa. Hän kysyi: ”Hanna, miksi itket ja miksi et syö, ja miksi sydämesi tuntee tuskaa? Enkö minä ole sinulle parempi kuin kymmenen poikaa?” (1. Samuelin kirja 1:4–8.)

Elkana ainakin huomasi, että Hannan ahdistuneisuus liittyi hänen hedelmättömyyteensä. Ja Hanna varmaan arvosti suuresti sitä, että hänen miehensä huomaavaisesti vakuutti rakkauttaan.b Elkana ei kuitenkaan ottanut puheeksi Peninnan ilkeyttä, eikä Raamattu mainitse Hannan kertoneen siitä hänelle. Ehkäpä Hanna huomasi, että Peninnasta kanteleminen huonontaisi vain hänen omaa tilannettaan. Pystyisikö Elkana muuttamaan mitään? Eikö Peninnan pahantahtoisuus Hannaa kohtaan vain voimistuisi, ja eivätkö tuon häijyn naisen lapset ja palvelijatkin vain seuraisi hänen malliaan? Hanna tuntisi olonsa aina vain syrjäytyneemmäksi omassa huonekunnassaan.

Emme tiedä, oliko Elkana täysin perillä Peninnan raukkamaisesta ja ilkeästä käytöksestä vai ei, mutta Jehova Jumalalta se ei jäänyt huomaamatta. Hänen Sanansa paljastaa koko kuvan ja varoittaa näin vakavasti lankeamasta mustasukkaisuuteen ja ilkeyteen, jotka saattavat vaikuttaa pikkuasialta. Toisaalta Hannan kaltaiset viattomat ja rauhaa rakastavat ihmiset voivat saada lohtua sen tietämisestä, että oikeudenmukainen Jumala oikaisee kaikki asiat omana aikanaan ja omalla tavallaan (5. Mooseksen kirja 32:4). Kenties Hanna tiesi tämän, sillä apua saadakseen hän kääntyi Jehovan puoleen.

Ei enää huolestunut

Koko aamu oli yhtä vilskettä ja hyörinää. Kaikki, jopa lapset, valmistelivat matkalle lähtöä. Suuren perheen oli kuljettava yli 30 kilometrin päähän Siloon Efraimin mäkisessä maastossa.c Jalkapatikassa matkaan kului päivä tai pari. Hanna tiesi, miten hänen kilpailijattarensa toimisi. Silti Hanna ei jäänyt kotiin. Näin hän näytti oivallista esimerkkiä nykyisille Jumalan palvojille. Ei ole koskaan viisasta antaa toisten huonon käytöksen vaikuttaa Jumalan palvontaamme. Jos antaisimme käydä näin, jäisimme vaille juuri niitä siunauksia, jotka vahvistavat meitä kestämään.

Kuljettuaan koko pitkän päivän kiemurtelevia vuoristoteitä tämä suuri perhe lähestyi viimein Siloa. Se sijaitsi kukkulalla, jota ympäröivät vielä korkeammat kukkulat. Perheen lähestyessä määränpäätään Hanna todennäköisesti mietti kovasti, mitä hän rukoilisi Jehovalta. Perille päästyään he nauttivat aterian. Hanna vetäytyi joukosta niin pian kuin pystyi ja lähti kohti Jehovan tabernaakkelia. Lähellä temppelin ovenpieltä istui ylimmäinen pappi Eeli. Mutta Hannalla oli mielessään itse Jumala. Hän luotti siihen, että täällä tabernaakkelissa häntä kuultaisiin. Vaikka kukaan muu ei täysin käsittäisi hänen ahdinkoaan, niin hänen taivaallinen Isänsä kyllä ymmärtäisi sen. Katkeruuden tunteet kuohuivat Hannan sisimmässä, ja hän puhkesi itkuun.

Hannan koko ruumis vavahteli nyyhkytyksistä, ja hän puhui Jehovalle itsekseen. Hänen huulensa värisivät, kun hän hiljaa mielessään puki tuskansa sanoiksi. Hän rukoili pitkään ja purki sydäntään Isälleen. Hän kyllä pyysi Jumalaa täyttämään hänen äärimmäisen kaipauksensa saada jälkeläinen, mutta hänellä oli mielessään muutakin. Hän ei tahtonut vain saada Jumalalta siunauksia vaan myös halusi antaa Jumalalle sen minkä voi. Niinpä Hanna teki juhlallisen lupauksen, että jos hän saisi pojan, hän omistaisi hänet Jehovan palvelukseen tämän eliniäksi. (1. Samuelin kirja 1:9–11.)

Näin Hanna näytti esimerkkiä rukoilemisesta kaikille Jumalan palvelijoille. Jehova kehottaa huomaavaisesti kansaansa puhumaan hänelle avoimesti ja varauksetta sekä purkamaan huolensa hänelle kuin luottavainen lapsi rakkaalle vanhemmalle (Psalmit 62:8; 1. Tessalonikalaisille 5:17). Apostoli Pietari henkeytettiin kirjoittamaan Jehovan rukoilemisesta seuraavat lohduttavat sanat: ”[Heittäkää] kaikki huolenne hänelle, sillä hän huolehtii teistä.” (1. Pietarin kirje 5:7.)

Ihmiset eivät kuitenkaan ole yhtä ymmärtäväisiä ja empaattisia kuin Jehova. Itkiessään ja rukoillessaan Hanna säpsähti kuullessaan äänen. Ylimmäinen pappi Eeli oli tarkkaillut häntä ja sanoi hänelle: ”Kuinka kauan esiinnyt juopuneena? Haihduta viinihumalasi.” Eeli oli huomannut, että Hannan huulet värähtelivät, hän itki ja oli poissa tolaltaan. Sen sijaan että Eeli olisi kysynyt, mikä oli vialla, hän päätteli hätäisesti, että Hanna oli humalassa. (1. Samuelin kirja 1:12–14.)

Kuinka tuskallista Hannasta onkaan täytynyt olla, että syvimmän ahdingon hetkellä hän joutui kuulemaan sellaisen perättömän syytöksen – ja vielä mieheltä, joka oli niin kunnioitetussa asemassa! Siitä huolimatta Hanna oli jälleen erinomaisena esimerkkinä uskosta. Hän ei antanut ihmisen epätäydellisyyden muodostua esteeksi omalle Jehovan palvonnalleen. Hän vastasi Eelille kunnioittavasti ja selitti tilanteensa. Tajutessaan olleensa väärässä Eeli sanoi ehkä lempeämpään sävyyn: ”Mene rauhassa, ja myöntyköön Israelin Jumala anomukseesi, jonka olet hänelle esittänyt.” (1. Samuelin kirja 1:15–17.)

Miten Hannaan vaikutti se, että hän avautui Jehovalle ja palvoi häntä hänen tabernaakkelissaan? Raamattu kertoo: ”Nainen meni pois ja söi, eivätkä hänen kasvonsa enää näyttäneet huolestuneilta.” (1. Samuelin kirja 1:18.) Vuoden 1938 kirkkoraamattu sanoo, että Hanna ”[ei] enää näyttänyt murheelliselta”. Hannalla oli helpottunut olo. Hän oli ikään kuin siirtänyt tunneperäisen painolastinsa omilta harteiltaan äärettömän paljon leveämmille ja vahvemmille harteille, taivaallisen Isänsä kannettavaksi (Psalmit 55:22). Onko mikään ongelma hänelle liian raskas? Ei ole. Niin ei ollut silloin, ei ole nyt, eikä tule olemaan!

Kun jokin murhe masentaa ja ahdistaa meitä tai tuntuu musertavan raskaalta taakalta, meidän on hyvä noudattaa Hannan esimerkkiä ja puhua avoimesti Jumalalle, jota Raamattu sanoo ”rukouksen Kuulijaksi” (Psalmit 65:2). Jos toimimme näin uskoa ilmaisten, mekin voimme kokea, että murheemme tilalle tulee ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen” (Filippiläisille 4:6, 7).

”Eikä ole meidän Jumalamme kaltaista kalliota”

Seuraavana aamuna Hanna palasi Elkanan kanssa tabernaakkeliin. Hän oli todennäköisesti kertonut miehelleen pyynnöstään ja lupauksestaan, sillä Mooseksen laissa sanottiin, että miehellä oli oikeus mitätöidä vaimonsa juhlallinen lupaus, jos tämä oli antanut sen ilman miehensä suostumusta (4. Mooseksen kirja 30:10–15). Tämä uskollinen mies ei kuitenkaan tehnyt mitään sellaista. Sen sijaan hän ja Hanna palvoivat yhdessä Jehovaa tabernaakkelissa, ennen kuin lähtivät kotia kohti.

Entä milloin Peninna tajusi menettäneensä vaikutusvaltansa Hannaan? Raamattu ei vastaa tähän, mutta se, että Hannan kasvot eivät ”enää näyttäneet huolestuneilta”, osoittaa, että hän oli siitä eteenpäin paremmalla mielellä. Joka tapauksessa Peninna huomasi pian, että hänen ilkeytensä ei enää tepsinyt. Hänen nimeään ei enää mainita Raamatussa.

Kuukausien kuluttua Hannan mielenrauhan kruunasi suunnaton ilo. Hän oli raskaana! Tuo ilo ei kuitenkaan saanut Hannaa hetkeksikään unohtamaan, mistä hänen siunauksensa oli lähtöisin. Kun hänelle syntyi poika, hän antoi sille nimeksi Samuel, jonka merkitys on ’Jumalan nimi’ ja joka ilmeisesti viittaa Jumalan nimen avuksi huutamiseen, kuten Hanna oli tehnyt. Tuona vuonna hän ei lähtenyt Elkanan ja muun perheen mukaan matkalle Siloon. Hän pysyi lapsen kanssa kotona seuraavat kolme vuotta, kunnes se oli vieroitettu. Sitten hän keräsi voimansa sitä päivää varten, jona hänen täytyisi erota rakkaasta pojastaan.

Ero oli epäilemättä vaikea. Hanna kyllä varmasti tiesi, että Samuelista pidettäisiin hyvää huolta Silossa; kenties hänestä huolehtisivat tabernaakkelissa palvelevat naiset. Samuel oli kuitenkin vielä pieni, ja kukapa äiti ei haluaisi olla lapsensa kanssa! Siitä huolimatta Hanna ja Elkana toivat pojan Siloon kiitollisina, eivät vasten tahtoaan. He uhrasivat Jumalan huoneessa, ja he veivät Samuelin Eelin luo ja muistuttivat tätä siitä juhlallisesta lupauksesta, jonka Hanna oli siellä antanut vuosia aikaisemmin.

Sitten Hanna esitti rukouksen, joka Jumalan mielestä ansaitsi tulla osaksi hänen henkeytettyä Sanaansa. Kun luet 1. Samuelin kirjan 2:1–10:ssä olevat Hannan sanat, huomaat, kuinka joka rivi henkii Hannan vahvaa uskoa. Hän ylisti Jehovaa, koska tämä kykeni käyttämään voimaansa ihmeellisellä tavalla. Jehovalla oli vertaansa vailla oleva kyky tehdä pöyhkeistä nöyriä ja siunata sorrettuja. Hän saattoi riistää elämän tai jopa pelastaa kuolemasta. Hanna ylisti Isäänsä hänen ainutlaatuisen pyhyytensä, oikeudenmukaisuutensa ja uskollisuutensa johdosta. Hanna saattoi sanoa hyvästä syystä: ”[Ei] ole meidän Jumalamme kaltaista kalliota.” Jehova on täysin luotettava, muuttumaton ja turvapaikka kaikille sorretuille ja maahan poljetuille, jotka kääntyvät hänen puoleensa saadakseen apua.

Samuel-poikanen hyötyi varmasti suuresti siitä, että hänen äidillään oli niin vahva usko Jehovaan. Vaikka Samuel epäilemättä ikävöi äitiään kasvuvuosinaan, hänen ei tarvinnut tuntea, että hänet olisi unohdettu. Hanna palasi Siloon joka vuosi ja toi Samuelille pienen hihattoman vaatteen, jota tämä saattoi käyttää palvellessaan tabernaakkelissa. Jokainen ommel oli todiste siitä rakkaudesta ja kiinnostuksesta, jota Hanna tunsi poikaansa kohtaan. (1. Samuelin kirja 2:19.) Voimme vain kuvitella, kuinka hän puki Samuelin ylle uuden vaatteen, suoristeli sitä ja katseli hellästi poikaansa puhuen samalla ystävällisesti ja rohkaisevasti. Samuel sai olla kiitollinen siitä, että hänellä oli tällainen äiti, ja kasvaessaan hän oli siunaukseksi vanhemmilleen ja koko Israelille.

Hannaakaan ei unohdettu. Jehova siunasi häntä niin, että hän sai Elkanan kanssa vielä viisi lasta. (1. Samuelin kirja 2:21.) Suurin siunaus Hannalle oli kuitenkin ehkä juuri hänen suhteensa hänen Isäänsä Jehovaan, ja vuosien mittaan tuo side lujittui entisestään. Käyköön sinulle samoin, kun jäljittelet Hannaa ilmaisemalla samanlaista uskoa kuin hänellä oli!

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 17]

Kaksi merkittävää rukousta

Hannan kahteen rukoukseen, jotka on merkitty muistiin 1. Samuelin kirjan 1:11:een ja 2:1–10:een, sisältyy monia huomattavia piirteitä. Seuraavassa muutama:

◼ Ensimmäisen näistä kahdesta rukouksesta Hanna osoitti ”armeijoiden Jehovalle”. Hän on ensimmäinen henkilö, jonka Raamattu kertoo käyttäneen tätä nimitystä. Se esiintyy Raamatussa kaikkiaan 285 kertaa ja viittaa siihen, että Jumalan käskyvallan alaisena on suuri joukko henkipoikia.

◼ Huomaa, että Hanna ei esittänyt toista rukousta silloin, kun hänen poikansa syntyi, vaan vasta sitten, kun hän ja Elkana veivät pojan Siloon palvelemaan Jumalaa. Hannan suuri ilo ei siis johtunut siitä, että hän oli vaientanut kilpailijattarensa Peninnan, vaan siitä että Jehova oli siunannut häntä.

◼ Kun Hanna sanoi: ”Sarveni on korotettu Jehovassa”, hänellä on saattanut olla mielessään härkä, voimakas kuormajuhta joka käyttää sarviaan tehokkaasti. Todellisuudessa Hanna sanoi: ”Jehova, sinä teet minut vahvaksi.” (1. Samuelin kirja 2:1.)

◼ Hannan sanoja Jumalan ”voidellusta” pidetään profeetallisina. Tuo ilmaus käännetään myös ”messiaaksi”, ja Hanna on ensimmäinen ihminen, jonka Raamattu kertoo käyttäneen sitä tulevasta voidellusta kuninkaasta. (1. Samuelin kirja 2:10.)

◼ Noin tuhat vuotta myöhemmin Jeesuksen äiti Maria toisti Hannan lausumia ajatuksia, kun hän puolestaan ylisti Jehovaa (Luukas 1:46–55).

[Kuva s. 16]

Hannaa kiusasi suuresti hänen hedelmättömyytensä, ja Peninna teki kaikkensa saadakseen Hannan tuntemaan olonsa entistä kurjemmaksi.

[Kuva s. 16, 17]

Voitko jäljitellä Hannan esimerkkiä ja rukoilla Jumalaa sydämestäsi?

[Kuva s. 17]

Vaikka Eeli erehtyikin Hannan suhteen, Hanna ei loukkaantunut.