SAMUEL

(’Jumalan nimi’).

Huomattava profeetta (Ap 3:24; 13:20), jonka katsotaan perimätiedon mukaan kirjoittaneen Raamattuun Tuomarien kirjan, Ruutin kirjan ja osan 1. Samuelin kirjaa (vrt. 1Sa 10:25; 1Ai 29:29). Hänen isänsä Elkana oli ei-papillisiin kehatilaisiin kuuluva leeviläinen (1Ai 6:27, 28, 33–38). Samuel sai aikanaan kolme täysveljeä ja kaksi täyssisarta (1Sa 2:21).

Koska Samuelin äiti Hanna oli luvannut jo ennen raskaaksi tuloaan, että hänen poikansa palvelisi Jehovan nasiirina (1Sa 1:11), Samuel vietiin Silon tabernaakkeliin sen jälkeen, kun hänet oli vieroitettu (hän oli tuolloin ehkä ainakin 3-vuotias; vrt. 2Ai 31:16), ja hänet jätettiin sinne ylimmäisen papin Eelin huostaan (1Sa 1:24–28). Näin Samuel ”palveli Jehovaa” poikasena, vyöttäytyneenä pellavaefodiin. Hänen äitinsä kävi hänen luonaan joka vuosi ja toi hänelle uuden hihattoman vaatteen. (1Sa 2:18, 19.) Varttuessaan Samuel ”miellytti yhä enemmän sekä Jehovaa että ihmisiä” (1Sa 2:26).

Nuorena profeetaksi. Öisin Samuel nukkui ”Jehovan temppelissä, jossa Jumalan arkku oli”, ja hänen ensimmäinen tehtävänsä aamuisin oli nähtävästi avata ”Jehovan huoneen ovet” (1Sa 3:3, 15). Ilmeisesti sanoilla ”jossa Jumalan arkku oli” tarkoitetaan tabernaakkelialuetta, eikä niiden pidä tulkita merkitsevän sitä, että Samuel nukkui kaikkeinpyhimmässä. Ei-papillisena kehatilaisena leeviläisenä hänellä ei ollut oikeutta nähdä liiton arkkua eikä muitakaan pyhäkön sisäpuolella olevia pyhiä kalusteita (4Mo 4:17–20). Samuel sai mennä Jehovan huoneessa ainoastaan tabernaakkelin esipihalle. Näin ollen hänen on täytynyt avata esipihalle johtavat ovet, ja siellä hänen on täytynyt myös nukkua. Sinä aikana, jona tabernaakkeli oli pysyvästi Silossa, rakennettiin todennäköisesti jonkinlaisia huoneita, ja jokin niistä on voinut olla Samuelin nukkumapaikka.

Mentyään eräänä yönä levolle Samuel kuuli äänen kutsuvan häntä nimeltä. Hän kuvitteli puhujan olevan ylimmäinen pappi Eeli ja juoksi hänen luokseen. Kun tämä oli tapahtunut kolme kertaa, Eeli tajusi, että Jehova kutsui Samuelia, ja Eeli neuvoi, miten Samuelin tuli menetellä. Sitten Jehova ilmoitti Samuelille Eelin huoneelle langettamansa tuomion. Peloissaan Samuel ei kertonut tästä Jehovan sanasta mitään oma-aloitteisesti Eelille, ennen kuin tämä pyysi häntä kertomaan siitä. Näin alkoi Samuelin profeetan työ, ja koko Israel sai lopulta tietää, että hän oli tosiaan Jehovan profeetta. (1Sa 3:2–21.)

Johtaa Israelia tosi palvonnassa. Yli 20 vuotta myöhemmin israelilaiset hylkäsivät Samuelin kehotuksesta epäjumalanpalveluksen ja alkoivat palvella ainoastaan Jehovaa. Sen jälkeen Samuel käski koota israelilaiset Mispaan. Filistealaiset käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja lähtivät hyökkäykseen. Israelin pojat pelästyivät ja pyysivät Samuelia huutamaan Jehovaa avuksi. Hän teki niin ja uhrasi myös imevän karitsan teurasuhriksi. (1Sa 7:2–9.) Ei-papillisena kehatilaisena leeviläisenä Samuelilla ei tietenkään ollut valtuuksia hoitaa virkaa pyhäkön alttarilla (4Mo 18:2, 3, 6, 7), eikä hänen koskaan kerrotakaan tehneen niin. Jehovan edustajana ja profeettana hän saattoi kuitenkin Jumalan ohjeiden mukaisesti uhrata muualla, kuten tekivät myös Gideon (Tu 6:25–28) ja Elia (1Ku 18:36–38). Jehova vastasi Samuelin rukoukseen, syöksi filistealaiset sekasortoon ja antoi näin israelilaisten saada ratkaisevan voiton. Tämän muistoksi Samuel pystytti Mispan ja Jesanan välille kiven ja antoi sille nimen Eben-Eser (merk. ’avun kivi’). (1Sa 7:10–12.) Epäilemättä Samuel pyhitti tästä ja muista sodista saatua saalista tabernaakkelin ylläpitoa varten (1Ai 26:27, 28).

Samuelin päivinä filistealaiset kokivat muitakin tappioita (1Sa 7:13, 14), ja tuolle ajalle olivat ominaisia huomattavat pesah-juhlat (2Ai 35:18). Nähtävästi Samuel laati myös jonkinlaisen leeviläisiä portinvartijoita koskevan järjestelyn, joka ehkä oli pohjana Daavidin asettamalle organisaatiolle (1Ai 9:22). Samuel teki vuosittain Efraimin vuoristossa sijaitsevasta kotikaupungistaan Ramasta käsin kiertomatkan Beteliin, Gilgaliin ja Mispaan ja tuomitsi Israelia kaikissa noissa paikoissa (1Sa 7:15–17). Hän ei koskaan käyttänyt asemaansa väärin. Hänen elämänsä oli tahratonta. (1Sa 12:2–5.) Mutta hänen poikansa Joel ja Abia vääristivät oikeutta (1Sa 8:2, 3).

Voitelee Saulin kuninkaaksi. Samuelin poikien uskottomuus sekä ammonilaisten taholta uhkaava sota saivat Israelin vanhimmat pyytämään, että Samuel nimittäisi heille kuninkaan (1Sa 8:4, 5; 12:12). Jehova vastasi Samuelin tätä asiaa koskevaan rukoukseen, että vaikka kansan pyyntö osoittikin uskon puutetta Jehovan kuninkuutta kohtaan, niin profeetan tulisi suostua siihen ja kertoa heille, mitä kuninkaan oikeuksiin kuului. Vaikka Samuel sanoi kansalle, että monarkia johtaisi joidenkin vapauksien menetykseen, se vaati silti itselleen kuningasta. Kun Samuel oli lähettänyt israelilaiset pois luotaan, Jehova ohjasi asioita niin, että Samuel voiteli benjaminilaisen Saulin kuninkaaksi. (1Sa 8:6–10:1.) Sen jälkeen Samuel kutsui israelilaiset koolle Mispaan, ja siellä Saul valittiin arvalla kuninkaaksi (1Sa 10:17–24). Samuel puhui jälleen kuninkuuden oikeuksista, ja hän kirjoitti ne myös muistiin (1Sa 10:25).

Saulin voitettua ammonilaiset Samuel määräsi, että israelilaisten oli tultava Gilgaliin vahvistamaan kuninkuus. Tuossa tilaisuudessa Samuel kertasi omaa elämäänsä ja Israelin historiaa ja osoitti, että kuninkaan ja kansan täytyi totella Jehovaa, jotta heillä olisi jatkuvasti Jumalan hyväksymys. Painaakseen heidän mieleensä, miten vakava rikkomus Jehovan kuninkuuden hylkääminen oli, Samuel rukoili tuohon vuodenaikaan epätavallista rajuilmaa. Jehovan vastaus tuohon rukoukseen sai kansan tunnustamaan vakavan väärintekonsa. (1Sa 11:14–12:25.)

Tämän jälkeen Samuelin oli kahdesti nuhdeltava Saulia Jumalan ohjeiden rikkomisesta. Ensimmäisellä kerralla Samuel ilmoitti, että Saulin valtakunta ei olisi pysyvä, koska hän oli julkeasti uhrannut omin päin jäämättä odottamaan, kuten häntä oli käsketty (1Sa 13:10–14). Toinen tuomiosanoma, jonka Samuel välitti Saulille, oli se, että Jehova ottaisi kuninkuuden pois Saulilta itseltään, koska tämä oli tottelemattomasti säilyttänyt elossa kuningas Agagin sekä amalekilaisten katraan ja nautakarjan parhaat. Saulin pyynnöstä Samuel meni hänen kanssaan Israelin vanhinten ja kansan eteen. Sen jälkeen Samuel käski tuoda Agagin luokseen, ja sitten Samuel ”hakkasi Agagin kappaleiksi Jehovan edessä Gilgalissa”. (1Sa 15:10–33.)

Voitelee Daavidin. Kun nuo kaksi miestä sitten erosivat toisistaan, he eivät enää koskaan tavanneet. Samuel alkoi kuitenkin surra Saulia. Mutta Jehova Jumala keskeytti hänen suremisensa ja lähetti hänet Betlehemiin voitelemaan yhden Iisain pojista Israelin tulevaksi kuninkaaksi. Jotta Saul ei tulisi epäluuloiseksi ja surmaisi Samuelia, Jehova neuvoi Samuelia ottamaan mukaansa hiehon teurasuhriksi. Betlehemin vanhimmat vapisivat ehkä siksi, että he pelkäsivät Samuelin tulleen ojentamaan tai rankaisemaan heitä jonkin väärinteon vuoksi. Mutta hän vakuutti heille, että hänen tulonsa merkitsi rauhaa, minkä jälkeen hän kutsui Iisain poikineen uhriaterialle. Iisain esikoisen Eliabin ulkonäkö teki vaikutuksen Samueliin, joka ajatteli, että tämä poika oli varmasti Jehovan valitsema kuningas. Jehova ei kuitenkaan ollut valinnut Eliabia eikä ketään Iisain kuudesta muusta paikalla olleesta pojasta. Niinpä Iisain nuorin poika Daavid haettiin Samuelin vaatimuksesta laiduntamasta lampaita, ja sitten Samuel voiteli Jehovan käskystä Daavidin tämän veljien keskellä. (1Sa 15:34–16:13.)

Kun kuningas Saul oli myöhemmin yrittänyt useaan otteeseen surmata Daavidin, tämä pakeni Samuelin luo Ramaan. Molemmat miehet menivät sitten Najotiin, ja Daavid jäi sinne, kunnes Saul tuli itse etsimään häntä. (1Sa 19:18–20:1.) Daavidin ollessa vielä rajoitusten alainen Saulin takia ”Samuel kuoli, jolloin koko Israel kokoontui valittaen suremaan häntä ja hautaamaan häntä hänen talonsa luo Ramaan” (1Sa 25:1). Samuel kuoli siis Jehova Jumalan hyväksyttynä palvelijana palveltuaan uskollisesti koko elämänsä (Ps 99:6; Jer 15:1; Hpr 11:32). Hän oli osoittanut hellittämättömyyttä täyttäessään tehtäväänsä (1Sa 16:6, 11), antaumuksellisuutta tosi palvontaa kohtaan (1Sa 7:3–6), rehellisyyttä toimissaan (1Sa 12:3) sekä rohkeutta ja lujuutta ilmoittaessaan ja noudattaessaan Jehovan tuomioita ja päätöksiä (1Sa 10:24; 13:13; 15:32, 33).

Kertomusta siitä, miten Saul pyysi En-Dorin meediota nostattamaan hänelle Samuelin, on käsitelty artikkelissa SAUL nro 4.