ERILLISKAUPUNGIT
Jonkin kansan tai heimon kaupunkeja, jotka ovat jonkin toisen heimon alueen ympäröimiä. Nykyajan esimerkkejä erilliskaupungeista ovat olleet mm. entinen Länsi-Berliini, jota Itä-Saksan alue ympäröi, ja Yhdistyneille kansakunnille luovutettu alue, joka on kokonaan New Yorkin kaupungin sisällä. Osa muinaisesta Jerusalemista oli Israelin alueella sijaitseva jebusilaisten erilliskaupunki 400 vuoden ajan, kunnes Daavid lopulta valloitti sen (Jos 15:63; Tu 1:21; 19:11, 12; 2Sa 5:6–9).
Kun Luvattu maa jaettiin 12 heimon kesken, oli joidenkin heimojen varsinaisella alueella kaupunkeja, jotka kuuluivat jollekin toiselle heimolle. Joosuan 16:9:n mukaan ”Efraimin pojilla oli erilliskaupunkeja [tai: ”erotettuja (erillään olevia) kaupunkeja”] Manassen poikien perinnön keskellä” (Rbi8, alav.) eli ”kaupunkeja, jotka erotettiin efraimilaisille keskeltä manasselaisten perintöosaa” (KR-38; ks. myös Jos 17:8, 9). Jotkut Manassen pojista asuivat Isaskarin ja Asserin rajojen sisäpuolella olevissa kaupungeissa (Jos 17:11; 1Ai 7:29).
Simeonin perintöosaan kuului kaupunkeja, jotka sijaitsivat Juudan alueella, koska jälkimmäisen jako-osa ”osoittautui heille liian suureksi” (Jos 19:1–9; kartta, 1. osa, s. 744, 947). Leeviläisten hallitsemat 48 kaupunkia, joihin kuului 6 turvakaupunkia, olivat kaikki muiden heimojen alueilla olevia erilliskaupunkeja (Jos 21:3–41). Tällä tavalla täyttyi Simeonia ja Leeviä koskeva Jaakobin kuolinvuodeprofetia, jonka mukaan ’heillä on osa Jaakobissa, mutta heidät hajotetaan Israeliin’ (1Mo 49:7).