He tekivät Jehovan tahdon

Ruhtinaallisesti palkittu vierailu

MATKAN Sabasta Jerusalemiin on täytynyt olla kuningattarelle uuvuttava. Hän oli tottunut elämään ylellisesti. Nyt hän teki matkaa kamelin vauhdilla 2 400 kilometrin verran, suuren osan siitä polttavan kuumalla aavikolla. Erään arvion mukaan hänen matkansa olisi kestänyt kaikkiaan 75 päivää, ja tämä oli vasta yhteen suuntaan!a

Miksi tämä varakas kuningatar lähti Sabassa sijainneesta mukavasta kodistaan tälle vaivalloiselle matkalle?

Kiinnostavia kuulopuheita

Saban kuningatar tuli Jerusalemiin saatuaan ”kuulla Salomosta Jehovan nimen yhteydessä” (1. Kuninkaiden kirja 10:1). Kertomuksesta ei käy ilmi, mitä kuningatar oli täsmälleen kuullut, mutta tiedämme, että Jehova siunasi Salomoa poikkeuksellisella viisaudella, rikkaudella ja kunnialla (2. Aikakirja 1:11, 12). Miten kuningatar sai tietää tästä? Koska Saba oli kaupankäynnin keskus, hän on saattanut kuulla Salomon maineesta maassaan käyneiltä kauppiailta. Jotkut näistä olivat ehkä käyneet Ofirissa, maassa jonka kanssa Salomo teki huomattavia kauppoja (1. Kuninkaiden kirja 9:26–28).

Huomaa kuitenkin, että kuningatar oli kuullut Salomon maineesta ”Jehovan nimen yhteydessä”. Tämä ei siis ollut pelkkä liikematka. Ilmeisesti hän tuli pääasiassa kuulemaan Salomon viisautta, kenties jopa saadakseen tietää jotakin tämän Jumalasta Jehovasta. Koska hän polveutui luultavasti Seemistä tai Haamista, jotka olivat olleet Jehovan palvojia, häntä on ehkä kiinnostanut tutustua esi-isiensä uskontoon.

Pulmallisia kysymyksiä, tyydyttäviä vastauksia

Tavatessaan Salomon kuningatar alkoi koetella häntä ”pulmallisilla kysymyksillä” (1. Kuninkaiden kirja 10:1). Tässä käytetty heprean sana voidaan kääntää myös ’arvoituksiksi’. Tämä ei silti merkitse sitä, että kuningatar olisi haastanut Salomon merkityksettömään visailuun. On mielenkiintoista, että psalmissa 49:4 samaa heprean sanaa käytetään vakavista syntiä, kuolemaa ja lunastusta koskevista kysymyksistä. Saban kuningatarkin keskusteli Salomon kanssa todennäköisesti syvällisistä aiheista, jotka koettelivat tämän viisauden syvyyttä. Raamatussa kerrotaan, että hän ”alkoi puhua hänelle kaikkea, mikä sattui olemaan hänen sydäntään lähellä”. Salomo vuorostaan ”antoi hänelle selvityksen kaikkiin hänen asioihinsa. Osoittautui, ettei mikään asia jäänyt kuninkaalle salaiseksi asiaksi, johon hän ei olisi antanut hänelle selvitystä.” (1. Kuninkaiden kirja 10:2b, 3.)