Jemen – maa täynnä yllätyksiä

ARABIAN niemimaa! Kun ihmiset ajattelevat tätä eksoottista paikkaa, he näkevät usein mielessään hiekkadyynejä, kameleja ja karavaaneja. Vaikka aavikon dyynit ja polttava kuumuus ovatkin tunnusomaisia suurelle osalle tätä aluetta, sillä on kuitenkin myös muita piirteitä, jotka saattavat hyvinkin yllättää sinut.

Tarkastellaanpa esimerkiksi Jemeniä, kyynärpään muotoista maata, jota rajoittavat Punainenmeri ja Adeninlahti. Jemen on kaikkea muuta kuin karu hiekkalakeus: se on vuorten ja kanjonien maa; viinirypäleiden, aprikoosien ja muiden houkuttelevien hedelmien maa; sekä kiehtovan arkkitehtuurin maa. Vaikka aavikon paahtava kuumuus korventaa Jemenin rantakaistaleita, saatat hämmästyä saadessasi tietää, että sen ylängöillä vallitsee lämpötilaltaan miellyttävä ilmasto. Kristittyjen kannalta erityisen kiinnostavaa on kuitenkin sen vaikuttava historia, joka ulottuu kauas Raamatun aikoihin.

Suitsukkeen tie

Muinaisuudessa tämä osa maailmasta rikastui suuresti erään luonnonoikun ansiosta: Intian valtameren pasaatituulet toivat kosteutta Arabian etelärannikolle. Näiden kosteiden tuulten ansiosta pystyttiin luomaan ihanteelliset olot pihkapuiden kasvattamiseen, joiden kaarnasta saatiin suitsukkeeksi sanottua kumihartsia.a Kun suitsuketta poltetaan, siitä lähtee makea tuoksu, minkä vuoksi sitä suositaan uskonnollisissa menoissa. Nykyään Jemeniksi kutsutusta maasta tuli huomattava suitsukkeen myyjä.

Lisäksi muinainen Oofir, josta saatiin aikoinaan kaikkein hienointa kultaa, on saattanut sijaita Jemenissä (Job 22:24; 28:15, 16; Psalmit 45:10). Olipa asia miten tahansa, Jemen oli sellaisten entisajan kamelikaravaanien risteyspaikka, jotka kuljettivat kultaa, suitsuketta ja mausteita kaukaisiin paikkoihin, esimerkiksi muinaiseen Palestiinaan ja Tyyrokseen (Hesekiel 27:2, 22–25). Eivät ainoastaan kauppiaat koonneet näin itselleen suuria rikkauksia, vaan myös reitin varrella olleet eri kuningaskunnat, jotka vaativat karavaaneilta veroa.

Saban kuningaskunta, jonka uskotaan sijainneen nykyisen Jemenin itäosassa, alkoi hallita tätä karavaanitietä. Se tuli kuuluisaksi siitä, että se kävi kauppaa suitsukkeella, mirhalla, kullalla, jalokivillä ja norsunluulla (Jesaja 60:6). Salomon päivinä Saban kuningatar matkusti ”maan ääristä” kuulemaan omin korvin tuon kuninkaan viisautta (Matteus 12:42). Raamatun historiallisen kertomuksen mukaan hän meni Jerusalemiin ”sangen suuren seurueen kanssa, mukanaan kameleja, jotka kantoivat hajuaineita, kultaa ylen paljon ja kalliita kiviä” (1. Kuningasten kirja 10:1, 2). Muisto tästä muinaisesta kuningattaresta elää vielä tänäkin päivänä jemeniläisten keskuudessa. Vaikka häntä ei mainitakaan nimeltä Koraanissa, islamilaisessa traditiossa häntä kutsutaan nimellä Bilqīs, joka mainitaan monissa Jemenin kaupallisissa tuotteissa.

Heikkenemisen vuosisadat

Jemen oli satojen vuosien ajan hyvin vauras, minkä vuoksi roomalaiset antoivatkin sille latinalaisen nimen Arabia Felix, Onnellinen Arabia. Mutta kun roomalaiset tekivät luopiokristillisyydestä valtionuskonnon, suitsukkeen kysyntä väheni. Jemenin heikkenemistä kiihdytti Ma’ribissa sijainneen suuren padon katastrofaalinen sortuminen. Ma’rib oli sen valtavan kastelujärjestelmän keskus, jonka avulla tämä alue oli saanut vettä aina 700-luvulta eaa.

Jemen pääsi lyhyeksi ajaksi takaisin julkisuuden valokeilaan toisen hyödykkeen – kahvin – noustessa suosioon. Noin vuonna 1610 eurooppalaiset havaitsivat, miten miellyttävä aromi ja maku näissä Jemenin ylänköjen eksoottisissa pavuissa on. Punaisenmeren eteläpäässä sijaitsevasta Mokan kaupungista tuli kahvinviennin tärkein satama. Sana ”mokka” alkoikin tarkoittaa samaa kuin arabialainen kahvi, ja tuo sana tuli tutuksi kaikille pohjoisella pallonpuoliskolla asuville.

Ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun kahvipensaiden taimia vietiin toisiin maihin, missä niitä alettiin kasvattaa menestyksellisesti. Tämä johti siihen, että Mokan kaupunki alkoi heiketä. Vaikka kahvi on edelleen Jemenin tärkeä vientiartikkeli, Mokan kaupunki on nykyään vain hiljainen kalastussatama.

Silmäys Jemenin pääkaupunkiin

Siitä huolimatta, että Jemenin entinen loisto on himmennyt, sillä on edelleen monia kiehtovia – ja yllättäviä – piirteitä. Pääkaupunki San’a sijaitsee ylängöllä yli 2000 metrin korkeudessa lämpötilaltaan miellyttävässä ilmastossa. Suurin osa Jemenin 12 miljoonasta asukkaasta – jotka muodostavat noin kolmasosan koko Arabian väestöstä – ei elä kuumalla aavikolla, vaan tällä ylängöllä ja eri puolilla maata olevilla monilla vuorilla.

San’a on tuhansia vuosia vanha, mikä näkyy hyvin selvästi sen arkkitehtuurista. Kiviset rakennukset on koristeltu ikkunoiden kohdalta leikkauskoristeilla, jotka on kalkittu, sekä ristikkokaarilla ja monivärisillä lasimosaiikeilla. Joissakin osissa kaupunkia vanhat ja uudet rakennukset seisovat vierekkäin, niin ettei niitä käytännöllisesti katsoen voi erottaa toisistaan. Sokkeloisessa San’an vanhassa kaupunginosassa voidaan kuitenkin nähdä selvästikin satoja vuosia vanhoja rakennuksia, joista jotkin ovat kahdeksankerroksisia tai sitäkin korkeampia.

Kun lähdetään pois San’an vanhasta kaupungista, kuljetaan mahtavan, keskiaikaisen portin kautta ja päästään kiertelemään vuoristoiselle maaseudulle. Jokainen kylä pyöreine, neli- tai useampikerroksisine asuintorneineen, joiden ympärillä on ilman sementtiä tai laastia rakennetut suojamuurit, näyttää valtavalta, vuorenseinään rakennetulta linnoitukselta. Jotkin kylät sulautuvat itse asiassa niin hyvin ympäristöönsä, että ne voidaan nähdä vasta aivan läheltä.

Joku voi hämmästellä sitä, miten ihmiset ovat voineet asua näin korkealla. Mutta kun hän katsoo vielä ylemmäksi, hän näkee toisen rivin linnaketta muistuttavia asumuksia, jotka ovat vuorenseinämän suojassa näitäkin korkeammalla. Näitä vuoristokyliä ympäröivät jyrkille rinteille levittäytyvät aidatut penkereet.

Jemenin asukkaat

Maassa käyvät länsimaalaiset olettavat, että jemeniläiset ovat eksoottisia. Todellisuus voi kuitenkin jopa ylittää odotukset. Vuoristolaisheimon miehet voivat aluksi näyttää melko uhkaavilta. He käyttävät fuutaa, hameen tapaista, lanteille kietaistavaa vaatetta, ja leveää vyötä, johon on tungettu hyvin huomiota herättävä tikari. Monet kyläläiset kantavat olallaan jopa suurta konekivääriä.

Jemeniläismiehet ovat tosiaan ylpeitä aseistaan. Markkinapaikalla on kokonaisia osastoja, joissa myydään pelkästään käyriä tikareita nimeltä jambiyya. Yleensä pojat alkavat 14-vuotiaina kantaa tällaista tikaria miehuuden merkkinä. Niitä voidaan kuitenkin nähdä myös pikkupojilla. Tikarin kahva on voitu tehdä muovista, puusta tai hyvin kalliista sarvikuonon sarvesta, ja tupessa on usein kauniita hopeakoristeita. Sen terä on melko terävä. Onneksi näitä veitsen tapaisia aseita käytetään pääasiassa koristeina. Jemeniläismiehet ovat todellisuudessa varsin vieraanvaraisia ihmisiä ja arvostavat kaikkia vierailijoiden yrityksiä keskustella heidän kanssaan.

Jemeniläisnaiset näyttävät länsimaisen ihmisen silmissä aivan yhtä eksoottisilta. He pukeutuvat tummaan, ja heidän kasvonsa ovat täysin hunnun peitossa, niin ettei edes silmiä näy. Heidän elämänsä ei ole helppoa. Vuoristokylien naiset tekevät pitkiä ja raskaita työpäiviä kantaen vettä, ruokaa eläimille sekä polttoaineita. Suuret perheet ovat tavanomaisia.

Myös toreilla käynti avaa mahdollisuuden tarkkailla, miten nämä kiehtovat ihmiset elävät. Maustekaupoissa on ihastuttavia tuoksuja. Vesi herahtaa kielelle, kun katselee granaattiomenoita, persikoita, aprikooseja, viinirypäleitä ja manteleita. Käsityöläiset ovat tekemässä tuotteita nahasta sekä kullasta, hopeasta ja muista metalleista.

Torilla voi nähdä myös useita kojuja, joissa myydään katpensaan lehtiä. Katin pureskelulla tai imeskelyllä on lievästi piristävä vaikutus; jotkut sanovat, että siitä tulee helposti riippuvaiseksi. Katin pureskelu kuuluu silti olennaisena osana jemeniläisten elämään. Vuorenrinteillä on suuria alueita, joilla sitä viljellään. Ryhmiksi kokoontuneilla miehillä on tapana viettää tuntikausia pureskellen näitä lehtiä ja keskustellen toistensa kanssa. Jotkut pureskelevat katia myös tehdessään töitä tai jopa ajaessaan autoa.

Katin pureskelu on kuitenkin hyvin kallis tapa, johon kuluu jopa kolmasosa jemeniläisperheen tuloista. Jotkut kiinnittävät huomiota myös terveysriskeihin: se aiheuttaa esimerkiksi poskien epämuotoisuutta, unihäiriöitä, ruokahaluttomuutta sekä suolistotauteja. Jotkut hallituksen virkamiehet ovat siksi tuominneet selvin sanoin tämän huumeen. Tähän mennessä on nähtävissä kuitenkin vain vähän merkkejä siitä, että kat olisi menettämässä otettaan jemeniläisistä.

Toisaalta on olemassa merkkejä siitä, että perinteinen elämäntapa alkaa väistyä länsimaisten uudistusten tieltä. Monet miehet ovat lähteneet töihin ulkomaille. Jotkin perheet ovat muuttaneet kaupunkeihin, minkä vuoksi nuoret ovat joutuneet alttiiksi ulkomaisen musiikin ja videoesitysten vaikutukselle. On ymmärrettävää, etteivät kaikki ole innostuneita näkemään maansa nykyaikaistuvan.

On siksi kiinnostavaa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan tälle maalle. Jemenin arkeologisia raunioita on tutkittu suhteellisen vähän, ja tulevaisuudessa suoritettavat kaivaukset paljastavat ehkä joitakin kiehtovia salaisuuksia maan maineikkaasta menneisyydestä. Mutta Jemen, tämä yllätysten maa, on paikka, johon seikkailunhaluisen matkailijan kannattaa jo nyt mennä käymään. (Lähetetty.)

[Alaviitteet]

[Kuva s. 24, 25]

Bab el Jemen, San’an portti, joka johtaa vanhaan kaupunginosaan

[Kuva s. 26]

Oikealla: Tikaritori San’assa

[Kuva s. 26]

Alhaalla: Pikkukaupungit sulautuvat ympäristöönsä