JEROBEAM

Kaksi Israelin kuningasta, joiden hallituskausien väli oli noin 130 vuotta.

1. Israelin kymmenen heimon valtakunnan ensimmäinen kuningas; Nebatin, Seredan kylästä kotoisin olleen Salomon virkamiehen, poika; Efraimin heimoa. Jerobeam jäi ilmeisesti jo nuorena isättömäksi, ja hänen leskiäitinsä Serua kasvatti hänet. (1Ku 11:26.)

Kun Salomo huomasi, että Jerobeam oli urhoollinen, väkevä mies ja lisäksi kova työntekijä, hän asetti tämän vastuulle Joosefin huoneen pakkotyövelvolliset (1Ku 11:28). Myöhemmin Jumalan profeetta Ahia kääntyi Jerobeamin puoleen hätkähdyttävine uutisineen. Revittyään oman uuden vaatteensa 12 kappaleeksi tämä profeetta käski Jerobeamin ottaa niistä kymmenen kappaletta sen vertauskuvaksi, että Jehova repäisisi Salomon valtakunnan kahtia ja tekisi Jerobeamista kymmenen heimon kuninkaan. Tämän oli kuitenkin määrä merkitä pelkästään hallinnollista jakoa eikä poikkeamista samalla pois tosi palvonnasta, jonka keskuspaikkana oli Jerusalemissa, eteläisen valtakunnan pääkaupungissa, sijaitseva temppeli. Jehova vakuuttikin Jerobeamille, että hän siunaisi hänen hallituskauttaan ja soisi sille menestystä ja pystyttäisi hänelle pysyvän huoneen hänen seuraajistaan, jos hän noudattaisi Jumalan lakeja ja käskyjä. (1Ku 11:29–38.)

Mahdollisesti sen jälkeen kun Salomo oli kuullut näistä tapahtumista, hän etsi tilaisuutta tappaakseen Jerobeamin. Jerobeam pakeni kuitenkin Egyptiin ja jäi sinne farao Sisakin suojelukseen Salomon kuolemaan asti. (1Ku 11:40.)

Tieto Salomon kuolemasta n. 998 eaa. sai Jerobeamin palaamaan nopeasti kotimaahansa, missä hän yhdessä kansansa kanssa vaati Salomon poikaa Rehabeamia keventämään heidän taakkojaan, jos tämä uutena kuninkaana halusi saada heidän tukensa. Rehabeam hylkäsi kuitenkin vanhojen neuvonantajien hyvän neuvon ja kuunteli mieluummin nuoria ikätovereitaan, jotka kehottivat häntä lisäämään kansan työtaakkaa. Kymmenen heimoa reagoivat tähän tylyyteen tekemällä Jerobeamista kuninkaansa. Todellisuudessa ”Jehovan aloitteesta tapahtui asioissa käänne, jotta Jehova tosiaan toteuttaisi sen sanansa, jonka hän oli puhunut silolaisen Ahian välityksellä”. (1Ku 12:1–20; 2Ai 10:1–19.)

Vasta virkaanasetettu kuningas Jerobeam ryhtyi heti rakentamaan Sikemiä kuninkaalliseksi pääkaupungikseen, ja Sikemin itäpuolelta, Jordanin toiselta puolelta, hän linnoitti Penuelin (Penielin) asutusalueen, paikan jossa Jaakob oli paininut enkelin kanssa (1Ku 12:25; 1Mo 32:30, 31). Nähdessään alamaistensa virtaavan Jerusalemin temppeliin palvomaan Jerobeam kuvitteli mielessään, että he saattaisivat aikanaan siirtyä Rehabeamin kannattajiksi ja sitten tappaa hänet. Hän päätti estää tämän perustamalla uskonnon, joka keskittyi kahden kultaisen vasikan ympärille: toisen vasikan hän asetti etelään Beteliin ja toisen pohjoiseen Daniin. Hän järjesti myös oman papistonsa. Se ei koostunut Aaronin huoneeseen kuuluvista papeista vaan tavallisista ihmisistä, jotka halusivat hankkia itselleen tuon viran uhraamalla sonnin ja seitsemän pässiä. He toimivat sitten pappeina ”uhrikukkuloita ja vuohenmuotoisia demoneja ja valmistamiaan vasikoita varten”. Lisäksi Jerobeam keksi erityisiä juhlapäiviä, ja hän itse johdatti kansan uhraamaan hänen uusille, omatekoisille jumalilleen. (1Ku 12:26–33; 2Ku 23:15; 2Ai 11:13–17; 13:9.)

Kerran kun Jerobeam oli suitsuttamaisillaan uhrisavua alttarillaan Betelissä, Jehovan henki sai erään Jumalan miehen ojentamaan kuningasta hänen inhottavan epäjumalanpalveluksensa vuoksi, ja kun kuningas määräsi, että tämä Jumalan palvelija oli otettava kiinni, alttari halkesi, jolloin sillä ollut tuhka valui pois, ja kuninkaan käsi kuivettui. Käsi palautui kuntoon vasta kun Jumalan mies oli lepyttänyt Jehovan suuttumusta, mutta senkin jälkeen Jerobeam jatkoi Jehovan rienaamista ja uhmaamista. (1Ku 13:1–6, 33, 34.) Hänen aloittamaansa vasikanpalvontaa nimitettiin ”Jerobeamin synneiksi”, joihin muut Israelin kuninkaat syyllistyivät antamalla tämän luopiopalvonnan jatkua (1Ku 14:16; 15:30, 34; 16:2, 19, 26, 31; 22:52; 2Ku 3:3; 10:29, 31; 13:2, 6, 11; 14:24; 15:9, 18, 24, 28; 17:21–23).

Rehabeam kuoli Jerobeamin 18. hallitusvuonna, mutta näiden kahden kansakunnan välinen sotatila jatkui Rehabeamin seuraajan, hänen poikansa Abiamin (Abian), kolmivuotisen hallituskauden ajan (1Ku 15:1, 2, 6; 2Ai 12:15). Erään kerran Abia kokosi 400000 miestä taisteluun Jerobeamin kaksi kertaa suurempia joukkoja vastaan. Jerobeamin ylivoimasta ja hänen nokkelasta väijytystaktiikastaan huolimatta hänet lyötiin pahoin. Hän menetti 500000 miestä ja monet efraimilaiskaupungeistaan sekä koki suuren nöyryytyksen. Juuda sai voiton, koska Abia ja hänen miehensä luottivat Jehovaan ja pyysivät häneltä apua. (2Ai 13:3–20.)

Jerobeamin onnettomuutta synkensi entisestään se, että hänen poikansa Abia sairastui hengenvaarallisesti, jolloin kuningas käski vaimonsa pukeutua tuntemattomaksi ja lähetti hänet sitten lahja mukanaan vanhan ja jo sokean profeetta Ahian luo tiedustelemaan, toipuisiko lapsi. Vastaus oli kielteinen. Lisäksi ennustettiin, että kaikki Jerobeamin miespuoliset perilliset karsittaisiin pois ja että lukuun ottamatta tätä poikaa, jossa Jehova oli havainnut jotakin hyvää, kukaan Jerobeamin jälkeläisistä ei saisi kunniallista hautausta vaan joko koirat tai linnut söisivät heidän ruumiinsa. (1Ku 14:1–18.)

Pian tämän jälkeen, n. 977 eaa., ”Jehova löi häntä [Jerobeamia], niin että hän kuoli”, ja tähän päättyi hänen 22-vuotinen hallituskautensa (2Ai 13:20; 1Ku 14:20). Hänen poikansa Nadab nousi valtaistuimelle hänen jälkeensä kahdeksi vuodeksi, kunnes Baesa surmasi hänet ja karsi lisäksi pois kaikki hengittävät Jerobeamin huoneesta. Tällä tavalla Jerobeamin hallitsijasuku sai äkkilopun ”Jehovan sanan mukaan – – Jerobeamin syntien takia”. (1Ku 15:25–30.)

2. Israelin kuningas; Joasin poika ja seuraaja sekä Jeehun pojanpojanpoika. Pohjoisen valtakunnan 14. hallitsijana Jerobeam II hallitsi 41 vuotta, ja hänen hallituskautensa alkoi n. 844 eaa. (2Ku 14:16, 23.) Monien edeltäjiensä tavoin hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä jatkamalla Jerobeam I:n aloittamaa vasikanpalvontaa (2Ku 14:24).

Huomionarvoista on, että ilmeisesti Jerobeam II:n hallituskaudella väestö merkittiin sukuluetteloihin (1Ai 5:17). Hänen hallituskautensa huomattavaksi saavutukseksi nousi kuitenkin sen maan saaminen takaisin, jonka valtakunta oli aiemmin menettänyt. Joonan profetian täyttymykseksi Jerobeam ”palautti ennalleen Israelin rajan siitä, mistä mennään Hamatiin, aina Arabanmereen [Kuollutmeri] saakka”. Hänen ansiokseen luetaan myös ’Damaskoksen ja Hamatin palauttaminen Juudalle Israelissa’. (2Ku 14:25–28.) Tämä voi tarkoittaa sitä, että Jerobeam teki Damaskoksen ja Hamatin valtakunnista verovelvollisia, niin kuin ne olivat aikoinaan maksaneet pakkoveroa Juudalle Salomon hallituskaudella (vrt. 1Ku 4:21; 2Ai 8:4).

Näiden saavutusten vanavedessä koitti pohjoiselle valtakunnalle epäilemättä aineellisen vaurauden kausi. Samaan aikaan jatkui kuitenkin kansakunnan hengellinen heikkeneminen. Profeetat Hoosea ja Aamos arvostelivat ankarasti kapinallista Jerobeamia ja hänen kannattajiaan heidän suoranaisen luopumuksensa ja moraalittoman käytöksensä vuoksi, johon sisältyi petosta, varkautta, haureutta, murhaa, sortoa, epäjumalanpalvelusta ja muita Jumalaa häpäiseviä tapoja. (Ho 1:2, 4; 4:1, 2, 12–17; 5:1–7; 6:10; Am 2:6–8; 3:9, 12–15; 4:1.) Erityisen selväsanaisen varoituksen Jehova esitti Jerobeamille profeettansa Aamoksen suulla: ”Minä olen nouseva Jerobeamin huonetta vastaan miekalla.” (Am 7:9.)

Jerobeamin kuoleman jälkeen hänen poikansa Sakarja nousi valtaistuimelle (2Ku 14:29). Jerobeamin kuoleman ja Sakarjan, Jeehun hallitsijasuvun viimeisen edustajan, puolivuotisen hallituskauden alun välissä kului kuitenkin 11 vuotta. Sakarjan kuninkuus vahvistettiin täysin tai hän sai täyden vallan vasta n. 792 eaa. mahdollisesti nuoren ikänsä tai jonkin muun syyn vuoksi.