ELISA
(’Jumala on pelastus’).
Safatin poika ja Jehovan profeetta 900- ja 800-luvulla eaa; profeetta Elian seuraaja. Jehova käski Elian voidella Abel-Meholasta kotoisin olevan Elisan. Tavattuaan Elisan kyntämästä Elia heitti virkavaatteensa hänen päälleen nimityksen osoitukseksi. (1Ku 19:16.) Elisa oli kyntämässä 12 sonnivaljakon takana, ”ja hän itse kahdennellatoista”. On kiinnostavaa, että 1800-luvulla elänyt William Thomson kertoi kirjassa The Land and the Book (1887, s. 144), että arabien oli tapana tehdä työtä yhdessä pienillä auroillaan, ja yksi kylväjä saattoi helposti kylvää koko sen alan, jonka he kyntivät päivässä. Koska Elisa oli ryhmän takana, hän saattoi pysähtyä haittaamatta muiden työtä. Se, että Elisa uhrasi sonnivaljakon ja käytti polttoaineena sen välineitä, osoittaa hänen olleen reipasotteinen ja päättäväinen ja suhtautuneen arvostavasti Jehovan kutsuun. Valmistettuaan aterian Elisa lähti viipymättä seuraamaan Eliaa. (1Ku 19:19–21.)
Elisa toimi Elian palvelijana ehkä kuusi vuotta. Elia palveli pääprofeettana, ja Elisa työskenteli tiiviisti hänen kanssaan, ja hänet tunnettiin henkilönä, ”joka kaatoi vettä Elian käsille” tämän pestessä käsiään. (2Ku 2:3–5; 3:11.)
Siitä lähtien, kun Elisa liittyi Elian seuraan, hän toimi profeettana Israelissa kuninkaiden Ahabin, Ahasjan, Joramin ja Jeehun hallituskausilla ja aina Joasin hallituskaudelle asti. Tähän aikaan Juudaa hallitsivat Josafat, Joram, Ahasja, Atalja, Joas ja todennäköisesti Amasja. Elian poislähdön jälkeen Elisa palveli noin 60 vuotta yksinään. (Kartta, 1. osa, s. 949.)
Toisen kuninkaiden kirjan kertomus Elisan toiminnasta profeettana ei näytä noudattavan kaikilta osin aikajärjestystä. Esimerkiksi luvussa 5 Gehasia lyödään spitaalilla, mikä sulki hänet normaalin yhteiskunnan ulkopuolelle. Kuitenkin hän keskustelee luvussa 8 ystävällisesti Israelin kuninkaan Joramin kanssa. Lisäksi 13. luvussa mainitaan Israelin kuninkaan Joasin kuolema, mutta sen jälkeen kerrotaan hänen viimeisestä keskustelustaan Elisan kanssa (2Ku 13:12–21). Joissakin kertomuksen osissa Elisan työt ja ihmeet on nähtävästi ryhmitelty niiden luonteen tai samankaltaisuuden mukaan, esimerkiksi 1) niihin jotka hyödyttivät profeettoja ja yksityisiä ihmisiä (2Ku 4:1–6:7), ja 2) niihin jotka liittyivät kansakuntaan ja kuninkaaseen (2Ku 6:8–7:20).
Tulee Elian seuraajaksi. Elisan toiminta Elian seuraajana alkaa n. 917 eaa. tai pian sen jälkeen Elian noustessa myrskytuulessa kohti taivasta (2Ku 1:17; 2:1, 11, 12). Ennen kuin Elia lähtee, Elisa pyytää häneltä ’kahta osaa hänen hengestään’, ts. kaksinkertaista osaa, joka kuului esikoispojalle. Hänellä on tämä asema, sillä Elia nimitti hänet virallisesti seuraajakseen heittäessään virkavaatteensa hänen päälleen. (2Ku 2:9.) Koska Elia ymmärtää, että sen antaminen ei ole hänen vallassaan, hän sanoo Elisalle, että jos tämä näkee, kun hänet otetaan pois Elisan luota, niin hän saa haluamansa. Jehova vahvistaa tämän antamalla Elisan nähdä, kun Elia nousee myrskytuulessa kohti taivasta. Elian lähtiessä hänen virkavaatteensa, karkea päällysvaippa, putoaa häneltä. Elisa nostaa sen maasta ja osoittaa siten olevansa Elian seuraaja. Jordanin rannalla Jehova ilmaisee olevansa Elisan kanssa, kun hän ihmeen välityksellä jakaa Jordanin vedet Elisan lyödessä niitä virkavaatteella. (2Ku 2:9–15.)
Elisa ylittää Jordanin ja palaa profeettojen poikien ryhmän luo Jerikoon. Elisan asemaa Jumalan profeettojen ryhmän päänä vahvistaa se, että hän parantaa Jerikon kaupungin vesivaraston, joka on pilaantunut ja aiheuttaa keskenmenoja. Hän menee vesilähteelle ja heittää siihen suolaa uudesta pienestä maljasta, minkä jälkeen ”vesi on pysynyt parannettuna tähän päivään asti”. (2Ku 2:19–22.)
Jerikosta Elisa nousee Beteliin, joka sijaitsee n. 900 m merenpinnan yläpuolella ja jossa hän oli aikaisemmin käynyt erään profeettojen poikien ryhmän luona Elian kanssa (2Ku 2:3). Matkan varrella häntä vastaan tulee joukko nuorisorikollisia, jotka osoittavat melkoista epäkunnioitusta sekä häntä että hänen profeetanvirkaansa kohtaan. ”Mene ylös, kaljupää! Mene ylös, kaljupää!” he ilkkuvat. He tarkoittavat joko sitä, että hänen tulisi jatkaa menoaan ylös Beteliin, tai sitä, että hänen pitäisi lähteä maan päältä, kuten hänen edeltäjänsä otaksuttiin tehneen (2Ku 2:11). Opettaakseen nämä pojat ja heidän vanhempansa kunnioittamaan Jehovan profeettaa Elisa kääntyy ja kiroaa heidät Jehovan nimessä. Yhtäkkiä tulee metsiköstä kaksi naaraskarhua ja raatelee 42 noista pilkkaajista. (2Ku 2:23, 24.)
Israelin kuningas Joram, Juudan kuningas Josafat ja Edomin kuningas jäävät ansaan vedettömään erämaahan ollessaan menossa tukahduttamaan Moabin kuninkaan Mesan (ns. Mesan kiven pystyttäjän) kapinaa. Kuningas Josafat kutsuu apuun Jumalan profeettaa. Ei niinkään Joramin takia vaan kunnioituksesta Jehovan suosiossa olevaa Josafatia kohtaan Elisa pyytää noutamaan kielisoittimen soittajan, jotta hän saisi musiikin vaikutuksen alaisena henkeytyksen Jehovalta (vrt. 1Sa 10:5, 6). Elisa panee kansan kaivamaan ojia. Seuraavana aamuna ne ovat täynnä vettä. Kun aurinko varhain aamulla paistaa ojissa olevan veden pinnalle, se näyttää moabilaisista vereltä. He luulevat, että Israel ja sen liittolaiset ovat saaneet surmansa taistellessaan hämmennyksissään keskenään, ja ryntäävät ottamaan saalista. Mutta heidän yllätyksekseen israelilaiset nousevat ja aiheuttavat heille tappion. (2Ku 3:4–27.) Tämä tapahtuu jolloinkin vuosien 917–913 eaa. välisenä aikana.
Tämän jälkeen Elisaa käsittelevässä kertomuksessa tapahtuu sarja ihmisten yksityiselämään liittyviä ihmeitä. Erään profeettojen pojan leski on pahassa pulassa. Elisa moninkertaistaa ihmeen välityksellä naisen vähäisen öljyvaraston ja pelastaa naisen pojat joutumasta hänen velkojansa orjiksi. (2Ku 4:1–7.) Tämä ihme on samantapainen kuin Elian toinen ihme, jolloin hän lisäsi sarpatilaisen lesken jauhoja ja öljyä (1Ku 17:8–16).
Jisreelinlaaksossa sijaitsevassa Sunemissa muuan huomattava nainen osoittaa epätavallista vieraanvaraisuutta Elisaa kohtaan, koska hän tunnistaa hänet ”Jumalan pyhäksi mieheksi”, ja nainen jopa järjestää Elisan käyttöön huoneen hänen kulkiessaan usein naisen kodin kautta. Naisen huomaavaisuuden takia Elisa lupaa hänelle pojan, vaikka hänen miehensä on siihen aikaan jo vanha. Elisan lupauksen mukaisesti poika syntyykin noin vuotta myöhemmin, mutta kuolee ollessaan vielä lapsi. Silloin Elisa tekee ensimmäisen kuolleistaherättämisihmeensä palauttamalla pojan eloon, niin kuin Elia oli herättänyt Sarpatissa asuvan lesken pojan. (2Ku 4:8–37; 1Ku 17:17–24.) Naisen huomaavaisuus Jumalan profeettaa kohtaan palkitaan runsaskätisesti (vrt. Mt 10:41).
Elisa palaa Betelin pohjoispuolisessa vuoristossa sijaitsevaan Gilgaliin siellä olevien profeettojen poikien luo. Maassa on nälänhätä. Valmistettaessa muhennosta joku panee siihen vahingossa myrkyllisiä kurpitsoita. Heti muhennosta maistettuaan he huutavat: ”Padassa on kuolema, oi tosi Jumalan mies.” Koska ruokaa ei käy tuhlaaminen nälänhädän aikana, Elisa pyytää vähän jauhoja, panee ne pataan ja tekee muhennoksesta syömäkelpoista, niin ettei ”padassa ollut mitään vahingollista”. (2Ku 4:38–41.)
Nälänhädän kriittisenä aikana niiden israelilaisten palvojien uskollinen jäännös, jotka eivät ole kumartaneet Baalia, arvostaa Jehovan profeettojen ponnisteluja ja toimittaa heille ruokaa. Kun muuan mies tuo 20 ohraleipää ja hiukan viljaa, Elisa käskee jakaa tuon pienen määrän ruoaksi kaikille. Ruokittaviin ”profeettojen poikiin” kuuluu kuitenkin 100 miestä. Ruokaa tarjoilevan epäilyksistä huolimatta kaikki syövät kyllikseen ja ruoasta jää vielä tähteitäkin. (2Ku 4:42–44; vrt. Mr 6:35–44.)
Parantaa Naamanin. Syyrian kuningas Ben-Hadad II lähettää hallituskaudellaan erittäin arvostetun sotapäällikkönsä Naamanin, joka oli spitaalinen, Israelin kuninkaan luo parannettavaksi. Tämä urhoollinen mies oli spitaalistaan huolimatta pelastanut Syyrian. Ilmeisesti Naamanin spitaali ei estä häntä olemasta korkeassa virassa Syyriassa, vaikka hänet olisikin Israelissa poistettu sen vuoksi virasta (3Mo 13:46). Kuningas Ben-Hadad lähettää Naamanin matkaan sen todistuksen vuoksi, jonka nuori vankina oleva, Naamanin talossa palveleva israelilaistyttö antaa. Tämä nuori tyttö luottaa Jehovaan ja kertoo emännälleen Israelissa toimivasta Jehovan profeetasta Elisasta. Israelin kuningas on varma, että Ben-Hadad haastaa riitaa hänen kanssaan, sillä kuten hän sanoo: ”Olenko minä Jumala, niin että voin surmata ja varjella elossa?” Kuultuaan kuninkaan ahdingosta Elisa sanoo hänelle: ”Pyydän, tulkoon hän minun luokseni, jotta hän saisi tietää, että Israelissa on profeetta.” (2Ku 5:1–8.)
Elisa ei tule ulos tapaamaan Naamania vaan lähettää palvelijansa kautta ohjeen, että Naaman peseytyisi seitsemän kertaa Jordanissa. Aluksi tämä raivostuttaa Naamania, mutta lopulta hän nöyrtyy tuohon yksinkertaiseen toimenpiteeseen ja tulee puhtaaksi. Naaman palaa Elisan luo ja lupaa juhlallisesti, että siitä lähtien hän palvelee uskollisesti Israelin Jumalaa Jehovaa. Hän vie mukanaan hiukan, ”muuliparin kuorman”, Israelin maata, jonka päällä hän uhraa Jehovalle, epäilemättä kasvot kohti Jerusalemin temppeliä. Hän jatkaa työtään Syyrian kuninkaan virkamiehenä, ja siihen sisältyy kuninkaan saattaminen väärän jumalan Rimmonin huoneeseen. Koska hän tukee kuningasta, hänen on kumarruttava kuninkaan kanssa, mutta hän sanoo, ettei hän enää palvo Rimmonia. Hän ei täytä uskonnollista velvollisuutta vaan ainoastaan velvollisuutensa kuninkaan palveluksessa. Hän tarjoaa Elisalle lahjaa, josta tämä kieltäytyy. Tämä on sopusoinnussa sen periaatteen kanssa, että ihme ei ole tapahtunut Elisan voimasta vaan Jehovan voimasta, eikä Elisa halua hyötyä virasta, jonka Jehova on hänelle antanut. (2Ku 5:9–19; vrt. Mt 10:8.)
Elisan palvelija Gehasi lähtee ahneen omanvoitonpyynnin vallassa Naamanin perään ja pyytää häneltä joitakin niistä lahjoista, joista Elisa oli kieltäytynyt. Hän yrittää valehtelemalla peittää asian Elisalta. Elisa sanoo hänelle, että sopivaksi rangaistukseksi ”Naamanin spitaali tarttuu sinuun ja sinun jälkeläisiisi ajan hämärään asti”. (2Ku 5:20–27.)
Niiden profeettojen poikien, joiden seurassa Elisa on, täytyy siirtyä tilavampaan paikkaan. He ovat Jordanilla hakkaamassa hirsiä uusia asuintilojaan varten. Yksi profeetoista käyttää lainakirvestä, ja kirveenterä irtoaa ja putoaa veteen. Ilmeisesti huolissaan siitä, ettei profeettoja kohtaisi mikään häväistys, Elisa heittää puunkappaleen veteen kohtaan, johon kirveenterä putosi, jolloin kirveenterä nousee pintaan kellumaan. Näin Jehova osoittaa, että hän tukee profeettojaan. (2Ku 6:1–7.)
Israel vapautuu Syyriasta. Israelin kuninkaan Joramin hallituskaudella Syyria suunnittelee yllätyshyökkäystä Israelin kimppuun. Useaan otteeseen Elisa tekee Ben-Hadad II:n toimet tyhjiksi paljastamalla kuningas Joramille kaikki syyrialaisten liikkeet. Aluksi Ben-Hadad ajattelee, että hänen omassa leirissään on petturi. Mutta saatuaan tietää vaikeuksiensa todellisen lähteen hän lähettää sotajoukon Dotaniin ja piirittää sen hevosilla ja sotavaunuilla saadakseen Elisan käsiinsä (kuva, 1. osa, s. 950). Elisan palvelijaan iskee pelko, mutta Elisa rukoilee, että Jumala avaisi palvelijan silmät, ”ja katso, vuoristo oli täynnä tulisia hevosia ja sotavaunuja Elisan ympärillä”. Kun Syyrian joukot sitten lähestyvät, Elisa rukoilee päinvastaista ihmettä: ”Pyydän, lyö tämä kansakunta sokeudella.” Elisa sanoo syyrialaisille: ”Seuratkaa minua”, mutta hänen ei tarvitse taluttaa heitä kädestä, mikä viittaa siihen, että kyse oli pikemminkin henkisestä kuin fyysisestä sokeudesta. He eivät tunnista Elisaa, jota he ovat tulleet hakemaan, eivätkä tiedä, mihin hän vie heitä. (2Ku 6:8–19.)
Millaisella sokeudella Jehova löi syyrialaiset, jotka yrittivät ottaa Elisan kiinni?
William James sanoo tällaisesta sokeudesta teoksessaan Principles of Psychology (1981, 1. osa, s. 59): ”Erittäin kiinnostava seuraus aivokuoren häiriöstä on henkinen sokeus. Tämä ei ole niinkään kyvyttömyyttä ottaa vastaan näköhavaintoja kuin kyvyttömyyttä ymmärtää niitä. Psykologisesti se on selitettävissä näköaistimusten ja niiden merkitysten välisten yhteyksien katkeamiseksi, ja minkä tahansa näkökeskusten ja miellekeskusten välisillä radoilla tapahtuneen häiriön pitäisi aiheuttaa se.”
Tuotuaan syyrialaiset Samariaan Elisa rukoilee, että Jehova avaisi heidän silmänsä, ja syyrialaiset huomaavat olevansa keskellä Samariaa itsensä kuningas Joramin edessä. Elisa ilmaisee uskoa Jehovan voimaan ja osoittaa, ettei hän ole lainkaan kostonhaluinen, kun hän estää Israelin kuningasta surmaamasta syyrialaisia, sillä he ovat hänen mukaansa ikään kuin sotavankeja. Hän neuvoo kuningasta antamaan heille ruokaa, ja heille järjestetään pidot ja heidät lähetetään kotiin. Tästä seuraa, ettei ”kertaakaan syyrialaisten rosvojoukkoja tullut enää Israelin maahan”. (2Ku 6:20–23.)
Myöhemmin Ben-Hadad II kuitenkin tunkeutuu Israeliin, ei ryöstöretkelle hajanaisten rosvojoukkojen kanssa vaan väellä ja voimalla piirittämään Samariaa. Piiritys on niin ankara, että kuninkaalle kerrotaan ainakin yhden naisen syöneen oman lapsensa. Kuningas Joram, joka on Ahabin jälkeläinen, ”murhaajan poika”, vannoo tappavansa Elisan. Pikaistuksissa annettua valaa ei kuitenkaan toteuteta. Saavuttuaan profeetan talolle adjutanttinsa kanssa Joram sanoo, että hän on menettänyt kaiken toivon Jehovan avusta. Elisa vakuuttaa kuninkaalle, että seuraavana päivänä tulisi olemaan runsaasti elintarvikkeita. Kuninkaan adjutantti pilkkaa tätä ennustusta, minkä vuoksi Elisa sanoo hänelle: ”Katso, sinä näet sen omin silmin, mutta siitä et syö.” Meteli, jonka Jehova panee kuulumaan syyrialaisten leirissä, saa heidät uskomaan, että suuri, yhteenliittyneistä kansakunnista koostuva armeija on tulossa heitä vastaan, ja he pakenevat ja jättävät leirinsä silleen ruokineen päivineen. Kuultuaan syyrialaisten paosta kuningas panee adjutanttinsa vartioimaan Samarian porttia, ja siellä hänet tallataan kuoliaaksi, kun nälkäinen israelilaisjoukko ryntää ryöstämään leiriä. Hän näkee ruoan muttei syö siitä. (2Ku 6:24–7:20.)
Hasael ja Jeehu nimitetään kuninkaiksi. Nyt huomiomme kiinnittyy Syyrian Damaskokseen, missä kuningas Ben-Hadad II makaa kuolemaisillaan. Kuninkaan lähetti Hasael menee tapaamaan Elisaa ja kysyy häneltä, toipuuko hänen herransa. Jehovan henki alkaa vaikuttaa, ja Elisa näkee sen vuoksi synkän kuvan, joka murehduttaa häntä: Hasael syrjäyttää Ben-Hadadin ja aiheuttaa aikanaan sanoin kuvaamatonta vahinkoa Israelille; tosin se on Jehovan oikeudenmukainen rangaistus kansan synneistä. Hän käskee Hasaelin sanoa Ben-Hadadille: ”’Ehdottomasti sinä toivut’, ja Jehova on näyttänyt minulle, että hän kuolemalla kuolee.” Hasael välittää ensimmäisen osan viestistä sanoin mutta toisen osan teoin tukehduttamalla kuninkaan märällä päiväpeitteellä ja anastamalla Syyrian valtaistuimen. (2Ku 8:7–15.)
Elisan on suoritettava vielä yksi Elialta tekemättä jäänyt työ, nimittäin Jeehun voitelu Ahabin jumalattoman huoneen teloittajaksi Jumalan puolesta (2Ku 9:1–10). Hän toteuttaa sen yli 18 vuotta sen jälkeen, kun Jehova oli antanut Elialle sitä koskevan käskyn. Elisa saa nähdä 1. Kuninkaiden kirjan 19:15–17:n ja 21:21–24:n profetioiden täyttymyksen.
Jeehun voitelun aikaan Joram hallitsee Israelia ja hänen sisarenpoikansa Ahasja hallitsee Juudaa. Syyrian kuningas Hasael ahdistaa Israelia suuresti Joramin hallituskaudella ja haavoittaa Joramia Ramot-Gileadin taistelussa (2Ku 9:15). Jeehu ei tuhlaa aikaa täyttäessään tehtäväänsä pyyhkiä pois Ahabin jumalaton huone, eikä hän jätä ketään eloon (2Ku 10:11). Hän lähtee ensin Jisreelissä toipuvan Israelin kuninkaan Joramin perään. Elian profetian täyttymykseksi Joram tavataan kaupungin ulkopuolella ja surmataan ja heitetään jisreeliläisen Nabotin maapalstalle. (2Ku 9:16, 21–26.) Jisreeliin tultuaan Jeehu surmaa jumalattoman Isebelin, joka on Israelin kuninkaan Joramin äiti ja Juudan kuninkaan Ahasjan isoäiti. Jeehu haluaisi haudata hänet, mutta Jehova panee koirat syömään hänen lihansa aivan kuten profeetta Elia oli ennustanut, jotta hänen muistokseen ei jää minkäänlaista hautaa. (2Ku 9:30–37.) Ahabin 70 poikaa mestataan. Ahasja, Ahabin tyttärenpoika, surmataan (2Ku 10:1–9; 9:27, 28), ja Jeehun teloitusmiekka tappaa Ahasjan 42 veljeä (2Ku 10:12–14; 1Ku 21:17–24).
Baalin palvonta hävitetään. Ratsastaessaan edelleen kohti pääkaupunkia Samariaa Jeehu tapaa Jonadabin, joka kannattaa täysin hänen toimiaan Baalin palvonnan hävittämiseksi, ja he molemmat ratsastavat Samariaan katsomaan lopullista iskua, jolla Baalin palvonta pyyhkäistään kokonaan pois Israelista. Ovelan suunnitelman avulla Jeehu saa kaikki Baalin palvojat kokoontumaan Baalin huoneeseen ja panemaan ylleen vaatteet, joista heidät voidaan tunnistaa. Huone on ääriään myöten täynnä, eikä joukossa ole ketään Jehovan palvojaa. Jeehu antaa käskyn, ja hänen miehensä surmaavat kaikki Baalin palvojat, hajottavat heidän pyhät patsaansa ja Baalin huoneen sekä erottavat alueen käymälöiksi. (2Ku 10:15–27.)
Elisa siis saattaa päätökseen Elian aloittaman työn. Baalin palvonta hävitetään Israelista. Elisaa ei Elian tavoin viedä myrskytuulessa kohti taivasta ja siirretä toiseen paikkaan ennen hänen kuolemaansa. Elisa kuolee luonnollisen kuoleman Israelin kuninkaan Joasin hallituskaudella. Hänen ollessaan kuolinvuoteellaan Syyria aiheuttaa jälleen ongelmia Israelille. Kuningas Joas lähestyy Elisaa ja anoo ilmeisesti sotilaallista apua Syyriaa vastaan lausuessaan Elisalle seuraavat sanat: ”Isäni, isäni, Israelin sotavaunut ja hänen ratsumiehensä!” Elisan pyynnöstä Joas lyö maata nuolillaan. Mutta koska hän tekee sen innottomasti vain kolme kertaa, Elisa sanoo, että hän saisi sen vuoksi vain kolme voittoa Syyriasta. Tämä toteutuukin. (2Ku 13:14–19, 25.)
Työ päätökseen. Elisa oli tähän mennessä tehnyt Jumalan hengen avulla 15 ihmettä. Mutta Jehova käyttää häntä vielä hänen kuolemansa jälkeenkin tekemään 16. ihmeen. Elisa oli ollut uskollinen kuolemaan saakka, ja Jumala oli hyväksynyt hänet. Kerrotaan, että Elisan hautaamisen jälkeen haudattiin erästä toista miestä, kun moabilaisten rosvojoukko sai saattajat heittämään miehen Elisan hautapaikkaan ja pakenemaan. Kun kuollut kosketti Elisan luita, hän heräsi eloon ja nousi jaloilleen. (2Ku 13:20, 21.)
Jeesus sanoo Elisaa profeetaksi Luukkaan 4:27:ssä, ja epäilemättä häneen ja Eliaan viitataan Heprealaiskirjeen 11:35:ssä, koska he molemmat herättivät ihmisiä kuolleista. Elia oli aloittanut profeetan työnsä aikana, jolloin Israel oli vajonnut syvälle Baalin palvontaan, ja siksi häneltä vaadittiin palavaa intoa tosi palvonnan puolesta. Hän teki suurenmoisen työn kääntäessään monien sydämen takaisin Jehovan puoleen. Elisa jatkoi siitä, mihin Elia oli jäänyt, ja vaikka hänen palveluksensa olikin sinänsä rauhanomaisempaa, hän vei Elian aloittaman työn perusteellisesti päätökseen, ja hän näki sen toteutuvan elinaikanaan. Hänen tililleen luetaan 16 ihmettä, Elian tilille 8. Elian tavoin hän osoitti palavaa intoa Jehovan nimen ja tosi palvonnan puolesta. Hän ilmaisi kärsivällisyyttä, rakkautta ja huomaavaisuutta ja oli kuitenkin erittäin luja silloin, kun Jehovan nimi oli kyseessä; hän ei epäröinyt esittää Jumalan tuomiota jumalattomia vastaan. Hän hankki itselleen paikan Heprealaiskirjeen 12:1:ssä mainitusta ”näin suuresta pilvestä todistajia”.