MENAHEM

(’se joka lohduttaa’).

Gadin poika ja Israelin kuningas kymmenen vuoden ajan noin vuodesta 790 eaa. lähtien. Kun Menahem sai kuulla, että Sallum oli murhannut kuningas Sakarjan, hän lähti Tirsasta Samariaan ja surmasi siellä tuon salamurhaajan. Sen jälkeen hän tarttui itse vallan kahvaan. Ilmeisesti hallituskautensa alkupuolella Menahem löi Tifsahin ”ja kaiken, mitä siinä oli, ja sen alueen Tirsasta lähtien, koska se ei avautunut”. Tuo kaupunki ei nähtävästi halunnut avata porttiaan hänelle (LXX, Vg, Sy). Sen asukkaita kohdeltiin julmasti: ”Kaikki sen raskaana olevat naiset hän halkaisi.” (2Ku 15:10, 13–17.)

Menahem teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä. Hän edisti vasikanpalvontaa eikä luopunut kymmenen heimon valtakunnan ensimmäisen kuninkaan Jerobeamin synneistä. Menahemin hallitusaikana hyökkäsi Assyrian kuningas Pul (Tiglat-Pileser III) Israeliin, ja Menahemin oli pakko maksaa tuolle hallitsijalle ”tuhat talenttia hopeaa” (6606000 dollaria). Hän hankki tämän summan määräämällä 50 hopeasekelin veron kaikille Israelin ”urhoollisille, väkeville miehille”. Koska hopeatalentti vastasi noin 3000:ta sekeliä, tämä hopea tuli noin 60000 henkilöltä. Menahem antoi hopean Assyrian kuninkaalle, ”jotta tämän kädet olisivat olleet hänen kanssaan vahvistamassa valtakuntaa hänen käsiinsä”. Rahat saatuaan Pul vetäytyi maasta. (2Ku 15:19, 20.)

Eräässä Tiglat-Pileser III:n kirjoituksessa mainitaan ”Samarian Menahem” (Me-ni-hi-im-me ^alSa-me-ri-na-a-a) sekä Syyrian kuningas Reson (Ra-hi-a-nu) ja Tyroksen kuningas Hiram (Hi-ru-um-mu) (ei se Hiram, joka eli Daavidin päivinä) niiden hallitsijoiden luettelossa, joilta tuo Assyrian kuningas väittää saaneensa pakkoveroa (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 282, 283). Menahem kuoli n. 781 eaa., ja hänen poikansa Pekahja nousi hänen jälkeensä Israelin valtaistuimelle (2Ku 15:22).