2. osa: Julma Assyria – toinen suuri maailmanvalta

Muinaisten Assyrian kuninkaiden palatsien arkeologiset löydöt voivat lujittaa luottamustasi Raamatun historialliseen tarkkuuteen. Mitä nuo löydöt osoittavat Raamatun historiasta, ja mitä niiden tulisi merkitä sinulle?

ASSYRIALAISET olivat väkivaltainen ja sotaisa kansa. He loivat laajan, armottoman imperiumin, joka laajeni muille alueille heidän kotimaastaan Mesopotamian tasangon pohjoispäästä. Heihin viitataan Raamatussa useita kertoja, sillä he olivat Juudan ja Israelin vihollisia.

Kun tiedämme enemmän tästä muinaisesta kansasta, ymmärrämme varmasti paremmin Raamatussa kerrottuja asioita. Jopa Assyrian omat asiakirjat vahvistavat Raamatun historian ja profetioiden totuudenmukaisuuden. Mutta mistä assyrialaiset olivat peräisin?

Tämä voimakas kansa, joka kuvasi itselleen paksut kulmakarvat ja parran, polveutui Assurista, Nooan pojanpojasta. Itse asiassa sama heprealainen sana merkitsee sekä ”Assuria” että ”Assyriaa” tai ”assyrialaista”. Nimrod, josta puhutaan Raamatussa ”mahtavana metsästäjänä Jehovaa vastustamassa” (UM), perusti Niniven ja Kalahin kaupungit. Näistä kahdesta kaupungista Assurin ja Khorsabadin ohella tuli myöhemmin Assyrian pääkaupunkeja. – 1. Mooseksen kirja 10:8–12, 22.

Naahumin kirja alkaa sanoilla: ”Ennustus Niinivestä”, Assyrian pääkaupungista. Miksi? Koska kuten profeetta Naahum myöhemmin kuvailee, Ninive oli ”verivelkojen kaupunki – – täpötäynnä valhetta ja raastosaalista”. (Naahum 1:1; 3:1) Liioitteliko hän? Kaukana siitä!

Assyrialaiset olivat erittäin kuuluisia raakuudestaan. Heidän omien suurten palatsiensa seinäkoristeissa heidän kuvataan ryöstävän, polttavan ja aiheuttavan hävitystä maassa toisensa perään. Heidän kuninkaansa Assurnasirpal kerskuu päällystäneensä pylvään vihollistensa nahoilla. Hän sanoi: ”Useita vankeja heidän joukostaan minä poltin tulella – –. Joiltakuilta katkaisin heidän nenänsä, korvansa ja sormensa, monilta puhkaisin silmät. Minä tein yhden pylvään elävistä ja toisen päistä.”

Uskonnon vaikutus

Nämä ihmiset olivat kuitenkin hyvin uskonnollisia. Muinaisista assyrialaisista on sanottu: ”Sotiminen oli kansan tehtävä, ja papit lietsoivat alituisesti sotaa. He saivat ylläpitonsa suureksi osaksi sotasaaliista, – – tämä ryöväreiden suku oli tavattoman uskonnollista.” – W. B. Wright, Ancient Cities, s. 25.

Assyrialaiset perivät uskontonsa Babylonista. Muuan Raamatun sanakirja kertoo: ”Useimmissa kohdin Assyrian uskonto erosi vain vähän Babylonian uskonnosta, josta se oli peräisin.” (The Illustrated Bible Dictionary) Eräässä assyrialaisessa sinetissä, joka on nykyään näytteillä British Museumissa Lontoossa, on kuvattuna heidän kolmipäinen kansallisjumalansa Assur. Usko jumalten kolminaisuuksiin oli yleistä heidän palvonnassaan. Kun heidät siis vielä tunnettiin julmina ja väkivaltaisina, ei ole mikään ihme, että Raamatun profeetta Naahum kirjoitti ainoan tosi Jumalan Jehovan olevan ”kostaja ja vihastuvainen” assyrialaisille. – Naahum 1:2.

Kun Ninive kukistui, sen tuho oli niin perusteellinen, että jopa sen paikkakin unohtui vuosisatojen ajaksi. Jotkut kriitikot pilkkasivat Raamattua ja sanoivat, ettei tuota kaupunkia ole koskaan ollut olemassakaan. Mutta varmasti se oli ollut olemassa! Sen paikka saatiin jälleen selville, ja arkeologit löysivät sieltä tosiaan jotakin kiehtovaa.

Suuria palatseja löydettiin

Vuonna 1843 Ranskan konsulin asiamies Paul-Émile Botta suoritti kaivauksia Khorsabadissa toivoen sen olevan muinainen Ninive. Sen sijaan hän löysi Raamatussa Jesajan 20:1:ssä nimeltä mainitun ”Sargonin, Assurin kuninkaan”, loistoisan palatsin. Arvostelijat olivat väittäneet Raamatun olevan väärässä, koska se oli ainoa tunnettu muinainen asiakirja, joka mainitsi tämän kuninkaan. Mutta Sargon oli ollut olemassa, sillä arkeologit kaivoivat esiin hänen 200 huonetta käsittäneen palatsinsa sekä korvaamattoman arvokkaita piirtokirjoituksia ja muita esineitä. Näihin kuuluvat Sargonin aikakirjat, jotka vahvistavat assyrialaisten näkökulmasta joitakin Raamatussa mainittuja tapahtumia. 1800-luvun puolivälin jälkeen Sargon on ollut parhaimmin tunnettuja Assyrian kuninkaita, vaikka monet häntä koskevat yksityiskohdat ovat yhä hämärän peitossa.

Vuonna 1847 Austin Henry Layard löysi sitten Sanheribin palatsin Ninivestä, parikymmentä kilometriä Khorsabadista lounaaseen. Tämä on juuri se sama Sanherib, joka asettui vastustamaan Jerusalemia väkivalloin ja joka mainitaan Raamatussa nimeltä 13 kertaa. Layard tutki 71 huonetta tästä palatsista. Se oli läpeensä koristeltu taisteluista, voitoista ja uskonnollisista muotomenoista kertovilla kuvilla.

Vieläkin hämmästyttävämpi arkeologinen löytö olivat Sanheribin omat aikakirjat – tapahtumien vuotuiset raportit on merkitty muistiin savisärmiöihin. Yhtä säilytetään Chicagon yliopiston Oriental Institutessa, kun taas toinen, Taylorin särmiö, on British Museumissa.

Mitä nämä löydöt osoittivat? Sen, että Raamatun esittämät tiedot näistä ihmisistä ja niistä tapahtumista, joissa he olivat mukana, pitävät tarkasti paikkansa – aina Assyrian hallitsijoiden nimiä myöten!

Assyrian kuninkaita

Näiden muinaisten kuninkaiden nimet saattavat kuulostaa sinusta oudoilta, mutta on silti hyvä tutustua ainakin seitsemään heistä, koska he liittyvät läheisesti Raamatussa kerrottuihin tapahtumiin.

Salmanassar III oli isänsä Assurnasirpalin seuraaja valtaistuimella. Hänen kuuluisassa Mustassa obeliskissaan, joka löydettiin Nimrudista (Kalahista) ja joka on näytteillä British Museumissa, on korkokuva Israelin kuninkaasta Jeehusta maksamassa hänelle pakkoveroa, ehkäpä lähettilään välityksellä. – Vrt. 2. Kuningasten kirjan 10:31–33:ssa mainittuihin olosuhteisiin.

Myöhemmin tuolla samalla vuosisadalla, noin vuonna 844 eaa., profeetta Joona lähetettiin varoittamaan Niniveä tulevasta tuhosta.a Kaupunki katui, ja se säästettiin. Vaikka emme tiedäkään täsmälleen, kuka oli kuninkaana Ninivessä noiden tapahtumien aikaan, on kiinnostavaa panna merkille, että Assyrian riidanhalu väheni jonkin verran tällä aikakaudella.

Tiglat-Pileser III (jota kutsuttiin myös nimellä Puul tai Pulu) on ensimmäinen Raamatussa nimeltä mainittu Assyrian kuningas. Hän eteni Israelin pohjoisen valtakunnan alueelle Menahemin hallituskaudella (791–780 eaa.). Raamattu sanoo Menahemin maksaneen hänelle tuhat talenttia hopeaa, jotta tämä vetäytyisi takaisin. – 2. Kuningasten kirja 15:19–21.

Kalahista löydetyissä omissa aikakirjoissaan Tiglat-Pileser vahvistaa tämän raamatullisen tosiasian sanoessaan: ”Sain veroa – – Samarian Menahemilta.”

Samaria kukistuu

Samarialla ja kymmenestä sukukunnasta koostuneella pohjoisella Israelin valtakunnalla ei kuitenkaan ollut vaikeuksia ainoastaan assyrialaisten kanssa, vaan myös taivaan ja maan Luojan, Jehova Jumalan, kanssa. He olivat kääntyneet hänen palvonnastaan Baalin kevytmieliseen, tolkuttomaan palvontaan. (Hoosea 2:13) Vaikka heitä varoitettiin riittävästi Jehovan profeettojen kautta, he kieltäytyivät kääntymästä takaisin. Sen vuoksi profeetta Hoosea henkeytettiin kirjoittamaan: ”Hukassa on Samaria kuninkaineen, on kuin vaahto veden pinnalla.” (Hoosea 10:7; 2. Kuningasten kirja 17:7, 12–18) Raamattu kertoo, että assyrialaiset aiheuttivat tämän tuhon Israelille – samaa kertovat myös Assyrian omat asiakirjat, kuten tulemme näkemään.

Salmanassar V, joka seurasi Tiglat-Pileseriä, hyökkäsi kymmenestä sukukunnasta koostuneeseen pohjoiseen Israelin valtakuntaan ja piiritti sen hyvin varustetun pääkaupungin Samarian. Kolmen vuoden piirityksen jälkeen Samaria kukistui (vuonna 740 eaa.), kuten Jehovan profeetat olivat sanoneet tapahtuvankin. – Miika 1:1, 6; 2. Kuningasten kirja 17:5.

Sargon II oli Salmanassarin seuraaja, ja hän on ehkä saattanut päätökseen Samarian valloituksen, koska hänen hallituskautensa alun sanotaan sattuvan samaan aikaan sen vuoden kanssa, jona kaupunki kukistui. Raamattu kertoo, että Samarian kukistumisen jälkeen Assyrian kuningas ”vei Israelin pakkosiirtolaisuuteen Assuriin”. (2. Kuningasten kirja 17:6) Muuan Khorsabadista löydetty assyrialainen piirtokirjoitus varmistaa tämän. Siinä Sargon lausuu: ”Minä piiritin Samariaa ja valloitin sen, ja vein sieltä saaliina 27 290 asukasta.”

Raamattu kertoo edelleen, että sen jälkeen kun israelilaiset oli siirretty pois, Assyrian kuningas toi ihmisiä muilta seuduilta, ja ”asetti heidät asumaan Samarian kaupunkeihin israelilaisten sijaan. Ja he ottivat Samarian omaksensa ja asettuivat sen kaupunkeihin.” – 2. Kuningasten kirja 17:24.

Vahvistavatko Assyrian asiakirjat tämänkin? Vahvistavat, sillä Nimrudin särmiöön muistiinmerkityissä Sargonin omissa aikakirjoissa sanotaan: ”Minä saatoin Samarian kaupungin ennalleen. – – Minä toin siihen asukkaita omin käsin valloittamistani maista.” – R. D. Barnett, Illustrations of Old Testament History, s. 52.

Jerusalem pelastuu

Sanheribin, Sargonin pojan ja seuraajan, tuntevat Raamattua tutkineet hyvin. Vuonna 732 eaa. tämä sotahenkinen kuningas ohjasi mahtavan sotakoneiston eteläistä Juudan valtakuntaa vastaan.

Raamattu kertoo, että silloin ”hyökkäsi Sanherib, Assurin kuningas, kaikkien Juudan varustettujen kaupunkien kimppuun ja valloitti ne”. Jerusalemin kuningas Hiskia pelästyi tämän uhan vuoksi ja ”lähetti Assurin kuninkaalle Laakiiseen sanan” tarjoutuen ostamaan kansansa vapaaksi raskaalla pakkoverolla. – 2. Kuningasten kirja 18:13, 14.

Vahvistaako Sanherib todeksi sen, että hän oli Laakiissa? Ehdottomasti! Hän kuvasi näkymiä tästä piirityksestä suurissa seinälaatoissa, joita arkeologit ovat löytäneet tutkiessaan hänen Ninivessä sijainnutta valtavaa palatsiaan. Näissä British Museumissa olevissa yksityiskohtaisissa laatoissa kuvataan Laakis hyökkäyksen kohteena. Asukkaat tungeksivat antautumaan. Vankeja kuljetetaan pois. Jotkut on naulittu paaluihin. Toiset osoittavat kunnioitusta Sanheribille itselleen, juuri tuolle Raamatun kertomuksessa mainitulle henkilölle. Nuolenpääkirjoituksella tehdyssä piirtokirjoituksessa sanotaan: ”Sanherib, maailman kuningas, Assyrian kuningas, istui nímedu-valtaistuimelle ja kävi läpi Laakiista (otetun) saaliin.”

Raamattu sanoo Hiskian maksaneen pakkoverona ”kolmesataa talenttia hopeata ja kolmekymmentä talenttia kultaa”. (2. Kuningasten kirja 18:14, 15) Sanheribin aikakirjat osoittavat tämän maksun todeksi, vaikka hän väittääkin saaneensa ”800 talenttia hopeaa”.

Tästä suorituksesta huolimatta Assyrian kuninkaan sanansaattajat seisoivat Jerusalemin muurien ulkopuolella, pilkkasivat Jehova Jumalaa ja uhkasivat hänen pyhää kaupunkiaan. Sisällä Jerusalemissa olleen Jesajan välityksellä Jehova sanoi Sanheribista: ”Hän ei tule tähän kaupunkiin eikä siihen nuolta ammu, ei tuo sitä vastaan kilpeä eikä luo sitä vastaan vallia. Samaa tietä, jota hän tuli, hän palajaa, ja tähän kaupunkiin hän ei tule.” – 2. Kuningasten kirja 18:17–19:8, 32, 33.

Pysäyttikö Jehova Sanheribin lupauksensa mukaan? Tuona samana yönä Jumalan enkeliä käytettiin surmaamaan 185 000 assyrialaista! Sanherib vetäytyi ja palasi Niniveen, ja myöhemmin kaksi hänen omaa poikaansa tappoi hänet, kun hän oli kumartamassa jumalaansa Nisrokia. – 2. Kuningasten kirja 19:35–37.

Ylpeän Sanheribin ei voitaisi tietenkään odottaa kerskuvan tästä joukkojensa menetyksestä. Mutta hän sanoo jotakin kiinnostavaa. Hänen aikakirjoissaan, jotka on merkitty muistiin sekä Oriental Instituten hallussa olevaan särmiöön että Taylorin särmiöön, sanotaan: ”Mitä tulee Hiskiaan, siihen juutalaiseen, hän ei alistunut minun ikeeseeni, minä piiritin 46 hänen vahvaa kaupunkiaan, muurein varustettua linnakettaan sekä lukemattomia niitä ympäröiviä pieniä kyliä ja valloitin (ne) – –. Hänet itsensä minä suljin häkkilinnun tavoin Jerusalemiin, hänen kuninkaalliseen kaupunkiinsa.” Sanherib sanoo, että ”minun herruuteni kauhua herättävä loisto” lannisti Hiskian. Hän ei kuitenkaan kerro vanginneensa Hiskiaa tai valloittaneensa Jerusalemia, minkä hän sanoi tehneensä ”vahvoille kaupungeille” ja ”pienille kylille”. Miksi ei? Koska hänen lähettämiensä joukkojen parhaimmisto oli tuhottu, kuten Raamattu osoittaa!

Assarhaddon, Sanheribin nuorempi poika ja seuraaja, mainitaan Raamatussa kolme kertaa: 2. Kuningasten kirjassa, Esrassa ja Jesajassa. Raamattu kertoo assyrialaisten vanginneen Juudan kuninkaan Manassen. Arkeologit ovat löytäneet assyrialaisen luettelon, jossa ”Manasse, Juudan kuningas”, mainitaan niiden joukossa, jotka maksoivat veroa Assarhaddonille. – 2. Aikakirja 33:11.

Assurbanipalin, Assarhaddonin pojan, ajatellaan olevan Esran 4:10:ssä mainittu ”suuri ja mainehikas Aasenappar”. Hän laajensi Assyrian valtakunnan suurimmilleen.

Maailmanvallan tuho

Pahuutensa vuoksi Assyria oli määrätty tuhottavaksi. Jehovan profeetta Naahum oli kirjoittanut, että sen pääkaupunkiin Niniveen murtauduttaisiin ”virranpuoleisista porteista” ja itse ’palatsi menehtyisi’. Hopea ja kulta ryöstettäisiin, kaupunki hävitettäisiin ja ihmiset sanoisivat: ”Hävitetty on Niinive! Kuka sitä surkuttelisi?” – Naahum 2:6–10; 3:7.

Tapahtuiko sitten näin? Annetaan Niniven valloittajien vastata. Vuonna 632 eaa. babylonialaiset ja meedialaiset kostivat julmasti Assyrian pääkaupungille. Babylonian asiakirjoissa kerrotaan: ”Kaupungin ja temppelin suuren ryöstösaaliin he veivät pois ja [tekivät] kaupungista rauniokummun.”

Tämän kerran mahtavan pääkaupungin paikalla on nyt kaksi suurta kumpua. Ne ovat äänetön todistus siitä, ettei mikään kansa – ei edes ylpeä ja väkivaltainen Assyria – voi estää Jehovan ennustusten varmaa täyttymistä.

[Alaviitteet]

[Kartta s. 24]

(Ks. painettu julkaisu)

ASSYRIAN MAAILMANVALTA

Ninive

Babylon

Damaskos

Samaria

Laakis

Jerusalem

ARABIA

EGYPTI

Suuri meri

[Lähdemerkintä]

Based on a map copyrighted by Pictorial Archive (Near Eastern History) Est. and Survey of Israel

[Kuva s. 25]

Kuningas Assurbanipal vuodattaa viiniuhria tapettujen leijonien päälle. Tuoko tämä sinun mieleesi Nimrodin?

[Lähdemerkintä]

Courtesy of the British Museum, London

[Kuva s. 27]

Reliefi Sargon II:sta (vasemmalla) assyrialaisen virkamiehen kanssa, joka saattaa olla kruununprinssi Sanherib

[Lähdemerkintä]

Courtesy of the British Museum, London

[Kuvat s. 28]

Assyrialainen reliefi, jossa kuvataan piirityskoneen avulla tehtyä hyökkäystä Juudeassa sijainnutta Laakiin linnoitettua kaupunkia vastaan

[Lähdemerkintä]

Courtesy of the British Museum, London

Laakiin rauniokumpu. Tältä lounaassa sijainneelta tärkeältä etuvartioasemalta vartioitiin Juudean kukkuloita, kunnes assyrialaiset piirittivät Laakiin ja valloittivat sen

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.