HISKIA

(’Jehova vahvistaa’).

1. Juudan kuningas 745–717 eaa. Hän tuli kuninkaaksi ilmeisesti isänsä Ahasin kuoltua, ”Israelin kuninkaan Hosean – – kolmantena vuonna” (tarkoittaa ehkä Hosean kolmatta vuotta Tiglat-Pileser III:n alaisena verovelvollisena kuninkaana), mutta virallisesti hänen hallituskautensa alkoi seuraavan vuoden (745 eaa.) nisankuussa (2Ku 18:1). Hiskian hallituskaudella eläneitä profeettoja olivat Jesaja, Hoosea ja Miika (Jes 1:1; Ho 1:1; Mi 1:1). Hiskia erottui kuninkaana, joka ”pysyi kiinni Jehovassa”, teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä, ja noudatti hänen käskyjään. Hallituskautensa alusta alkaen hän edisti innokkaasti tosi palvontaa paitsi Juudassa myös koko Israelin alueella. Koska Hiskia noudatti Jehovan teitä niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli noudattanut, hänestä voitiin sanoa, ”ettei hänen jälkeensä ollut kaikkien Juudan kuninkaiden keskuudessa ketään hänen kaltaistaan eikä niidenkään keskuudessa, jotka olivat olleet ennen häntä”. Tämän vuoksi ”osoittautui, että Jehova oli hänen kanssaan”. (2Ku 18:3–7.)

Kirjalliset ansiot. Hiskia tunnetaan myös siitä, että hän oli kiinnostunut joidenkin Salomon sananlaskujen kokoamisesta, kuten todetaan nykyisin Sananlaskujen lukuina 25–29 tunnetun osan alkusanoissa: ”Nämäkin ovat Salomon sananlaskuja, jotka Juudan kuninkaan Hiskian miehet jäljensivät.” (San 25:1.) Sen jälkeen kun Jehova oli parantanut hänet hengenvaarallisesta sairaudesta, hän kirjoitti kiitoslaulun, joka on merkitty muistiin Jesajan 38:10–20:een. Siinä hän mainitsee ’valikoidut kielisoitinkappaleensa’ (jae 20). Jotkut uskovat Hiskian kirjoittaneen psalmin 119. Jos se pitää paikkansa, Hiskia kirjoitti tämän psalmin nähtävästi prinssinä, ennen kuin hänestä tuli kuningas.

Tilanne Hiskian valtaantulon aikaan. Hiskian noustessa valtaistuimelle Juudan valtakunta oli Jumalan epäsuosiossa, koska Hiskian isä Ahas oli tehnyt monia inhottavuuksia Jehovan edessä ja sallinut väärien jumalien palvonnan rehottaa Juudassa. Jehova oli siksi antanut maan kärsiä sen vihollisten, eritoten toisen maailmanvallan, Assyrian, käsissä. Ahas oli tyhjentänyt temppelin ja palatsin hankkiakseen lahjuksen Assyrian kuninkaalle. Mikä vielä pahempaa, hän oli hakannut kappaleiksi temppelin välineet, sulkenut sen ovet ja tehnyt itselleen alttareita ”Jerusalemin joka kolkkaan” uhratakseen muille jumalille. Tekemällä liiton Assyrian kuninkaan kanssa Ahas oli hallituskaudellaan saanut valtakuntansa hänen suojelukseensa. (2Ku 16:7–9; 2Ai 28:24, 25.) Mutta pian valtaan päästyään Hiskia ”ryhtyi kapinoimaan Assyrian kuningasta vastaan” (2Ku 18:7).

Hiskian noustessa Juudan valtaistuimelle Israelin pohjoisen kymmenen heimon valtakunnan asiat olivat vieläkin huonommalla tolalla. Israelin törkeiden syntien vuoksi Jehova oli antanut sen joutua suuriin vaikeuksiin Assyrian verovelvollisena, ja vähän ajan kuluttua Assyria nielaisi Israelin ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen. (2Ku 17:5–23.)

Hänen intonsa tosi palvonnan puolesta. Hiskia ilmaisi intonsa Jehovan palvonnan puolesta heti noustuaan valtaistuimelle 25-vuotiaana. Ensi töikseen hän avasi uudelleen temppelin ja korjasi sen. Sitten hän kutsui koolle papit ja leeviläiset ja sanoi heille: ”Liiton tekeminen Jehovan, Israelin Jumalan, kanssa on nyt lähellä sydäntäni.” Oli kyse uskollisuusliitosta; lakiliitto, joka oli yhä voimassa mutta jota laiminlyötiin, ikään kuin uudistettiin Juudassa. Hän ryhtyi erittäin tarmokkaasti järjestämään leeviläisiä palvelustehtäviinsä ja saattoi taas voimaan soitto- ja ylistyslaulujärjestelyt. Oli nisankuu, pesahinviettokuu, mutta temppeli, papit ja leeviläiset olivat epäpuhtaita. Nisanin 16. päivään mennessä temppeli puhdistettiin ja sen välineet kunnostettiin. Sitten koko Israelin puolesta piti toimittaa erityinen sovitus. Ensin ruhtinaat toivat teurasuhreja, syntiuhreja valtakunnan, pyhäkön ja kansan puolesta, minkä jälkeen kansa toi tuhansia polttouhreja. (2Ai 29:1–36.)

Koska kansa ei voinut epäpuhtaan tilansa vuoksi viettää pesahia tavalliseen aikaan, Hiskia käytti hyväkseen lakia, joka salli epäpuhtaiden viettää pesahia kuukautta myöhemmin. Juoksijoiden viemien kirjeiden välityksellä hän kutsui koolle sekä Juudan että Israelin, koko maan Beersebasta Daniin asti. Monet pilkkasivat juoksijoita, mutta jotkut, etenkin Asserista, Manassesta ja Sebulonista, nöyrtyivät tulemaan, ja joitakuita oli läsnä myös Efraimista ja Isaskarista. Tämän lisäksi paikalla oli monia ei-israelilaisia Jehovan palvojia. Tosi palvontaa kannattavien pohjoisen valtakunnan edustajien oli todennäköisesti vaikea osallistua juhlaan. Sanansaattajien tavoin hekin saivat osakseen vastustusta ja pilkkaa, koska kymmenen heimon valtakunta oli rappiotilassa, se oli vajonnut väärään palvontaan ja Assyrian uhka leijui sen yllä. (2Ai 30:1–20; 4Mo 9:10–13.)

Pesahin jälkeen vietettiin seitsenpäiväinen happamattomien leipien juhla, joka oli niin iloinen tilaisuus, että koko seurakunta päätti viettää sitä vielä toiset seitsemän päivää. Jehovan siunauksen ansiosta noina vaarallisina aikoinakin ”Jerusalemissa vallitsi suuri ilo, sillä Israelin kuninkaan Salomon, Daavidin pojan, päivistä lähtien ei ollut tällaista ollut Jerusalemissa”. (2Ai 30:21–27.)

Se että tämä merkitsi todellista tosi palvonnan ennallistusta ja elpymistä eikä vain hetkellistä, tunnepitoista kokoontumista, havaitaan siitä, mitä tapahtui seuraavaksi. Ennen kuin juhlan osanottajat palasivat kotiin, he lähtivät kaikkialle Juudaan ja Benjaminiin ja jopa Efraimiin ja Manasseen ja hävittivät pyhiä patsaita, hajottivat uhrikukkuloita ja alttareita ja hakkasivat maahan pyhiä paaluja (2Ai 31:1). Hiskia antoi esimerkin murskaamalla Mooseksen tekemän kuparikäärmeen, koska kansa oli tehnyt siitä epäjumalan ja suitsuttanut sille uhrisavua (2Ku 18:4). Suuren juhlan jälkeen Hiskia varmisti tosi palvonnan jatkumisen organisoimalla pappisosastot ja järjestämällä temppelipalveluksen ylläpidon. Hän kehotti antamaan tottelevaisesti Lain vaatimat kymmenykset ja annit ensi hedelmistä leeviläisille ja papeille, ja kansa myöntyi tähän koko sydämestään. (2Ai 31:2–12.)

Assyrian painostus voimistuu. Noina raskaina aikoina, jolloin Assyria pyyhkäisi tieltään kaiken, Hiskia luotti Israelin Jumalaan Jehovaan. Hän kapinoi Assyrian kuningasta vastaan ja löi filistealaiskaupungit, jotka olivat ilmeisesti liittoutuneet Assyrian kanssa. (2Ku 18:7, 8.)

Hiskian neljäntenä vuonna (742 eaa.) Assyrian kuningas Salmanassar alkoi piirittää Samariaa. Hiskian kuudentena vuonna (740 eaa.) Samaria valloitettiin. Kymmenen heimon valtakunnan asukkaat karkotettiin, ja assyrialaiset siirsivät tilalle uusia asukkaita ottaakseen maan haltuunsa. (2Ku 18:9–12.) Jumalan teokraattista hallitusta ja tosi palvontaa edustava Juudan valtakunta jäi siis ikään kuin vihamielisten vihollisten ympäröimäksi pieneksi saarekkeeksi.

Sargon II:n poika Sanherib halusi kunnianhimoisesti liittää Jerusalemin valloituksen sotasaavutustensa joukkoon, etenkin kun Hiskia oli sanoutunut irti liitosta, jonka hänen isänsä, kuningas Ahas, oli tehnyt Assyrian kanssa. Hiskian 14. hallitusvuonna (732 eaa.) Sanherib nousi ”kaikkia Juudan linnoitettuja kaupunkeja vastaan ja ryhtyi valtaamaan niitä”. Uhanalaisen Jerusalemin kaupungin säästämiseksi Hiskia tarjoutui maksamaan Sanheribille lahjuksen, mutta Sanherib vaati suunnatonta summaa: 300:aa hopeatalenttia (n. 1982000 dollaria) ja 30:tä kultatalenttia (n. 11560000 dollaria). Pystyäkseen maksamaan tämän summan Hiskian oli pakko antaa kaikki hopea, joka löytyi temppelistä ja kuninkaan aarteistosta, ja lisäksi ne jalometallit, joilla Hiskia oli antanut päällystää temppelin ovet ja ovenpielet. Tämä riitti Assyrian kuninkaalle – mutta vain joksikin aikaa. (2Ku 18:13–16.)

Rakentaminen ja insinööritaidon näytteet. Ahneen Sanheribin hyökkäyksen uhatessa Hiskia osoitti viisautensa ja sotataitonsa. Hän tukki kaikki Jerusalemin kaupungin ulkopuolella olevat vesilähteet, niin että piiritystilanteessa assyrialaisten vesivarastot hupenisivat. Hän vahvisti kaupungin linnoituksia ja ”valmisti runsaasti heittoaseita ja kilpiä”. Mutta hän ei luottanut tähän sotakalustoon, sillä kootessaan yhteen sotapäälliköt ja kansan, hän rohkaisi heitä sanoen: ”Olkaa rohkeita ja lujia. Älkää pelätkö älkääkä kauhistuko Assyrian kuningasta ja kaikkea joukkoa, joka on hänen kanssaan, sillä meidän kanssamme on enemmän kuin hänen kanssaan. Hänen kanssaan on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Jehova, meidän Jumalamme, auttamassa meitä ja taistelemassa taistelumme.” (2Ai 32:1–8.)

Hiskian vesijohto oli huomattavia muinaisaikojen insinööritaidon näytteitä. Se kulki Daavidin kaupungin pohjoisosan itäpuolella sijainneelta Gihonin lähteeltä suhteellisen epätasaista reittiä n. 533 m Siloaminlammikkoon, joka sijaitsi Tyropoioninlaaksossa Daavidin kaupungin alapuolella mutta kuitenkin kaupungin eteläosaan rakennetun uuden muurin sisäpuolella. (2Ku 20:20; 2Ai 32:30.) Arkeologit löysivät kapean, keskimäärin 1,8 m korkean tunnelin seinältä muinaisheprealaisin kirjaimin laaditun piirtokirjoituksen. Siinä sanotaan mm.: ”Puhkaisu tapahtui näin: Kun [miehet] vielä [työskentelivät] hakuin edeten toisiaan kohti, ja kun jäljellä oli vielä kolme kyynärää, [kuului läpi] kun miehet huhuilivat toisilleen, sillä kalliossa oli (ylimääräistä hakattavaa) oikealla [ja vasemmalla.] Kun tunneli puhkaistiin, louhijat hakkasivat toisiaan kohti, hakku hakkua vastaan. Niin vesi saatiin virtaamaan säiliöaltaaseen 1200 kyynärän matka, ja kallion korkeus louhijoiden pään yläpuolella oli sata kyynärää.” (Heikki Palva, Raamatun tietosanasto, 1995, s. 100, 101.) Tunneli hakattiin siis kallion läpi molemmista päistä yhtaikaa, niin että louhijat kohtasivat toisensa keskellä – todellinen insinööritaidon mestarinäyte.

Sanheribin tappio Jerusalemissa. Hiskian odotusten mukaisesti Sanherib päätti hyökätä Jerusalemiin. Kun Sanherib armeijoineen piiritti vahvasti linnoitettua Lakisin kaupunkia, hän lähetti osan armeijastaan ja sotapäälliköistä koostuvan lähetystön vaatimaan, että Jerusalem antautuisi. Ryhmää edusti rabsake (ei miehen erisnimi vaan sotilaallinen arvonimi), joka puhui sujuvasti hepreaa. Hän pilkkasi äänekkäästi Hiskiaa ja Jehovaa ja kehuskeli, ettei Jehova voisi vapauttaa Jerusalemia sen enempää kuin muiden kansakuntien jumalatkaan olivat pystyneet pelastamaan palvojiensa maita joutumasta Assyrian kuninkaan käsiin. (2Ku 18:13–35; 2Ai 32:9–15; Jes 36:2–20.)

Hiskia oli hyvin ahdistunut, mutta hän luotti jatkuvasti Jehovaan, kääntyi hänen puoleensa temppelissä ja lähetti myös muutamia kansan päämiehiä profeetta Jesajan luo. Jehova vastasi Jesajan kautta, että Sanherib kuulisi sanoman ja palaisi omaan maahansa, missä hänet lopulta surmattaisiin. (2Ku 19:1–7; Jes 37:1–7.) Tällä välin Sanherib oli vetäytynyt Lakisista Libnaan, missä hän kuuli, että Etiopian kuningas Tirhaka oli tullut taistelemaan häntä vastaan. Sanherib lähetti silti sanansaattajien mukana Hiskialle kirjeitä, joissa hän jatkoi uhkailuaan ja Israelin Jumalan Jehovan pilkkaamista. Saatuaan nuo erittäin loukkaavat kirjeet Hiskia levitti ne Jehovan eteen, joka vastasi taas Jesajan kautta, pilkkasi vuorostaan Sanheribia ja vakuutti, etteivät assyrialaiset tulisi Jerusalemiin. Jehova sanoi: ”Minä olen puolustava tätä kaupunkia pelastaakseni sen itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden.” (2Ku 19:8–34; Jes 37:8–35.)

Yöllä Jehova lähetti enkelinsä, joka tuhosi 185000 Sanheribin joukkojen valiomiestä, ”jokaisen urhoollisen, väkevän miehen ja johtajan ja päällikön Assyrian kuninkaan leiristä, niin että tämä palasi häpeä kasvoillaan omaan maahansa”. Näin Sanheribista ei ollut enää mitään vaaraa Jerusalemille. Myöhemmin ”tapahtui, kun hän oli kumartuneena jumalansa Nisrokin huoneessa, että hänen omat poikansa Adrammelek ja Sareser löivät hänet miekalla”. (2Ai 32:21; Jes 37:36–38.)

On löydetty tekstejä, joissa kuvaillaan Sanheribin voittoa etiopialaisjoukoista. Niissä sanotaan: ”Mitä tulee Hiskiaan, siihen juutalaiseen, hän ei alistunut minun ikeeseeni, minä piiritin 46 hänen vahvaa kaupunkiaan, – – ja valloitin (ne) – –. Hänet itsensä minä suljin häkkilinnun tavoin Jerusalemiin, hänen kuninkaalliseen kaupunkiinsa.” (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. B. Pritchard, 1974, s. 288.) Hän ei väitä valloittaneensa kaupunkia. Tämä tukee Raamatun kertomusta, jonka mukaan Hiskia kapinoi Assyriaa vastaan eikä Sanherib onnistunut valtaamaan Jerusalemia. Pakanakuninkailla oli tapana kirjoituksissaan korottaa itseään, ja niin tässäkin tekstissä Sanherib liioittelee, että Hiskian maksama hopean määrä oli 800 talenttia, vaikka Raamatussa puhutaan 300 talentista.

Hiskian eliniän pidentäminen ihmeen avulla. Niihin aikoihin, kun Sanherib uhkaili Jerusalemia, Hiskialle nousi pahanlaatuinen paise. Profeetta Jesaja neuvoi häntä järjestämään asiansa ja valmistautumaan kuolemaan. Hiskialla ei ollut vielä tuolloin poikaa, ja siksi näyttikin siltä, että Daavidin kuninkaallinen sukuhaara oli vaarassa katketa. Hiskia rukoili hartaasti Jehovaa vuodattaen kyyneliä, jolloin Jehova lähetti Jesajan takaisin Hiskian luo ilmoittamaan tälle, että hänen elinaikaansa jatkettaisiin vielä 15 vuodella. Merkiksi tästä tapahtui ihme: auringon varjoa siirrettiin kymmenen porrasta taaksepäin ”Ahasin portailla” (ks. AURINKO). Kolmantena vuonna tämän jälkeen Hiskia sai pojan, jolle annettiin nimi Manasse ja josta tuli myöhemmin hänen valtaistuimensa perijä. (2Ku 20:1–11, 21; 21:1; Jes 38:1–8, 21.)

Hiskian erehdys ja katumus. Raamattu kertoo, että ”Hiskia ei palkinnut hänelle osoitettua hyvyyttä, sillä hänen sydämensä tuli pöyhkeäksi, ja närkästys kohtasi häntä ja Juudaa ja Jerusalemia” (2Ai 32:25). Raamatussa ei sanota, liittyikö tämä pöyhkeys siihen, että Hiskia epäviisaasti näytti kaikki talonsa ja valta-alueensa aarteet Babylonin kuninkaan Berodak-Baladanin (Merodak-Baladanin) sanansaattajille, jotka lähetettiin hänen luokseen sen jälkeen kun hän oli toipunut sairaudestaan. Hiskia on saattanut näyttää kaiken varallisuutensa tehdäkseen vaikutuksen Babylonin kuninkaaseen ja saadakseen näin hänestä mahdollisen liittolaisen Assyrian kuningasta vastaan. Sellainen menettely on tietysti voinut herättää babylonilaisten ahneuden. Profeetta Jesaja vastusti kaikenlaista liittoutumista Jumalan ikivanhan vihollisen Babylonin kanssa tai riippuvuutta siitä. Kun Jesaja kuuli, miten Hiskia oli kohdellut babylonilaisia sanansaattajia, hän lausui Jehovalta saamansa henkeytetyn profetian, jonka mukaan babylonilaiset veisivät aikanaan kaiken Babyloniin, muutamat Hiskian jälkeläiset mukaan luettuina. Hiskia kuitenkin nöyrtyi, ja Jumala suostui huomaavaisesti siihen, ettei onnettomuus tulisi Hiskian päivinä. (2Ku 20:12–19; 2Ai 32:26, 31; Jes 39:1–8.)

Profeetta Jeremian aikana jotkut Jerusalemin asukkaiden päämiehet puhuivat suopeasti Hiskiasta sen vuoksi, että tämä oli kiinnittänyt huomiota Moresetista olevaan Miikaan, Jehovan profeettaan (Jer 26:17–19).

2. Profeetta Sefanjan esi-isä, mahdollisesti kuningas Hiskia (Sef 1:1).

3. Israelilainen mies, jonka jälkeläiset palasivat Serubbabelin kanssa Babylonin pakkosiirtolaisuudesta. Hän ei luultavasti ollut kuningas Hiskia. (Esr 2:1, 2, 16; Ne 7:6, 7, 21.) Tämän Hiskian jälkeläinen on saattanut olla yksi niistä kansan päämiehistä, jotka vahvistivat sinetillä Nehemian päivinä tehdyn ”lujan sopimuksen” (Ne 9:38; 10:1, 14, 17).