Kadonnut maailmanvalta joka hämmensi raamatunkriitikoita

”Aikoinaan Assyrian maailmanvallan historia oli maailman vuosikirjojen hämärimpiä lukuja.” ”Kaikki, mitä muinaisesta Ninivestä tiedettiin, sisältyi Raamatun yksittäisiin viittauksiin ja ennustuksiin sekä niihin satunnaisiin ja hajanaisiin mainintoihin Assyrian historiasta, joita esittivät Diodoros – – ja muut.” (Cyclopædia of Biblical Literature, 1862, osat 1 ja 3.)

KREIKKALAINEN historioitsija Diodoros eli 2 000 vuotta sitten. Hän väitti Niniven olleen nelikulmainen kaupunki; noiden neljän sivun yhteispituus oli 480 stadionia. Näin ollen kaupungin ympärysmitta oli 60 mailia (96 kilometriä)! Raamatussa annetaan samanlainen kuva Ninivestä, kun sitä sanotaan suureksi kaupungiksi, joka oli ”kolmen päivänmatkan” mittainen (Joona 3:3).

Viime vuosisadan raamatunkriitikot kieltäytyivät uskomasta, että jokin muinaisen maailman tuntematon kaupunki olisi voinut olla niin suuri. He sanoivat myös, että jos Ninive ylipäätään oli olemassa, sen on täytynyt edustaa Babyloniaa edeltänyttä muinaista kulttuuria.

Päinvastainen näkemys esitetään 1. Mooseksen kirjan 10. luvussa, jossa sanotaan Nooan pojanpojanpojan Nimrodin perustaneen ensimmäisen poliittisen valtion Baabelin eli Babylonin alueelle. Raamatussa jatketaan, että ”siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin, sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki”. (1. Mooseksen kirja 10:8–12.) Huomaa, että tässä raamatunkohdassa sanotaan näitä neljää uutta Assyrian kaupunkia yhdeksi ”suureksi kaupungiksi”.

Vuonna 1843 ranskalainen arkeologi Paul-Émile Botta löysi palatsin rauniot, jotka osoittautuivat osaksi erästä assyrialaista kaupunkia. Kun tieto tästä löydöstä saavutti julkisuuden, se herätti suurta innostusta. Alan Millard selittää kirjassaan Raamatun aika avautuu: ”Kiinnostus – – kasvoi suunnattomasti, kun pystyttiin osoittamaan, että kyseinen palatsi, josta löydöt oli tehty, kuului Jes 20:1:ssä mainitulle Assyrian kuninkaalle Sargonille. Sargonin olemassaoloa oli aikaisemmin epäilty koska muut kirjalliset dokumentit eivät puhuneet hänestä mitään.”

Samoihin aikoihin toinen arkeologi, Austen Henry Layard, aloitti kaivaukset Nimrud-nimisen paikan raunioilla Khorsabadista noin 42 kilometriä lounaaseen. Rauniot osoittautuivat Kalahiksi (Kelahiksi), joka oli yksi 1. Mooseksen kirjan 10:11:ssä mainituista neljästä Assyrian kaupungista. Sitten vuonna 1849 Layard kaivoi esiin valtavan palatsin rauniot Kuyunjik-nimisessä paikassa Kalahin ja Khorsabadin välissä. Kävi ilmi, että tämä palatsi oli osa Niniveä. Khorsabadin ja Kalahin välissä oli myös asumusten raunioita, muun muassa Karamlesin rauniokumpu. ”Jos Nimrúdin [Kalahin], Koyunjikin [Niniven], Khorsabadin ja Karamlesin neljää suurta rauniokumpua pidetään nelikulmion neljänä kulmana”, totesi Layard, ”havaitaan, että sen neljä sivua vastaavat melko tarkasti maantieteilijän 480 stadionia eli 60 mailia, joka on profeetan [Joonan] mainitsema kolme päivänmatkaa.”

Nähtävästi Joona katsoi siis kaikkien näiden asutuskeskusten muodostavan yhden ”suuren kaupungin” ja kutsui niitä 1. Mooseksen kirjan 10:11:ssä ensimmäiseksi mainitun kaupungin, nimittäin Niniven, nimellä. Nykyään noudatetaan samanlaista käytäntöä. Esimerkiksi alkuperäinen Lontoon kaupunki ja sen esikaupungit eivät ole sama asia; yhdessä ne muodostavat alueen, jota nimitetään joskus ”Suur-Lontooksi”.

Pöyhkeä Assyrian kuningas

Ninivessä sijainneessa palatsissa oli yli 70 huonetta, joiden seinien pituus oli lähes kolme kilometriä. Seinissä oli sotilaallisista voitoista ja muista saavutuksista kertovia palaneiden veistokuvien jäännöksiä. Suurin osa niistä oli pahasti vaurioitunut. Vähän ennen lähtöään Layard löysi kuitenkin yhden harvinaisen hyvin säilyneen huoneen. Seinäpiirroksessa esitettiin vahvasti linnoitetun kaupungin valloitus ja vankien kuljetus hyökkäyksen tehneen kuninkaan editse, joka istui valtaistuimella kaupungin ulkopuolella. Kuninkaan yläpuolella on piirtokirjoitus, jonka assyrialaisen kirjoituksen asiantuntijat kääntävät seuraavasti: ”Sanherib, maailman kuningas, Assyrian kuningas, istui nimedu-valtaistuimelle ja kävi läpi Laakiista (La-ki-su) (otetun) saaliin.”

Nykyään tämä seinäpiirros ja sen piirtokirjoitus ovat nähtävissä British Museumissa. Ne ovat sopusoinnussa sen historiallisen tapahtuman kanssa, joka on kirjoitettu muistiin Raamattuun 2. Kuningasten kirjan 18:13, 14:ään: ”Kuningas Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena hyökkäsi Sanherib, Assurin kuningas, kaikkien Juudan varustettujen kaupunkien kimppuun ja valloitti ne. Niin Hiskia, Juudan kuningas, lähetti Assurin kuninkaalle Laakiiseen sanan: ’Minä olen rikkonut, käänny pois minun kimpustani. Minä kannan, mitä panet kannettavakseni.’ Niin Assurin kuningas määräsi Hiskian, Juudan kuninkaan, maksettavaksi kolmesataa talenttia hopeata ja kolmekymmentä talenttia kultaa.”

Muut Niniven raunioista löydetyt piirtokirjoitukset paljastivat lisää yksityiskohtia Sanheribin hyökkäyksestä Juudaan ja Hiskian maksamasta pakkoverosta. ”Ehkä yksi tiedossa olevista historiallisten todisteiden merkittävimmistä yhteensattumista on se, että Hiskialta otettu huikea kultamäärä, kolmekymmentä talenttia, on sama kahdessa täysin erillisessä kertomuksessa”, kirjoitti Layard. Sir Henry Rawlinson, joka auttoi assyrialaisen kirjoituksen tulkitsemisessa, sanoi, että nämä piirtokirjoitukset ”todistavat kiistatta [Sanheribin] olleen historiallinen henkilö”. Lisäksi Layard kysyy kirjassaan Nineveh and Babylon: ”Kuka olisi ennen näitä löytöjä pitänyt todennäköisenä tai edes mahdollisena, että Niniven paikan osoittaneen multa- ja jätekasan alta tulisi esiin Hiskian ja Sanheribin välisistä sodista kertova historiallinen kertomus, jonka Sanherib noiden tapahtumien aikana itse kirjoitti ja joka vahvistaa Raamatun kertomuksen pienetkin yksityiskohdat?”

Jotkin yksityiskohdat eivät tietenkään ole sopusoinnussa Raamatun kanssa. Esimerkiksi arkeologi Alan Millard toteaa: ”Kaikkein hämmästyttävin kohta tulee [Sanheribin] selonteon lopussa, jossa Hiskian väitetään maksaneen veroa Sanheribille ’myöhemmin Niiniveen’. Assyrian armeija ei vienyt tavalliseen tapaansa sotasaalista voittosaatossa.” Raamatussa sanotaan, että vero maksettiin ennen kuin Assyrian kuningas palasi Niniveen (2. Kuningasten kirja 18:15–17). Mistä tämä ero johtuu? Entä miksei Sanherib voinut kerskua Juudan pääkaupungin Jerusalemin valloituksesta, kuten hän oli kerskunut Juudan linnoitetun kaupungin, Laakiin, valloituksesta? Kolme Raamatun kirjoittajaa vastaa näihin kysymyksiin. Eräs heistä, joka oli silminnäkijä, kirjoitti: ”Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, niin katso, he olivat kaikki kuolleina ruumiina. Silloin Sanherib, Assurin kuningas, lähti liikkeelle ja meni pois; hän palasi maahansa ja jäi Niiniveen.” (Jesaja 37:36, 37; 2. Kuningasten kirja 19:35; 2. Aikakirja 32:21.)

Millard päättelee kirjassaan Raamatun aika avautuu: ”Ei ole mitään syytä epäillä jonkinlaisen katastrofin pakottaneen assyrialaiset perääntymään. Tällöin Sanherib ei luonnollisestikaan halunnut mainita tätä onnettomuutta, koska se olisi himmentänyt hänen mainettaan jälkipolvien silmissä.” Sanherib yritti sen sijaan luoda sellaisen vaikutelman, että hänen hyökkäyksensä Juudaan oli onnistunut ja että Hiskia pysyi hänelle alamaisena ja lähetti veron Niniveen.

Assyrian alkuperä varmistuu

Ninivestä löydettiin myös kirjastoja, joissa oli kymmeniätuhansia savitauluja. Ne todistivat, että Assyrian maailmanvallan juuret olivat etelässä Babylonissa aivan niin kuin 1. Mooseksen kirjan 10:11:ssä annetaan ymmärtää. Arkeologit käyttivät tätä tietoa hyväkseen ja keskittivät nyt etsintänsä kauemmaksi etelään. Tietosanakirjassa Encyclopædia Biblica kerrotaan: ”Kaikki se, mitä assyrialaiset ovat jättäneet jälkeensä, paljastaa heidän babylonialaisen alkuperänsä. He omaksuivat etelässä asuneilta naapureiltaan vain hiukan muunneltuina kielen ja kirjoitustavan sekä kirjallisen tyylin, uskonnon ja tieteen.”

Edellä mainitun kaltaiset löydöt ovat pakottaneet raamatunkriitikoita lieventämään käsityksiään. Raamatun vilpitön tutkiminen paljastaa tosiaan sen kirjoittajat huolellisiksi ja rehellisiksi ihmisiksi. Tutkittuaan Raamattua Yhdysvaltain korkeimman oikeuden entinen ylituomari Salmon P. Chase sanoi: ”Se oli pitkä, vakava ja syvällinen tutkimus, ja kun käytin tässä uskonnollisessa asiassa samoja todisteluperiaatteita, joita olen aina käyttänyt maallisissa asioissa, niin tulin siihen lopputulokseen, että Raamattu on yliluonnollinen kirja, että se on lähtöisin Jumalasta.” (The Book of Books: An Introduction.)

Raamattu on tosiaankin enemmän kuin vain täsmällistä historiaa. Se on Jumalan henkeyttämä Sana, ihmiskunnan hyödyksi annettu lahja (2. Timoteukselle 3:16). Myös Raamatun maantieteen tutkiminen todistaa tämän. Käsittelemme sitä seuraavassa numerossamme.

[Kuvat s. 6, 7]

Yläpuolella: Kolme seinäreliefin yksityiskohtaa

Alapuolella: Laakiin piiritystä esittävä piirros assyrialaisesta seinäreliefistä

[Lähdemerkinnät]

(British Museumin luvalla)

(British Museum Pressin julkaisemasta kirjasta The Bible in the British Museum)

[Kuvan lähdemerkintä s. 4]

British Museumin johtokunnan jäsenten luvalla