”Opeta minut tekemään tahtosi”

 1, 2. Miten Jumalan tahdon huomioon ottaminen hyödyttää meitä, ja mitä voimme oppia kuningas Daavidista?

OLETKO koskaan matkustaessasi käyttänyt karttaohjelmaa, joka näyttää määränpääsi ylhäältä päin kuvattuna? Tällainen kuvakulma on saattanut auttaa sinua parhaan reitin valinnassa. Meille voi olla hyödyksi menetellä samaan tapaan, kun teemme tärkeitä ratkaisuja. Jos tarkastelemme asioita Luojan korkeasta näkökulmasta, meidän on helpompi toimia tavalla, jonka hän hyväksyy (Jes. 30:21).

² Muinaisen Israelin kuningas Daavid oli suurimman osan elämäänsä erinomainen malli Jumalan tahdon huomioon ottamisesta. Katsotaanpa nyt muutamia Daavidiin liittyviä tapahtumia oppiaksemme jotain tästä miehestä, jonka ”sydän osoittautui ehyeksi Jehovaa, hänen Jumalaansa, kohtaan” (1. Kun. 11:4).

 3, 4. a) Mikä sai Daavidin taistelemaan Goljatia vastaan? b) Miten Daavid suhtautui Jumalan nimeen?

³ Ajatellaanpa tilannetta, jossa Daavid kohtasi filistealaisten esitaistelijan Goljatin. Mikä sai nuoren Daavidin haastamaan taisteluun tuon täysin aseistautuneen, lähes kolmimetrisen jättiläisen? (1. Sam. 17:4, alav.) Oliko se Daavidin rohkeus tai hänen uskonsa Jumalaan? Näillä molemmilla ominaisuuksilla oli hänen urotyössään tärkeä osuus. Mutta varsinkin kunnioitus Jehovaa ja hänen suurta nimeään kohtaan kannusti Daavidia taistelemaan tuota valtavaa jättiläistä vastaan. Daavid kysyi närkästyneenä: ”Kuka on tämä ympärileikkaamaton filistealainen, niin että hänen täytyy pilkata elävän Jumalan taistelurivejä?” (1. Sam. 17:26.)

⁴ Kohdatessaan Goljatin nuori Daavid julisti: ”Sinä tulet minua vastaan miekka ja keihäs ja heittokeihäs mukanasi, mutta minä tulen sinua vastaan armeijoiden Jehovan nimessä, Israelin taistelurivien Jumalan, jota sinä olet pilkannut.” (1. Sam. 17:45.) Hän surmasi tämän filistealaisen yhdellä ainoalla linkokivellä. Daavid luotti Jehovaan ja piti erittäin suuressa arvossa hänen nimeään niin tässä tilanteessa kuin läpi koko elämänsä. Hän kannusti toisia israelilaisia jopa ylpeilemään Jehovan pyhästä nimestä. (Lue 1. Aikakirjan 16:8–10.)

 5. Mitä mahdollista tilannetta voisi verrata Goljatin pilkkaan?

⁵ Tunnetko ylpeyttä siitä, että Jehova on sinun Jumalasi? (Jer. 9:24.) Miten reagoit, kun naapurit, työ- tai koulutoverit tai sukulaiset puhuvat pahaa Jehovasta ja pilkkaavat hänen todistajiaan? Jos Jehovan nimeä häpäistään, puolustatko sitä luottaen hänen tukeensa? Joskus on kyllä ”aika pysyä hiljaa”, mutta meidän ei tule hävetä sitä, että olemme Jehovan todistajia ja Jeesuksen seuraajia (Saarn. 3:1, 7; Mark. 8:38). Vaikka meidän tulisi olla tahdikkaita ja ystävällisiä niitä kohtaan, jotka eivät suhtaudu sanomaamme suopeasti, emme halua olla niiden israelilaisten kaltaisia, jotka ”kauhistuivat ja pelkäsivät kovasti” kuullessaan Goljatin pilkalliset sanat (1. Sam. 17:11). Sen sijaan toimimme päättäväisesti Jehova Jumalan nimen pyhittämiseksi. Tahdomme opettaa toisille, millainen Jumala hän on. Hänen kirjoitettua Sanaansa käyttämällä yritämme auttaa ihmisiä ymmärtämään, miten tärkeää on lähestyä häntä (Jaak. 4:8).

 6. Mikä oli Daavidin päämäärä hänen kohdatessaan Goljatin, ja minkä tulisi olla meille tärkeintä?

⁶ Daavidin ja Goljatin kohtaaminen opettaa meille jotain muutakin tärkeää. Juostuaan taistelulinjaan Daavid kysyi: ”Mitä tehdään miehelle, joka lyö tuon filistealaisen ja kääntää pois häväistyksen Israelin yltä?” Silloin väki toisti hänelle samat sanat kuin aikaisemmin: ”Sen miehen, joka lyö hänet [Goljatin], sen kuningas rikastuttaa suurilla rikkauksilla, ja hän antaa hänelle oman tyttärensä.” (1. Sam. 17:22–27.) Aineellinen palkkio ei kuitenkaan ollut päällimmäisenä Daavidin mielessä, vaan hänellä oli ylevämpi päämäärä. Daavid halusi kirkastaa tosi Jumalaa. (Lue 1. Samuelin kirjan 17:46, 47.) Miten on meidän laitamme? Onko meille tärkeintä koota rikkautta ja tavoitella huomattavaa asemaa maailmassa ja siten luoda nimeä itsellemme? Haluamme varmasti olla samanlaisia kuin Daavid, joka lauloi: ”Oi julistakaa kanssani Jehovan suuruutta, ja ylistäkäämme yhdessä hänen nimeään.” (Ps. 34:3.) Luottakaamme siis Jumalaan ja pitäkäämme hänen nimeään omaa nimeämme tärkeämpänä (Matt. 6:9).

 7. Miten voimme kasvattaa lujaa uskoa, jota tarvitsemme tavatessamme ihmisiä, jotka eivät suhtaudu sanomaamme suopeasti?

⁷ Daavidin piti luottaa täysin Jehovaan voidakseen taistella rohkeasti Goljatia vastaan. Nuorella Daavidilla oli vahva usko. Hän oli rakentanut sitä muun muassa turvautumalla Jumalaan paimenen työssään (1. Sam. 17:34–37). Mekin tarvitsemme lujaa uskoa pystyäksemme jatkamaan sananpalvelusta, varsinkin tavatessamme ihmisiä, jotka eivät suhtaudu sanomaamme suopeasti. Voimme kasvattaa tällaista uskoa turvautumalla Jumalaan arkielämässämme. Voimme esimerkiksi pyrkiä keskustelemaan Raamatun totuudesta niiden kanssa, jotka sattuvat istumaan vieressämme julkisissa liikennevälineissä. Meillä ei myöskään ole syytä pidättyä puhumasta niille, joita tapaamme kadulla talosta-taloon-palveluksen yhteydessä. (Apt. 20:20, 21.)

 8, 9. Miten Daavidin suhtautuminen kuningas Sauliin osoitti, että hän piti Jehovan tahdon mielessään?

⁸ Daavidin luottamus Jehovaan kävi ilmi myös siitä, miten hän suhtautui Israelin ensimmäiseen kuninkaaseen Sauliin. Mustasukkainen Saul yritti kolmesti keihästää Daavidin seinään, mutta joka kerta Daavid väistyi hänen edestään eikä yrittänyt kostaa. Lopulta hän pakeni Saulin luota. (1. Sam. 18:7–11; 19:10.) Silloin Saul otti kolmetuhatta valiomiestä kaikesta Israelista ja lähti erämaahan etsimään Daavidia (1. Sam. 24:2). Viimein Saul meni juuri siihen luolaan, jossa Daavid ja hänen miehensä piileksivät. Daavid olisi voinut tarttua tilaisuuteen raivata pois tieltä kuningas, joka uhkasi hänen henkeään. Olihan Jumalan tahto, että Daavidista tulisi Israelin kuningas Saulin sijaan (1. Sam. 16:1, 13). Jos Daavid olisi kuunnellut miestensä neuvoja, Saul olisikin saanut surmansa. Mutta Daavid sanoi: ”Jehovan kannalta katsoen minusta on mahdotonta ajatella, että tekisin tämän herralleni, Jehovan voidellulle.” (Lue 1. Samuelin kirjan 24:4–7.) Saul oli yhä Jumalan voitelema kuningas. Daavid ei halunnut riistää kuninkuutta Saulilta, jota Jehova ei vielä ollut poistanut asemastaan. Tyytymällä vain leikkaamaan liepeen Saulin hihattomasta vaatteesta Daavid ilmaisi, ettei aikonut vahingoittaa Saulia. (1. Sam. 24:11.)

⁹ Daavid osoitti kunnioitusta Jumalan voitelemaa kuningasta kohtaan vielä nähdessään tämän viimeisen kerran. Tuolloin Daavid ja Abisai saapuivat paikkaan, johon Saul oli leiriytynyt, ja huomasivat hänen nukkuvan. Vaikka Abisai päätteli Jumalan luovuttaneen Saulin Daavidin käsiin ja tarjoutui keihästämään tuon vihollisen maahan, Daavid ei sallinut sitä. (1. Sam. 26:8–11.) Koska Daavid etsi jatkuvasti Jehovan ohjausta, Abisain kehotukset eivät horjuttaneet hänen päätöstään toimia Jehovan tahdon mukaisesti.

10. Millainen haastava tilanne saattaisi tulla eteemme, ja mikä auttaa meitä pysymään lujina?

¹⁰ Meidänkin eteemme saattaisi tulla haastava tilanne, jossa toiset yrittävät painostaa meitä menettelemään inhimillisen järkeilyn mukaisesti sen sijaan että kannustaisivat meitä tekemään Jehovan tahdon. Jotkut saattavat Abisain tavoin yllyttää meitä siihen, että toimisimme edes harkitsematta, mitä Jumala asiasta ajattelee. Pysyäksemme lujina meidän täytyy säilyttää selvänä mielessämme Jehovan näkemys ja pitää päättäväisesti kiinni hänen menettelytavoistaan.

11. Mitä Daavidin elämä opettaa Jehovan tahdon pitämisestä tärkeimmällä sijalla?

¹¹ Daavid pyysi rukouksessa Jehova Jumalalta: ”Opeta minut tekemään tahtosi.” (Lue psalmi 143:5, 8, 10.) Hän ei turvautunut omaan ajatteluunsa eikä antanut myöten toisten painostukselle vaan halusi saada opetusta Jumalalta. Daavid sanoikin Jumalalle: ”Olen mietiskellyt kaikkea toimintaasi, halukkaasti annoin ajatusteni askarrella sinun kättesi teoissa.” Me voimme saada selville Jehovan tahdon uppoutumalla Raamatun kirjoituksiin ja mietiskelemällä niissä olevia monia kertomuksia hänen menettelystään ihmisten suhteen.

12, 13. Miksi Daavid vuodatti maahan hänelle tuodun veden?

¹² Daavid on meille hyvä esimerkki myös siinä, että hän ymmärsi Laista ilmenevät periaatteet ja halusi elää niiden mukaisesti. Mietihän, mitä tapahtui, kun Daavid sanoi haluavansa ”juotavakseen vettä Betlehemin vesisäiliöstä”. Kolme Daavidin miehistä tunkeutui kaupunkiin, jossa oli tuolloin filistealaisten varuskunta, ja toi vettä mukanaan. Mutta ”Daavid ei suostunut juomaan sitä, vaan vuodatti sen Jehovalle”. Miksi hän toimi näin? Hän selitti: ”Minusta on Jumalani kannalta mahdotonta ajatella tehdä tätä! Näiden miesten vertako minä joisin heidän sielunsa uhalla? Sillä sielunsa uhalla he toivat sen.” (1. Aik. 11:15–19.)

¹³ Daavid tiesi Lain perusteella, että veri tuli vuodattaa Jehovalle eikä sitä saanut syödä, ja tajusi myös syyn siihen. Hän oli selvillä siitä, että ”lihan sielu on veressä”. Nyt oli kuitenkin kyse vedestä, ei verestä. Miksi Daavid siis kieltäytyi juomasta sitä? Hän ymmärsi periaatteen, joka oli verta koskevan lain taustalla. Noiden kolmen miehen tuoma vesi oli Daavidille yhtä arvokasta kuin heidän verensä. Tämän vuoksi hänen oli mahdotonta ajatellakaan, että hän joisi tuota vettä. Hän päätti sen sijaan vuodattaa veden maahan. (3. Moos. 17:11; 5. Moos. 12:23, 24.)

14. Mikä auttoi Daavidia suhtautumaan asioihin Jehovan tavalla?

¹⁴ Daavid pyrki omaksumaan täysin Jumalan lain. Hän lauloi: ”Sinun tahtosi, oi Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on sisimmässäni.” (Ps. 40:8.) Daavid tutki Jumalan lakia ja mietiskeli sitä syvällisesti. Hän luotti Jehovan käskyjen viisauteen. Niinpä Daavid noudatti innokkaasti paitsi Mooseksen lain kirjainta myös sen henkeä. Tutkiessamme Raamattua meidän on viisasta mietiskellä lukemaamme ja tallettaa se sydämeemme voidaksemme päätellä, mikä kussakin tilanteessa miellyttää Jehovaa.

15. Missä asiassa Salomo ei osoittanut kunnioitusta Jumalan lakia kohtaan?

¹⁵ Daavidin poika Salomo sai Jehova Jumalalta runsaasti siunauksia. Aikanaan hän kuitenkin menetti kunnioituksensa Jumalan lakia kohtaan. Hän jätti huomiotta Jehovan käskyn, jonka mukaan Israelin kuninkaan ei tullut ”ottaa itselleen monia vaimoja” (5. Moos. 17:17). Salomo otti vaimoikseen useita vierasmaalaisia naisia, ja kun hän oli tullut vanhaksi, ”hänen omat vaimonsa olivat taivuttaneet hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia”. Olipa Salomo järkeillyt miten tahansa, hän ”alkoi tehdä sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, eikä hän seurannut Jehovaa kaikessa niin kuin hänen isänsä Daavid”. (1. Kun. 11:1–6.) Miten tärkeää meidän onkaan toimia Jumalan sanan lakien ja periaatteiden mukaisesti! Ne on syytä pitää mielessä esimerkiksi harkittaessa avioliittoa.

16. Miten sen ymmärtäminen, mikä on avioitumista koskevan käskyn henki, vaikuttaa avioliittoa harkitseviin?

¹⁶ Jos joku ei-uskova osoittaa meille romanttista huomiota, suhtaudummeko asiaan Daavidin vai Salomon tavalla? Tosi palvojia käsketään menemään naimisiin ”vain Herrassa” (1. Kor. 7:39). Mikäli kristitty päättää avioitua, hänen tulisi valita puolisokseen toinen uskova. Jos ymmärrämme tämän Raamatun käskyn hengen, emme avioidu ei-uskovien kanssa emmekä edes harkitse heidän romanttisia ehdotuksiaan.

17. Mikä voi auttaa meitä välttymään pornografian ansalta?

¹⁷ Daavidin malli Jumalan opastuksen hartaasta etsimisestä voi auttaa meitä myös vastustamaan kiusausta katsella pornografisia kuvia. Lue seuraavat raamatunkohdat, ajattele niissä olevia periaatteita ja pyri ymmärtämään, mikä on Jehovan tahto tässä asiassa. (Lue psalmi 119:37, Matteuksen 5:28, 29 ja Kolossalaiskirjeen 3:5.) Hänen yleviä normejaan mietiskelemällä pystymme välttymään pornografian ansalta.

18, 19. a) Minkä ansiosta Daavid saattoi pysyä Jumalan suosiossa, vaikka oli epätäydellinen? b) Mitä olet päättänyt tehdä?

¹⁸ Vaikka Daavid oli monin tavoin esimerkillinen, hän syyllistyi useisiin vakaviin synteihin (2. Sam. 11:2–4, 14, 15, 22–27; 1. Aik. 21:1, 7). Tehtyään syntiä hän kuitenkin aina katui. Hän vaelsi Jumalan edessä ”nuhteettomin sydämin” (1. Kun. 9:4). Miksi voimme sanoa niin? Koska Daavid pyrki toimimaan Jehovan tahdon mukaisesti.

¹⁹ Meidänkin on epätäydellisyydestämme huolimatta mahdollista pysyä Jehovan suosiossa. Tämä tavoite mielessämme haluamme tutkia ahkerasti Jumalan sanaa, mietiskellä lukemaamme syvällisesti ja toimia päättäväisesti sen mukaan, mitä olemme painaneet sydämeemme. Silloin itse asiassa rukoilemme Jehovalta samaa kuin psalmista, joka pyysi nöyrästi: ”Opeta minut tekemään tahtosi.”