SABA

1. Kuusin pojan Raeman ensimmäisenä mainittu poika (1Mo 10:7; 1Ai 1:9).

2. Seemin sukuhaaraan kuuluneen Joktanin poika (1Mo 10:21–30; 1Ai 1:17–23); 13 arabiheimosta yhden kantaisä. Ne ryöstelevät ”sabalaiset”, jotka tekivät Jobin 1:14, 15:ssä kuvaillun hyökkäyksen, kuuluivat mahdollisesti tähän paimentolaisheimoon.

3. Toinen Abrahamin ja Keturan pojan Joksanin kahdesta pojasta (1Mo 25:1–3; 1Ai 1:32). Vielä eläessään Abraham lähetti Keturan kautta saamansa jälkeläiset ”itään päin, Idän maahan” (1Mo 25:6). Vaikuttaa siksi siltä, että tämä Saba asettui asumaan jonnekin Arabiaan.

4. Vauras valtakunta, joka sijaitsi varsin todennäköisesti Lounais-Arabiassa. Se oli erityisen tunnettu kullastaan, hajusteistaan ja suitsukkeistaan (1Ku 10:1, 2; Jes 60:6; Jer 6:20; Hes 27:22). Näiden maallisissa tietolähteissä usein sabalaisiksi nimitettyjen Saban asukkaiden alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Seemin sukuhaaraan kuului kaksi Sabaa (SABA nrot 2 ja 3), jotka asettuivat ilmeisesti Arabiaan. Jotkut nykyiset tutkijat uskovat kuitenkin tämän valtakunnan asukkaiden olleen seemiläisiä, jotka kuuluivat Joktanin sukuhaaraan ja olivat Seemin jälkeläisiä Eberin kautta (1Mo 10:26–28). Sekä Saban nimi että joidenkin hänen veljiensä nimet yhdistetään Etelä-Arabiassa sijaitseviin paikkoihin. (Ks. HASARMAVET; HAVILA nro 4.)

Eräiden tietolähteiden mukaan Saban valtakunta sijaitsi nykyisen Jemenin tasavallan alueella. Sen pääkaupunki oli ilmeisesti Marib, joka sijaitsi n. 100 km Sanʽasta itään.

Ennen kuin navigoinnista tuli merenkulkuun liittyvien parannusten ansiosta turvallisempaa Punaisellamerellä, Etelä-Arabiasta ja mahdollisesti Itä-Afrikasta ja Intiasta tuleva kauppaliikenne hoitui pääasiassa Arabian halki matkaavilla kamelikaravaaneilla. Saba valvoi karavaanireittejä, ja siitä tuli kuuluisa kauppiaistaan, jotka myivät suitsutuspihkaa, mirhaa, kultaa, kallisarvoisia kiviä ja norsunluuta. Raamatussa osoitetaan näiden kauppiaiden menneen aina Tyrokseen saakka. (Hes 27:2, 22–24; Ps 72:15; Jes 60:6.) Betelistä löytynyt savileima todistaa konkreettisesti Palestiinan ja Etelä-Arabian välisistä kauppayhteyksistä. Maribin kaivauksissa tehdyt löydöt osoittavat sabalaisten olleen suhteellisen rauhallista kauppakansaa. Pääkaupungissaan heillä oli valtavan suuri kuunjumalan temppeli.

Saban kuningatar. Jonkin ajan kuluttua sen jälkeen, kun Salomo oli saanut valmiiksi monia rakennuskohteitaan, hänen luonaan kävi ”Saban kuningatar”, joka oli kuullut ”Salomosta Jehovan nimen yhteydessä”. Tämä kuningatar, jonka nimeä Raamatussa ei mainita, tuli Jerusalemiin mukanaan ”hyvin mahtava saattue, kameleja, jotka kantoivat palsamiöljyä ja hyvin paljon kultaa ja kallisarvoisia kiviä”. (1Ku 10:1, 2.) Hänen matkustustapansa ja hänen tuomansa lahjat ilmaisevat, että hän oli lähtöisin Lounais-Arabiassa sijaitsevasta Saban valtakunnasta. Tämä käy ilmi myös Jeesuksen sanoista, joiden mukaan hän oli ”etelän kuningatar” ja ”tuli maan ääristä” (Mt 12:42). Jerusalemissa asuneiden kannalta katsottuna hän oli todellakin tullut silloin tunnetun maailman kaukaisesta osasta (Ps 72:10; Jl 3:8). Marib sijaitsee n. 1900 km:n päässä Esjon-Geberistä, joka on Punaisenmeren pohjoisrannalla.

Jeesus sanoi Saban kuningattaren tulleen ”kuulemaan Salomon viisautta” (Lu 11:31). Salomon sanat, hänen valtakunnassaan vallitseva hyvinvointi ja se, miten viisaasti hän oli järjestänyt palveluskuntansa, tekivät suuren vaikutuksen tähän kuningattareen. Hän julisti kuninkaan palvelijat onnellisiksi, koska he saivat kuulla kuninkaan viisautta, ja hän siunasi Jehovaa siksi, että tämä oli asettanut Salomon valtaistuimelle. (1Ku 10:2–9; 2Ai 9:1–9.) Kuningatar antoi Salomolle 120 talenttia kultaa (nykyarvoltaan 46242000 dollaria) sekä palsamiöljyä ja kallisarvoisia kiviä. Salomo antoi kuningattarelle lahjoja, joiden arvo nähtävästi ylitti tämän tuomien lahjojen arvon, minkä jälkeen kuningatar palasi omaan maahansa (2Ai 9:12, KR-38, Mo).

Kristus sanoi, että tämä nainen herätettäisiin tuomiolle ja että hän langettaisi tuomion ensimmäisen vuosisadan sukupolven miehille (Mt 12:42; Lu 11:31). Hän oli tehnyt vaivalloisen matkan kuullakseen Salomon viisautta, mutta vaikka epäuskoisilla juutalaisilla, jotka väittivät palvelevansa Jehovaa, oli keskuudessaan Jeesus, joka oli enemmän kuin Salomo, he eivät kiinnittäneet häneen huomiota.