1. osa: Muinainen Egypti – ensimmäinen suurista maailmanvalloista

EGYPTI – muinainen faraoiden ja Niilin maa – oli yksi maailman tärkeimmistä kulttuurikeskuksista. Sen taide kaunistaa suuria museoita. Sen historiaa kerrotaan koulujen oppikirjoissa. Sen jyhkeät monumentit herättävät syvää kunnioitusta turisteissa. Lisäksi monet Raamatun tapahtumat joko sattuivat tuossa maassa tai liittyivät siihen. Egyptiin ja sen asukkaisiin viitataan Raamatussa yli 700 kertaa.

Mutta mitä sinä itse asiassa tiedät muinaisesta Egyptistä? Kun opit lisää siitä, voit ymmärtää paremmin monia Raamatussa mainittuja asioita.

Arkeologit ovat löytäneet Egyptistä paljon sellaista, mikä vahvistaa Raamatun kertomuksen todeksi. Ajattelehan esimerkiksi kertomusta Joosefista. Nimet, arvonimet, Joosefin asema taloudenhoitajana, hänelle annettu virka maan toisena hallitusmiehenä ja ravinnonjakajana, Egyptin hautaamistavat ja jopa leipureiden tapa kantaa leipäkoreja päänsä päällä – kaikkien näiden on havaittu olevan yhdenmukaisia tuonaikaisten egyptiläisten tapojen kanssa. – 1. Mooseksen kirja, luvut 39–47; 50:1–3.

Maa ja sen asukkaat

Egypti on riippuvainen Niilistä. Sen rehevä jokilaakso, joka on Assuanin ja Kairon välillä keskimäärin vain parinkymmenen kilometrin levyinen, kulkee Afrikan rutikuivien aavikoiden halki pohjoiseen päin kuin kapea vihreä nauha. Aikoinaan sen vuosittaiset tulvat toivat mukanaan liejua, joka teki maan hedelmälliseksi, ja näin Egyptistä saatettiin viedä viljaa toisiin maihin, ja siitä tuli turvapaikka nälänhädän aikana. (1. Mooseksen kirja 12:10) Virran rannoilla kasvaneiden papyruskaislojen ruo’oista tehtiin ensimmäistä paperia.

Laajaa suistoaluetta, jossa Niili leviää viuhkan tavoin ennen virtaamistaan siniseen Välimereen, kutsutaan Ala-Egyptiksi. Ilmeisesti täällä sijaitsi ”Goosenin maakunta”, jossa israelilaiset asuivat pitkään kestäneen Egyptissä olonsa aikana. – 1. Mooseksen kirja 47:27.

Egyptin uskonto

Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että heidän faraonsa oli jumala. Tämä lisää sen halveksivan kysymyksen merkitystä, jonka farao esitti Moosekselle: ”Kuka on Herra [”Jehova”, UM], jota minun pitäisi kuulla?” (2. Mooseksen kirja 5:2) Egyptiläisillä oli myös monia muita jumalia. Noin 740 jumalan nimet tavattiin Thutmosis III:n haudasta löydetystä luettelosta. Egyptiläiset palvoivat jumalkolmikkoja eli kolminaisuuksia, ja yksi suosituimmista oli Osiriksen, Isiksen ja Horuksen muodostama kolmikko.

Monilla Egyptin huomattavimmista jumalista kuvattiin olevan ihmisen vartalo ja eläimen pää. Egyptiläiset esittivät Horuksen haukanpäisenä jumalana, ja Thot-jumalalle kuvattiin iibislinnun tai apinan pää. Kissoja, sakaaleja, krokotiileja, paviaaneja ja monia lintuja pidettiin pyhinä, koska ne liitettiin tiettyihin jumaliin. Apis-härkää, jonka katsottiin olevan Osiris-jumalan ruumiillistuma, pidettiin temppelissä Memfisissä. Kun se kuoli, sille järjestettiin taidokkaat hautajaiset ja se jopa muumioitiin. Kuuluisat egyptiläiset skarabeet, joita käytettiin helminauhojen tavoin suojaavina taikakaluina, olivat lantakuoriaisen kuvia – kuoriaisen ajateltiin olevan luoja-jumalan ilmenemismuoto.

Siitä huolimatta, että israelilaiset oleskelivat pitkään Egyptissä ja olivat läheisessä yhteydessä tuon maan asukkaisiin, heillä oli ainoastaan yksi Jumala, Jehova, ja heidän oli määrä palvella yksinomaan häntä. Heitä varoitettiin, ettei heidän pitänyt tehdä mitään uskonnollista kuvaa – ei Jumalasta itsestään, ei linnusta, nelijalkaisesta eläimestä, kalasta eikä mistään muustakaan. Egyptiläinen vaikutus on saattanut aiheuttaa sen, että israelilaiset palvoivat kultaista vasikkaa pian Egyptistä lähtönsä jälkeen. – 2. Mooseksen kirja 32:1–28; 5. Mooseksen kirja 4:15–20.

Usko kuolemattomuuteen

Egyptiläiset uskoivat lujasti kuolemattomuuteen. Sen vuoksi Egyptin hallitusmiehet valmistivat huolellisesti suunniteltuja hautoja, joihin pantiin lukuisia elämän välttämättömyyksiä ja ylellisyysesineitä; näin he toivoivat varmistavansa ikuisen onnellisuuden kuolemanjälkeisessä elämässä. Pyramidit ovat huomattavin esimerkki tästä tavasta.

Kultakoruja, vaatteita, huonekaluja, viiniä, ruokaa, keramiikkaa, norsunluurasioita ja jopa pieniä levyjä silmämeikin hienontamista varten asetettiin huolellisesti egyptiläisiin hautoihin. Uskottiin, että näitä esineitä voitaisiin käyttää tuonpuoleisessa elämässä. Alkuaikoina orjia tapettiin ja haudattiin yhdessä isäntiensä kanssa, jotta he olisivat voineet palvella näitä kuoleman jälkeen. Loitsukokoelma, joka tunnetaan ”Kuolleiden kirjana”, on löydetty tuhansien egyptiläisten ruumisarkkujen sisältä. Näiden loitsujen toivottiin auttavan kuollutta voittamaan kuolemanjälkeisen elämän monet vaarat.

Miten erilainen israelilaisten näkemys olikaan! He tiesivät, niin kuin Raamattu myöhemmin sanoi, että ”kuolleet eivät tiedä mitään”. Ja kun ihminen kuolee, ”sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin”.a Heidän tulevan elämän toivonsa perustui ylösnousemukseen. – Saarnaaja 9:5, 10; Psalmi 146:4; Job 14:13–15.

Mihin aikaan kukin eli?

Egyptologit erottavat Egyptin kuninkaista 31 ”dynastiaa” ja puhuvat vanhasta valtakunnasta (dynastiat 3–6), keskimmäisestä valtakunnasta (dynastiat 11 ja 12) ja uudesta valtakunnasta (dynastiat 18–20). Mutta tämä laskutapa ei ole suinkaan täsmällinen. Se perustuu kyseenalaisiin ja hajanaisiin kirjoituksiin, ja siihen saattaa jopa sisältyä useita kuninkaita, jotka hallitsivat eri alueilla samanaikaisesti, sen sijaan että he olisivat hallinneet toinen toisensa jälkeen perätysten.b

Kun Mooses alkoi kirjoittaa Raamatun ensimmäisiä kirjoja, hän noudatti ilmeisesti egyptiläisten omaa tapaa viitata kuninkaaseen ”faraona” käyttämättä persoonanimeä. Sen vuoksi emme tiedä niiden faraoiden nimiä, jotka Aabraham ja Joosef tunsivat, emmekä sen faraon nimeä, joka hallitsi Israelin Egyptistä lähdön aikaan. Myöhemmin arvonimi ”farao” alettiin kuitenkin liittää kuninkaan omaan nimeen, ja näin on mahdollista yhdistää Raamatun tapahtumia Egyptin kuningasten luetteloon. Seuraavassa on joitakuita Raamatun tutkijan kannalta erityisen kiinnostavia faraoita:

Akhenaten (joka kuului niin kutsuttuun 18. dynastiaan) oli harras auringonkehrän, Atonin, palvoja. Vuonna 1887 löydettiin noin 377 savitaulua Tell el-Amarnasta, noin 320 kilometriä Kairosta etelään. Nämä kiinnostavat taulut olivat valtion asioita käsitteleviä kirjeitä, joita Akhenaten ja hänen isänsä Amenofis III saivat. Niihin kuului kirjeitä Jerusalemin, Megiddon, Haasorin, Sikemin, Laakiin, Hebronin, Gassan ja muiden Palestiinan kaupunkivaltioiden hallitsijoilta. Nämä kirjeet on kirjoitettu ilmeisesti vähän ennen kuin Israel astui Kanaaniin, ja ne paljastavat keskinäisiä riitoja ja juonia. Niistä käy ilmi myös se, että jokaisella kaupungilla oli oma kuninkaansa, kuten Raamatun Joosuan kirja osoittaa.

Tutankhamon, Akhenatenin vävy, on se kuuluisa kuningas, jonka haudan loistoisat kultaesineet arkeologit toivat päivänvaloon; ne ovat olleet näytteillä useissa eri museoissa. Nämä esineet osoittavat huomattavalla tavalla faraoiden rikkauden. Juuri sellaisille rikkauksille Mooses oli aikaisemmin kääntänyt selkänsä, kun hän ”kieltäytyi – – siitä, että häntä kutsuttaisiin faaraon tyttären pojaksi, valiten ennemmin osakseen huonon kohtelun Jumalan kansan kanssa kuin tilapäistä nautintoa synnistä”. – Heprealaisille 11:24, 25.

Merenptah kuului 19. dynastiaan. Eräästä Theban temppelistä löydetyssä voiton muistomerkissä tämä farao ilmoitti, että ”Israel on autioitettu, sen siementä ei ole”. Tämä on tähän mennessä ainoa muinaisen Egyptin asiakirjoista löydetty suora maininta Israelista kansana. Vaikka tämä väite on ilmeisesti pelkkää kerskailua, se näyttää osoittavan, että israelilaiset olivat jo valloittaneet Kanaanin. Vuoden 1473 eaa. valloituksen on siksi täytynyt tapahtua sen ajan, jolloin Akhenaten sai Tell el-Amarnan kirjeet, ja Merenptahin päivien välissä.

Siisak (Šešonk I, 22. dynastia) on ensimmäinen Raamatussa nimeltä mainittu farao. Hän hyökkäsi Juudaan mahtavalla sotavaunujen ja ratsumiesten armeijalla, uhkasi Jerusalemia ja ”otti Herran temppelin aarteet ja kuninkaan linnan aarteet, otti kaikki tyynni”. (2. Aikakirja 12:9) Karnakissa (muinaisessa Thebassa) sijaitsevan Amonin temppelin eteläseinässä oleva korkokuva vahvistaa tämän tapauksen. Siinä on 156 kahleissa olevaa vankia, joista jokainen edustaa valloitettua kaupunkia tai kylää; mukana ovat Megiddo, Suunem ja Gibeon. Valloitettujen paikkojen joukossa Siisak luettelee jopa ”Abramin pellon”, mikä on varhaisin viittaus Aabrahamiin Egyptin asiakirjoissa.

Muita maailmanvaltoja nousee

Lopulta Assyria syrjäytti Egyptin hallitsevana maailmanvaltana. Egypti säilytti kuitenkin asemansa huomionarvoisena poliittisena voimana. Kymmenestä sukukunnasta koostuvan Israelin pohjoisen valtakunnan viimeinen kuningas Hoosea solmi salaliiton Egyptin kuninkaan Soon kanssa yrittäessään menestyksettä karistaa Assyrian iestä niskoiltaan. (2. Kuningasten kirja 17:3, 4) Vuosia myöhemmin, Juudan kuninkaan Hiskian hallituskaudella, Etiopian kuningas Tirhaka (luultavasti Egyptin etiopialainen hallitsija farao Taharka) marssi Kanaaniin ja johdatti Assyrian kuninkaan Sanheribin hyökkäyksen väliaikaisesti toisaalle. (2. Kuningasten kirja 19:8–10) Assyriasta löydetyt Sanheribin omat aikakirjat viittaavat ilmeisesti tähän, kun niissä sanotaan: ”Minä itse otin vangiksi elävinä – – Etiopian kuninkaan sotavaunujen ajajat.” – Oriental Instituten hallussa oleva Sanheribin särmiö, Chicagon yliopisto.

Jehovan profeetta Jesaja oli ennustanut, että Egypti annettaisiin ”tylyn herran käsiin” ja että ”kova” kuningas hallitsisi egyptiläisiä. (Jesaja 19:4) Eräs assyrialainen asiakirja vahvistaa tämän profetian totuudenmukaisuuden, sillä Sanheribin poika Esarhaddon kerskuu siinä Egyptin valloituksestaan sanoen: ”Sen kuningasta Tirhakaa minä haavoitin viisi kertaa nuolilla ja hallitsin koko hänen maataan.”

Farao Neko marssi pohjoiseen noin vuonna 629 eaa. katkaistakseen tulevan kolmannen maailmanvallan, Babylonian, armeijoiden tien. Raamattu kertoo, että Jerusalemissa hallinnut Joosia yritti epäviisaasti pysäyttää Egyptin sotajoukot Megiddossa, mutta kärsi tappion ja sai surmansa.c (2. Aikakirja 35:20–24) Noin neljä vuotta myöhemmin, vuonna 625 eaa., farao Neko itse hävisi babylonialaisille Karkemiissa. Sekä Raamatun että Babylonian aikakirjat viittaavat tähän tapaukseen, jonka ansiosta babylonialaiset saivat läntisen Aasian hallintaansa.

Vuonna 525 eaa. Egypti joutui neljännen maailmanvallan, Meedo-Persian, alaisuuteen. Lähes kaksi vuosisataa myöhemmin, vuonna 332 eaa., Aleksanteri Suuri nousi valtaan ja alisti Egyptin viidennen maailmanvallan, Kreikan, hallintaan. Aleksanteri perusti Egyptiin Niilin suistoalueelle Aleksandrian kaupungin, jossa alettiin noin vuonna 280 eaa. ensimmäisen kerran kääntää Raamattua hepreasta kreikaksi. Tätä raamatunkäännöstä, joka tuli tunnetuksi Septuagintana, Jeesuksen seuraajat käyttivät kreikkaa puhuneessa maailmassa.

Rooman, kuudennen maailmanvallan, aikana pieni Jeesus-lapsi vietiin Egyptiin turvaan kateelliselta Herodekselta. (Matteus 2:13–15) Egyptiläisiä oli läsnä Jerusalemissa helluntaipäivänä vuonna 33 kuulemassa kristillisen hyvän uutisen hämmästyttävää saarnaamista. Lisäksi kaunopuheinen ensimmäisen vuosisadan kristitty Apollos oli kotoisin sieltä. – Apostolien teot 2:10; 18:24.

Egypti ja egyptiläiset ovat olleet todellakin merkittävästi esillä Raamatun historiassa, ja monet arkeologiset löydöt vahvistavat sen, mitä Raamattu kertoo tästä muinaisesta maasta. Egypti oli itse asiassa niin huomattava, että joissakin profeetallisissa raamatunkohdissa se vertauskuvaa koko Saatanan hallinnassa olevaa maailmaa. (Hesekiel 31:2; Ilmestys 11:8) Mutta huolimatta mahdistaan maailmanvaltana muinainen Egypti ei koskaan pystynyt tekemään tyhjäksi Jehovan tarkoitusten toteutumista. Tämä piti myös paikkansa Raamatun historian toisesta maailmanvallasta, Assyriasta, kuten tulemme havaitsemaan seuraavassa Vartiotornin numerossa.

[Alaviitteet]

[Kartta s. 25]

(Ks. painettu julkaisu)

Välimeri

Karkemis

Eufrat

Megiddo

Jerusalem

Aleksandria

GOOSEN

Memfis

Niili

ALA-EGYPTI

Theba

[Lähdemerkintä]

Based on a map copyrighted by Pictorial Archive (Near Eastern History) Est. and Survey of Israel

[Kuva s. 26]

Kuningas Tutankhamon istuvan Amon-jumalan vieressä

[Lähdemerkintä]

Courtesy of the Superintendence of the Museo Egizio, Turin

[Kuva s. 28]

Egyptiläinen jumala, jolle on kuvattu ihmisen vartalo ja haukan pää

[Lähdemerkintä]

Courtesy of the British Museum, London

[Kuvat s. 29]

Katkelma ”Kuolleiden kirjasta”, joka on löydetty egyptiläisen arkun sisältä

[Lähdemerkintä]

Courtesy of the Superintendence of the Museo Egizio, Turin

Egyptiläinen muumiota varten tehty arkku ja kansi

[Lähdemerkintä]

Courtesy of the Superintendence of the Museo Egizio, Turin