Jehovan sana on elävä

Kohokohtia 2. Aikakirjasta

TOISEN aikakirjan kertomuksen alussa Salomo hallitsee Israelin kuninkaana. Kirja päättyy Persian kuninkaan Kyyroksen sanoihin Babylonin pakkosiirtolaisuudessa oleville juutalaisille: ”Jehova – – itse on valtuuttanut minut rakentamaan itselleen huoneen Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka tahansa kaikesta hänen kansastaan on teidän joukossanne, olkoon Jehova, hänen Jumalansa, hänen kanssaan. Niin menköön hän sinne ylös [Jerusalemiin].” (2. Aikakirja 36:23.) Pappi Esra sai kirjan valmiiksi vuonna 460 eaa. Se käsittää 500 vuoden pituisen ajanjakson, vuodesta 1037 vuoteen 537 eaa.

Kyyroksen säädöksen nojalla juutalaiset pääsevät palaamaan Jerusalemiin ja voivat ennallistaa siellä Jehovan palvonnan. Pitkä Babylonin vankeus on kuitenkin vaatinut veronsa: palaavat pakkosiirtolaiset eivät tunne kansakuntansa historiaa. Heidän hyödykseen 2. Aikakirja esittää eloisan tiivistelmän tapahtumista, jotka sattuivat Daavidin kuninkaalliseen sukuhaaraan kuuluvien kuninkaiden hallitessa. Kertomus kiinnostaa myös meitä, koska se korostaa niitä siunauksia, joita tosi Jumalan totteleminen tuo, ja tähdentää toisaalta tottelemattomuuden huonoja seurauksia.

KUNINGAS RAKENTAA HUONEEN JEHOVALLE

(2. Aikakirja 1:1–9:31)

Jehova täyttää kuningas Salomon hartaimman toiveen: hänelle annetaan viisautta ja tietoa – ja niiden lisäksi rikkautta ja kunniaa. Kuningas rakentaa Jerusalemiin upean huoneen Jehovalle, ja kansa on iloinen ja tuntee ”sydämessään mielihyvää” (2. Aikakirja 7:10). Salomosta tulee ”kaikkia muita maan kuninkaita suurempi rikkaudessa ja viisaudessa” (2. Aikakirja 9:22).

Salomo hallitsee Israelia 40 vuotta, minkä jälkeen hän menee ”lepoon esi-isiensä luo” ja hänen poikansa Rehabeam alkaa hallita hänen sijastaan (2. Aikakirja 9:31). Esra ei mainitse Salomon poikkeamista tosi palvonnasta. Kuninkaasta ei mainita muuta kielteistä kuin se, että hän hankki epäviisaasti monia hevosia Egyptistä ja solmi avioliiton faraon tyttären kanssa. Aikakirjan kirjoittajan näkökulma on näin ollen myönteinen.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

2:14: Miksi käsityöläisen syntyperä kuvaillaan tässä eri tavalla kuin 1. Kuninkaiden kirjan 7:14:ssä? Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa käsityöläisen äidin sanotaan olleen ”Naftalin heimosta leskeksi jäänyt nainen”, koska tämä oli ollut naimisissa tuohon heimoon kuuluneen miehen kanssa. Nainen itse oli kuitenkin Danin heimosta. Miehensä kuoleman jälkeen hän meni naimisiin tyroslaisen miehen kanssa, ja käsityöläinen syntyi tuosta avioliitosta.

2:18; 8:10: Näissä jakeissa sanotaan, että työväen valvojina ja työnjohtajina toimivia valtuutettuja oli 3600 ja 250, kun taas 1. Kuninkaiden kirjan 5:16:n ja 9:23:n mukaan heitä oli 3300 ja 550. Mistä erilaiset luvut johtuvat? Valtuutetut luokitellaan nähtävästi eri tavoin. Voi olla, että 2. Aikakirja tekee eron 3600 ei-israelilaisen ja 250 israelilaisen valtuutetun välillä, kun taas 1. Kuninkaiden kirja erottaa 3300 työnjohtajaa 550 korkea-arvoisemmasta ylivalvojasta. Joka tapauksessa valtuutettuja oli yhteensä 3850.

4:2–4: Miksi valetun meren jalustana oli sonnipatsaita? Sonnit kuvaavat Raamatussa voimaa (Hesekiel 1:10; Ilmestys 4:6, 7). Ne olivat sopiva valinta, koska nuo 12 kuparisonnia kannattelivat valtavaa ”merta”, joka painoi noin 30 tonnia. Sonnipatsaiden tekeminen tähän tarkoitukseen ei millään tavalla rikkonut toista käskyä, joka kielsi palvontaesineiden teon (2. Mooseksen kirja 20:4, 5).

4:5: Mikä oli valetun meren kokonaistilavuus? Meri saattoi vetää enimmillään 3000 bat-mittaa eli noin 66000 litraa. Normaali vesimäärä oli kuitenkin luultavasti noin kaksi kolmannesta säiliön tilavuudesta. 1. Kuninkaiden kirjan 7:26:ssa sanotaan: ”Se veti tavallisesti kaksituhatta bat-mittaa [44000 litraa].”

5:4, 5, 10: Mitä alkuperäisen tabernaakkelin kalusteita sijoitettiin Salomon temppeliin? Ainoa alkuperäisestä kohtaamisteltasta peräisin oleva esine, jota säilytettiin Salomon temppelissä, oli arkku. Temppelin rakentamisen jälkeen tabernaakkeli siirrettiin Gibeonista Jerusalemiin, jonne se ilmeisesti varastoitiin (2. Aikakirja 1:3, 4).

Opetuksia meille

1:11, 12: Kuningas Salomon pyyntö osoitti Jehovalle, että viisauden ja tiedon hankkiminen oli lähellä hänen sydäntään. Rukouksemme tosiaan paljastavat Jumalalle, mikä on lähellä sydäntämme. Meidän kannattaa eritellä niiden sisältöä.

6:4: Sydämestä lähtevän arvostuksen Jehovan rakkaudellista huomaavaisuutta ja hyvyyttä kohtaan tulisi saada meidät siunaamaan Jehovaa, toisin sanoen ylistämään häntä sydän täynnä kiintymystä ja kiitollisuutta.

6:18–21: Vaikka Jumala ei mahdu mihinkään rakennukseen, temppelin oli määrä toimia Jehovan palvonnan keskuksena. Nykyään Jehovan todistajien valtakunnansalit ovat tosi palvonnan keskuksia yhteisössä.

6:19, 22, 32: Kaikki saattoivat lähestyä Jehovaa – kuninkaasta kansakunnan vähäisimpään saakka – jopa vierasmaalainen, joka kääntyi hänen puoleensa vilpittömästi (Psalmit 65:2).a

DAAVIDIN SUKUHAARAAN KUULUVIEN KUNINKAIDEN SARJA

(2. Aikakirja 10:1–36:23)

Israelin yhtenäinen valtakunta jakautuu kahteen osaan: pohjoiseen kymmenen heimon valtakuntaan ja eteläiseen Juudan ja Benjaminin kahden heimon valtakuntaan. Kaikki Israelin papit ja leeviläiset asettavat uskollisuuden valtakuntaliittoa kohtaan kansallistunnon edelle ja tukevat Salomon poikaa Rehabeamia. Vähän yli 30 vuotta temppelin valmistumisen jälkeen sen aarteet ryöstetään.

Rehabeamin jälkeen hallitsevista 19 kuninkaasta viisi on uskollisia, kolme toimii aluksi oikein mutta tulee myöhemmin uskottomaksi ja yksi kääntyy väärältä tieltään. Loput heistä tekevät sitä, mikä on pahaa Jehovan silmissä.b Huomio kohdistetaan niiden viiden hallitsijan toimintaan, jotka luottavat Jehovaan. Kertomukset siitä, miten Hiskia elvyttää temppelipalveluksen ja Josia järjestää suuren pesahin, ovat varmasti rohkaisseet suuresti niitä juutalaisia, joita kiinnosti Jehovan palvonnan ennallistaminen Jerusalemiin.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

13:5: Mitä tarkoitetaan ”suolaliitolla”? Säilyttävien ominaisuuksiensa vuoksi suola alkoi kuvata pysyvyyttä ja muuttumattomuutta. ”Suolaliitto” merkitsee sen vuoksi sitovaa sopimusta.

14:2–5; 15:17: Poistiko kuningas Asa kaikki uhrikukkulat? Nähtävästi ei. Asa poisti ehkä vain väärien jumalien palvontaan liittyvät uhrikukkulat muttei niitä, joilla kansa palvoi Jehovaa. On myös mahdollista, että uhrikukkuloita rakennettiin uudelleen Asan hallituskauden loppupuolella. Hänen poikansa Josafat poisti ne. Tyystin uhrikukkulat eivät hävinneet Josafatinkaan hallituskaudella. (2. Aikakirja 17:5, 6; 20:31–33.)

15:9; 34:6: Millainen oli Simeonin heimon asema Israelin valtakunnan jakauduttua? Koska Simeonin heimon perintöosaan kuului useita Juudan alueella sijaitsevia erillisalueita, maantieteellisesti se sisältyi Juudan ja Benjaminin valtakuntaan (Joosua 19:1). Uskonnollisesti ja poliittisesti heimo asettui kuitenkin pohjoisen valtakunnan puolelle (1. Kuninkaiden kirja 11:30–33; 12:20–24). Näin ollen Simeonin heimo laskettiin kuuluvaksi kymmenen heimon valtakuntaan.

16:13, 14: Polttohaudattiinko Asa? Ei. ”Tavattoman suurilla hautajaispolttajaisilla” ei tarkoiteta Asan polttohautausta vaan tuoksuyrttien polttamista. (2. Aikakirja 16:14, engl. viitelaitoksen alav.)

35:3: Mistä Josia tuotatti pyhän arkun temppeliin? Raamattu ei kerro, oliko joku pahoista kuninkaista vienyt arkun aiemmin pois temppelistä vai oliko Josia siirtänyt sen turvaan temppelin mittavien korjaustöiden ajaksi. Salomon päivien jälkeen historiallinen kertomus mainitsee arkun vain siinä yhteydessä, kun Josia toi sen temppeliin.

Opetuksia meille

13:13–18; 14:11, 12; 32:9–23: Miten hienoja opetuksia siitä, että on tärkeä turvautua Jehovaan!

16:1–5, 7; 18:1–3, 28–32; 21:4–6; 22:10–12; 28:16–22: ”Vierasmaalaisten” tai ei-uskovien kanssa solmituilla liitoilla on traagiset seuraukset. Meidän on viisasta karttaa kaikkea tarpeetonta kanssakäymistä maailman ihmisten kanssa (Johannes 17:14, 16; Jaakobin kirje 4:4).

16:7–12; 26:16–21; 32:25, 26: Ylpeys sai kuningas Asan toimimaan tyhmästi viimeisinä elinvuosinaan. Pöyhkeys johti Ussian kukistumiseen. Hiskia menetteli epäviisaasti ja ehkä ylpeästikin näyttäessään aarteistonsa babylonialaisille lähettiläille (Jesaja 39:1–7). Raamattu varoittaa: ”Ylpeys edeltää romahdusta ja pöyhkeä henki kompastumista.” (Sananlaskut 16:18.)

16:9: Jehova auttaa niitä, jotka ovat ehytsydämisiä häntä kohtaan, ja hän on innokas käyttämään voimaansa heidän hyväkseen.

18:12, 13, 23, 24, 27: Meidän tulisi Mikajan tavoin kertoa rohkeasti Jehovasta ja hänen tarkoituksistaan.

19:1–3: Jehova etsii meissä olevaa hyvää silloinkin kun ansaitsemme hänen paheksuntansa.

20:1–28: Jehova antaa meidän varmasti löytää hänet, kun etsimme nöyrästi häneltä ohjausta (Sananlaskut 15:29).

20:17: Voidaksemme katsoa ”Jehovan pelastusta” meidän tulee asettua asemiin tukemaan aktiivisesti Jumalan valtakuntaa. Emme saa ottaa asioita omiin käsiimme, vaan meidän täytyy seisoa paikoillamme ja luottaa täysin Jehovaan.

24:17–19; 25:14: Epäjumalanpalvelus koitui ansaksi Joasille ja hänen pojalleen Amasjalle. Epäjumalanpalvelus voi olla yhtä houkuttelevaa nykyään, varsinkin silloin kun se ilmenee salakavalasti ahneutena tai kansallismielisyytenä (Kolossalaisille 3:5; Ilmestys 13:4).

32:6, 7: Meidänkin täytyy olla rohkeita ja lujia samalla kun puemme yllemme ”Jumalan koko sota-asun” ja jatkamme hengellistä sodankäyntiämme (Efesolaisille 6:11–18).

33:2–9, 12, 13, 15, 16: Ihminen ilmaisee aitoa katumusta hylkäämällä väärän menettelyn ja yrittämällä päättäväisesti toimia oikein. Vilpittömän katumuksen perusteella jopa sellainen, joka on toiminut yhtä jumalattomasti kuin kuningas Manasse aikoinaan, voi saada Jehovan armon.

34:1–3: Vaikka meillä olisi ollut vaikea lapsuus, sen ei tarvitse estää meitä hankkimasta tietoa Jumalasta ja palvelemasta häntä. Josian varhaisvuosina hänen katuvalla isoisällään Manassella saattoi olla häneen myönteinen vaikutus. Olivatpa Josiaan myönteisesti vaikuttaneet seikat mitä tahansa, ne tuottivat lopulta hyviä tuloksia. Meidän tilanteemme voi olla samankaltainen.

36:15–17: Jehova on säälivä ja kärsivällinen. Hänen säälillään ja kärsivällisyydellään on kuitenkin rajansa. Ihmisten täytyy suhtautua suopeasti Valtakunnan saarnaamiseen, jos he haluavat säilyä elossa, kun Jehova tekee lopun tästä jumalattomasta asiainjärjestelmästä.

36:17, 22, 23: Jehovan sana toteutuu aina (1. Kuninkaiden kirja 9:7, 8; Jeremia 25:9–11).

Kirja joka kannusti toimintaan

2. Aikakirjan 34:33:ssa kerrotaan: ”Josia poisti kaikki inhottavuudet kaikista Israelin pojille kuuluvista maista, ja hän sai kaikki Israelissa olevat ryhtymään palvelukseen, palvelemaan Jehovaa, Jumalaansa.” Mikä kannusti Josiaa tähän? Kun sihteeri Safan toi vasta löytyneen Jehovan lain kirjan kuningas Josialle, tämä luetutti sen ääneen. Se mitä Josia kuuli, kosketti häntä niin syvästi, että se sai hänet ponnistelemaan puhtaan palvonnan hyväksi koko elämänsä ajan.

Jumalan sanan lukemisella ja lukemamme mietiskelemisellä voi olla meihin syvä vaikutus. Kun pohdimme kertomusta Daavidin sukuhaaraan kuuluneista kuninkaista, se saa varmasti meidät jäljittelemään niiden esimerkkiä, jotka luottivat Jehovaan, ja karttamaan niiden käytöstä, jotka eivät luottaneet. 2. Aikakirja kannustaa meitä omistamaan yksinomaisen antaumuksemme tosi Jumalalle ja pysymään uskollisina hänelle. Sen sanoma on todella ”elävä ja voimaa uhkuva” (Heprealaisille 4:12).

[Alaviitteet]

[Kuva s. 18]

Tiedätkö, miksi sonnipatsaat sopivat hyvin valetun meren jalustaksi?

[Kuvat s. 21]

Vaikka Josia ei ollut lapsena saanut kovin paljon tukea, hänestä varttui Jehovalle uskollinen mies