Jehovan sana on elävä

Kohokohtia Esran kirjasta

RAAMATUSSA oleva Esran kirja alkaa siitä, mihin 2. Aikakirja päättyy. Kirjoittaja pappi Esra aloittaa kirjansa kertomalla Persian kuninkaan Kyyroksen säädöksestä, joka sallii Babylonin pakkosiirtolaisuudessa olevan juutalaisten jäännöksen palata kotimaahansa. Kirjan lopussa kerrotaan, miten Esra ryhtyy toimiin puhdistaakseen ne, jotka ovat saastuttaneet itsensä maan asukkaiden kanssa. Kaikkiaan kirja käsittää 70 vuoden pituisen ajanjakson: vuodet 537–467 eaa.

Esralla on kirjaa kirjoittaessaan selvä tavoite: hän haluaa osoittaa, miten Jehova lupauksensa mukaisesti vapautti kansansa Babylonin pakkosiirtolaisuudesta ja ennallisti tosi palvonnan Jerusalemiin. Esra keskittyy vain niihin tapahtumiin, jotka liittyvät tähän Jehovan tarkoitukseen. Esran kirja on kertomus siitä, miten temppeli rakennettiin uudelleen ja Jehovan palvonta ennallistettiin vastustuksesta ja Jumalan kansan puutteista huolimatta. Kertomus kiinnostaa meitä kovasti, koska mekin elämme ennallistuksen aikaa. Monia ihmisiä virtaa ”Jehovan vuorelle”, ja pian koko maa on ”täynnä Jehovan kunnian tuntemusta” (Jesaja 2:2, 3; Habakuk 2:14).

TEMPPELI RAKENNETAAN UUDELLEEN

(Esra 1:1–6:22)

Kyyroksen annettua vapautussäädöksensä noin 50000 juutalaista pakkosiirtolaista palaa käskynhaltija Serubbabelin eli Sesbassarin johdolla Jerusalemiin. Kotiin palaajat pystyttävät heti alttarin ja alkavat uhrata Jehovalle.

Seuraavana vuonna israelilaiset laskevat Jehovan huoneen perustuksen. Viholliset häiritsevät jatkuvasti jälleenrakennustyötä, ja lopulta kuningas saadaan antamaan käsky pysäyttää rakentaminen. Profeettojen Haggain ja Sakarjan kannustuksesta kansa jatkaa temppelin rakentamista kiellosta huolimatta. Työn vastustajat pitää aisoissa se, että he pelkäävät toimia vastoin Kyyroksen antamaa alkuperäistä säädöstä, joka on Persian lain mukaan peruuttamaton. Virallinen tutkimus tuo päivänvaloon ”Jumalan huonetta koskevan” Kyyroksen käskyn (Esra 6:3). Rakennustyö edistyy hyvin, ja se saadaan päätökseen.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

1:3–6: Oliko sellaisten israelilaisten usko heikko, jotka eivät palanneet kotimaahansa? Joillakuilla syynä Babyloniin jäämiseen saattoi olla materialismi tai arvostuksen puute tosi palvontaa kohtaan, mutta tämä ei pitänyt paikkaansa kaikista. Ensinnäkin 1600 kilometrin matka Jerusalemiin vei neljä viisi kuukautta. Lisäksi muutto 70 vuotta autiona olleeseen maahan ja jälleenrakennustyö vaatisivat fyysisiä voimia. Epäilemättä joitakuita estivät palaamasta epäsuotuisat olosuhteet, ehkäpä sairaudet, korkea ikä tai perhevelvollisuudet.

2:43: Keitä olivat netinit? He olivat syntyperältään ei-israelilaisia, jotka toimivat temppeliorjina eli -palvelijoina. Heihin kuuluivat Joosuan ajan gibeonilaisten jälkeläiset ja muut, ”jotka Daavid ja ruhtinaat antoivat leeviläisten palvelukseen” (Esra 8:20).

2:55: Keitä olivat Salomon palvelijoiden pojat? He olivat ei-israelilaisia, joille oli annettu erikoistehtäviä Jehovan palveluksessa. He saattoivat toimia kirjureina tai jäljentäjinä temppelissä tai hoitaa joitakin hallinnollisia tehtäviä.

2:61–63: Olivatko urim ja tummim – joita käytettiin, kun johonkin kysymykseen tarvittiin Jehovan vastausta – pakkosiirtolaisuudesta palanneiden käytössä? Mikäli jotkut eivät pystyneet vahvistamaan papillista sukuperäänsä, heidän oikeutensa pappeuteen voitiin vahvistaa urimin ja tummimin avulla. Esra mainitsee tämän vain mahdollisuutena. Raamatussa ei kuitenkaan kerrota, käytettiinkö urimia ja tummimia silloin tai sen jälkeen. Juutalaisen perimätiedon mukaan urim ja tummim katosivat, kun temppeli tuhottiin vuonna 607 eaa.

3:12: Miksi ”vanhat miehet, jotka olivat nähneet edellisen [Jehovan] huoneen”, itkivät? Nämä miehet saattoivat muistaa, miten loistava Salomon rakentama temppeli oli ollut. Uuden temppelin perustus, jonka he nyt näkivät, oli siihen verrattuna heidän mielestään ”kuin ei mitään”. (Haggai 2:2, 3.) He tuskin onnistuisivat palauttamaan entisen temppelin loistoa. Se oli varmasti masentavaa, ja siksi he itkivät.

3:8–10; 4:23, 24; 6:15, 16: Montako vuotta temppelin jälleenrakentaminen kesti? Temppelin perustus laskettiin vuonna 536 eaa., ”toisena vuonna siitä, kun he olivat tulleet” Jerusalemiin. Rakennustyöt pysäytettiin kuningas Artakserkseen päivinä vuonna 522 eaa. Kielto oli voimassa vuoteen 520 eaa. saakka, joka oli kuningas Dareioksen toinen hallitusvuosi. Temppeli valmistui hänen kuudentena vuotenaan eli vuonna 515 eaa. (Ks. tekstiruutu ”Persian kuninkaat vuosina 537–467 eaa.”) Temppelin rakentaminen kesti siis noin 20 vuotta.

4:8–6:18: Miksi nämä jakeet kirjoitettiin arameaksi? Tämä osuus koostuu lähinnä hallintoviranomaisten kuninkaille kirjoittamista kirjeistä ja kuninkaiden vastauksista. Esra jäljensi kirjeet julkisista asiakirjoista, jotka oli kirjoitettu arameaksi. Aramea oli tuohon aikaan kaupankäynnin ja diplomatian kieli. Tällä muinaisseemiläisellä kielellä on kirjoitettu myös seuraavat Raamatun jaksot: Esra 7:12–26; Jeremia 10:11 ja Daniel 2:4b–7:28.

Opetuksia meille

1:2: Jesajan noin 200 vuotta etukäteen esittämä ennustus täyttyi (Jesaja 44:28). Jehovan sanassa olevat ennustukset eivät jää koskaan toteutumatta.

1:3–6: Kaikki israelilaiset eivät lähteneet Babylonista. Samoin on monia Jehovan todistajia, jotka eivät voi astua kokoaikaiseen palvelukseen tai palvella tarvealueella. Silti he tukevat ja kannustavat niitä, joilla on siihen mahdollisuus, ja antavat vapaaehtoisia lahjoituksia Valtakunnan saarnaamis- ja opetustyöhön.

3:1–6: Uskolliset paluumuuttajat uhrasivat ensimmäisen uhrinsa vuoden 537 eaa. seitsemännessä kuussa (tisrikuu, vastaa syys-lokakuuta). Babylonialaiset olivat tulleet Jerusalemiin vuoden 607 eaa. viidennessä kuussa (abkuu, vastaa heinä-elokuuta), ja kahden kuukauden kuluttua kaupunki oli autiona (2. Kuninkaiden kirja 25:8–17, 22–26). Jerusalemin autioitus päättyi juuri silloin kun oli ennustettukin (Jeremia 25:11; 29:10). Kaikki mitä Jehovan sanassa ennustetaan, toteutuu aina.

4:1–3: Uskollinen jäännös kieltäytyi tarjouksesta, joka olisi merkinnyt uskonnollisen liiton solmimista vääriä jumalia palvovien kanssa (2. Mooseksen kirja 20:5; 34:12). Samoin Jehovan nykyiset palvojat pysyvät erossa uskontokuntien välisestä yhteistoiminnasta.

5:1–7; 6:1–12: Jehova voi ohjata asioita niin että hänen kansansa menestyy.

6:14, 22: Innokkuus Jehovan työssä tuo hänen hyväksymyksensä ja siunauksensa.

6:21: Kun samarialaiset, jotka asuivat juutalaisten kotimaassa, ja pakkosiirtolaisuudesta palanneet juutalaiset, jotka olivat antaneet myöten pakanoiden vaikutukselle, näkivät Jehovan työn edistymisen, he olivat halukkaita tekemään tarvittavat muutokset elämässään. Meidänkin pitäisi osallistua innokkaasti Jumalan antamaan työhön, johon kuuluu Valtakunnan saarnaaminen.

ESRA TULEE JERUSALEMIIN

(Esra 7:1–10:44)

On kulunut 50 vuotta siitä, kun Jehovan huoneen uudelleen rakentaminen alkoi. Eletään vuotta 468 eaa. Esra tulee Babylonista Jerusalemiin mukanaan Jumalan kansan jäännös sekä lahjoitusvaroja. Mikä häntä odottaa?

Ruhtinaat sanovat Esralle: ”Israelin kansa ja papit ja leeviläiset eivät ole erottautuneet maiden kansoista, kun on kyse niiden inhottavuuksista.” Lisäksi ”ruhtinaiden ja valtuusmiesten käsi on osoittautunut olevan ensimmäisenä tässä uskottomuudessa”. (Esra 9:1, 2.) Esra on järkyttynyt, ja siksi häntä kannustetaan: ”Ole luja ja toimi.” (Esra 10:4.) Hän ryhtyy korjaamaan tilannetta, ja kansa tukee häntä.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

7:1, 7, 11: Puhutaanko kaikissa näissä jakeissa siitä Artakserkseestä, joka pysäytti rakennustyöt? Ei puhuta. Artakserkses on kahdesta eri persialaiskuninkaasta käytetty eris- tai arvonimi. Toinen oli joko Bardija tai Gaumata, joka pysäytti määräyksellään temppelin rakentamisen vuonna 522 eaa. Kun Esra tuli Jerusalemiin, vallassa oli Artakserkses Longimanus.

7:28–8:20: Miksi monet Babylonissa olevat juutalaiset olivat haluttomia menemään Jerusalemiin Esran kanssa? Jerusalemissa oli edelleen vain vähän asukkaita, vaikka ensimmäisten juutalaisten kotimaahan paluusta oli kulunut yli 60 vuotta. Jerusalemiin palaaminen merkitsi uuden elämän aloittamista epämukavissa ja vaarallisissa olosuhteissa. Juutalaiset olivat ehkä menestyneet aineellisesti hyvin Babylonissa, mutta Jerusalemissa tulevaisuudennäkymät eivät olleet lupaavat. Kaiken lisäksi matka oli vaarallinen. Kotiin palaavilla piti olla luja usko Jehovaan, ja heidän täytyi olla innokkaita tosi palvonnassa. Muutto kysyi myös rohkeutta. Jopa Esran piti vahvistua, mikä oli mahdollista, koska Jehovan käsi oli hänen päällään. Esran kannustamina matkaan lähti 1500 perhettä, kaikkiaan ehkä 6000 henkeä. Lisäksi hän onnistui saamaan mukaan vielä 38 leeviläistä ja 220 netiniä.

9:1, 2: Miten vakava uhka maan asukkaiden kanssa solmitut seka-avioliitot olivat? Ennallistetun kansakunnan piti olla Jehovan palvonnan vartija Messiaan tuloon saakka. Seka-avioliitot maan asukkaiden kanssa olivat tosi palvonnalle todellinen uhka. Koska jotkut olivat lankoutuneet epäjumalia palvovien ihmisten kanssa, koko kansakunta voisi lopulta sulautua pakanakansoihin. Puhdas palvonta olisi voinut kadota tyystin maan päältä. Keiden keskuuteen Messias siinä tapauksessa tulisi? Ei ihme, että Esra oli tapahtuneesta järkyttynyt!

10:3, 44: Miksi lapset lähetettiin pois vaimojen mukana? Jos lapset olisivat jääneet, niin pois lähetetyt vaimot olisivat todennäköisemmin palanneet näiden vuoksi takaisin. Lisäksi pienet lapset tarvitsevat yleensä äitinsä huolenpitoa.

Opetuksia meille

7:10: Esra on meille hyvänä esimerkkinä ahkerasta Jumalan sanan tutkijasta ja sen pätevästä opettajasta. Hän valmensi rukouksen hengessä sydämensä kysyäkseen Jumalan lain neuvoa. Lukiessaan lakia Esra kohdisti jakamattoman huomionsa siihen, mitä Jehova sanoi. Hän toimi oppimansa mukaan ja ponnisteli opettaakseen toisia.

7:13: Jehova haluaa palvelijoikseen sellaisia, jotka palvelevat häntä omasta halustaan.

7:27, 28; 8:21–23: Esra antoi kunnian Jehovalle ja esitti hänelle hartaan pyynnön ennen kuin lähti pitkälle ja vaaralliselle matkalle Jerusalemiin. Hän oli myös halukas vaarantamaan oman turvallisuutensa Jumalan kunnian vuoksi. Hän on siten meille erinomaisena esimerkkinä.

9:2: Meidän täytyy suhtautua vakavasti neuvoon mennä naimisiin ”vain Herrassa” (1. Korinttilaisille 7:39).

9:14, 15: Huono seura voi johtaa Jehovan epäsuosioon.

10:2–12, 44: Ne jotka olivat ottaneet vierasmaisia vaimoja, katuivat nöyrästi ja oikaisivat väärän menettelynsä. Heidän asenteensa ja toimintansa oli esimerkillistä.

Jehova pitää lupauksensa

Esran kirja on meille erittäin hyödyllinen. Jehova täytti juuri ajallaan lupauksensa vapauttaa kansansa Babylonin pakkosiirtolaisuudesta ja ennallistaa tosi palvonta Jerusalemiin. Tämä vahvistaa varmasti meidän luottamustamme Jehovaan ja hänen lupauksiinsa.

Ajattele Esran kirjassa olevia esimerkkejä. Esra ja juutalaisten jäännös osoittivat esimerkillistä antaumusta Jumalaa kohtaan, kun he palasivat ennallistamaan tosi palvontaa Jerusalemiin. Esran kirjasta käy myös ilmi Jumalaa pelkäävien vierasmaalaisten usko ja katuvien väärintekijöiden nöyrä asenne. Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitetut Esran sanat ovat tosiaan selvä todiste siitä, että ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva” (Heprealaisille 4:12).

[Taulukko/Kuva s. 18]

PERSIAN KUNINKAAT VUOSINA 537–467 EAA.

Kyyros Suuri (Esra 1:1) kuoli vuonna 530 eaa.

Kambyses eli Ahasveros (Esra 4:6) 530–522 eaa.

Artakserkses – Bardija tai Gaumata (Esra 4:7) 522 eaa. (Murhattiin, kun oli hallinnut vain seitsemän kuukautta)

Dareios I (Esra 4:24) 522–486 eaa.

Kserkses eli Ahasverosa 486–475 eaa. (Hallitsi yhdessä Dareios I:n kanssa vuosina 496–486 eaa.)

Artakserkses Longimanus (Esra 7:1) 475–424 eaa.

[Alaviite]

[Kuva]

Ahasveros

[Kuva s. 17]

Kyyros

[Kuva s. 17]

Kyyroksen lieriöstä käy ilmi, että Kyyroksella oli tapana lähettää vangit takaisin kotimaahansa

[Lähdemerkintä]

Lieriö: British Museum

[Kuva s. 20]

Tiedätkö, mikä teki Esrasta pätevän opettajan?