NEHEMIA
(’Jah lohduttaa’).
1. Mies, joka oli mahdollisesti johtavassa asemassa niiden keskuudessa, jotka palasivat Serubbabelin kanssa Babylonin pakkosiirtolaisuudesta (Esr 2:1, 2; Ne 7:7).
2. Asbukin poika ja Bet-Suurin piirin toisen puoliskon ruhtinas. Bet-Suurin kaupunki sijaitsi Juudan vuoristossa (Jos 15:21, 48, 58), joten Nehemia on ehkä kuulunut Juudan heimoon. Hän osallistui 455 eaa. Jerusalemin muurin korjaustyöhön. (Ne 3:16.)
3. Hakaljan poika ja Hananin veli; Persian kuninkaan Artakserkseen (Longimanus) juomanlaskija ja myöhemmin juutalaisten käskynhaltija; Jerusalemin muurin jälleenrakentaja ja hänen mukaansa nimetyn raamatunkirjan kirjoittaja (Ne 1:1, 2, 11; 2:1; 5:14, 16).
Kuningas Artakserkseen 20. vuonna kislevkuussa (marras-joulukuu) Nehemia oli Susan linnassa ja sai sinne vieraakseen veljensä Hananin ja muita Juudan miehiä. He vastasivat hänen kyselyynsä kertomalla juutalaisten surkeasta tilasta ja siitä, että Jerusalemin muuri ja portit olivat yhä raunioina. Nehemia liikuttui kyyneliin. Hän suri sen jälkeen päiväkausia paastoten ja rukoillen kaiken aikaa. Hän tunnusti Israelin synnit ja pyysi Jumalan Moosekselle esittämien sanojen perusteella (5Mo 30:1–4), että Jehova ’antaisi hänen saada osakseen sääliä’ kuningas Artakserkseen edessä, niin että hänen suunnitelmansa Jerusalemin muurin jälleenrakentamiseksi onnistuisi. (Ne 1.)
Nehemian rukouksiin vastattiin myöhemmin, nisankuussa (maalis-huhtikuu). Kuningas huomasi, että Nehemian kasvot olivat synkät, ja kysyi syytä siihen. Silloin Nehemia kertoi hänelle Jerusalemin kurjasta tilasta. Kun kuningas kysyi Nehemialta, mihin tämä pyrki, Nehemia rukoili heti Jumalaa ja pyysi sitten kuninkaalta lupaa palata Jerusalemiin rakentamaan sitä uudelleen. Hänen pyyntöönsä suostuttiin. Lisäksi Nehemia sai kuninkaalta kirjeitä, jotka oikeuttivat hänet kulkemaan vapaasti Eufratin länsipuolella olevien käskynhaltijoiden hallintoalueiden läpi ja joissa luvattiin hänelle puutavaraa hänen hankettaan varten. Hän lähti kohti Jerusalemia mukanaan sotajoukon päälliköitä ja ratsumiehiä. (Ne 2:1–9.)
Jerusalemin muuri rakennetaan uudelleen. Oltuaan Jerusalemissa kolme päivää Nehemia teki muutaman hänen mukanaan olleen miehen kanssa yöllisen tarkastusretken kaupungissa kenenkään muun tietämättä. Muut kulkivat jalan, mutta Nehemia ratsasti jollain eläimellä, todennäköisesti hevosella tai aasilla. Rauniot muuttuivat niin laajoiksi, ettei niiden ohi mahtunut kulkemaan, mutta Nehemia sai tarkastuksen tehtyä. (Ne 2:11–16.)
Päätettyään tutkimuksensa Nehemia paljasti suunnitelmansa juutalaisille ja kiinnitti heidän huomionsa siihen, että Jehovan käsi oli mukana hankkeessa. Siitä rohkaistuneina he vastasivat: ”Nouskaamme, ja meidän on rakennettava.” Huolimatta horonilaisen Sanballatin, ammonilaisen Tobian ja arabialaisen Gesemin pilkasta korjaustyö aloitettiin suunnilleen abkuun (heinä-elokuu) 4. päivänä. (Ne 2:17–20; vrt. Ne 6:15.)
Työn edetessä Sanballat ja Tobia ivasivat ja pilkkasivat edelleen juutalaisten ponnisteluja Jerusalemin muurin korjaamiseksi. Nehemia teki siitä rukousasian, ”ja kansan sydän oli jatkuvasti työssä”. Kun puolet muurin korkeudesta oli saavutettu, Sanballat, Tobia ja naapurikansojen asukkaat voimistivat vastustustaan siinä määrin, että he solmivat salaliiton taistellakseen Jerusalemia vastaan. Nehemia sai jatkuvasti sensuuntaisia viestejä kaupungin lähistöllä asuvilta juutalaisilta. Nehemia osoitti jälleen luottavansa Jehovaan ja rukoili häntä. Hän varautui tilanteen kiristymiseen aseistamalla työmiehet, järjestämällä osan miehistä seisomaan vartiossa ja suunnittelemalla hälytysjärjestelmän. Nehemia ei edes riisuuntunut yöksi, ilmeisesti ollakseen valmis taistelemaan siinä tapauksessa, että vartija antaisi hälytyksen. (Ne 4.)
Vaikka tilanne oli kiireinen, Nehemia ehti kiinnittää tarvittavaa huomiota juutalaisten valituksiin. Kuultuaan heidän valituksensa, joiden mukaan heitä sorrettiin vaatimalla heitä maksamaan korkoa, hän moitti jalosukuisia ja valtuusmiehiä, järjesti suuren kansankokouksen ja paljastettuaan tämän pahan teon käski oikaista tilanteen. (Ne 5:1–13.)
Tämän jälkeen viholliset yrittivät pysäyttää jälleenrakennustyön. Neljä kertaa he yrittivät houkutella Nehemian pois hankkeensa parista, mutta hän kertoi heille, ettei hän voinut irrottautua siitä suuresta työstä, joka hänellä oli tekeillä. Sen jälkeen Sanballat lähetti vääriä syytöksiä sisältävän avoimen kirjeen ja ehdotti, että he tapaisivat neuvottelua varten. Nehemia vastasi: ”Sellaisia asioita, joista puhut, ei ole tapahtunut, vaan sinä keksit ne omasta sydämestäsi.” Tobia ja Sanballat yrittivät vielä yhtä temppua palkkaamalla erään juutalaisen pelottelemaan Nehemiaa, niin että tämä toimisi väärin piiloutumalla temppeliin. Nehemia ei kuitenkaan antanut periksi pelolle, ja korjaustyö saatiin onnistuneesti valmiiksi 25. elulkuuta (elo-syyskuu), vain 52 päivää rakennustyön alkamisen jälkeen. Siitä huolimatta Tobia lähetti edelleenkin uhkauskirjeitä Nehemialle. (Ne 6.)
Kun muuri oli saatu valmiiksi, Nehemia kiinnitti huomionsa temppelipalvelijoiden järjestämiseen. Sitten hän asetti kaupungin johtoon kaksi miestä, joista toinen oli hänen veljensä Hanani. Lisäksi Nehemia antoi ohjeita kaupungin porttien avaamisesta ja sulkemisesta ja niiden vartioinnista. (Ne 7:1–3.)
Sukuluettelomerkinnät. Jerusalemin asukasluku oli tuohon aikaan varsin vaatimaton. Nähtävästi tämän vuoksi Jumala pani Nehemian sydämeen ajatuksen koota jalosukuiset, valtuusmiehet ja kansa merkittäväksi sukuluetteloihin, sillä näin saatuja tietoja voitaisiin käyttää perustana niille toimille, joihin ryhdyttäisiin Jerusalemin väkiluvun lisäämiseksi. Ilmeisesti näitä sukuluettelomerkintöjä tarkastellessaan Nehemia löysi merkinnät niistä, jotka olivat palanneet Serubbabelin kanssa Babylonin pakkosiirtolaisuudesta. (Ne 7:4–7.)
Lakia aletaan taas noudattaa. Luultavasti Nehemian ohjauksesta järjestettiin kansankokous Vesiportin lähellä olevalla torilla. Vaikka pappi Esra ilmeisesti otti johdon Lain opettamisessa, myös Nehemia osallistui siihen. (Ne 8:1–12.) Seuraavaksi järjestettiin kahdeksanpäiväinen lehtimajanjuhla. Kaksi päivää myöhemmin israelilaiset kokoontuivat jälleen. Tässä kokouksessa tunnustettiin julkisesti Israelin synnit. Sen jälkeen laadittiin kirjallinen tunnustussopimus. Tämän tunnustussopimuksen eli ”lujan sopimuksen” vahvistivat ruhtinaat, leeviläiset ja papit. Ensimmäisenä sen vahvisti sinetillä ”Nehemia, tirsata [käskynhaltija]”. (Ne 8:13–10:1.) Koko kansa lupasi, että he pidättyisivät menemästä naimisiin vierasmaalaisten kanssa, että he viettäisivät sapatteja ja tukisivat temppelipalvelusta. Sitten valittiin arvalla aina yksi kymmenestä asumaan pysyvästi Jerusalemissa. (Ne 10:28–11:1.)
Tämän jälkeen vihittiin Jerusalemin muuri. Nehemia asetti tuota tilaisuutta varten kaksi suurta kiitoskuoroa ja kulkuetta, jotka kiersivät muurilla vastakkaisiin suuntiin. Sen jälkeen kaikki kokoontuivat temppeliin uhraamaan teurasuhreja. Lisäksi määrättiin miehiä huolehtimaan pappien ja leeviläisten anneista. (Ne 12:27–47.)
Nehemia lähti Jerusalemista noin 12 vuotta myöhemmin, Artakserkseen 32. vuonna. Kun hän taas palasi, hän havaitsi juutalaisten olevan surkeassa tilassa. Ylimmäinen pappi Eljasib oli tehnyt temppelin esipihalle ruokasalin Tobialle, samalle miehelle, joka oli aiemmin ilkeästi vastustanut Nehemian työtä. Nehemia ryhtyi viipymättä toimiin. Hän heitti kaikki Tobian huonekalut ulos ruokasalista ja käski puhdistaa sen.
Nehemia huolehti myös leeviläisten antien järjestämisestä ja siitä, että sapattilakeja alettiin taas tarkasti noudattaa. Lisäksi hän kuritti niitä, jotka olivat ottaneet vierasmaisia vaimoja ja joiden noista naisista saamat pojat eivät osanneet edes puhua juudan kieltä: ”Silloin minä moitin heitä ja kirosin heitä ja löin muutamia heidän miehistään ja raastoin heidän karvojaan ja vannotin heitä Jumalan kautta: ’Teidän ei tule antaa tyttäriänne heidän pojilleen eikä teidän tule ottaa ketään heidän tyttäristään pojillenne eikä itsellenne.’”
Se että Nehemia ’moitti’ näitä miehiä, tarkoitti epäilemättä sitä, että hän ojensi ja nuhteli heitä Jumalan lain perusteella ja paljasti heidän väärän menettelynsä. Nämä miehet saattoivat ennallistetun kansakunnan Jumalan epäsuosioon sen jälkeen, kun Jumala oli ystävällisesti päästänyt heidät Babylonista takaisin omaan maahansa ennallistamaan puhtaan palvonnan Jerusalemiin. Nehemia ’kirosi heitä’ siinä mielessä, että hän esitti Jumalan lain tuomioita sellaisia lainrikkojia vastaan. Hän ’löi’ heitä, luultavasti ei itse vaan siten, että hän käski piestä heitä virallisen oikeustoimen mukaisesti. Hän ’raastoi heidän karvojaan’. Tämä kuvasi moraalista närkästystä ja häpeää kansan edessä (vrt. Esr 9:3). Sitten Nehemia ajoi pois ylimmäisen papin Eljasibin pojanpojan, josta oli tullut horonilaisen Sanballatin vävy. (Ne 13:1–28.)
Huomattava esimerkki. Nehemia on huomionarvoinen erinomaisena uskollisuuden ja antaumuksen esimerkkinä. Hän oli epäitsekäs, kun hän jätti taakseen huomattavan aseman Artakserkseen hovissa tämän juomanlaskijana mennäkseen rakentamaan uudelleen Jerusalemin muureja. Koska vihollisia oli paljon, Nehemia oli valmis asettumaan alttiiksi vaaralle kansansa ja tosi palvonnan puolesta. Hän ei pelkästään johtanut Jerusalemin muurin korjaustyötä vaan osallistui siihen myös itse aktiivisesti. Hän ei hukannut aikaa, hän oli rohkea ja peloton, luotti täysin Jehovaan ja toimi ymmärtäväisesti. Koska Nehemia kannatti innokkaasti tosi palvontaa, hän tunsi Jumalan lain ja sovelsi sitä. Hän oli kiinnostunut muiden israelilaisten uskon vahvistamisesta. Hän osoittautui mieheksi, joka ilmaisi oikeaa Jehova Jumalan pelkoa. Vaikka hän saattoi innokkaasti voimaan Jumalan lakia, hän ei vallinnut toisia itsekkään hyödyn saamiseksi vaan osoitti välittävänsä sorretuista. Hän ei vaatinut koskaan käskynhaltijalle kuuluvaa leipää. Sen sijaan hän toimitti ruokaa melkoiselle ihmisjoukolle omalla kustannuksellaan. (Ne 5:14–19.) Nehemia saattoi perustellusti rukoilla: ”Muista minua, oi Jumalani, minun hyväkseni.” (Ne 13:31.)