ARAM

1. Viimeisenä mainittu Seemin viidestä pojasta. Aram ja hänen neljä poikaansa, Us, Hul, Geter ja Mas, muodostivat viisi vedenpaisumuksen jälkeen eläneistä 70 suvusta, ja aramealaiset ja syyrialaiset olivat heidän jälkeläisiään. (1Mo 10:22, 23; 1Ai 1:17.)

2. Kemuelin poika ja Nahorin pojanpoika. Nahor oli Abrahamin veli, joten Aram oli Abrahamin veljenpojan poika ja Iisakin serkun poika. Aramin sedän Betuelin tytär Rebekka oli Aramin serkku. Nahorin perhe ei lähtenyt Mesopotamiasta Abrahamin kanssa, mutta vuosia myöhemmin ”Abrahamille ilmoitettiin” Nahorin jälkeläisistä, ja ilmoitukseen liittyi maininta Aramista. (1Mo 22:20–23; 11:27, 31; 24:4, 10.)

3. Yksi Asserin heimoon kuuluneen ”Semerin [Somerin] pojista”, joita oli neljä ja joiden sanottiin olevan ”esi-isien huoneen päämiehiä, valikoituja, urhoollisia, väkeviä miehiä, johtomiesten päämiehiä” (1Ai 7:31, 32, 34, 40). Sekä Aram että hänen isänsä syntyivät Egyptissä, sillä hänen isoisänsä ja tämän isä laskettiin niiden Jaakobin jälkeläisten joukkoon, jotka ’tulivat Egyptiin’ (1Mo 46:8, 17).

4. Vuoden 1938 kirkkoraamatussa Aram esiintyy Matteuksen 1:3, 4:ssä, ja vuoden 1776 kirkkoraamatussa sen lisäksi myös Luukkaan 3:33:ssa (ks. ARNI; RAM nro 1).

5. Nimeä Aram käytetään maantieteellisessä merkityksessä yksinään tai muiden nimitysten yhteydessä alueista, joille Aramin (nro 1) jälkeläisten asutus keskittyi.

Aram yksinään käytettynä tarkoittaa varsinaisesti Syyriaa, ja niin se yleensä käännetäänkin (Tu 10:6; 2Sa 8:6, 12; 15:8; Ho 12:12). Se ulottui Libanonvuorista Mesopotamiaan ja pohjoisessa sijaitsevasta Taurusvuoristosta Damaskokseen ja sitäkin etelämmäksi. (Ks. SYYRIA.)

Aram-Naharaim (Ps 60:pk.) käännetään yleensä kreikkalaisella sanalla ”Mesopotamia”, jonka merkityksen arvellaan olevan ’[maa] jokien välissä’. Nuo kaksi jokea olivat Eufrat ja Tigris. Stefanos sanoo Abrahamin asuneen Mesopotamiassa, vaikka hän oli vielä Kaldean Urissa (Ap 7:2), ja kun Abraham vuosia myöhemmin lähetti palvelijansa etsimään vaimoa Iisakille, hän käski tämän mennä Nahorin kaupunkiin (Ylä-)Mesopotamiaan (Aram-Naharaimiin) (1Mo 24:2–4, 10). Myös Bileam oli kotoisin Mesopotamiasta, nimittäin Petorista, joka sijaitsi Pohjois-Mesopotamian vuoristossa (5Mo 23:4; vrt. 4Mo 23:7). (Ks. MESOPOTAMIA.)

Paddan-Aram-nimitystä käytetään varsinkin Ylä-Mesopotamiassa sijainnutta Haranin kaupunkia ympäröineestä alueesta (1Mo 25:20; 28:2–7, 10; ks. PADDAN).

Aramealaisia, Aramin seemiläisiä jälkeläisiä, asui kaikilla edellä mainituilla alueilla. Lisäksi Aramin neljästä pojasta yhden, nimittäin Usin, nimeä käytetään myös siitä Arabian aavikon alueesta, joka sijaitsee Luvatun maan itäpuolella ja rajoittuu Edomiin (Job 1:1; Va 4:21). Aramealaisten kieli aramea oli läheistä sukua heprean kielelle, ja aikanaan siitä tuli sekä kaupan että diplomatian kansainvälinen kieli koko Hedelmällisen puolikuun alueella (2Ku 18:26; ks. ARAMEA).

Viidennen Mooseksen kirjan 26:5:ssä Jaakobin sanotaan olleen ”syyrialainen” (kirjm. ”aramealainen”), ja tämä johtui epäilemättä siitä, että hän oli asunut 20 vuotta Aramissa aramealaisen appensa Labanin luona. Lisäksi Jaakobin äiti Rebekka sekä hänen vaimonsa Lea ja Raakel olivat aramealaisia. Israelilaiset olivat siis todella läheistä sukua aramealaisille.

Aramealaisvaltakunnat. Aramealaisvaltakunnat mainitaan Raamatussa ensimmäisiä kertoja samoihin aikoihin, kun Israelin kansakunta alkoi muodostua. Aram-Naharaimin (Mesopotamian) kuningas Kusan-Risataim piti israelilaisia valtansa alla kahdeksan vuotta, kunnes tuomari Otniel vapautti heidät. (Tu 3:8–10.)

Aram-Soba-nimisen aramealaisvaltakunnan osoitetaan olleen Saulin hallituskauden (1117–1078 eaa.) aikainen vihollinen (1Sa 14:47). Se näyttää sijainneen Damaskoksen pohjoispuolella, ja sen hallintoalue ulottui pohjoisessa Hamatiin ja idässä Eufratiin asti. Kun Daavid taisteli Israelin vihollisia vastaan, hän joutui taisteluun Aram-Soban voimakkaan kuninkaan Hadadeserin kanssa ja voitti hänet. (2Sa 8:3, 4; 1Ai 18:3; vrt. Ps 60:pk.) Tämän jälkeen aramealainen rosvopäällikkö Reson nousi valtaan Damaskoksessa, ja tuosta kaupungista tuli pian huomattavin aramealainen kaupunki (1Ku 11:23–25) sekä ”Syyrian pää” (Jes 7:8). Tässä asemassaan se ilmaisi aktiivisesti vihamielisyyttään Israelia kohtaan koko pohjoisen valtakunnan historian ajan. (Ks. DAMASKOS.)

Aram-Maaka mainitaan Soban, Rehobin ja Istobin kanssa yhtenä niistä aramealaisvaltakunnista, joilta ammonilaiset palkkasivat vaunusotureita ja ratsumiehiä sotimaan Daavidia vastaan. Aram-Maakan kuningas liittyi näihin palkkasoturijoukkoihin, jotka Daavidin armeija pian ajoi pakoon. (1Ai 19:6–15; 2Sa 10:6–14.) Maakan valtakunta sijaitsi luultavasti Jordanin itäpuolella, ja Hermoninvuori oli sen pohjoisrajalla (Jos 12:5; 13:11).

Gesur oli Jordanin itäpuolella, ilmeisesti aivan Maakan eteläpuolella sijainnut pieni aramealaisvaltakunta, jonka raja ulottui etelässä Galileanmeren itäpuolelle. Maakan tavoin se sijaitsi Manassen heimolle määrätyllä alueella. (5Mo 3:14; Jos 13:11; ks. GESUR nro 1.)

Valloittaessaan aramealaisvaltakunnat Daavid ulotti oman valtakuntansa rajat niin kauas pohjoiseen, että ne yltivät Eufratiin saakka, lähelle Paddan-Aramissa sijainnutta Harania. Näin hän täytti Jehovan lupauksen, joka koski Israelin perinnön laajuutta Luvatussa maassa. (5Mo 1:7; 11:24; Jos 1:4.)

Lisätietoja Israelin suhteesta Aramiin on esitetty artikkelissa SYYRIA.