Neuvotko toisia kunnioittavasti?
MITEN hyvä ja hyödyllinen asia onkaan saada neuvoja kunnioittavalla tavalla! ”Ystävälliset, huomaavaiset ja rakkaudelliset neuvot edistävät hyviä suhteita”, sanoo Edward. ”Kun tunnen neuvojan arvostavan ja kunnioittavan minua, niin että hän on halukas kuuntelemaan minun näkemykseni, neuvot on paljon helpompi ottaa vastaan”, vakuuttaa Warren. ”Kun neuvoja kohtelee minua kunnioittavasti, en epäröi kääntyä hänen puoleensa ja pyytää neuvoja”, huomauttaa Norman.
Ihmisen luontainen oikeus saada osakseen kunnioitusta
Lämpimät, ystävälliset ja rakkaudelliset neuvot ovat tosiaan tervetulleita. Toisia kannattaa neuvoa samalla tavoin kuin toivoisi itseäänkin neuvottavan (Matteus 7:12). Sen sijaan että hyvä neuvoja arvostelisi neuvontaa tarvitsevaa ihmistä tai tuomitsisi tämän, hän varaa aikaa kuuntelemiseen ja yrittää ymmärtää tätä – hänen ajatteluaan, asemaansa ja tunteitaan (Sananlaskut 18:13).
Nykyajan neuvojien, myös kristittyjen vanhinten, täytyy olla valppaita sen suhteen, että he kohtelevat toisia kunnioittavasti neuvoessaan näitä. Näin on siitä yksinkertaisesta syystä, että yhteiskunnassa on vallalla asenne, jonka mukaan toisia voi kohdella epäkunnioittavasti. Tämä on tarttuvaa. Hyvin usein juuri ne, joilta odotetaan kunnioittavaa kohtelua, eivät toimi niin, olivat he sitten akateemisesti sivistyneitä, uskonnollisia johtajia tai muita. Tätä havainnollistaa se, miten turhauttavaa ja stressaavaa on työpaikasta erottaminen sekä työntekijälle että työnantajalle. Se loukkaa itsetuntoa varsinkin silloin, kun lopputilin saavaa kohdellaan epäkunnioittavasti. Tällaiseen tilanteeseen joutuvien esimiesten täytyy oppia esittämään ”ikävä ilmoitus niin, että se välittyy selvästi, lyhyesti ja asiantuntevasti eikä vahingoita ihmisen arvokkuutta”, sanotaan The Vancouver Sun -lehdessä. Kaikki ihmiset ansaitsevat sen, että heitä kohdellaan kunnioittavasti.
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa julistetaan: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.” Koska hyökkäyksen kohteena on ihmisen arvo, Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjassa ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen johdannossa kiinnitetään siihen aiheellisesti huomiota. Niissä vahvistetaan ”usko ihmisten perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen”.
Jehova loi ihmiseen synnynnäisen arvokkuuden
Jehova on arvokkuuden Jumala. Hänen henkeytetyssä Sanassaan sanotaan paikkansapitävästi, että ”arvokkuus ja loisto ovat hänen edessään” ja että hänen ”arvokkuudestaan kerrotaan yli taivaitten” (1. Aikakirja 16:27; Psalmit 8:2; UM).
Kunniakkaana Jumalana ja Kaikkeuden Suvereenina hän suo kunniaa kaikille luomuksilleen, sekä taivaallisille että maallisille. Huomattava luomus näiden kunnioitettujen joukossa on hänen kirkastettu ja hallitseva Poikansa, Kuningas, Jeesus Kristus. ”Sinä verhosit hänet arvokkuudella ja loistolla”, kirjoitti Daavid profeetallisesti (Psalmit 21:6, UM; Daniel 7:14).
Tätä ihmisen perusoikeutta vastaan on valitettavasti rikottu kautta historian. Voimakas enkeli, josta tuli tekojensa vuoksi Saatana Panettelija, kiisti Jumalan suvereenisuuden laillisuuden, vanhurskauden ja oikeuden. Näin toimiessaan hän osoitti epäkunnioitusta Jehovaa kohtaan ja häpäisi hänen kunniakkaan nimensä, samalla kun hän asetti kyseenalaiseksi Jumalan oikeuden hallita. Hän vaati itselleen kohtuuttoman paljon kunniaa. Panettelijan tavoin ovat vaikutusvaltaiset ihmiskuninkaat, kuten Raamatun aikoina elänyt Nebukadnessar, kerskuneet ”voimastaan” ja ”valtasuuruudestaan”. He ovat hyökänneet Jehovan kunniaa vastaan ja suoneet yletöntä kunniaa itselleen. (Daniel 4:27.) Saatanan sortava hallinto, joka käyttää hyväkseen ihmismaailmaa, on polkenut ja polkee edelleen alas ihmisen arvokkuutta.
Onko sinun kunniaasi koskaan loukattu? Kun sinua on neuvottu, niin onko sinut saatu tuntemaan itsesi äärimmäisen syylliseksi, noloksi, nöyryytetyksi tai viheliäiseksi? ”En saanut osakseni huomiota, myötätuntoa enkä arvostusta. Minut saatiin tuntemaan itseni arvottomaksi”, toteaa André ja lisää: ”Tämä sai aikaan turhautumista ja levottomuutta, jopa masennusta.” ”On vaikeaa ottaa vastaan neuvoja joltakulta sellaiselta, joka ei tunnu olevan kiinnostunut hyvinvoinnistani”, sanoo Laura.
Tästä syystä kristittyjä valvojia kehotetaan kohtelemaan Jumalan laumaa kunnioittavasti ja arvostavasti (1. Pietarin kirje 5:2, 3). Jos syntyy tilanteita, joissa on välttämätöntä ja hyödyllistä neuvoa toisia, niin miten voit varjella itseäsi niiden maailmallisten ihmisten ajattelutavalta ja käytökseltä, jotka epäröimättä loukkaavat toisten kunniaa? Mikä voi auttaa sinua varjelemaan toisten kristittyjen arvokkuutta samoin kuin omaakin arvokkuuttasi? (Sananlaskut 27:6; Galatalaisille 6:1.)
Arvokkuutta varjelevia periaatteita
Jumalan sanassa puhutaan tästä aiheesta. Taitava neuvoja luottaa täysin Jumalan sanan neuvoihin eikä etsi tämän maailman viisautta. Pyhissä kirjoituksissa on arvokkaita neuvoja. Kun niitä noudatetaan, ne tuottavat kunniaa sekä neuvojalle että sille, jolle ohjausta annetaan. Siksi Paavali neuvoikin kristittyä valvojaa Timoteusta: ”Älä arvostele ankarasti vanhempaa miestä. Päinvastoin vetoa häneen kuin isään, nuorempiin miehiin kuin veljiin, vanhempiin naisiin kuin äiteihin, nuorempiin naisiin kuin sisariin kaikessa siveellisessä puhtaudessa.” (1. Timoteukselle 5:1, 2.) Kuinka monilta suruilta, loukatuilta tunteilta ja miten paljolta hämmennykseltä voidaankaan säästyä pitämällä kiinni noista normeista!
Huomaa, että onnistuneen neuvonnan avain on siinä, että osoittaa asianmukaista kunnioitusta toista ihmistä ja sitä kohtaan, että hänellä on oikeus saada osakseen kunnioittavaa ja huolehtivaa kohtelua. Kristittyjen vanhinten, myös matkavalvojien, tulee pyrkiä noudattamaan tätä neuvoa ja yrittää saada selville, miksi oikaisua tarvitseva ajattelee ja toimii jollakin tavalla. Heidän tulisi haluta kuulla hänen näkökantansa ja pyrkiä kaikin keinoin välttämään apua saavan nolaamista, vähättelemistä tai nöyryyttämistä.
Vanhimpana auta veljeäsi tajuamaan, että välität hänestä ja haluat auttaa häntä hänen ongelmissaan. Hyvä lääkäri tekee juuri näin, kun hän tutkii potilaan vastaanotollaan. Ajatus siitä, että joutuu riisuutumaan kylmässä, steriilissä huoneessa, voi nolostuttaa ja nöyryyttää. Miten suuresti arvostetaankaan lääkäriä, joka osoittaa hienotunteisuutta potilaan itsekunnioitusta kohtaan ja kunnioittaa tätä antamalla suojapeitteen siksi aikaa, kun hän suorittaa tarvittavan tutkimuksen saadakseen selville sairauden syyn! Samalla tavoin kristitty neuvoja, joka osoittaa asianmukaista kunnioitusta neuvontaa tarvitsevaa kohtaan, on ystävällinen ja luja, mutta kohtelee tätä arvokkaasti (Ilmestys 2:13, 14, 19, 20). Ankarat, kylmäkiskoiset ja tunteettomat neuvot ovat sitä vastoin kuin kuvaannollista riisuutumista, joka saa ihmisen tuntemaan, että hänet on nolattu, nöyryytetty ja että häneltä on riistetty hänen arvokkuutensa.
Teokraattisen palveluskoulun valvojat pitävät erityisesti huolta siitä, että he neuvovat kunnioittavalla tavalla. Kun he antavat neuvoja iäkkäille, he osoittavat samanlaista rakkautta kuin he osoittavat lihallisia vanhempiaan kohtaan. He ovat huomaavaisia, ystävällisiä ja lämminhenkisiä. Tällainen hienotunteisuus on välttämätöntä. Se luo ilmapiirin, joka edistää neuvojen oikeanlaista antamista ja vastaanottamista.
Vanhimmat, pitäkää mielessänne se, että käytännölliset neuvot ovat innostavia, rohkaisevia, rakentavia ja myönteisiä. Efesolaiskirjeen 4:29:ssä sanotaan: ”Älköön suustanne lähtekö mitään ala-arvoista puhetta, vaan sellaista, mikä on tarpeen mukaan hyvää rakennukseksi, jotta se antaisi sitä, mikä on suotuisaa kuulijoille.”
Ei ole tarpeen käyttää kovia sanoja, karkeaa kieltä tai ankaria perusteluja. Sitä vastoin kunnioitus tuota toista ihmistä kohtaan ja halu varjella hänen omanarvontuntoaan saavat teidät esittämään asioita myönteisellä, rakentavalla tavalla. Aloittakaa kommenttinne kiittämällä häntä hänen hyvistä puolistaan tai ominaisuuksistaan vilpittömästi ja aidosti, sen sijaan että korostaisitte kohtia, jotka saavat hänet tuntemaan itsensä turhautuneeksi ja arvottomaksi. Jos palvelet vanhimpana, niin käytä valtaasi rakentaaksesi äläkä repiäksesi (2. Korinttolaisille 10:8).
Kristittyjen vanhinten kaikkien neuvojen tarkoituksena tulee olla tarvittavan rohkaisun sekä sen antaminen, mikä on suotuisaa. Sen ei tule masentaa tai ”pelotella” (2. Korinttolaisille 10:9). Sellaisellekin, joka on syyllistynyt vakavaan väärintekoon, täytyy suoda jossain määrin itsekunnioitusta ja arvokkuutta. Neuvot täytyy tasapainottaa ystävällisillä mutta lujilla ojentavilla sanoilla, jotta ihminen saataisiin katumaan (Psalmit 44:16; 1. Korinttolaisille 15:34).
On merkittävää, että Jumalan Israelille antama Laki sisälsi nämä samat periaatteet. Se salli neuvojen ja jopa ruumiillisen kurituksen antamisen samalla kun se suojeli ihmisen oikeutta saada osakseen kunnioitusta. Raippojen antaminen ”rikosta vastaavan määräluvun” verran oli sallittua, mutta siinä ei pitänyt mennä kohtuuttomuuksiin. Raippoja sai antaa vain rajallisen määrän, jottei väärintekijää ”häväistäisi”. (5. Mooseksen kirja 25:2, 3.)
Huomaavaisuus katuvien väärintekijöiden tunteita kohtaan oli tunnusomaista myös Jeesukselle. Jesaja ennusti hänestä: ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.” (Jesaja 42:3; Matteus 12:17, 20; Luukas 7:37, 38, 44–50.)
Myös vuorisaarnassa olevat Jeesuksen sanat tähdentävät sitä, miten tarpeellista on osoittaa empatiaa. Siinä sanotaan: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12.) Tämä periaate edistää niin merkittävästi hyviä suhteita, että sitä sanotaan yleisesti kultaiseksi säännöksi. Miten se voi auttaa sinua, joka olet kristitty vanhin, kohtelemaan toisia ystävällisesti ja kunnioittavasti neuvoessasi heitä?
Muista, että sinäkin teet virheitä. Kuten Jaakob huomautti, ”me kaikki kompastumme monta kertaa” (Jaakob 3:2). Tämän muistaminen auttaa sinua lieventämään huomautuksiasi ja hillitsemään tunteesi, kun on välttämätöntä puhua toisille heidän puutteistaan. Tunnista heidän herkät kohtansa. Se auttaa sinua karttamaan liiallista kritiikkiä ja olemaan kiinnittämättä huomiota pieniin virheisiin ja vikoihin. Jeesus tähdensi tätä sanoessaan: ”Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi, sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä tuomitaan teidät, ja millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille.” (Matteus 7:1, 2.)
Kunnioita toisia, vastusta Panettelijaa
Saatanan toimien tarkoitus on riistää ihmiseltä kunnia, synnyttää häpeän, arvottomuuden ja toivottomuuden tunteita. Pane merkille, miten hän käytti toista ihmistä herättämään kielteisiä tunteita uskollisessa Jobissa. Ulkokultainen Elifas väitti: ”Palvelijoihinsakaan hän [Jehova] ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja; saati niissä, jotka savimajoissa asuvat [syntisissä ihmisissä], joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen.” (Job 4:18, 19.) Hänen mukaansa Job ei ollut Jumalalle koiperhosta arvokkaampi. Elifaan ja hänen toveriensa neuvot eivät suinkaan olleet rakentavia, vaan olisivat riistäneet Jobilta jopa muiston paremmista ajoista. He olivat sitä mieltä, että hänen entinen uskollisuutensa, perheensä valmentaminen, suhteensa Jumalaan ja armolahjansa eivät olleet minkään arvoisia.
Nykyäänkin katuvat väärintekijät ovat erityisen herkkiä ajattelemaan näin, ja on olemassa vaara, että he joutuvat ”liiallisen murheensa nielaisemaksi”. Vanhimmat, kun neuvotte tällaisia ihmisiä, niin ”vahvistakaa rakkautenne” heihin toimimalla siten, että he eivät menetä kaikkea omanarvontuntoaan. (2. Korinttolaisille 2:7, 8.) ”Neuvoja on vaikea ottaa vastaan silloin, kun ihminen tuntee, ettei häntä kunnioiteta”, myöntää William. On välttämätöntä voimistaa heidän luottamustaan siihen, että he ovat arvokkaita Jumalan silmissä. Muistuta heitä siitä, että Jehova ”ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi” heidän työnsä ja sen rakkauden, jota he ovat osoittaneet hänen nimeään kohtaan palvellessaan häntä uskollisesti kuluneina vuosina (Heprealaisille 6:10).
Mitkä lisäseikat voivat auttaa sinua neuvomaan toisia kunnioittavasti? Ymmärrä, että kaikilla ihmisillä on luontainen oikeus saada osakseen kunnioitusta, koska heidät on luotu Jumalan kuvaksi. Jehova Jumala ja Jeesus Kristus arvostavat heitä; sekä lunnaat että ylösnousemus todistavat sen puolesta. Jehova suo lisää kunniaa kristityille määräämällä heidät palvelukseen ja kutsumalla heidän välityksellään pahaa sukupolvea tekemään rauha Jumalan kanssa (1. Timoteukselle 1:12).
Vanhimmat, muistakaa, että suuri enemmistö kristityistä veljistänne tulee olemaan puhdistetun maan päällä elävän uuden ihmisyhteiskunnan perustus. Koska heitä pidetään näin suuressa arvossa, he ansaitsevat kunnioittavan kohtelun. Kun annatte neuvoja, niin muistakaa, että sekä Jehova että Jeesus osoittavat huomaavaisuutta heitä kohtaan, ja auttakaa edelleen osaltanne veljiänne säilyttämään arvokkuutensa ja itsekunnioituksensa joutuessaan kohtaamaan Saatanan asettamia haasteita. (2. Pietarin kirje 3:13; vrt. 1. Pietarin kirje 3:7.)
[Tekstiruutu s. 29]
Kunnioittava neuvonta
1) Kiitä aidosti ja vilpittömästi (Ilmestys 2:2, 3).
2) Ole hyvä kuuntelija. Selvitä ongelma selvästi ja ystävällisesti ja osoita, miksi neuvoja tarvitaan. (2. Samuelin kirja 12:1–14; Sananlaskut 18:13; Ilmestys 2:4.)
3) Perusta neuvosi Raamattuun. Ole myönteinen, järkevä ja rohkaiseva sekä osoita empatiaa. Älä loukkaa neuvoja saavan arvokkuutta tai omanarvontuntoa. (2. Timoteukselle 3:16; Tiitukselle 3:2; Ilmestys 2:5, 6.)
4) Vakuuta neuvoja tarvitsevalle, että neuvojen saamisesta ja niiden noudattamisesta koituu siunauksia (Heprealaisille 12:7, 11; Ilmestys 2:7).
[Kuva s. 26]
Kristittyjen vanhinten täytyy neuvoa toisia kunnioittavasti