Ovatko ne ”älykkäitä”?

KUN harmaahaikara menee kalastamaan, sillä on viehe nokkansa kärjessä. Havaitessaan virrassa kalan se pudottaa vieheen: höyhenen. Kala tulee pintaan tavoittelemaan syöttiä, suhahdus, ja niin harmaahaikara on saanut päivällisensä – kyseessä on siis ammattimaisen onkijan kalastus vieheen avulla.

Onko tämä todiste älykkyydestä? Erään raportin mukaan tiedemiesten mielestä älykkyys on ”sellainen ominaisuus, että on tietoinen itsestään itsenäisenä kokonaisuutena omassa ympäristössään ja että pystyy hankkimaan ja säilyttämään tietoa, oppimaan ja ymmärtämään kokemuksen kautta, ratkaisemaan ongelmia ja reagoimaan menestyksellisesti alituisesti muuttuviin tilanteisiin”.

Ilmeisesti harmaahaikara oppi kokemuksesta ja ratkaisi ongelman. Sen vuoksi jotkut voisivat sanoa sen olevan tämän määritelmän mukaan ”älykäs”. Muitakin esimerkkejä voidaan mainita.

Mehiläinen on toinen luontokappale, joka näyttää olevan ”älykäs”. Kokeillakseen sen ”älykkyyttä” tri James Gould Princetonin yliopistosta, joka tutkii mehiläisten käyttäytymistä, asetti ruokaa mehiläisiä varten, mutta siirsi ruoan joka kerta, kun mehiläiset lensivät takaisin pesälle. Ruokaa siirrettiin aina neljänneksen kauemmaksi pesästä entiseen etäisyyteen verrattuna. Pian mehiläiset olivat ovelampia kuin tutkija. Niiden havaittiin kiertelevän sen paikan ympärillä, jossa ruoka seuraavaksi olisi.

Tri Gould uskoo kuitenkin, että suurin osa todisteista osoittaa eläinten älykkyyden olevan vaistonvaraista. Jos näin on, pystyykö hän selittämään, miten mehiläiset tekivät päätelmänsä, joka perustui aikaisempiin tapahtumiin? ”En pysty”, hän vastasi ja lisäsi: ”Kunpa ne eivät olisi koskaan tehneet sitä!”

Toimivatpa eläimet ”älykkyyden” tai vaiston avulla, jäljelle jää kysymys: mistä niiden viisaus on peräisin? Vaikka tri Gould myöntää, ettei hän pysty selittämään sitä, hänen perusnäkökantansa tällä alalla on: ”Evoluutio voi ohjelmoida hyvin monimutkaista käyttäytymistä hyvin pikkuruisiin aivoihin.” Mutta eikö olisi johdonmukaisempaa päätellä, että sellaisen ”älykkään” käyttäytymisen täytyy olla pikemminkin älykkään suunnittelun kuin sokean kehityksen tulosta? Raamattu yhdistää siivekkäiden luontokappaleiden käyttäytymisen Luojaan sanoessaan: ”Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta [”siivellisiltä”, UM], niin ne ilmoittavat sinulle. Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran [”Jehovan”, UM] käsi on tämän tehnyt?” – Job 12:7, 9; ks. myös Sananlaskut 30:24–28.

Mitä nämä luontokappaleet kertovat sinulle? Jos niillä olisi puhekyky, ne sanoisivat: ’Luoja voi ohjelmoida hyvin monimutkaista käyttäytymistä hyvin pikkuruisiin aivoihin.’ Vaikka kehitysopin kannattajat saattavat toivoa, että ”ne eivät olisi koskaan tehneet” sellaisia arvoituksellisia asioita, Raamattu lukee näiden luontokappaleiden viisauden – olipa se opittua tai vaistonvaraista – niiden Tekijän, Jehova Jumalan, ansioksi. – 1. Mooseksen kirja 1:20–22; Roomalaisille 1:20.