’Hetkinen’, saattaisivat jotkut Raamattuun perehtyneet ihmiset huomauttaa, ’eikö Job sanonut kirjansa luvussa 16 jakeessa 22, että hän ”menisi tietä, jota hän ei palaisi”? Ja Jobin 7:9:ssä hän osoitti: ”Tuonelaan [hautaan] vaipunut ei sieltä nouse.” Job lisäsi vielä jakeessa 10: ”Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.”’

Eivätkö nuo jakeet ja muut samanlaiset lausunnot osoitakin, kuten jotkut raamatunoppineet väittävät, että Job piti kuolemaa ’maana, josta ei ole paluuta’? Merkitsevätkö tällaiset ilmaisut sitä, että Job ei uskonut tulevaisuudessa tapahtuvaan ylösnousemukseen? Vastauksen saamiseksi meidän täytyy tarkastella näiden jakeiden tekstiyhteyttä sekä verrata niitä Jobin tästä aiheesta esittämiin muihin ajatuksiin.

Job ei tiennyt kärsimystensä syitä. Jonkin aikaa hän ajatteli virheellisesti, että Jumala oli vastuussa hänen koettelemuksistaan. (Job 6:4; 7:17–20; 16:11–13) Hän oli masentunut, ja siksi hänestä tuntui, että vain hauta toisi välitöntä helpotusta. (Job 7:21; 17:1; vrt. 3:11–13.) Siellä Jobin aikalaisten näkökannalta katsottuna häntä ei nähtäisi, hän ei palaisi taloonsa, hän ei saisi enää tunnustusta, hän ei tulisi takaisin eikä hänellä olisi mitään mahdollisuutta palata ennen Jumalan määräaikaa. Oman onnensa nojaan jätettyinä ilman Jumalan apua Job ja kaikki toisetkin Aadamin jälkeläiset olivat kykenemättömiä nousemaan kuolleista.a – Job 7:9, 10; 10:21; 14:12.