KOI

(hepr. ʽaš; sas [vaatekoi]; kreik. sēs).

Hyönteinen, jolla on neljä siipeä ja joka muistuttaa päiväperhosta mutta eroaa siitä siten, että sen tuntosarvet ovat tavallisesti rihmamaiset eivätkä pääty selvään nuppiin. Koin siivet eivät ole lepoasennossa pystyssä niin kuin päiväperhosilla. Sen sijaan ne ovat joko taaksepäin taittuneina hyönteisen ruumiin verhona tai litteinä sen sivuilla. Koit ovat yleensä yöeläimiä. Raamatussa mainittu hyönteinen on ilmeisesti vaatekoi (Tineola bisselliella), varsinkin sen tuhojaan tekevä toukka-aste. (Job 13:28; Ps 39:11; Jes 50:9; 51:8; Ho 5:12; Mt 6:19, 20; Lu 12:33; vrt. Ja 5:2.) Puhuessaan kuolevaisen ihmisen hauraudesta Elifas käytti kielikuvana sitä, miten helposti koi voidaan murskata (Job 4:17, 19, 20).

Vaatekoinaaraat laskevat munansa villa- tai silkkikankaisiin tai turkiksiin ja levittävät ne niin, että kuoriutuvilla toukilla on riittävästi tilaa ja syötävää. Toukat syövät vasta sitten, kun ne ovat rakentaneet suojakseen ”talon” eli saatavilla olevista kuiduista tehdyn kotelon. Tässä ”talossa” ne pysyvät syödessään. (Job 27:18.)