PERUSTUS

Alusta eli alusrakenne, jonka varaan rakennus pystytetään ja joka jakaa päällysrakenteiden painon tasaisesti maahan. Koska rakennuksen lujuus ja kestävyys riippuvat suuresti sen perustuksen lujuudesta, perustus on laskettava hyvin huolellisesti. Hyvät perustukset olivat erittäin tärkeitä Palestiinassa, sillä niiden oli kestettävä rankkasateiden, myrskyjen ja tulvien lisäksi maanjäristyksiä, koska tuo seutu on maanjäristysaluetta. Monet ”perustukseksi” käännetyt heprealaiset sanat johtuvat juuresta ja·sadʹ ’perustaa, laskea perustus, lujittaa’ (Jes 23:13; 51:13; Ps 24:2). Vastaava kreikkalainen sana on the·meʹli·os, jota käytetään kirjaimellisessa merkityksessä Apostolien tekojen 16:26:ssa.

Kun Mestarirakentaja Jehova vastasi Jobille myrskytuulesta, hän vertasi kirjaimellista maapalloa rakennukseen (Job 38:4–7). Vaikka maa riippuu tyhjyyden päällä, sillä on ikään kuin kestävät perustukset, jotka pysyvät horjumatta, koska kaikkeutta hallitsevat muuttumattomat lait pitävät sen lujasti paikallaan ja Jumalan maata koskeva tarkoitus on pysynyt muuttumattomana (Job 26:7; 38:33; Ps 104:5; Mal 3:6). Toisaalta epäoikeudenmukaisuus ja Jumalan lakien rikkominen repivät alas ne perustukset, jotka tuovat maalle vakautta, ja saavat kuvaannollisen maan perustukset (ihmiset ja heidän vakiintuneet järjestelmänsä) horjumaan (Ps 82; 11:3; San 29:4).

Maan perustusten laskemista ei pidä sekoittaa ”maailman perustamiseen [kreik. ka·ta·bo·lēsʹ]”. Luukkaan 11:48–51:ssä olevista Jeesuksen sanoista ilmenee, että Abel eli maailman ts. ihmiskunnan perustamisen aikaan. Maa-planeetan perustukset oli laskettu jo paljon aikaisemmin. (Ks. ABEL nro 1; MAAILMA.)

Perustuksen laskeminen oli ilmeisesti iloista aikaa. Enkelit puhkesivat suosionhuutoihin ’maata perustettaessa’. Myös Serubbabelin temppelin perustusta laskettaessa riemuittiin kovasti, joskin ne, jotka olivat nähneet edellisen temppelin loiston, puhkesivat itkuun. (Job 38:4, 6, 7; Esr 3:10–13.)

Samoin kuin Salomo käytti temppelin perustukseen suuria, kallisarvoisia hakattuja kiviä, on myös laskettu Jumalalle kallisarvoinen ”hengellisen huoneen” perustus, ja sen ”eläviä kiviä” ovat Jeesuksen voidellut seuraajat. Jeesus itse on peruskulmakivenä, ja apostolit ja kristityt profeetat muodostavat perustuksen, jolle muut pyhät rakentuvat ”paikaksi, jossa Jumala asuu hengen välityksellä”. Jehova on valinnut kaikki ”kivet”, jotka muodostavat tämän hengellisen huoneen. (1Pi 2:4–6; Ef 2:19–22; ks. KULMAKIVI.)

On erittäin sopivaa, että Uuden Jerusalemin 12 vertauskuvallista peruskiveä, joissa on Karitsan 12 apostolin nimet, ovat kallisarvoisia kiviä (Il 21:14, 19, 20). Ilmestyskirjassa kuvailtu Uusi Jerusalem koostuu 144000:sta, jotka on kihlattu sulhaselle. Heprealaiskirjeen 12:22:ssa mainittu ”taivaallinen Jerusalem” muodostuu 144001:stä, sillä siihen kuuluu myös Sulhas-Kuningas. Abraham odotti juuri tuota kaupunkia, jolla on todelliset perustukset (Hpr 11:10). Raamatun Heprealaiskirjeessä ja Ilmestyskirjassa osoitetaan näin ollen, että ”taivaallinen Jerusalem” ja Uusi Jerusalem ovat hyvin lähellä toisiaan.

Jeesus, joka oli ennen ihmiseksi tuloaan työskennellyt Mestarityöntekijänä Isänsä rinnalla maan perustuksia laskettaessa, tiesi tarkkaan, kuinka arvokas on luja perustus. Tämä voidaan havaita hänen kuvauksestaan, jossa ymmärtäväinen mies kaivoi syvään ja laski talonsa perustuksen kalliolle, kun taas tyhmä mies rakensi talonsa hiekalle ja kärsi suuren menetyksen. (San 8:29, 30; Mt 7:24–27; Lu 6:47–49.) Verratessaan kristittyjen tekemistä rakentamiseen Paavalikin tähdensi, että on tärkeää rakentaa tulenkestävistä aineksista perustukselle, joka on Jeesus Kristus, jottei joutuisi kokemaan menetystä (1Ko 3:10–15).

Paavali vertasi myös joitakin Raamatun perusopetuksia perustukseen ja kehotti heprealaisia, etteivät he opittuaan Kristusta koskevan alkeisopin jäisi polkemaan paikalleen vaan pyrkisivät kypsyyteen (Hpr 6:1, 2). (Ks. MAA; TALO, HUONE.)