KATTOHAIKARA

(hepr. ḥasi·dahʹ).

Tämän linnun nimi on feminiinimuoto heprealaisesta sanasta, joka merkitsee ’uskollista, rakkaudellisen huomaavaista’ (vrt. 1Sa 2:9; Ps 18:25, Rbi8, alav.). Kuvaus sopii hyvin kattohaikaraan, sillä sen tiedetään huolehtivan hellästi poikasistaan ja olevan uskollinen elinikäiselle puolisolleen.

Kattohaikarat ovat iibistä ja tietenkin haikaraa muistuttavia kookkaita, pitkäkoipisia kahlaajia. Kattohaikaran (Ciconia ciconia) höyhenpuku on valkoinen lukuun ottamatta pikimustia siipisulkia. Täysikasvuinen kattohaikara voi olla jopa 1,2 m korkea, linnun ruumiin pituus voi olla lähes 1,2 m, ja siipien kärkiväli saattaa olla peräti 2 m. Kattohaikaran pitkä, punainen, teräväkärkinen nokka on juuresta leveä, ja sillä se tonkii mudasta sammakoita, kaloja tai pieniä matelijoita. Pienten vesieläinten lisäksi se syö heinä- ja kulkusirkkoja, ja se voi tyytyä jopa raatoihin ja teurasjätteisiin. Kattohaikara kuului epäpuhtaisiin eläimiin, joita israelilaiset eivät saaneet syödä lakiliiton alaisuudessa (3Mo 11:19; 5Mo 14:18).

Nuhdellessaan Juudan luopiokansaa, joka ei havainnut Jehovan tuomion aikaa, profeetta Jeremia kiinnitti ihmisten huomion kattohaikaraan ja muihin lintuihin, jotka ’tietävät hyvin määräaikansa’ (Jer 8:7). Kattohaikara talvehtii Afrikassa ja kulkee säännöllisesti muuttomatkallaan Syyrian ja Palestiinan halki, missä niitä nähdäänkin suurina parvina maalis-huhtikuussa. Kahdesta Israelissa esiintyvästä kattohaikaralajista, kattohaikarasta ja mustahaikarasta (Ciconia nigra), edellinen jää vain poikkeustapauksissa pesimään tuolle seudulle, ja se tekee pesänsä tavallisesti puihin mutta pesii myös rakennuksissa. Mustahaikara, joka on saanut nimensä mustasta päästään, kaulastaan ja selästään, on yleisempi Hulan ja Bet Sheʼanin laaksoissa, ja se etsii puita – siellä missä niitä on – rakentaakseen pesänsä niihin. Psalmista sanoi kattohaikaroiden pesivän korkeissa katajissa (Ps 104:17).

Jehova vertasi lentokyvytöntä strutsia korkealla lentävään kattohaikaraan ja kysyi Jobilta: ”Onko naarasstrutsin siipi lepattanut iloisesti, tai onko sillä kattohaikaran siipisulat ja höyhenpuku?” (Job 39:13.) Kattohaikaran siipisulat ovat erittäin leveät ja vahvat, ja kyynär- ja olkasulat ovat melkein yhtä pitkät kuin käsisulat, minkä vuoksi sen siiven kantopinta on erittäin suuri ja lintu pystyy lentämään korkealla pitkiä aikoja. Kattohaikara, joka kaartelee voimakkaiden siipiensä kannattelemana kaula ojossa ja pitkät koivet suoriksi taaksepäin ojennettuina, on vaikuttava näky. Sakarja näki näyssään kahden naisen (Sak 5:6–11) kantavan eefa-mittaa, jonka sisällä oli ”Jumalattomuus”-niminen nainen, ja heillä kuvaillaan olleen ”siivet kuin kattohaikaran siivet”. Lisäksi sanotaan, että ”heidän siivissään oli tuulta” (jae 9), mikä on sopusoinnussa sen suhisevan äänen kanssa, joka syntyy ilman virratessa kattohaikaran siipisulkien lomitse. Käsisulat ovat levällään lennon aikana, jolloin siipien kärkiin muodostuvat raot säätelevät ilman virtaamista siipien yläpinnalla ja parantavat niiden nostovoimaa. (Ks. HAIKARA.)