Suuria ja pieniä valonleimahduksia – 2. osa

”Sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.” (PSALMIT 36:10)

 1. Miten Ilmestyskirjan vertauskuvia yritettiin aluksi ymmärtää?

RAAMATUN Ilmestyskirja on kiehtonut kristittyjä varhaisista ajoista saakka. Se on hyvä esimerkki siitä, miten totuuden valo on aina vain kirkastunut. Vuonna 1917 Jehovan kansa julkaisi Ilmestyksen selitysteoksen Täyttynyt salaisuus. Siinä paljastettiin pelottomasti kristikunnan uskonnolliset ja poliittiset johtajat, mutta monet sen selitykset oli otettu useista eri lähteistä. Täyttynyt salaisuus koetteli kuitenkin raamatuntutkijoiden uskollisuutta sitä näkyvää kanavaa kohtaan, jota Jehova käytti.

 2. Mitä valoa kirjoitus ”Kansan synty” loi Ilmestyskirjaan?

² Ilmestyskirjaa valaistiin hätkähdyttävän kirkkaasti, kun Vartiotornissa julkaistiin heinäkuussa 1925 kirjoitus ”Kansan synty”. Ilmestyksen 12. luvun oli uskottu kuvailevan pakanallisen Rooman ja paavillisen Rooman välistä sotaa, ja poikalapsen oli ajateltu edustavan paavinvaltaa. Tuossa kirjoituksessa kuitenkin osoitettiin, että Ilmestyksen 11:15–18 vaikutti 12. luvun merkitykseen ja ilmaisi sen liittyvän Jumalan valtakunnan syntymään.

 3. Mitkä julkaisut loivat lisävaloa Ilmestyskirjaan?

³ Kaikki tämä johti siihen, että Ilmestyskirjaa opittiin ymmärtämään paljon selvemmin vuonna 1930 (suom. 1932) julkaistun kaksiosaisen Valo-kirjan avulla. Lisää täsmennyksiä ilmestyi kirjoissa ”Suuri Babylon on kukistunut!” Jumalan valtakunta hallitsee (engl. 1963, suom. 1972) ja ”Silloin on täyttynyt Jumalan salaisuus” (engl. 1969, suom. 1971). Ilmestyksen profeetallisesta kirjasta oli kuitenkin yhä opittavaa. Sitä valaistiinkin vielä kirkkaammin vuonna 1988, jolloin julkaistiin kirja Ilmestyksen suurenmoinen huipentuma on käsillä!. Avaimen tähän edistyvään valistukseen voidaan sanoa olevan siinä, että Ilmestyksen ennustukset soveltuvat ”Herran päivään”, joka alkoi vuonna 1914 (Ilmestys 1:10). Ilmestyskirjaa opittaisiin siksi ymmärtämään entistä selvemmin tuon päivän edetessä.

”Korkeampiin valtoihin” saadaan selvennystä

 4, 5. a) Mitä raamatuntutkijat ajattelivat Roomalaiskirjeen 13:1:stä? b) Minkä tajuttiin myöhemmin olevan raamatullinen asenne ”korkeampiin valtoihin”?

⁴ Valo leimahti kirkkaasti vuonna 1962 Roomalaiskirjeen 13:1:n suhteen, jossa sanotaan: ”Olkoon jokainen sielu alamainen korkeammille valloille [”esivalloille”, UM].” (Kuningas Jaakon käännös.) Alkuaikojen raamatuntutkijat ymmärsivät tässä mainittujen ”korkeampien valtojen” tarkoittavan maallisia hallitsijoita. Heidän mielestään tämä raamatunkohta tarkoitti sitä, että jos kristitty kutsuttaisiin sota-aikana asepalvelukseen, hänen velvollisuutensa olisi panna univormu ylleen ja ase olalleen ja lähteä rintamalle taisteluhautoihin. Ajateltiin, että tiukan paikan tullen kristityn olisi ammuttava aseellaan ilmaan, koska hän ei saanut tappaa toista ihmistä.a

⁵ Tätä aihetta valaistiin selvästi Vartiotornissa 1. ja 15.12.1962. Niissä käsiteltiin Matteuksen 22:21:ssä olevia Jeesuksen sanoja: ”Maksakaa – – takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” Asiaan liittyivät Apostolien tekojen 5:29:ssä olevat apostolien sanat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” Kristityt ovat alamaisia keisarille – ”korkeammille valloille” – kunhan heitä vain ei vaadita toimimaan Jumalan lain vastaisesti. Alamaisuuden keisarille ymmärrettiin olevan suhteellista, ei ehdotonta. Kristityt maksavat keisarille takaisin vain sen, mikä ei ole ristiriidassa Jumalan vaatimusten kanssa. Kuinka tyydyttävää olikaan saada selvä ymmärrys tästä asiasta!

Valonleimahduksia järjestöön liittyvissä asioissa

 6. a) Mikä periaate omaksuttiin, jotta olisi pysytty erossa kristikunnassa vallalla olevasta hierarkisesta järjestelmästä? b) Minkä havaittiin lopulta olevan oikea tapa valita seurakuntaan valvojia?

⁶ Heräsi kysymys siitä, keiden tulee palvella vanhimpina ja diakoneina seurakunnassa. Päätettiin, että kunkin seurakunnan jäsenten tuli valita heidät demokraattisesti äänestämällä, jotta pysyttäisiin erossa kristikunnassa vallalla olevasta hierarkisesta järjestelmästä. Vartiotornin 15.10. ja 1.11.1932 sisältämän lisääntyneen valon avulla kuitenkin nähtiin, ettei vanhinten valitsemiseen äänestämällä ole raamatullista perustetta. Heidän tilalleen tuli palveluskomitea, ja palvelusjohtajan valitsi Seura.

 7. Miten valonleimahdukset paransivat sitä tapaa, jolla seurakuntaan nimitettiin palvelijoita?

⁷ Vartiotornissa 1.8. ja 15.8.1938 olevat valonleimahdukset osoittivat, ettei seurakunnan palvelijoita tullut valita vaalein, vaan että heidät piti nimittää tehtäväänsä teokraattisesti. Vuonna 1971 uusi valonleimahdus osoitti, ettei ainoastaan yhden seurakunnanpalvelijan tullut johtaa seurakuntaa. Jehovan todistajien hallintoelimen tuli sen sijaan nimittää jokaisen seurakunnan vanhimmisto eli valvojat. Valon lisäännyttyä noin yli 40 vuoden ajan oli siis käynyt selväksi, että ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” tuli hallintoelimensä välityksellä nimittää sekä vanhimmat että diakonit, joita nykyään sanotaan avustaviksi palvelijoiksi (Matteus 24:45–47). Tämä oli sopusoinnussa sen kanssa, mitä oli tapahtunut apostolien aikana. Ensimmäisen vuosisadan hallintoelin oli nimittänyt valvojiksi muun muassa sellaiset miehet kuin Timoteuksen ja Tiituksen. (1. Timoteukselle 3:1–7; 5:22; Tiitukselle 1:5–9.) Kaikki tämä täyttää hätkähdyttävästi Jesajan 60:17:n: ”Minä tuon vasken sijaan kultaa, ja raudan sijaan minä tuon hopeata, puun sijaan vaskea ja kiven sijaan rautaa. Ja minä panen sinulle esivallaksi [”valvojiksesi”, UM] rauhan ja käskijäksi vanhurskauden.”

 8. a) Miten totuuden kasvu paransi Seuran toimintaa? b) Mitkä ovat hallintoelimen komiteat ja niiden kunkin toiminta- ja valvonta-alueet?

⁸ Esille otettiin myös Vartiotorni-seuran toiminta. Jehovan todistajien hallintoelin ja Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran johtokunta olivat vuosikausia tarkoittaneet samaa, ja asiat olivat olleet suureksi osaksi sen presidentin päätettävissä. Kuten englanninkielisessä Jehovan todistajien vuosikirjassa vuonna 1977 (s. 258, 259) osoitettiin, hallintoelimen yhteydessä alkoi vuonna 1976 toimia kuusi komiteaa, joista kukin oli määrätty huolehtimaan maailmanlaajuisen työn jostakin piirteestä. Henkilökuntakomitea hoitaa henkilökuntaa koskevia, muun muassa kaikkien maailmanlaajuisessa Beetel-perheessä palvelevien, asioita. Kustannuskomitea käsittelee kaikkia ei-hengellisiä ja lakiasioita, jotka liittyvät muun muassa kiinteistöihin ja painotyöhön. Palveluskomitea on kiinnostunut todistustyöstä ja valvoo matkavalvojia, tienraivaajia sekä seurakunnanjulistajien toimia. Opetuskomitea on vastuussa seurakunnankokouksista, erikoiskonventtipäivistä sekä kierros-, piiri- ja kansainvälisistä konventeista samoin kuin niistä eri kouluista, joissa Jumalan kansalle annetaan hengellistä opetusta. Kirjoituskomitea valvoo kaikenlaisten julkaisujen valmistamista sekä kääntämistä ja huolehtii siitä, että kaikki on sopusoinnussa Raamatun kanssa. Puheenjohtajan komitea valvoo hätätapauksia ja muita kiireellisiä asioita.b Myös Vartiotorni-seuran haaratoimistoja alkoi 1970-luvulla valvoa komitea yhden valvojan sijasta.

Valoa kristilliseen käytökseen

 9. Miten totuuden valo vaikutti kristittyjen asenteeseen maailman hallituksia kohtaan?

⁹ Monet valonleimahdukset ovat liittyneet kristilliseen käytökseen. Tarkastellaanpa esimerkiksi puolueettomuutta. Erityisen kirkkaasti tuota aihetta valaistiin kirjoituksessa ”Puolueettomuus”, joka julkaistiin Vartiotornissa 1.11.1939 (suom. moniste). Kuinka ajankohtainen se olikaan ilmestyessään heti toisen maailmansodan alkamisen jälkeen! Tuossa kirjoituksessa määriteltiin, mitä puolueettomuus on, ja osoitettiin, etteivät kristityt saa sekaantua politiikkaan eivätkä kansojen välisiin selkkauksiin (Miika 4:3, 5; Johannes 17:14, 16). Kaikki kansat vihaavat heitä muun muassa tästä syystä (Matteus 24:9). Muinaisen Israelin taistelut eivät ole mikään ennakkotapaus kristityille, kuten Jeesus selvästi osoittaa Matteuksen 26:52:ssa. Yksikään poliittinen kansakunta nykyään ei sitä paitsi ole Jumalan hallitsema teokratia, niin kuin muinainen Israel oli.

10. Mitä valonleimahdukset paljastivat siitä, miten kristittyjen tulee suhtautua vereen?

¹⁰ Valoa kohdistettiin myös veren pyhyyteen. Jotkut raamatuntutkijat ajattelivat, että Apostolien tekojen 15:28, 29:ssä oleva verensyömiskielto koski ainoastaan juutalaiskristittyjä. Apostolien tekojen 21:25:ssä kumminkin osoitetaan, että apostolien aikana tuo käsky soveltui myös niihin kansojen ihmisiin, joista tuli uskovia. Veren pyhyys koskee siis kaikkia kristittyjä, kuten Vartiotornissa (engl.) 1.7.1945 osoitettiin. Se merkitsee sitä, että kieltäydytään syömästä eläinten verta esimerkiksi verimakkaroissa, minkä lisäksi kartetaan ihmisverta muun muassa verensiirtojen ollessa kyseessä.

11. Mitä ymmärrettiin kristittyjen tupakankäytöstä?

¹¹ Lisääntyneen valon ansiosta asioihin, joita aluksi vain paheksuttiin, ryhdyttiin myöhemmin suhtautumaan riittävän vakavasti. Näin oli muun muassa tupakan käytön laita. Siionin Vartiotornissa (engl.) 1.8.1895 veli Russell kiinnitti huomiota 1. Korinttolaiskirjeen 10:31:een ja 2. Korinttolaiskirjeen 7:1:een ja kirjoitti: ”En ymmärrä, miten kukaan kristitty voisi käyttää tupakkaa muodossa tai toisessa Jumalan ylistykseksi tai omaksi hyödykseen.” Vuodesta 1973 lähtien on ymmärretty selvästi, ettei kukaan tupakkaa käyttävä voi olla Jehovan todistaja. Vuonna 1976 tehtiin selväksi, ettei kukaan todistaja voisi olla uhkapelilaitoksen palveluksessa ja kuulua seurakuntaan.

Muita korjauksia

12. a) Mitä valonleimahdus paljasti Pietarille uskottujen Valtakunnan avaimien lukumäärästä? b) Missä tilanteissa Pietari käytti kutakin avainta?

¹² Lisävaloa on saatu myös niiden vertauskuvallisten avaimien lukumäärään, jotka Jeesus antoi Pietarille. Raamatuntutkijat olivat sitä mieltä, että Pietari oli saanut kaksi avainta, jotka avasivat ihmisille mahdollisuuden päästä Valtakunnan perillisiksi. Ensimmäinen avain oli juutalaisia varten, ja sitä käytettiin helluntaina vuonna 33; toinen avain oli pakanoita varten, ja sitä käytettiin ensimmäistä kertaa vuonna 36, jolloin Pietari saarnasi Korneliukselle. (Apostolien teot 2:14–41; 10:34–48.) Ajan mittaan tajuttiin, että oli olemassa kolmaskin ryhmä – samarialaiset. Pietari käytti toista avainta avatessaan heille mahdollisuuden päästä Valtakuntaan. (Apostolien teot 8:14–17.) Näin ollen Pietari käytti kolmatta avainta saarnatessaan Korneliukselle. (Vartiotorni 1.1.1980, s. 16–23, 26.)

13. Mitä valonleimahdukset paljastivat Johanneksen 10. luvussa mainituista lammastarhoista?

¹³ Erään toisen valonsäteen avulla nähtiin, että Jeesus ei puhunut vain kahdesta vaan kolmesta lammastarhasta (Johanneksen 10. luku). Ne olivat 1) juutalainen lammastarha, jonka ovenvartijana oli Johannes Kastaja, 2) voideltujen Valtakunnan perillisten tarha ja 3) ”muiden lampaitten” tarha, johon kuuluvilla on maallinen toivo. (Johannes 10:2, 3, 15, 16; Vartiotorni 15.5.1984, s. 10–20.)

14. Miten lisääntynyt valo selvensi vastakuvallisen riemuvuoden alkuun liittyviä asioita?

¹⁴ Vastakuvallinen riemuvuosi opittiin myös ymmärtämään selvemmin. Mooseksen lain alaisuudessa oli joka 50. vuosi suuri riemuvuosi, jolloin omaisuus palautettiin alkuperäisille omistajilleen (3. Mooseksen kirja 25:10). Sen oli pitkään ymmärretty olevan esikuva Kristuksen tuhatvuotisesta valtakunnasta. Myöhemmin kuitenkin tajuttiin, että vastakuvallinen riemuvuosi alkoi todellisuudessa vuoden 33 helluntaina, jolloin ne, joiden päälle vuodatettiin pyhää henkeä, vapautettiin lakiliiton alaisuudesta. (Vartiotorni 1.1.1987, s. 18–28.)

Lisävaloa sanastoon

15. Miten sanan ”suunnitella” käyttöä valotettiin?

¹⁵ ”Saarnaaja koki löytää kelvollisia sanoja, oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja.” (Saarnaaja 12:10.) Nämä sanat voidaan hyvin soveltaa nyt käsiteltävään aiheeseen, sillä valoa ei ole loistanut ainoastaan sellaisiin tärkeisiin asioihin kuin oppikysymyksiin ja käytökseen, vaan myös kristilliseen sanastoon ja sen täsmälliseen merkitykseen. Raamatuntutkijoiden lempijulkaisuja oli ollut muun muassa Raamatun tutkielmia -kirjasarjan ensimmäinen osa Jumalan aikakausisuunnitelma. Aikanaan kuitenkin tajuttiin, että Jumalan sanassa ainoastaan ihmisillä kerrotaan olevan suunnitelmia (Sananlaskut 19:21, UM). Raamatussa ei puhuta koskaan siitä, että Jehova suunnittelisi jotakin. Hänen ei tarvitse suunnitella. Mitä tahansa hän päättääkin tehdä, se onnistuu varmasti, sillä hänellä on rajattomasti viisautta ja voimaa, kuten Efesolaiskirjeen 1:9, 10:ssä sanotaan: ”Se on hänen mielisuosionsa mukaista, joka hänellä oli itsessään tarkoituksena, päämääränä hallinto määräaikojen täyttymisen rajalla.” Siksi nähtiin vähitellen, että sana ”tarkoitus” on paljon sopivampi Jehovasta puhuttaessa.

16. Mitä Luukkaan 2:14:n nähtiin vähitellen todellisuudessa tarkoittavan?

¹⁶ Luukkaan 2:14:ää opittiin myös ymmärtämään selvemmin. Siinä sanotaan Kuningas Jaakon käännöksen mukaan: ”Kunnia Jumalalle korkeimmassa, ja maassa rauha, hyvä tahto ihmisille.” Tämän ei katsottu ilmaisevan oikeaa ajatusta, sillä Jumala ei osoita hyvää tahtoa pahoille. Todistajien mielestä tämä tarkoitti sen vuoksi rauhaa niille, joilla oli hyvä tahto Jumalaa kohtaan. Siksi niitä, jotka olivat kiinnostuneita Raamatusta, sanottiinkin hyväntahtoisiksi ihmisiksi. Sitten kuitenkin ymmärrettiin, että kysymys oli Jumalan – ei ihmisten – hyvästä tahdosta. Englanninkielisen ”Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen” viitelaitoksessa Luukkaan 2:14:n alaviitteessä puhutaankin sen vuoksi ”ihmisistä, jotka hän [Jumala] hyväksyy”. Kaikilla kristityillä, jotka elävät vihkiytymislupauksensa mukaisesti, on Jumalan hyvä tahto.

17, 18. Minkä Jehova saattaa kunniaan, ja minkä hän pyhittää?

¹⁷ Todistajat puhuivat myös pitkään Jehovan nimen kunniaan saattamisesta tai puolustamisesta. Mutta oliko Saatana asettanut kyseenalaiseksi Jehovan nimen? Oliko itse asiassa yksikään Saatanan asiamiehistä tehnyt niin, ikään kuin Jehovalla ei olisi ollut oikeutta käyttää tuota nimeä? Ei suinkaan. Kyseenalaiseksi ei ollut asetettu Jehovan nimeä, eikä sitä tarvinnut saattaa kunniaan. Tämän vuoksi Vartiotorni-seuran tuoreimmissa julkaisuissa ei puhuta Jehovan nimen kunniaan saattamisesta. Niissä puhutaan Jehovan suvereeniuden kunniaan saattamisesta ja hänen nimensä pyhittämisestä. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jeesus käski rukoilla: ”Olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Matteus 6:9.) Jehova sanoi toistuvasti, että hän pyhittäisi nimensä, jota israelilaiset eivät olleet saattaneet kyseenalaiseksi, mutta jonka he olivat häpäisseet (Hesekiel 20:9, 14, 22; 36:23).

¹⁸ On kiinnostavaa, että tämä ero tehtiin vuonna 1971 (suom. 1973) kirjassa ”Kansat tulevat tietämään että minä olen Jehova” – miten?: ”Jeesus Kristus – – [taistelee] – – Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden ja Jehovan nimen kirkastamisen puolesta.” (S. 366.) Vuonna 1973 (suom. 1974) kirjassa Jumalan tuhatvuotinen valtakunta on tullut lähelle sanottiin: ”Tulevassa ’suuressa ahdistuksessa’ Kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan on aika kunniaansaattaa kaikkeudensuvereenisuutensa ja pyhittää arvokas nimensä.” (S. 410.) Sitten vuonna 1975 (suom. 1976) sanottiin kirjassa Ihmisen pelastus maailman ahdingosta käsillä!: ”Silloin on toteutettu kaikkeuden historian suurin tapahtuma, Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden kunniaan saattaminen ja hänen pyhän nimensä pyhittäminen.” (S. 280.)

19, 20. Miten me voimme osoittaa arvostavamme hengellisen valon leimahduksia?

¹⁹ Kuinka siunattu Jehovan kansa onkaan, kun se saa paistatella kaiken tämän hengellisen valon loisteessa! Erään papin lausunto kertoo siitä täysin päinvastaisesta hengellisestä pimeydestä, johon kristikunnan johtajat huomaavat joutuneensa: ”Miksi on syntiä? Miksi on kärsimystä? Miksi paholainen on olemassa? Nämä kysymykset haluan esittää Herralle, kun pääsen taivaaseen.” Jehovan todistajat voivat kuitenkin kertoa hänelle, että kaikki tuo johtuu Jehovan suvereeniuden oikeellisuutta koskevasta kiistakysymyksestä ja siitä, voivatko ihmisluomukset säilyttää nuhteettomuutensa Jumalan edessä Panettelijan vastustuksesta huolimatta.

²⁰ Vuosien mittaan sekä suuret että pienet valonleimahdukset ovat valaisseet vihkiytyneiden Jehovan palvelijoiden polkua. Näin ovat täyttyneet muun muassa sellaiset raamatunkohdat kuin psalmi 97:11 ja Sananlaskut 4:18. Älkäämme kuitenkaan koskaan unohtako, että valossa vaeltaminen merkitsee lisääntyvän valon arvostamista ja sen mukaan elämistä. Kuten olemme havainneet, valo lisääntyy sekä käytöksemme että saarnaamistehtävämme suhteen.

[Alaviitteet]

Muistatko?

◻ Miten alamaisuutta ”korkeammille valloille” on valaistu?

◻ Mitä kehitysvaiheita valonleimahdukset ovat saaneet aikaan järjestössä?

◻ Miten lisääntynyt valo on vaikuttanut kristilliseen käytökseen?

◻ Miten hengellinen valo on korjannut käsitystämme joistakin Raamatun opetuksista?

[Kuvan lähdemerkintä s. 25]

Sivun 24 kuva avaimista perustuu valokuvaan: Cooper-Hewitt, National Design Museum, Smithsonian Institution