Voit löytää tervehenkistä viihdettä

RAAMATTU ei tuomitse viihteen tuottamaa tyydytystä, eikä se pidä virkistäytymistä ajanhaaskauksena. Päinvastoin Saarnaajan 3:​4:ssä sanotaan, että on ”aika nauraa” ja ”aika hypellä”.a Muinaisessa Israelissa Jumalan palvelijat saivat iloa erilaisista viihteen muodoista, esimerkiksi musiikista, tanssista ja peleistä. Jeesus oli läsnä suurissa häissä ja erään kerran ”suurissa vastaanottopidoissa” (Luukas 5:​29; Johannes 2:​1, 2). Raamatussa ei siis tuomita hauskanpitoa.

Koska suuri osa tämän päivän viihteestä kuitenkin ihannoi käyttäytymistapoja, jotka ovat Jumalalle vastenmielisiä, herää kysymys, mitä voit tehdä varmistautuaksesi siitä, että ne normit, joita käytät valitessasi itsellesi viihdettä, säilyvät tervehenkisinä.

Ole valikoiva

Viihdettä valitessaan kristityt haluavat antaa Raamatun periaatteiden ohjata itseään. Esimerkiksi psalmista Daavid kirjoitti: ”Jehova itse tutkii vanhurskasta niin kuin jumalatontakin, ja jokaista, joka rakastaa väkivaltaa, Hänen sielunsa totisesti vihaa.” (Psalmit 11:​5.) Paavali kirjoitti kolossalaisille: ”Kuolettakaa sen tähden maan päällä olevat ruumiinjäsenenne haureuteen, epäpuhtauteen, sukupuoliseen himoon, vahingolliseen haluun ja ahneuteen katsoen – – Mutta pankaa nyt todellakin ne kaikki pois itsestänne: vihastus, suuttumus, pahuus, herjaava ja rivo puhe.” (Kolossalaisille 3:​5, 8.)

Ei ole epäilystäkään siitä, että suuri osa nykyään tarjolla olevasta viihteestä sotii tätä Jumalan hengen vaikutuksesta annettua neuvoa vastaan. Jotkut voivat kuitenkin väittää, että he eivät koskaan tekisi sellaista, mitä heille näytetään valkokankaalla tai kuvaruudussa. Se pitää ehkä paikkansa. Vaikka valitsemasi viihde ei kerrokaan sitä, millainen ihminen sinusta tulee, se voi silti paljastaa jotakin siitä, millainen ihminen olet jo nyt. Se voi esimerkiksi kertoa, kuulutko niihin, jotka ’rakastavat väkivaltaa’, tai niihin, jotka ovat kiinnostuneita ’haureudesta, sukupuolisesta himosta, ahneudesta ja rivosta puheesta’, vai kuulutko niihin, jotka todella ’vihaavat pahaa’ (Psalmit 97:​10).

Paavali kirjoitti filippiläisille: ”Mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, mikä on siveellisesti puhdasta, mikä on rakastettavaa, mistä puhutaan hyvää, jos on jotakin hyvettä ja jos on jotakin ylistettävää, sitä kaikkea ajatelkaa jatkuvasti.” (Filippiläisille 4:​8.)

Merkitseekö tämä raamatunkohta kuitenkaan sitä, että jokainen elokuva, kirja tai tv-ohjelma, jossa juoni käsittelee jotakin pahuuden muotoa, kenties rikosta, on automaattisesti huono? Tai onko kaikki komediat suljettu pois, koska ne eivät ’ansaitse vakavaa huomiota’? Ei, sillä asiayhteys ei osoita Paavalin tarkastelleen viihdettä, vaan sydämen mietteitä, joiden pitäisi kohdistua sellaiseen, mikä miellyttää Jehovaa (Psalmit 19:​14). Siitä, mitä Paavali sanoi, voi yhtä kaikki olla meille apua, kun tulee kysymys viihteen valinnasta. Me voimme Filippiläiskirjeen 4:8:ssa olevan periaatteen mukaisesti kysyä itseltämme, saako valitsemamme viihde meidät miettimään epäpuhtaita asioita. Jos saa, niin meidän täytyy tehdä muutoksia.

Viihteen laatua arvioidessaan kristittyjen pitäisi kuitenkin ’antaa järkevyytensä tulla tunnetuksi kaikille ihmisille’ (Filippiläisille 4:​5). Viihde sisältää äärimmäisyyksiä, jotka selvästikin ovat sopimattomia tosi kristityille. Lisäksi jokaisen tulee punnita asioita huolellisesti ja tehdä sellaisia ratkaisuja, joiden avulla hänen omatuntonsa säilyy puhtaana Jumalan ja ihmisten edessä (1. Korinttilaisille 10:​31–33; 1. Pietarin kirje 3:​21). Ei olisi oikein tuomita toisia vähäpätöisten seikkojen takia tai asettaa mielivaltaisia sääntöjä, jotka määräisivät, mitä toiset saavat tehdäb (Roomalaisille 14:​4; 1. Korinttilaisille 4:​6).

Vanhempien rooli

Vanhemmilla on ratkaisevan tärkeä merkitys, kun on kysymys viihteestä. Paavali kirjoitti: ”Totisesti jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan niistä, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” (1. Timoteukselle 5:​8.) Vanhemmilla on näin ollen velvollisuus pitää huolta perheenjäsenistään ei vain aineellisesti, vaan myös hengellisesti, henkisesti ja tunneperäisesti. Tähän sisältyy myös se, että he järjestävät rakentavaa ajanvietettä (Sananlaskut 24:​27).

Toisinaan tämä perhe-elämän puoli lyödään laimin. Eräs Nigeriassa toimiva lähetystyöntekijä sanoo: ”Valitettavasti jotkut vanhemmat pitävät rentoutumista ajanhaaskauksena. Sen vuoksi jotkut lapset saavat olla omissa oloissaan ja he löytävät itselleen vääränlaisia ystäviä ja pitävät hauskaa väärällä tavalla.” Vanhemmat, älkää antako käydä näin! Huolehtikaa siitä, että lapsillanne on tervettä ajanvietettä, joka todella virkistää heitä.

On kuitenkin syytä olla varovainen. Kristityistä ei saa tulla niiden monien kaltaisia, jotka nykyään ovat ”nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia” (2. Timoteukselle 3:​1–4). Viihde tulee pitää omalla paikallaan. Sen pitäisi virkistää – ei hallita ihmisen elämää. Lapset ja aikuiset siis tarvitsevat ajanvietettä, mutta sen tulee olla oikealaatuista ja sitä tulee olla sopiva määrä (Efesolaisille 5:​15, 16).

Muuta toimintaa, joka tuottaa iloa

Suuri osa suositusta viihteestä on sellaista, että se pikemminkin passivoi kuin aktivoi. Esimerkistä käy televisio. Kirjassa What to Do After You Turn Off the TV todetaan: ”[Televisio] totuttaa meidät luonnostaan passiivisuuteen: viihteestä ja jopa oppimisesta tulee sellaista, minkä vain otamme vastaan ilman vaivannäköä, ilman omaa aktiivista panostamme.” Passiivisellakin viihteellä on tietenkin oma paikkansa. Jos se kuitenkin vie ihmiseltä liikaa hänen vapaa-aikaansa, se riistää häneltä monia erittäin mielenkiintoisia mahdollisuuksia.

Kirjoittaja Jerry Mander, joka sanoo edustavansa ”ennen television aikakautta elänyttä sukupolvea”, kertoo, millaista oli, kun hänen lapsuudessaan elämä tuntui aika ajoin ikävystyttävältä: ”Se aiheutti levottomuutta”, hän sanoo. ”Se oli äärettömän epämiellyttävää, niin epämiellyttävää, että lopulta päätin aina panna toimeksi – tehdä jotakin. Soitin ystävälleni, menin ulos. Menin pelaamaan jotakin pallopeliä. Aloin lukea. Tein aina jotakin. Kun nyt muistelen tuota aikaa, olen sitä mieltä, että ne hetket, jotka tuntuivat yksitoikkoisilta ja jolloin ’ei ollut mitään tekemistä’, olivat ponnahduslauta luovaan toimintaan.” Mander on tehnyt sen havainnon, että nykyään lapset turvautuvat heti televisioon, jos ikävystyminen uhkaa. ”Televisio tukahduttaa sekä levottomuuden että luovuuden, joka voisi olla seurauksena”, hän jatkaa.

Monet ovatkin havainneet, että toiminta, joka vaatii passiivisuuden asemesta osallistumista, voi olla antoisampaa kuin he olivat osanneet kuvitellakaan. Jotkut ovat havainneet, että ääneen lukeminen yhdessä toisten kanssa tuottaa iloa. Toisilla on harrastuksia, niin että he esimerkiksi soittavat jotakin instrumenttia tai maalaavat tauluja. Voidaan järjestää tervehenkisiä tilaisuuksia, joissa ollaan yhdessäc (Luukas 14:​12–14). Ulkoilmaharrastuksista on myös hyötyä. Herätkää!-lehden Ruotsin-kirjeenvaihtaja kertoo: ”Jotkin perheet käyvät telttailemassa tai kalastamassa, vaeltelevat metsissä, tekevät kanoottiretkiä, patikoivat tuntureilla ja niin edelleen. Lapset nauttivat suunnattomasti tällaisesta toiminnasta.”

Sen, että viihteessä on turmeltuneita aineksia, ei pitäisi olla meille yllätys. Apostoli Paavali kirjoitti, että kansakuntien ihmiset ”vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä” (Efesolaisille 4:​17). On näin ollen odotettavissakin, että suuri osa siitä, mikä heille on huvia, edistää ”lihan tekoja” (Galatalaisille 5:​19–21). Kristityt voivat kuitenkin harjaantua tekemään järkeviä ratkaisuja viihteensä laadun ja määrän suhteen. He voivat myös tehdä virkistäytymisestä perheen yhteisen asian, ja he voivat jopa kokeilla jotakin uutta, joka virkistää ja josta jää lämpimiä muistoja tuleviksi vuosiksi. Sinä voit siis löytää tervehenkistä viihdettä!

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 9]

Tervehenkinen ajanviete voi olla antoisaa