STEFANOS

(kantasanasta, joka merkitsee ’kruunua, seppelettä’).

Ensimmäinen kristitty marttyyri. Vaikka hänellä oli kreikkalainen nimi, hän kuului uskolliseen juutalaiseen jäännökseen, joka otti vastaan Messiaan ja seurasi häntä (Ap 7:2).

Nimitetään erikoispalvelukseen. Stefanoksen nimi mainitaan ensimmäisen kerran Raamatussa kerrottaessa joidenkin miesten nimittämisestä erikoispalvelukseen Jerusalemin kristillisessä seurakunnassa. Kertomus kuuluu: ”Kun nyt opetuslapset lisääntyivät lukumäärältään näinä päivinä, niin kreikankielisten juutalaisten keskuudessa syntyi nurinaa hepreankielisiä juutalaisia vastaan, koska heidän leskiään syrjittiin päivittäisessä jakelussa.” Apostolit ymmärsivät, että tämä asia vaati erityishuomiota, ja he neuvoivat siksi seurakuntaa: ”Etsikää siis, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus, jotka ovat täynnä henkeä ja viisautta, nimittääksemme heidät huolehtimaan tästä tarpeellisesta toimesta.” Sitten nämä pätevät miehet valittiin, ja apostolit nimittivät heidät. (Ap 6:1–6.)

Stefanos sai näin ollen erikoisnimityksen palvelukseen. Hän ja ne kuusi muuta, jotka nimitettiin huolehtimaan ”tästä tarpeellisesta toimesta”, elintarvikkeiden jakelusta, ovat saattaneet jo olla vanhimpia eli valvojia. Nämä miehet olivat ”täynnä henkeä ja viisautta”, mikä olikin tarpeen tässä nimenomaisessa hätätilanteessa, sillä ei ollut kyse pelkästään elintarvikkeiden (mahd. viljan ja muiden välttämättömyyshyödykkeiden) mekaanisesta jakelemisesta vaan myös johdon ottamisesta. Näiden miesten velvollisuuksiin on voinut kuulua hankintojen tekeminen, kirjanpito jne. Vaikka siis tuosta tehtävästä, jos se olisi ollut vähäisempi tai olosuhteet olisivat olleet toisenlaiset, olisi voinut huolehtia di·aʹko·nos, ”avustava palvelija”, eikä siihen olisi tarvittu valvojaa eli vanhinta, niin tämä tilanne oli arkaluonteinen, koska seurakunnassa oli jo vaikeuksia ja erimielisyyksiä. Siksi tarvittiin miehiä, jotka olivat erittäin arvostelukykyisiä, tahdikkaita, ymmärtäväisiä ja kokeneita. Puolustuspuhe, jonka Stefanos piti sanhedrinin edessä, ilmaisee, että hänellä oli tällaisia ominaisuuksia.

Samalla kun Stefanos huolehti näistä hänelle määrätyistä palvelustehtävistä, hän jatkoi tarmokkaasti kristillistä saarnaamistoimintaansa. Historiankirjoittaja Luukas kertoo, että ns. Vapautettujen synagogaan kuuluvat juutalaiset ja jotkut aasialaiset ja afrikkalaiset vastustivat katkerasti Stefanosta, joka oli ”täynnä miellyttävyyttä ja voimaa” ja ”teki suuria ennusmerkkejä ja tunnusmerkkejä kansan keskuudessa”. Stefanoksen puheesta huokui kuitenkin sellainen viisaus ja henki, etteivät he voineet pitää puoliaan häntä vastaan. Kuten oli tehty Jeesuksen tapauksessa, niin nytkin viholliset hankkivat salaa vääriä todistajia, jotka sanhedrinin edessä syyttivät Stefanosta rienauksesta. (Ks. VAPAUTETTU, VAPAA.)

Hänen puolustuspuheensa sanhedrinin edessä. Stefanos selosti rohkeasti, miten Jumala oli menetellyt heprealaisten suhteen heidän esi-isänsä Abrahamin ajoista lähtien, ja hän päätti puheensa voimakkaisiin syytöksiin, jotka kohdistuivat häntä kuunteleviin uskonnollisiin johtajiin. Kun syytösten paikkansapitävyys haavoitti heitä sydäntä myöten ja he alkoivat kiristellä hänelle hampaitaan, Jumala osoitti Stefanokselle suosiota antamalla hänen nähdä näyssä Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella. Hänen kuvaillessaan tätä näkyä kansankokous huusi ja ryntäsi hänen kimppuunsa yhtenä miehenä ja ajoi hänet kaupungin ulkopuolelle. Sitten ihmiset laskivat vaatteensa Saulin jalkojen juureen ja kivittivät Stefanoksen kuoliaaksi. Juuri ennen ’pois nukahtamistaan’ Stefanos rukoili: ”Jehova, älä lue heidän syykseen tätä syntiä.” Paikalle tuli joitakuita jumalaapelkääviä miehiä, jotka hautasivat hänet ja pitivät hänelle valittajaiset. Kristittyjä vastaan nousi sen jälkeen ankara vaino, minkä johdosta he hajaantuivat (apostolit tosin jäivät Jerusalemiin) ja hyvä uutinen levisi. (Ap 6:8–8:2; 11:19; 22:20.)

Stefanoksen sanhedrinin edessä esittämä selostus sisältää koko joukon juutalaisten historiaan liittyviä tosiseikkoja, joita ei mainita Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa: Mooseksen egyptiläinen koulutus, se että hän oli 40-vuotias paetessaan Egyptistä ja että hän oleskeli Midianissa 40 vuotta ennen Egyptiin paluutaan, sekä enkelien osuus Mooseksen lain välittämisessä (Ap 7:22, 23, 30, 32, 38).

Stefanos oli ensimmäinen, joka todisti nähneensä erikoisnäyssä, että Jeesus oli palannut taivaaseen ja että hän oli Jumalan oikealla puolella, kuten psalmissa 110:1 oli ennustettu (Ap 7:55, 56).