Raamatun näkökanta:
Milloin ihmiselämä alkaa?
YHDYSVALTOJEN Tennesseen osavaltion viidennelle tuomiopiirille 21. syyskuuta 1989 oli epätavallinen päivä. Tuona päivänä liittovaltion ensimmäisen asteen tuomioistuin antoi lausunnon seitsemän pakastetun ihmisalkion huostaanottoa koskevassa kiistassa. Oikeusistuimen täytyi ratkaista, kumpi eroamassa olevista vanhemmista on oikeutettu ottamaan ne huostaansa. Ensin oli kuitenkin ratkaistava toinen kiistakysymys: Tulisiko näitä alkioita pitää omaisuutena vai ihmisinä?
Maailmankuulu perinnöllisyysopin tutkija professori Jerome Lejeune Pariisista todisti oikeuden edessä, että jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen alku, joka osuu hedelmöittymisen hetkelle ja että ”niin pian kuin se on hedelmöitetty, ihminen on ihminen”. Toisin sanoen kolmen solun vaiheesta (tsygootista) lähtien alkiot ovat, niin kuin hän sanoi oikeudelle, ”pikkuriikkisiä ihmisiä”. – Kursivointi meidän.
Kun häneltä kysyttiin, todistiko hän siitä, että tsygoottia pitäisi kohdella sellaisena, jolla on samat oikeudet kuin aikuisella, tri Lejeune vastasi: ”En ole sanomassa teille sitä, sillä minulla ei ole edellytyksiä tietää sitä. Minä sanon teille, että se on ihminen, ja sitten tuomari kertoo, onko tällä ihmisellä samat oikeudet kuin muilla ihmisillä. – – Mutta kun nyt minulta perinnöllisyysopin tutkijana kysytään, onko tämä inhimillinen olento ihminen, minä sanoisin, että koska se kerran on olento ja inhimillinen, se on ihmisolento.”
Oikeuden huomattavista johtopäätöksistä kolme pääasiassa tri Lejeunen vastaansanomattomaan todistukseen perustuvaa päätelmää ovat:
□ ”Hedelmöityksestä lähtien ihmisalkion solut ovat erilaistuneita, ainutlaatuisia ja mitä suurimmassa määrin erikoistuneita.”
□ ”Ihmisalkiot eivät ole omaisuutta.”
□ ”Ihmiselämä alkaa hedelmöitymisessä.”
Onko tämä sopusoinnussa sen kanssa, mitä Raamattu sanoo ihmiselämän alusta?
Elämä alkaa hedelmöitymishetkellä
Jehova Jumala on ”elämän lähde” ja ”hänessä meillä on elämä ja me liikumme ja olemme olemassa”. (Psalmi 36:10; Apostolien teot 17:28) Milloin elämä alkaa Luojan sanojen mukaan? Hän pitää lapsen elämää arvokkaana jopa hyvin varhaisissa hedelmöityksen jälkeisissä kehitysvaiheissa. Yli 3000 vuotta ennen edellä mainittua oikeuden päätöstä hän henkeytti profeettansa Daavidin kirjoittamaan:
”Sinä pidit minut suojattuna äitini kohdussa. Sinua minä ylistän, koska minut on tehty pelottavan ihmeellisesti. Sinun työsi ovat ihmeelliset, kuten sieluni varsin hyvin tietää. Luuni eivät olleet sinulta kätkössä, kun minut salassa [kohdussa] tehtiin, kun minut kudottiin [viittaus valtimoihin ja laskimoihin, jotka on kirjailtu kautta ruumiin kuin värilliset kankaan langat] maan syvimmissä osissa [runollinen kuvaus kohdun pimeydestä]. Sinun silmäsi näkivät jo minun alkioni, ja sinun kirjaasi olivat kirjoitetut kaikki sen osat.” – Psalmi 139:13–16, UM.
Hedelmöityksen hetkestä lähtien kehittyvä elämä noudattaa tarkkaa mallia aivan kuin se tottelisi kirjassa, hyvin suuressa kirjassa, esitettyjä ohjeita. Tri Lejeune sanoo: ”Jos tsygootin sisällä oleva tietomäärä saataisiin selville ja syötettäisiin tietokoneeseen, se kertoisi tietokoneelle, miten laskea seuraava tapahtuma. Tuo tietomäärä on niin suuri, ettei kukaan kykene mittaamaan sitä.”
Syntymättömän lapsen elämä on kallisarvoinen
Kohdussa kehittyvä syntymätön lapsi on näin ollen jotakin paljon enemmän kuin pelkkä kimppu kudoksia. Se on erittäin arvokas, ja tästä syystä Jumala on ilmoittanut, että ihminen joutuu tilille syntymättömälle lapselle aiheuttamastaan vahingosta. Hänen lakinsa 2. Mooseksen kirjan 21:22, 23:ssa (UM) varoittaa: ”Mikäli miehet kamppailevat keskenään ja vahingoittavat raskaana olevaa naista niin, että hän synnyttää lapsensa kesken, mutta kohtalokasta onnettomuutta ei satu, tulee miehen suoritettavaksi ehdottomasti määrätä vahingonkorvaus sen mukaan, mitä naisen omistaja hänelle asettaneekin, ja hänen on annettava se tuomarien välityksellä. Mutta jos kohtalokas onnettomuus sattuu, niin sinun on annettava sielu sielusta.”
Joissakin Raamatuissa edellä oleva jae käännetään siten, että naiselle aiheutetusta vahingosta tulee lain polttopiste. Alkuperäinen heprealainen teksti ohjaa huomion kuitenkin sekä äidille että lapselle aiheutettuun kohtalokkaaseen onnettomuuteen.a Harkitusti aiheutettu abortti vain ei-toivotun lapsen syntymän välttämiseksi on siksi tahallista ihmiselämän tuhoamista.
Jotkut ihmiset saattavat väittää, ettei ihmisalkio ole ihmiselämää, sillä se ei voi ylläpitää itseään kohdun ulkopuolella. Tämä on tyhjää järkeilyä. Kukaan ei epäile, etteikö vastasyntynyt vauva – vain joitakin minuutteja vanha – ole ihminen. Jos tuo lapsi kuitenkin laitettaisiin alastomana ulos pellolle, kuinka pitkään lapsi selviytyisi? Se on täysin avuton ja alkion ja sikiön tavoin siltä puuttuu edellytykset ylläpitää itseään. Vastasyntynyt tarvitsee suojan, lämpöä ja ruokaa – sen ylläpidon, avun ja tuen, jonka vain aikuinen, kuten äiti, voi antaa.
Aikaisemmin mainittu laillinen ratkaisu on näin ollen yhtä mieltä Raamatun näkökannan kanssa siitä, että ihmiselämä alkaa hedelmöityksen hetkellä. Syntymättömän lapsen elämä ei ole kuin jotakin merkityksetöntä, joka pyyhitään pois tieltä harkitusti kuin jokin kiusallinen, vastenmielinen asia. Ihmiselämä on pyhää, ei ainoastaan sen jälkeen, kun se jättää kohdun, vaan myös silloin, kun se on kohdun sisällä.
[Alaviitteet]
a Substantiivilla ”kohtalokas vahinko” (hepreaksi ’a·sōnʹ) ei ole mitään erityistä yhdyssidettä ”raskaana olevaan naiseen”; täten kuoleman aiheuttava vahinko ei rajoitu vain naiseen vaan siihen aivan oikein sisältyisi myös hänen kohdussaan oleva ”lapsi”.
[Kuvan lähdemerkintä s. 26]
Windsor Castle, Royal Library. © 1970 Her Majesty The Queen