LUOLA

Maanalainen onkalo, jossa on maanpinnalle johtava aukko. Sana ”luola” on käännetty heprean sanasta meʽa·rahʹ (1Mo 19:30) ja kreikan sanasta spēʹlai·on (Joh 11:38). Heprean kielen sana ḥor tai ḥōr tarkoittaa ’koloa’, ’kuoppaa’ tai ’reikää’; joskus ne olivat niin suuria, että niihin mahtui ihmisiä (1Sa 14:11; Job 30:6; 2Ku 12:9). Myös heprean sana meḥil·lahʹ merkitsee ’kuoppaa’ (Jes 2:19).

Palestiinassa on paljon kalkkikiviluolia, esim. Karmelinvuorella ja Jerusalemin lähistöllä. Niinpä ne mainitaankin usein Raamatussa, joskus kuvaannollisessa merkityksessä. Joihinkin luoliin mahtui jopa satoja ihmisiä, ja joissakin niistä asuttiin vakituisesti (esim. Petrassa) tai niitä käytettiin tilapäisinä suojina, hautapaikkoina, vesisäiliöinä, talleina tai varastoina. Näistä luonnon suojapaikoista on löydetty monia ihmiskäden tuotteita.

Vaaran uhatessa luolat olivat turvapaikkoja. Tällainen paikka mainitaan ensimmäisen kerran, kun Loot ja hänen molemmat tyttärensä asuivat luolassa lähdettyään peloissaan Soarista (1Mo 19:30). Makkedassa viisi yhteen liittoutunutta amorilaiskuningasta piiloutui Joosualta luolaan, josta tuli myöhemmin heidän yhteinen hautansa (Jos 10:16–27). Paetessaan filistealaisia kuningas Saulin päivinä jotkut israelilaiset kätkeytyivät luoliin (1Sa 13:6; 14:11). Kun Daavid pakeni Saulin vihaa, hän etsi turvaa lähellä Adullamia sijaitsevasta luolasta, jonka luona häneen liittyi ”nelisensataa miestä” (1Sa 22:1, 2). Kun Saul jälleen ajoi Daavidia takaa, tämä piiloutui luolaan, joka oli En-Gedin erämaassa, ja siellä Daavid leikkasi liepeen Saulin vaatteesta, kun Saul ”meni sisälle tarpeelleen” (1Sa 24:1–15). Nämä kaksi kokemusta ovat ehkä saaneet Daavidin sepittämään psalmit 57 ja 142, kuten niiden päällekirjoituksista käy ilmi. Sen jälkeen kun Daavidista oli tehty kuningas, Adullamin luola palveli ilmeisesti päämajana filistealaisia vastaan suunnatun sotaretken aikana (2Sa 23:13; 1Ai 11:15). Kun jumalaton Isebel yritti tappaa kaikki Jehovan profeetat, Obadja ruokki sataa profeettaa, jotka olivat piilossa luolissa (1Ku 18:4, 13). Myös Elia pakeni Isebelin vihaa, ja hän meni Horebilla olevaan luolaan, missä hän sai Jumalalta ohjeet palata voitelemaan Hasael ja Jeehu (1Ku 19:1–17). Näistä esimerkeistä Paavali siis sai runsaasti perusteita kirjoittaa, että uskon miehet ”vaeltelivat – – luolissa ja maakuopissa” (Hpr 11:38). Vuosikausia myöhemmin Rooman katakombit olivat vainottujen kristittyjen maanalaisia turva- ja kokouspaikkoja.

Kuolleet haudattiin usein luoliin. Suuressa osassa Palestiinaa maaperä on varsin kallioista, mikä teki hautojen kaivamisen vaikeaksi. Järjestyksessä toinen Raamatussa mainittu luola on Hebronissa sijainnut Makpelan luola, jonka Abraham osti hautapaikaksi ja johon haudattiin Saara, Abraham, Iisak, Rebekka, Jaakob ja Lea (1Mo 23:7–20; 25:9, 10; 49:29–32; 50:13). Jeesuksen ystävän Lasaruksen muistohauta ”oli oikeastaan luola” (Joh 11:38).

Luolat olivat usein erinomaisia varastotiloja, varsinkin vaarallisina aikoina. Niinpä ”Israelin pojat tekivät itselleen ne maanalaiset varastot, jotka olivat vuorissa, sekä luolat ja vaikeapääsyiset paikat” suojellakseen satoaan midianilaisilta rosvoilta Gideonin päivinä (Tu 6:2). Myös Kuolleenmeren kirjakääröt oli ilmeisesti viety turvaan luoliin Kuolleenmeren luoteispuolelle lähelle Wadi Qumrania, missä ne säilyivät koskemattomina vuosisatojen ajan, kunnes ensimmäiset niistä löydettiin 1947.

Kuvaannollista käyttöä. Jeesus syytti rahanvaihtajia siitä, että he tekivät temppelistä ”ryöstäjien luolan” (Mt 21:13; Jer 7:11). Jesajan ja Ilmestyskirjan profetioissa kerrotaan, että jotkut yrittäisivät paeta Jumalan tuomiota, ”Jehovan kauhistavuutta”, kätkeytymällä ”luoliin”, mutta Hesekielin mukaan ”luolat”, joista he tekevät linnoituksiaan, eivät anna heille suojaa Jumalalta (Jes 2:19–21; Il 6:15–17; Hes 33:27).