MUNUAISET

Parilliset selän alaosassa sijaitsevat elimet. Niiden tehtävä on suodattaa verestä epäpuhtauksia. J. N. Oswalt kirjoitti heprealaisesta sanasta kela·jōtʹ (munuaiset): ”Kun tätä käsitettä käytetään kuvaannollisesti, se tarkoittaa persoonallisuuden syvimpiä puolia.” (Theological Wordbook of the Old Testament, toim. R. Laird Harris, 1980, 1. osa, s. 440; vrt. Ps 7:9, Rbi8, alav.) Sama pitää paikkansa kreikkalaisesta sanasta ne·froiʹ (munuaiset) (Il 2:23, Rbi8, alav.).

Jehova Jumala, Luoja, suunnitteli suoranaisesti munuaiset, kuten kaikki muutkin elimistön elimet (Ps 139:13). Uhrieläinten munuaisten ympärillä ollutta rasvaa pidettiin erityisen hyvänä ja se käskettiin erikseen panna savuamaan alttarille yhteysteurasuhrien (3Mo 3:10, 11; 9:19, 20), syntiuhrien (3Mo 4:8, 9; 8:14, 16; 9:10) ja syyllisyysuhrien (3Mo 7:1, 4) munuaisten kanssa. Pappien virkaan asettamisen yhteydessä virkaanasetuspässin munuaisia heilutettiin ensin ja sitten ne poltettiin alttarilla (2Mo 29:22, 24, 25; 3Mo 8:25, 27, 28). Mooses viittasi munuaisten rasvan erinomaisuuteen sanoessaan, että Jehova ruokki kansaansa Israelia ”vehnän munuaisrasvalla” (5Mo 32:14).

Koska munuaiset sijaitsevat syvällä ruumiissa, ne ovat elimistön vaikeimmin tavoitettavia elimiä. Sen vuoksi Raamattu käyttää varsin perustellusti tuota sanaa edustamaan ihmisen persoonallisuuden syvimpiä ajatuksia ja tunteita. Munuaisissa oleva vamma olisi hyvin syvällä sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti (Job 16:13; Ps 73:21; Va 3:13). Toisinaan munuaiset liitetään läheisesti sydämeen, joka kuvaannollisesti käytettynä merkitsee koko sisäistä ihmistä (Jer 11:20; 17:10; 20:12; ks. SYDÄN).

Luojamme tuntee ihmisen rakenteen kaikkein perusteellisimmin ja läheisimmin. Sen vuoksi sanotaan, että Jehova koettelee ”sydämen ja munuaiset” ja myös hänen Poikansa tutkii ”munuaiset ja sydämet” (Ps 7:9; Il 2:23). Aivan kuten hopeaa puhdistetaan, Jehova voi ’puhdistaa’ ihmisen munuaiset ja sydämen, niin että hänestä tulee sovelias Jumalan edessä ja hänet tehdään vastaanottavaisemmaksi Jehovan teille (Ps 26:2; 66:10).

Daavid kirjoitti psalmissa 16:7: ”Minä siunaan Jehovaa, joka on antanut minulle neuvoja. Niin, munuaiseni ovat oikaisseet minua öisin.” Jumalan neuvot saavuttivat Daavidin, tosi Jumalan palvojan, olemuksen syvimmät sopukat. Koska nuo ”neuvot” olivat juurtuneet niin syvään, ne samastettiin ”munuaisiin”, ja näin ollen voitiin sanoa, että munuaiset oikaisivat Daavidia.

Vaikka Jumalan sana voikin olla jumalattomien huulilla, se ei ulotu heidän persoonallisuutensa syvimpiin puoliin. Jeremian 12:2:ssa sanotaankin jumalattomista: ”He edistyvät jatkuvasti; he ovat myös tuottaneet hedelmää. Sinä olet lähellä heidän suussaan, mutta kaukana heidän munuaisistaan.” Tämä raamatunkohta on rinnastettavissa Jesajan 29:13:een, jota Jeesus lainasi Matteuksen 15:7, 8:ssa ja jossa todetaan sama asia jumalattomien sydämestä, mikä osoittaa, että toisinaan sanoja ”sydän” ja ”munuaiset” käytetään vastaamaan toisiaan.