”Jehovaa etsiviltä ei puutu mitään hyvää”

 1. Millaisia vaikeuksia Daavidilla oli?

DAAVID pakeni henkensä edestä, sillä Israelin kuningas Saul oli päättänyt surmata hänet. Pakomatkallaan Daavid pysähtyi Nobin kaupungissa, koska hän tarvitsi ruokaa. Hän tyytyi vähään ja pyysi viittä leipää. (1. Sam. 21:1, 3.) Myöhemmin hän ja hänen miehensä löysivät turvapaikan luolasta (1. Sam. 22:1). Miten Daavid oli joutunut tällaiseen tilanteeseen?

 2. Miten Saul asetti itsensä vaaralliseen asemaan? (1. Samuelin kirja 23:16, 17.)

² Saul kadehti Daavidia, koska tämä oli suosittu ja oli voittanut monia taisteluja. Saul tiesi myös, että hänen tottelemattomuutensa vuoksi Jehova oli hylännyt hänet ja valinnut Daavidin Israelin uudeksi kuninkaaksi. (Lue 1. Samuelin kirjan 23:16, 17.) Saul oli kuitenkin vielä kuningas, ja hänellä oli suuri armeija ja paljon tukijoita, joten Daavidin täytyi paeta henkensä edestä. Kuvitteliko Saul tosiaan, että hän voisi estää Jumalan tarkoitusta toteutumasta ja Daavidia tulemasta kuninkaaksi? (Jes. 55:11.) Raamattu ei kerro, mutta on selvää, että Saul asetti itsensä vaaralliseen asemaan. Ne jotka taistelevat Jumalaa vastaan, häviävät aina!

 3. Millainen asenne Daavidilla oli vaikeuksista huolimatta?

³ Daavid ei ollut kunnianhimoinen. Hän ei pyrkinyt Israelin kuninkaaksi, vaan Jehova oli valinnut hänet tuohon tehtävään (1. Sam. 16:1, 12, 13). Saul piti Daavidia verivihollisenaan. Daavid ei kuitenkaan syyttänyt Jehovaa kohtaamistaan vaaroista eikä valittanut sitä, että ruokaa oli niukasti ja että hän joutui piileskelemään luolassa. Voi olla, että juuri tuossa luolassa hän kirjoitti kauniin ylistyslaulun, johon sisältyvät teemajakeen sanat: ”Jehovaa etsiviltä ei puutu mitään hyvää.” (Ps. 34:10.)

 4. Mihin kysymyksiin tässä kirjoituksessa vastataan, ja miksi ne ovat tärkeitä?

⁴ Nykyaikana monilla Jehovan palvelijoilla on ollut puutetta ruoasta ja muista välttämättömyyksistä.b Näin on ollut varsinkin koronapandemian aikana. Kun ”suuri ahdinko” lähenee, on odotettavissa vieläkin vaikeampia aikoja (Matt. 24:21). Tässä kirjoituksessa vastataan neljään kysymykseen: Missä mielessä Daavidilta ”ei puuttunut mitään hyvää”? Miksi meidän täytyy oppia olemaan tyytyväisiä? Miksi voimme luottaa siihen, että Jehova huolehtii meistä? Miten voimme nyt valmistautua tulevaan?

5–6. Miten psalmi 23:1–6 auttaa ymmärtämään, mitä Daavid tarkoitti sanoessaan, että Jumalan palvelijoilta ”ei puutu mitään hyvää”?

⁵ Mitä Daavid tarkoitti sanoessaan, että Jehovan palvelijoilta ”ei puutu mitään hyvää”? Tarkastellaan nyt psalmia 23, jossa on samantapainen ajatus. (Lue psalmi 23:1–6.) Daavid aloittaa tuon psalmin sanomalla: ”Jehova on minun Paimeneni. Minulta ei puutu mitään.” Sitten hän luettelee asioita, joilla on pysyvää arvoa: runsaita hengellisiä siunauksia, joita hän saa, kun Jehova on hänen Paimenensa. Jehova johdattaa häntä ”oikeita polkuja” ja tukee häntä niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Daavid myöntää, että elämä Jehovan ”vihreillä laitumilla” ei ole ongelmatonta. Hänellä on edelleen vihollisia, ja toisinaan hänellä voi olla mieli maassa ikään kuin hän ”vaeltaisi syvän varjon laaksossa”. Kun Jehova on hänen Paimenensa, hän ei kuitenkaan ”pelkää mitään pahaa”.

⁶ Tämä selittää sen, miksi Daavidilta ”ei puuttunut mitään hyvää”. Hengellisessä mielessä hänellä oli kaikki tarvittava. Hänen onnellisuutensa ei ollut riippuvainen aineellisesta hyvinvoinnista. Daavid oli tyytyväinen siihen, mitä hän sai Jehovalta. Hänelle oli tärkeintä Jehovan siunaus ja suojelus.

 7. Missä vaikeassa tilanteessa Juudean kristityt olivat ensimmäisellä vuosisadalla, kuten kerrotaan Luukkaan 21:20–24:ssä?

⁷ Daavidin sanoista huomataan, että meidän on tärkeää suhtautua oikein aineellisiin asioihin. Voimme tietenkin nauttia siitä, mitä omistamme, mutta se ei ole elämämme keskipiste. Kristityt, jotka elivät Juudeassa ensimmäisellä vuosisadalla, oppivat tämän. (Lue Luukkaan 21:20–24.) Jeesus oli varoittanut, että tulisi aika, jolloin Jerusalem olisi ”leiriytyneiden armeijoiden ympäröimänä”. Silloin kristittyjen piti ”paeta vuorille”. Pakenemalla he voisivat pelastua, mutta he joutuisivat jättämään taakseen monia asioita. Vartiotornissa sanottiin joitain vuosia sitten: ”He jättivät pellot ja kodit eivätkä koonneet edes omaisuuttaan taloistaan. Luottaen Jehovan suojelukseen ja tukeen he asettivat hänen palvontansa kaiken muun edelle, mikä olisi saattanut tuntua tärkeältä.”

 8. Mitä opimme siitä, mitä tapahtui Juudean kristityille?

⁸ Mitä opimme siitä, mitä tapahtui Juudeassa asuville kristityille? Vartiotorni jatkoi: ”Edessä voi siis olla koetuksia suhteessamme aineelliseen: onko se tärkeintä, vai onko pelastus, joka tulee kaikille Jumalan puolella oleville, tärkeämpää? Pakoomme voi tosiaan liittyä joitakin vaikeuksia tai menetyksiä. Meidän täytyy olla valmiita tekemään mitä tahansa, mikä on tarpeellista, kuten tekivät vastaavassa tilanteessa ensimmäisellä vuosisadalla eläneet, jotka pakenivat Juudeasta.”c

 9. Miksi neuvo, jonka Paavali antoi heprealaiskristityille, rohkaisee sinua?

⁹ Noiden kristittyjen oli varmasti vaikea jättää taakseen melkein kaikki, mitä heillä oli, ja aloittaa alusta. Heidän täytyi luottaa siihen, että Jehova huolehtisi heidän perustarpeistaan. Viisi vuotta ennen kuin roomalaiset piirittivät Jerusalemin, apostoli Paavali antoi heprealaiskristityille hyödyllisen neuvon: ”Elämäntapaanne ei saa kuulua rakkaus rahaan. Tyytykää sen sijaan siihen, mitä teillä nyt on. Hänhän on sanonut: ’En koskaan jätä sinua enkä koskaan hylkää sinua.’ Voimme sen vuoksi olla rohkealla mielellä ja sanoa: ’Jehova auttaa minua, en pelkää. Mitä voi ihminen tehdä minulle?’” (Hepr. 13:5, 6.) Niiden jotka noudattivat Paavalin neuvoa ennen roomalaisten tuloa, oli epäilemättä helpompi sopeutua vaatimattomaan elämään uudella paikkakunnalla. He olivat varmoja, että Jehova antaisi heille sen, mitä he todella tarvitsivat. Paavalin sanojen perusteella mekin voimme luottaa tähän.

10. Minkä ”salaisuuden” Paavali halusi meidän tietävän?

¹⁰ Paavali antoi samantapaisen neuvon Timoteukselle, ja se soveltuu myös meihin. Hän kirjoitti: ”Kun meillä – – on ruoka ja vaatteet, olemme tyytyväisiä.” (1. Tim. 6:8.) Emmekö siis voi nauttia hyvää ateriaa, asua kauniissa kodissa tai ostaa aika ajoin uusia vaatteita? Paavalin neuvo ei tarkoita tätä. Sen sijaan hän sanoi, että meidän tulisi olla tyytyväisiä, olipa taloudellinen tilanteemme mikä tahansa (Fil. 4:12). Se oli Paavalin ”salaisuus”. Arvokkainta meille ei ole mikään aineellinen vaan suhteemme Jumalaan (Hab. 3:17, 18).

11. Mitä Mooseksen sanat israelilaisille opettavat tyytyväisyydestä?

¹¹ Meidän oma näkemyksemme siitä, mitä tarvitsemme, saattaa erota Jehovan näkemyksestä. Mooses sanoi israelilaisille, kun he olivat olleet 40 vuotta erämaassa: ”Jumalanne Jehova on – – siunannut teitä kaikessa, mitä olette tehneet. Hän on seurannut vaellustanne tämän suuren erämaan halki. Jumalanne Jehova on ollut kanssanne nämä 40 vuotta, eikä teiltä ole puuttunut mitään.” (5. Moos. 2:7.) Noiden 40 vuoden ajan Jehova oli antanut israelilaisille ruoaksi mannaa. Myöskään vaatteet, jotka heillä oli ollut Egyptistä lähtiessään, eivät kuluneet loppuun. (5. Moos. 8:3, 4.) Jotkut israelilaiset ajattelivat ehkä, että tällainen elämä oli kovin vaatimatonta, mutta Mooses muistutti heitä siitä, että heillä oli kaikki tarpeellinen. Jehova on iloinen, jos opimme olemaan tyytyväisiä, arvostamaan yksinkertaisia perusasioita, pitämään niitä lahjoina häneltä ja kiittämään häntä niistä.

12. Mikä osoittaa, että Daavid luotti Jehovaan eikä itseensä?

¹² Daavid tiesi, että Jehova on uskollinen ja välittää syvästi niistä, jotka rakastavat häntä. Vaikka hän oli hengenvaarassa kirjoittaessaan psalmin 34, vahvan uskon avulla hän ikään kuin näki ”Jehovan enkelin leiriytyneenä” lähelleen (Ps. 34:7). Daavid ehkä vertasi Jehovan enkeliä leirissä olevaan sotilaaseen, joka on aina valmiina vihollisen varalta. Vaikka hän oli itse voimakas soturi ja Jehova oli luvannut tehdä hänestä kuninkaan, hän ei lähtenyt vihollista vastaan luottaen siihen, että osasi käyttää linkoa ja miekkaa (1. Sam. 16:13; 24:12). Hän luotti Jehovaan ja oli varma, että Jehovan enkeli pelastaa ne, jotka pelkäävät häntä. Me emme tietenkään odota yliluonnollista suojelua, mutta tiedämme, että jos luotamme Jehovaan, emme kärsi koskaan pysyvää vahinkoa.

13. Miksi näytämme avuttomilta, kun Magogin Gog hyökkää, mutta miksi meidän ei tarvitse pelätä? (Ks. kansikuva.)

¹³ Lähitulevaisuudessa luottamuksemme Jehovan kykyyn suojella meitä joutuu kokeeseen. Kun Magogin Gog eli kansakuntien liittouma hyökkää Jumala palvelijoita vastaan, näyttää siltä kuin olisimme hengenvaarassa. Meillä ei saa olla pienintäkään epäilystä siitä, että Jehova puolustaa meitä. Kansakunnista vaikuttaa siltä, että olemme kuin avuttomia lampaita, joita kukaan ei suojele. (Hes. 38:10–12.) Näytämme helpolta saaliilta, koska olemme aseettomia eikä meillä ole kokemusta sodankäynnistä. Kansakunnat eivät näe sitä, minkä me näemme – ympärillemme on leiriytynyt suuri joukko enkeleitä, jotka ovat valmiita puolustamaan meitä. Miten tällaista voisikaan nähdä ilman hengellistä näkökykyä! Kansakuntien yllätykseksi taivaassa olevat armeijat tulevat avuksemme. (Ilm. 19:11, 14, 15.)

14. Miten voimme nyt valmistautua siihen, mitä on edessä?

¹⁴ Miten voimme nyt valmistautua siihen, mitä on edessä? Ensiksikin meidän täytyy suhtautua oikein aineellisiin asioihin ja ymmärtää, että jonain päivänä meidän täytyy luopua kaikesta. Meidän on myös oltava tyytyväisiä ja pidettävä suurimpana ilonaiheenamme läheistä suhdetta Jehovaan. Mitä paremmin opimme tuntemaan Jehovan, sitä vakuuttuneemmiksi tulemme siitä, että hän pystyy suojelemaan meitä Magogin Gogin hyökkäykseltä.

15. Miten Daavid oli oppinut, että Jehova ei koskaan tuottaisi hänelle pettymystä?

¹⁵ Mikä muu auttoi Daavidia ja voi auttaa myös meitä valmistautumaan koettelemuksiin? Hän sanoi: ”Maistakaa ja nähkää, että Jehova on hyvä. Onnellinen on se, joka turvautuu häneen.” (Ps. 34:8.) Nämä sanat selittävät, miksi Daavid tiesi voivansa luottaa Jehovan tukeen. Hän turvautui usein Jehovaan, eikä Jehova koskaan tuottanut hänelle pettymystä. Nuorena hän oli taistellut filistealaista jättiläistä Goljatia vastaan ja sanonut hänelle: ”Tänä päivänä Jehova luovuttaa sinut minun käsiini.” (1. Sam. 17:46.) Myöhemmin Daavid palveli kuningas Saulia, joka yritti tappaa hänet monta kertaa, mutta Jehova oli hänen kanssaan (1. Sam. 18:12). Koska Daavid oli nähnyt, että Jehova oli auttanut häntä aikaisemmin, hän oli varma, että hän voisi luottaa Jehovan tukeen vastaisuudessakin.

16. Millä käytännön tavoilla voimme ”maistaa – –, että Jehova on hyvä”?

¹⁶ Kun turvaudumme Jehovaan nyt, meidän on helpompi luottaa siihen, että hän pystyy auttamaan meitä myös tulevaisuudessa. Meiltä vaaditaan uskoa ja luottamusta häneen, kun pyydämme työnantajalta vapaata konventtia varten tai sellaisia työvuoroja, että voimme olla kaikissa kokouksissa ja käyttää enemmän aikaa kenttätyöhön. Entä jos työnantaja kieltäytyy ja menetämme työpaikkamme? Luotammeko siihen, että Jehova ei jätä eikä hylkää meitä vaan antaa meille aina sen, mitä tarvitsemme? (Hepr. 13:5.) Monet kokoaikaisessa palveluksessa olevat voivat kertoa, miten hän on auttanut heitä kiperissä tilanteissa. Jehova on uskollinen.

17. Mikä on vuoden 2022 vuositeksti, ja miksi se on ajankohtainen?

¹⁷ Kun Jehova on puolellamme, meillä ei ole mitään syytä pelätä sitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Jos elämämme keskittyy hänen tahtonsa tekemiseen, hän ei koskaan hylkää meitä. Nyt on aika valmistautua tuleviin vaikeisiin aikoihin ja kasvattaa luottamusta Jehovaan. Siksi hallintoelin on valinnut vuoden 2022 vuositekstiksi psalmin 34:10:n: ”Jehovaa etsiviltä ei puutu mitään hyvää.”