Turvaudutko sinä Jehovaan?

 1. Millaisia tunteita monilla Jumalan uskollisilla palvelijoilla on?

”MINÄ kurja ihminen!” (Room. 7:24.) Monilla Jumalan uskollisilla palvelijoilla on ollut samanlaisia tunteita kuin Paavalilla. Perisynti vaikuttaa meihin kaikkiin, ja kun emme onnistu miellyttämään Jehovaa niin hyvin kuin haluaisimme, voimme tuntea olomme kurjaksi. Jotkut vakavaa syntiä tehneet kristityt ovat jopa ajatelleet, että Jumala ei voi antaa heille anteeksi.

 2. a) Miten psalmi 34:22 osoittaa, että Jumalan palvelijoiden ei tarvitse tuntea musertavaa syyllisyyttä? b) Mitä tässä kirjoituksessa tarkastellaan? (Ks. tekstiruutu ”Opetuksia vai vastakuvia?”)

² Raamatussa kuitenkin vakuutetaan, että niiden, jotka turvautuvat Jehovaan, ei tarvitse tuntea musertavaa syyllisyyttä. (Lue psalmi 34:22.) Mitä sisältyy siihen, että turvautuu Jehovaan? Mitä meidän on tehtävä, jotta saisimme osaksemme Jehovan armon ja anteeksiannon? Saamme vastaukset näihin kysymyksiin, kun tarkastelemme muinaisen Israelin turvakaupunkijärjestelyä. Tämä järjestely oli voimassa lakiliiton alaisuudessa, ja lakiliitto päättyi vuoden 33 helluntaina. Israelin kansalle annettu laki oli kuitenkin lähtöisin Jehovalta. Näin ollen turvakaupunkijärjestely kertoo siitä, miten Jehova suhtautuu syntiin, synnintekijöihin ja katumukseen. Katsotaanpa aluksi, mikä oli turvakaupunkien tarkoitus ja miten tämä järjestely toimi.

 3. Mitä israelilaisten piti tehdä murhaajalle?

³ Jehova suhtautui hyvin vakavasti siihen, jos joku tapettiin muinaisessa Israelissa. Kun israelilainen tappoi tahallaan jonkun, uhrin lähimmän miespuolisen sukulaisen, ”verenkostajan”, piti vuorostaan surmata murhaaja (4. Moos. 35:19). Näin sovitettiin viattoman ihmisen veri, joka oli vuodatettu. Murhaajan nopea teloitus suojeli Luvattua maata saastumiselta, sillä Jehova sanoi: ”Ettekä saa saastuttaa sitä maata, jossa olette, sillä veri [ihmisveren vuodattaminen] saastuttaa maan.” (4. Moos. 35:33, 34.)

 4. Miten Israelissa toimittiin, jos joku aiheutti toisen ihmisen kuoleman vahingossa?

⁴ Entä miten israelilaisten piti toimia, jos joku aiheutti toisen ihmisen kuoleman vahingossa? Vaikka hänen tekonsa oli tahaton, hän oli silti vuodattanut viatonta verta (1. Moos. 9:5). Hänelle osoitettiin kuitenkin armoa ja hänen annettiin paeta johonkin kuudesta turvakaupungista, jossa hän oli turvassa verenkostajalta. Tahattoman tappajan piti pysyä turvakaupungissa ylimmäisen papin kuolemaan asti. (4. Moos. 35:15, 28.)

 5. Miksi turvakaupunkijärjestely voi auttaa meitä tuntemaan Jehovan paremmin?

⁵ Turvakaupunkijärjestely ei ollut ihmisten keksintö. Itse Jehova käski Joosuaa: ”Puhu Israelin pojille ja sano: ’Järjestäkää itsellenne turvakaupungit.’ ” Näille kaupungeille annettiin ”pyhä asema”. (Joos. 20:1, 2, 7, 8.) Koska Jehova tosiaan käski pyhittää nämä kaupungit erikoistarkoitukseen, voisimme kysyä: Miten tämä järjestely auttaa meitä ymmärtämään paremmin Jehovan armoa? Entä mitä se opettaa meille siitä, miten voimme turvautua häneen nykyään?

6, 7. a) Mikä oli vanhinten rooli, kun tahaton tappaja etsi turvaa? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.) b) Miksi tahattoman tappajan oli viisasta puhua vanhinten kanssa?

⁶ Israelilaisen, joka oli tahattomasti tappanut jonkun, täytyi ensin paeta turvakaupunkiin ja ”puhua sanansa – – vanhinten kuullen” kaupungin portilla. Hänet piti ottaa ystävällisesti vastaan. (Joos. 20:4.) Vähän myöhemmin hänet lähetettiin takaisin sen kaupungin vanhinten luokse, jossa kuolemantapaus oli sattunut. He käsittelivät asian ja tekivät ratkaisun. (Lue 4. Mooseksen kirjan 35:24, 25.) Pakenija sai palata turvakaupunkiin vasta sen jälkeen kun vanhimmat olivat todenneet, että tappo oli ollut tahaton.

⁷ Miksi asiasta tuli puhua vanhinten kanssa? He huolehtivat siitä, että Israelin seurakunta pysyi puhtaana, ja auttoivat tahatonta tappajaa hyötymään Jehovan armosta. Eräs raamatunoppinut kirjoitti, että jos tappaja ei mennyt vanhinten puheille, ”hän kantoi siitä itse vastuun”. Raamatunoppinut lisäsi: ”Hänen verensä oli hänen oman päänsä päällä, koska hän ei käyttänyt hyödyksi Jumalan antamaa turvaa.” Apua oli tarjolla, mutta tahattoman tappajan täytyi itse pyytää sitä ja ottaa se vastaan. Jos hän ei paennut johonkin Jehovan järjestämään turvakaupunkiin, tapetun ihmisen lähin sukulainen sai surmata hänet.

8, 9. Miksi kristityn, joka on tehnyt vakavaa syntiä, tulee pyytää apua vanhimmilta?

⁸ Vastaavasti nykyään kristityn, joka tekee vakavaa syntiä, täytyy pyytää apua seurakunnan vanhimmilta, jotta hän toipuisi. Miksi hänen on tärkeää toimia näin? Ensinnäkin siksi, että Jehova on valtuuttanut vanhimmat käsittelemään vakavat väärintekotapaukset, kuten käy ilmi hänen Sanastaan (Jaak. 5:14–16). Toiseksi tämä järjestely auttaa katuvia väärintekijöitä saamaan jälleen osakseen Jumalan huolenpidon ja välttämään saman synnin toistamista (Gal. 6:1; Hepr. 12:11). Kolmanneksi vanhinten tehtäväksi on annettu rohkaista katuvia synnintekijöitä ja lievittää heidän tuskaansa ja syyllisyydentunnettaan, ja heidät on valmennettu tähän tehtävään. Jehova sanoo vanhimpia ”suojapaikaksi rajuilmalta” (Jes. 32:1, 2). Eikö tämä järjestely kerrokin meille Jumalan armosta?

⁹ Monet Jumalan palvelijat ovat tunteneet huojennusta, kun he ovat puhuneet vanhinten kanssa ja saaneet heiltä apua. Veli nimeltä Daniel teki vakavaa syntiä, mutta hän ei kertonut siitä vanhimmille moneen kuukauteen. Hän myöntää: ”Koska aikaa oli kulunut niin paljon, ajattelin, että vanhimmat eivät enää pystyisi tekemään mitään hyväkseni. Mutta pelkäsin koko ajan, milloin joutuisin kohtaamaan tekojeni seuraukset. Ja kun rukoilin Jehovaa, minusta tuntui, että minun piti aina aloittaa rukous anteeksipyynnöllä.” Viimein Daniel pyysi apua vanhimmilta. Hän muistelee: ”Oli pelottavaa mennä puhumaan heidän kanssaan. Mutta jälkeenpäin tuntui siltä kuin joku olisi nostanut valtavan taakan harteiltani. Nyt tunnen, että voin lähestyä Jehovaa täysin vapaasti.” Nykyään Danielilla on puhdas omatunto, ja hänet nimitettiin hiljattain avustavaksi palvelijaksi.

10. Mitä tahattoman tappajan täytyi tehdä, jotta hänelle olisi osoitettu armoa?

¹⁰ Jotta tahattomalle tappajalle olisi osoitettu armoa, hänen täytyi toimia. Hänen oli paettava lähimpään turvakaupunkiin. (Lue Joosuan 20:4.) Emme voi kuvitellakaan, että hän olisi ollut välinpitämätön. Hänen elämänsä riippui siitä, että hän pääsi tuohon kaupunkiin mahdollisimman pian ja pysyi siellä! Se vaati häneltä uhrauksia. Hän joutui jättämään entisen työnsä ja mukavan kotinsa ja luopumaan vapaudesta matkustaa. Hänen piti pysyä turvakaupungissa ylimmäisen papin kuolemaan asti.a (4. Moos. 35:25.) Nämä uhraukset kuitenkin kannattivat. Jos hän olisi lähtenyt kaupungista, se olisi osoittanut, ettei hän pitänyt tekoaan kovin vakavana. Lisäksi hän olisi vaarantanut oman henkensä.

11. Miten katuva kristitty voi osoittaa, ettei hän pidä Jumalan armoa itsestäänselvyytenä?

¹¹ Nykyäänkin katuvien väärintekijöiden täytyy tehdä jotain sen hyväksi, että he voisivat hyötyä Jumalan armosta. Heidän tulee hylätä syntiset tapansa täysin ja karttaa vakavien syntien lisäksi myös vähäisempiä syntejä, jotka usein johtavat törkeisiin väärintekoihin. Apostoli Paavali kuvaili, miten katuvat Korintin kristityt toimivat. Hän kirjoitti: ”Mitä suurta hartautta juuri tämä, että tulitte murheellisiksi jumalisella tavalla, on saanut teissä aikaan, niin, puhdistautumista, niin, närkästystä, niin, pelkoa, niin, kaipausta, niin, palavaa intoa, niin, vääryyden oikaisua!” (2. Kor. 7:10, 11.) Kun teemme kaikkemme päästäksemme eroon synnin tekemisestä, osoitamme Jehovalle, ettemme ole omahyväisiä emmekä pidä hänen armoaan itsestäänselvyytenä.

12. Mistä kristityn täytyy ehkä luopua, jotta hän saisi osakseen Jumalan armon?

¹² Mistä kristityn täytyy ehkä luopua, jotta hän saisi osakseen Jumalan armon? Hänen täytyy olla valmis jättämään taakseen jopa hänelle rakkaita asioita, mikäli ne voisivat saada hänet lankeamaan syntiin (Matt. 18:8, 9). Jos jotkut ystäväsi aiheuttavat sinulle painetta tehdä sellaista, mikä ei miellytä Jehovaa, lakkaatko olemasta heidän seurassaan? Jos sinun on vaikea pitää alkoholinkäyttö kohtuudessa, vältätkö tilanteita, joissa sinulla olisi kiusaus juoda liikaa? Jos taistelet vääriä seksuaalisia haluja vastaan, kartatko elokuvia, verkkosivuja ja tilanteita, jotka voisivat herättää epäpuhtaita ajatuksia? Muista, että uhraukset, joita teemme pysyäksemme uskollisina Jehovalle, kannattavat aina. Mikään ei tuota enemmän tuskaa kuin tunne siitä, että hän on hylännyt meidät. Toisaalta mikään ei tunnu paremmalta kuin hänen ”ajan hämärään asti kestävä uskollinen rakkautensa”. (Jes. 54:7, 8, alav.)

13. Selitä, miksi pakenija pystyi elämään turvakaupungissa onnellista ja turvallista elämää.

¹³ Kun pakenija oli päässyt sisään turvakaupunkiin, hän oli suojassa. Jehova sanoi näistä kaupungeista: ”Niiden on oltava teille turvapaikkana.” (Joos. 20:2, 3.) Jehova ei vaatinut tappajaa uudelleen tilille samasta asiasta, eikä verenkostaja saanut tulla kaupunkiin surmaamaan häntä. Hänen ei siis tarvinnut enää pelätä kostoa. Kaupungissa hän sai Jehovan suojeluksen. Se ei ollut mikään vankila. Siellä hänellä oli mahdollisuus tehdä työtä, auttaa toisia ja palvella Jehovaa rauhassa. Hän pystyi siis elämään onnellista ja antoisaa elämää.

14. Mihin katuva kristitty voi luottaa?

¹⁴ Jotkut Jumalan palvelijat, jotka ovat tehneet vakavaa syntiä mutta ovat katuneet sitä, kokevat edelleen olevansa syyllisyydentunteen vankeja. Heistä tuntuu, että Jehova ei koskaan unohda heidän väärintekoaan. Jos sinulla on tällaisia tunteita, luota Jehovan armoon ja anteeksiantoon. Daniel, jota lainattiin edellä, koki tämän omakohtaisesti. Kun vanhimmat olivat oikaisseet häntä ja auttaneet häntä saamaan puhtaan omantunnon, hänen olonsa oli huojentunut. Hän kertoo: ”Pystyin taas hengittämään vapaasti. Sen jälkeen kun asia oli käsitelty, minun ei enää tarvinnut tuntea syyllisyyttä. Synti on ja pysyy poissa. Kuten Jehova sanoo, hän ottaa taakkamme pois ja siirtää ne kauas meistä. Meidän ei tarvitse nähdä niitä enää koskaan.” Kun tahaton tappaja oli turvakaupungissa, hänen ei enää tarvinnut olla varuillaan verenkostajan takia. Vastaavasti kun Jehova on antanut anteeksi syntimme, meidän ei tarvitse pelätä, että hän nostaisi sen jälleen esiin ja rankaisisi meitä siitä. (Lue psalmi 103:8–12.)

15, 16. Miten Jeesuksen palvelus Lunastajana ja Ylimmäisenä Pappina voi vahvistaa luottamustasi Jumalan armoon?

¹⁵ Meillä on vielä suurempi syy luottaa Jehovan armoon kuin oli israelilaisilla. Kun Paavali oli ilmaissut olevansa murheellinen siitä, että hän ei pystynyt tottelemaan Jehovaa täydellisesti, hän huudahti: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!” (Room. 7:25.) Paavali joutui kamppailemaan syntisiä haluja vastaan ja muisti aiemmat väärintekonsa, joita hän oli katunut. Hän kuitenkin luotti Jumalan anteeksiantoon, joka perustuu Jeesuksen lunastusuhriin. Jeesus, meidän Lunastajamme, puhdistaa omantuntomme ja antaa meille sisäisen rauhan (Hepr. 9:13, 14). Ylimmäisenä Pappina ”hän voi myös täysin pelastaa ne, jotka lähestyvät Jumalaa hänen välityksellään, koska hän on aina elossa puhuakseen heidän puolestaan” (Hepr. 7:24, 25). Ylimmäisen papin palvelus sai israelilaiset vakuuttumaan siitä, että heidän syntinsä annettaisiin anteeksi. Koska meidän Ylimmäisenä Pappinamme palvelee Jeesus, voimme vielä suuremmalla syyllä luottaa siihen, että ”saamme armon ja löydämme ansaitsemattoman hyvyyden avuksi oikeaan aikaan” (Hepr. 4:15, 16).

¹⁶ Jotta siis voisi turvautua Jehovaan, täytyy uskoa Jeesuksen uhriin. Ehkä tunnustat, että lunnaat on maksettu ihmiskunnan puolesta yleensä. Mutta sinun on myös tärkeää uskoa, että lunnaat hyödyttävät sinua henkilökohtaisesti. (Gal. 2:20, 21.) Lunnaat ovat peruste sinun syntiesi anteeksiannolle. Ne antavat sinulle ikuisen elämän toivon. Jeesuksen uhri on Jehovan lahja sinulle.

17. Miksi haluat turvautua Jehovaan?

¹⁷ Turvakaupunkijärjestely kertoo Jehovan armosta. Sen välityksellä hän opettaa meille, että elämä on pyhää. Lisäksi se osoittaa, miten vanhimmat voivat auttaa meitä, mitä aitoon katumukseen sisältyy ja miksi voimme olla varmoja Jehovan anteeksiannosta. Turvaudutko sinä Jehovaan? Missään ei ole niin turvallista kuin hänen luonaan! (Ps. 91:1, 2.) Seuraavassa kirjoituksessa kerrotaan, miten turvakaupunkijärjestely auttaa meitä jäljittelemään Jehovan ylivertaista armoa ja oikeudenmukaisuutta.