Puhutko tehokkaasti perustellen käyttämällä Raamattua?

”Paavali meni tapansa mukaan sisään heidän luokseen, ja kolmena sapattina hän puhui perustellen heidän kanssaan käyttäen Raamatun kirjoituksia.” – APOSTOLIEN TEOT 17:2.

 1. Miksi Raamattu on meille arvokas?

JUMALAN sana on meille hyvin arvokas. Se vastaa elintärkeisiin kysymyksiin, joihin mikään muu tietolähde ei voi vastata. Raamatun sanoma ei ole vain yksi elämänkatsomus monien joukossa, vaan se on totuus. Jehova kertoo meille Sanassaan, mitä hän vaatii meiltä, ja kaikki hänen vaatimuksensa ovat meidän parhaaksemme. – Psalmit 19:8–12; Jesaja 48:17.

 2. a) Miten voimme toisille todistaessamme tähdentää sitä, mihin sanomamme perustuu? b) Mitä kysymyksiä meitä kannustetaan henkilökohtaisesti harkitsemaan?

² Koska Jehovan todistajat ovat vakuuttuneita siitä, että Raamattu on todella Jumalalta ja että se, mitä se sisältää, voi vaikuttaa ihmisiin hyödyllisellä tavalla, he suosittelevat innokkaasti tuota Sanaa toisille. (Heprealaisille 4:12) Kun he osallistuvat julkiseen evankeliuminpalvelukseen, he haluavat ihmisten tajuavan, ettei heidän julistamansa sanoma ole lähtöisin heistä itsestään vaan Jumalan omasta sanasta. Siitä syystä he pyrkivät, jos suinkin mahdollista, lukemaan ihmisille suoraan Raamatusta. Käytätkö sinä henkilökohtaisesti Raamattua tällä tavoin? Pystytkö auttamaan vilpittömiä ihmisiä pohtimaan Raamatun kirjoituksia siten, että he voivat ymmärtää ja hyväksyä sen, mitä Raamattu opettaa? – 2. Timoteukselle 2:15.

 3, 4. a) Miten Jeremian aikana korostettiin, että on tärkeää puhua sitä, mitä Jumala on sanonut? b) Kenen ja minkä puoleen me haluamme ohjata ihmisiä, joita opetamme?

³ Sitä, miten tärkeää on kertoa ihmisille se, mitä Jumala sanoo, eikä omia henkilökohtaisia mielipiteitämme, korostettiin profeetta Jeremian aikana. Tuo historiallinen aikakausi kuvasi profeetallisesti meidän aikaamme. Tuohon aikaan suurin osa Jerusalemin profeetoista ei julistanut uskollisesti Jehovan sanaa vaan sitä, mitä he ajattelivat ihmisten haluavan kuulla. Jehova sanoi heistä: ”Oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.” Ja hän lisäsi painokkaasti: ”Se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti.” – Jeremia 23:16–28.

⁴ Jeremia todella ’puhui Jehovan sanan uskollisesti’. Myös meidän tulisi tuntea olevamme vastuussa siitä, että pidämme tarkoin kiinni Raamatusta, kun opetamme toisia. Me emme halua, että ihmisistä tulee meidän opetuslapsiamme. Me haluamme, että heistä tulee Jehovan palvojia, että he vaeltavat Jeesuksen Kristuksen askeleissa ja arvostavat sitä järjestöä, jonka välityksellä Jehova johtaa palvelijoitaan nykyään. – Vrt. 1. Korinttolaisille 1:11–13; 3:5–7.

 5. Miten Johanneksen 7:16–18 ohjaa a) vanhimpia? b) meitä kaikkia osallistuessamme kenttäpalvelukseen?

⁵ Jeesus itse sanoi: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun, vaan hänen, joka on lähettänyt minut. Jos joku haluaa tehdä Hänen tahtonsa, niin hän tulee tuntemaan tästä opetuksesta, onko se Jumalasta vai puhunko minä omiani. Joka puhuu omiaan, etsii omaa kunniaansa.” (Johannes 7:16–18) Jos kerran Jumalan täydellinen Poikakin varoi puhumasta omiaan, niin miten paljon enemmän meidän tulisikaan välttää sitä. Kuinka sopivaa siksi onkaan, että vanhinten täytyy olla ’opetustaidoltaan lujasti luotettavassa sanassa pysyviä’. (Tiitukselle 1:9) Hyvin sopiva on myös 2. Timoteuksen kirjeen 4:2:n neuvo: ”Saarnaa sanaa”! Me pidämme kiinni tästä mittapuusta sekä seurakunnan sisäpuolella että osallistuessamme kenttäpalvelukseen sen ulkopuolella.

 6. Mitä tavallisesti tarvitaan sen lisäksi, että luemme jakeita Raamatusta? Valaise.

⁶ Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei meidän tarvitsisi tehdä muuta kuin vain lukea jakeita Raamatusta. Jotta ihmiset käsittäisivät Raamatun lausuntojen täyden merkityksen, heidän on tärkeää ymmärtää, miten ne soveltuvat. Se piti paikkansa siitä etiopialaisesta eunukista, josta puhutaan Apostolien tekojen 8:26–38:ssa. Tuo mies luki Jesajan profetiaa ymmärtämättä kuitenkaan, miten se soveltui. Mutta heti kun hänen kysymyksiinsä vastattiin ja hän ymmärsi lukemansa merkityksen ja tajusi, miten se vaikutti häneen itseensä, hänestä tuli kristitty. Meidän tulisi antaa samanlaista apua totuuden etsijöille nykyään ja aina huolehtia siitä, että käsittelemme totuuden sanaa oikein.

Miten Jeesus käytti Raamattua

 7. Varsinkin kenen esimerkki voi auttaa meitä parantamaan kykyämme puhua perustellen käyttäen Raamattua?

⁷ Jeesus Kristus antoi parhaan esimerkin Raamatun tehokkaasta käyttämisestä. (Matteus 7:28, 29; Johannes 7:45, 46) Hänen opetustapansa eritteleminen voi auttaa meitä parantamaan kykyämme puhua perustellen käyttämällä Raamattua. Tarkastelemme joitakin esimerkkejä:

 8. a) Minkä kysymyksen muuan ”lainoppinut mies” teki Jeesukselle? b) Miten Jeesus käsitteli tuon kysymyksen, ja miksi?

⁸ Luukkaan 10. luvun jakeet 25–28 kertovat ”eräästä lainoppineesta”, joka yritti koetella Jeesusta kysymällä: ”Opettaja, mitä tekemällä minä perin ikuisen elämän?” Miten sinä olisit vastannut? Mitä Jeesus teki? Hän olisi voinut helposti antaa suoran vastauksen, mutta hän ymmärsi, että tuolla miehellä oli jo varma mielipide asiasta. Siksi Jeesus kysyi häneltä, miten hän vastaisi tähän kysymykseen. Jeesus sanoi: ”Mitä Lakiin on kirjoitettu? Kuinka luet?” Mies vastasi: ”’Sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko voimallasi ja koko mielelläsi’ ja ’lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’.” Siihen Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit”, minkä jälkeen hän esitti omin sanoin osan 3. Mooseksen kirjan 18:5:stä sanoen: ”Tee näin jatkuvasti, niin saat elämän.” Eräässä toisessa tilaisuudessa Jeesus itse lainasi noita kahta käskyä vastaukseksi hänelle esitettyyn kysymykseen. (Markus 12:28–31) Mutta tällä kertaa mies, jonka kanssa hän keskusteli, tunsi Mooseksen lain ja halusi ilmeisesti nähdä, oliko Jeesus samaa mieltä sen suhteen, mitä hän oli oppinut siitä. Jeesus antoi miehen tuntea tyydytystä siitä, että hän sai itse vastata.

 9. a) Mitä Jeesus teki auttaakseen tuota miestä todella ymmärtämään erään lainaamansa raamatunkohdan? b) Miksi se oli tehokasta?

⁹ Tuo mies ei kuitenkaan ymmärtänyt lainaamansa raamatunkohdan täyttä merkitystä. ”Tahtoen todistaa itsensä vanhurskaaksi” tuo mies sanoi siksi Jeesukselle: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” Vastatessaan Jeesus ei lainannut enää raamatunkohtia. Hän ei esittänyt vain määritelmää, josta tuo mies olisi voinut löytää poikkeuksen. Sen sijaan hän käytti vertausta, joka oli todella erinomainen ja sopi tuon miehen tarpeisiin ja auttoi häntä pohtimaan tämän raamatunkohdan merkitystä. Jeesus kertoi ystävällisestä samarialaisesta, joka auttoi matkustajaa, joka oli ryöstetty ja piesty, kun taas pappi ja leeviläinen eivät auttaneet häntä. Tämä vertaus antoi ilmaukselle ”lähimmäinen” sellaisen merkityksen, jota tuo mies ei ollut koskaan aikaisemmin tajunnut, ja tavalla, jonka tarkoitus oli tavoittaa sydän. Vertauksensa lopuksi Jeesus esitti sitten kysymyksen varmistautuakseen siitä, että mies ymmärsi ydinajatuksen, ja kehotti häntä soveltamaan omaan elämäänsä sitä, mistä he olivat keskustelleet. – Luukas 10:29–37.

10. a) Mitä me voimme oppia tästä Jeesuksen antamasta opetusesimerkistä? b) Miten me voisimme soveltaa joitakin näistä piirteistä käyttäessämme ajankohtaista keskustelunaihettamme kenttäpalveluksessa?

¹⁰ Mitä me voimme oppia tästä opetusesimerkistä? Panitko merkille seuraavat piirteet: 1) Jeesus kiinnitti huomion Raamattuun vastatessaan miehen herättämään kysymykseen. 2) Jeesus kannusti häntä esittämään oman näkemyksensä ja kiitti häntä lämpimästi ymmärtäväisestä vastauksesta. 3) Jeesus huolehti siitä, että esitetyn kysymyksen ja lainatun raamatunkohdan välinen yhteys nähtiin selvästi, kuten jae 28 osoittaa. 4) Hän käytti sydämeen vetoavaa kuvausta sen varmistamiseksi, että tuo mies todella ymmärsi vastauksen ytimen. Tämän mallin noudattaminen voi auttaa meitä puhumaan toisten kanssa tehokkaasti perustellen käyttäessämme Raamattua.

”Opettaja, sinä puhuit hyvin”

11. a) Kun saddukeukset esittivät Jeesukselle avioliittoa ja ylösnousemusta koskevan kysymyksen, minkä ytimekkään vastauksen Jeesus antoi? b) Miksi hän ei jättänyt asiaa siihen?

¹¹ Luukkaan 20. luvun jakeissa 27–40 kerrotaan toinen huomattava esimerkki Jumalan sanan tehokkaasta käytöstä. Jotkut saddukeukset olivat tulleet Jeesuksen luo ja esittäneet kysymyksen. He esittivät Jeesukselle tilanteen, jonka avulla he ajattelivat voivansa osoittaa, miten tyhmää on uskoa, että kuolleet tulevat jälleen eloon. He kertoivat naisesta, joka oli ollut perätysten seitsemän eri miehen vaimona. ”Kenelle heistä hän siis ylösnousemuksessa tulee vaimoksi?” he kysyivät. Jeesuksen antama vastaus ei ilmeisesti ollut lainkaan heidän odotustensa mukainen. Nähtävästi heidän mieleensäkään ei ollut koskaan juolahtanut, että kuolleista herätetyt eivät menisi naimisiin, vaan olisivat tässä suhteessa enkelien kaltaisia. Jotta vastaus olisi ollut vakuuttava, tarvittiin kuitenkin vielä muutakin.

12. a) Miten Jeesus perusteli uskoa ylösnousemukseen? b) Miksi hänen käyttämänsä perustelu oli erityisen sopiva saddukeuksille?

¹² Jeesus ymmärsi, että saddukeusten todellinen ongelma oli se, etteivät he uskoneet ylösnousemukseen. Siksi hän kiinnitti huomiota erikoisesti siihen. Hän otti todisteensa Mooseksen kirjoituksista (2. Mooseksen kirjan 3:6:sta), joihin saddukeukset väittivät uskovansa. Hän puhui perustellen: ”Sen, että kuolleet herätetään, Mooseskin toi ilmi kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän kutsuu Jehovaa ’Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi’.” Mutta saattoivatko saddukeukset ymmärtää näiden sanojen viittaavan ylösnousemukseen? Eivät, ennen kuin Jeesus lisäsi: ”Hän ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien, sillä he kaikki ovat eläviä hänelle.” Asia oli selvä: Elottomilla luontokappaleilla sekä ihmisillä voi olla Luoja, mutta vain elävillä ihmisillä voi olla Jumala, joka on heidän antaumuksensa ja palvontansa kohde. Jos Aabraham, Iisak ja Jaakob olivat vain kuolleita ja haudattuja ilman mitään tulevan elämän odotteita, Jehova olisi voinut sanoa Moosekselle: ’Minä olin heidän Jumalansa.’ Mutta hän ei sanonut niin. Onko niin ollen ihme, että kuultuaan Jeesuksen puhuvan tästä asiasta perustellen käyttäen Raamattua jotkut kirjanoppineet vastasivat: ”Opettaja, sinä puhuit hyvin”?

13. Mikä tässä annettu ehdotus voi auttaa meitä kehittämään kykyämme puhua perustellen käyttämällä Raamattua? Selitä, miksi kukin niistä on mielestäsi tärkeä.

¹³ Miten kyky puhua perustellen käyttäen Raamattua voidaan hankkia ja miten tuota kykyä voidaan kehittää? Seuraavat seikat ovat tärkeitä: 1) Meillä täytyy olla hyvä Raamatun tuntemus. Säännöllinen henkilökohtainen tutkiminen ja kokouksissa käyminen ovat tärkeitä sellaisen tuntemuksen saamiseksi. 2) Meidän täytyy käyttää aikaa miettimiseen, totuuksien tutkimiseen eri näkökannoilta ja arvostuksen kehittämiseen niitä kohtaan. 3) Älä tutkiessasi etsi vain raamatunkohtien selityksiä vaan myös noiden selitysten raamatullisia syitä. Pane ne merkille niiden raamatunkohtien yhteydessä, joista haluat keskustella. 4) Mieti, miten selittäisit raamatunkohtia erilaisille ihmisille. 5) Pohdi sitä, miten voisit valaista kuvauksin eri kohtia. Kaikilla näillä seikoilla on arvoa kehittäessäsi kykyä puhua perustellen käyttäen Raamattua.

Perustelun sovittaminen kuulijakuntaan

14. Mitä Paavalin opetusmenetelmää koskevia huomattavia piirteitä voimme havaita Apostolien tekojen 17:2, 3:sta?

¹⁴ Myös apostoli Paavali oli hyvä opettaja, josta me voimme oppia. Lääkäri Luukas matkusti jonkin aikaa hänen kanssaan, ja kannattaa panna merkille, miten hän kuvailee Paavalin toimintaa. Hän kertoo: ”He – – tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagoga. Niin Paavali meni tapansa mukaan sisään heidän luokseen, ja kolmena sapattina hän puhui perustellen heidän kanssaan käyttäen Raamatun kirjoituksia, selittäen ja todistaen viittauksin, että Kristuksen täytyi kärsiä ja nousta kuolleista, ja sanoen: ’Tämä on Kristus, tämä Jeesus, jota minä teille julistan.’” Mikä oli tulos? Jehova siunasi Paavalin ponnisteluja. ”Muutamat heistä tulivat uskoviksi – – samoin kuin suuri joukko Jumalaa palvovia kreikkalaisia ja useat huomattavimmista naisista.” Kannattaa erityisesti panna merkille Paavalin käyttämä opetusmenetelmä: hän ei ainoastaan lukenut Raamattua; hän puhui siitä perustellen ja sovitti perustelunsa kuulijakuntaansa. Hän ei pelkästään kertonut heille hyvää uutista, vaan hän selitti sitä ja esitti todisteita Jumalan henkeytetystä sanasta. (Apostolien teot 17:1–4) Harkitse kahta Paavalin todistamismenetelmää koskevaa esimerkkiä.

15. a) Kun Paavali puhui juutalaiselle kuulijakunnalle Pisidian Antiokiassa, miten hän yritti luoda yhteisen pohjan heidän kanssaan? b) Miksi yhteisen pohjan luominen on mielestäsi tärkeää todistustyössämme?

¹⁵ Apostolien tekojen 13:16–41 esittää puheen, jonka Paavali piti juutalaiselle kuulijakunnalle Pisidian Antiokiassa. Hän yritti ensiksi luoda yhteisen pohjan kuulijoittensa kanssa. (Ks. jakeita 16 ja 17.) Miksi hän teki niin? Koska se auttaisi hänen kuulijoitaan pohtimaan halukkaasti aihetta, josta hän aikoi puhua. Hän ei esitellyt itseään kristillisen seurakunnan jäseneksi, joka kertoisi heille sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Hän puhui juutalaisille, ja siksi hän otti huomioon heidän ajattelutapansa. Hän tunnusti kuulijakuntansa koostuvan Jumalaa pelkäävistä ihmisistä, ja hän osoitti, että hän, kuten useimmat heistäkin, oli syntyperältään heprealainen. Lisäksi hän kertasi merkittäviä osia Israelin historiasta. Mutta miten hän säilytti yhteisen pohjan heidän kanssaan puhuessaan Jeesuksesta Kristuksesta?

16. Miten Paavali säilytti tämän yhteisen pohjan puhuessaan noille juutalaisille Jeesuksesta?

¹⁶ Hän sanoi Jeesuksesta, että tämä oli Daavidin jälkeläinen ja että Johannes Kastaja, jonka ihmiset yleensä myönsivät olleen Jumalan profeetta, tunnisti hänet. (Apostolien teot 13:22–25; Luukas 20:4–6) Mutta Paavali tiesi kuulijakuntansa olevan selvillä siitä, että Jerusalemin hallitusmiehet olivat hylänneet Jeesuksen, ja siksi apostoli itse otti tämän asian esiin ja selitti, että jopa Jeesuksen hylkääminen ja teloitus täyttivät profetian. (Apostolien teot 13:27–29) Hän osoitti, että Jumala oli sitten itse toiminut Jeesuksen hyväksi herättämällä hänet kuolleista ja että juutalaisten keskuudessa oli silminnäkijöitä, jotka todistivat, että Jeesus oli saanut ylösnousemuksen. (Apostolien teot 13:30, 31) Paavali oli hyvin perillä siitä, että monien voisi olla vaikea hyväksyä tätä asiaa, ja siksi hän selitti puhuvansa ”hyvää uutista esi-isille annetusta lupauksesta”. Hän osoitti asian olevan näin lainaamalla ensin Psalmia 2:7, sitten Jesajan 55:3:aa ja lopuksi Psalmia 16:10. Hän puhui perustellen käyttäen viimeistä noista raamatunkohdista ja osoitti, ettei se ole voinut täyttyä Daavidissa, koska hän ”näki turmeltumisen”. Sen täytyy siis soveltua sellaiseen, joka ”ei nähnyt turmeltumista”, koska Jumala herätti hänet kuolleista. (Apostolien teot 13:32–37) Mainittuaan tämän Paavali esitti kannustavat loppusanat. Hän tiesi, että noiden ihmisten oli tärkeää suhtautua vakavasti siihen mitä he olivat kuulleet. Monet ilmaisivat myönteistä vastakaikua. – Apostolien teot 13:38–43.

17. a) Miksi Paavali esitti totuutta Ateenassa eri tavalla? b) Mitä voimme oppia hänen toimintatavastaan tuossa tilanteessa?

¹⁷ Puhuessaan ei-juutalaiselle kuulijakunnalle Paavali käytti samanlaista opetustapaa. Mutta koska hän oli Ateenan Areiopagilla Kreikassa, hän sovitti esityksensä ateenalaisten olosuhteisiin ja ajatteluun. Yrittäessään luoda yhteisen pohjan tuon kuulijakunnan kanssa hän kiitti heitä siitä, että he olivat hyvin palavia uskonnossaan. Hän mainitsi erään kaupungissa olevan alttarin, johon oli kirjoitettu ”Tuntemattomalle Jumalalle”. Paavali sanoi, että tätä Jumalaa hän julisti. (Apostolien teot 17:22, 23) Tämän jälkeen Paavali esitti omin sanoin joitakin kohtia henkeytetystä Raamatusta ja alkoi puhua heidän kanssaan perustellen käyttäen noita kirjoituksia. Ja koska Paavali tunsi jossain määrin Kreikan kirjallisuutta, hän lainasi myös heidän runoilijoitaan, ei auktoriteettinaan, vaan osoittaakseen, että jotkin hänen käsittelemänsä asiat tunnustettiin heidän omassa kirjallisuudessaan. Sen johdosta joistakuista tuli uskovia. – Apostolien teot 17:24–31, 34.

18. Mikä voi auttaa meitä saamaan hyviä tuloksia, kun pyrimme puhumaan toisten kanssa perustellen käyttämällä Raamattua?

¹⁸ Se hyvä uutinen, jota Paavali saarnasi Ateenassa, oli sama sanoma, jota hän oli esittänyt Antiokiassa. Esitystavassa oli eroa, koska hän ymmärsi, mitä tarvittiin asian perustelemiseksi ihmisille. Hän tunsi heitä kohtaan riittävän syvää kiinnostusta ryhtyäkseen tämän vaatimiin lisäponnisteluihin. Ja nuo ponnistelut saivat aikaan hyviä tuloksia. Ryhtykäämme myös me tarpeellisiin ponnisteluihin ja etsikäämme Jumalan siunausta pyrkiessämme puhumaan toisten kanssa perustellen käyttämällä Raamattua voidaksemme kertoa sen hyvää uutista kaikenlaisille ihmisille. – 1. Korinttolaisille 9:19–23.

Mitä olemme oppineet?

□ Miksi on tärkeää, että lainaamme palveluksessamme kohtia suoraan Raamatusta?

□ Mitä erinomaisia opettamiseen liittyviä periaatteita valaistaan Luukkaan 10:25–37:ssä?

□ Mikä voi auttaa meitä kehittämään kykyä puhua perustellen käyttämällä Raamattua?

□ Missä määrin ihmisten tausta vaikuttaisi siihen tapaan, jolla pyrimme puhumaan perustellen heidän kanssaan?