Jehova ei hylkää särjettyä sydäntä
”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.” (PSALMIT 51:19.)
1. Miten Jehova suhtautuu sellaisiin palvojiinsa, jotka syyllistyvät vakavaan syntiin, mutta katuvat?
JEHOVA voi ”peittää itsensä pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse” (Valitusvirret 3:44). Hän haluaa kuitenkin, että hänen kansansa voi lähestyä häntä. Vaikka joku hänen palvojansa syyllistyisikin vakavaan syntiin, taivaallinen Isämme muistaa sen hyvän, mitä hän on tehnyt, jos hän katuu. Apostoli Paavali saattoi siksi sanoa kristityille tovereilleen: ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan.” (Heprealaisille 6:10.)
2, 3. Mitä kristittyjen vanhinten tulee ottaa huomioon, kun he ovat tekemisissä hairahtuneiden uskovien kanssa?
2 Myös kristittyjen vanhinten tulee ottaa huomioon ne vuodet, jotka heidän veljensä ovat palvelleet Jehovaa uskollisesti. Tähän sisältyy niiden katuvien pyhä palvelus, jotka ovat ottaneet harha-askeleen tai jopa tehneet törkeää syntiä. Kristittyjen paimenten tavoitteena on kaikkien Jumalan laumaan kuuluvien hengellinen hyvinvointi. (Galatalaisille 6:1, 2.)
3 Katuva väärintekijä tarvitsee Jehovan armoa. Psalmissa 51:12–21 olevista Daavidin sanoista käy kuitenkin ilmi, että vaaditaan muutakin.
Tarvitaan puhdas sydän
4. Miksi Daavid rukoili itselleen puhdasta sydäntä ja uutta henkeä?
4 Mitä vihkiytynyt kristitty voi tarvita Jehovan armon ja anteeksiannon lisäksi, jos hän on huonossa hengellisessä tilassa tekemänsä synnin vuoksi? Daavid anoi: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.” (Psalmit 51:12.) Daavid pyysi tätä ilmeisesti sen vuoksi, että hän tajusi sydämensä olevan vielä taipuvainen vakavaan syntiin. Emme ehkä ole syyllistyneet samanlaisiin synteihin kuin Daavid Batseban ja Uurian ollessa kyseessä, mutta me tarvitsemme Jehovan apua, jottemme lankeaisi kiusaukseen ja syyllistyisi törkeän syntiseen käytökseen. Saatamme lisäksi tarvita Jumalan apua poistaaksemme sydämestämme sellaiset syntiset ominaisuudet kuin ahneuden ja vihan, jotka ovat varkauteen ja murhaan rinnastettavia syntejä (Kolossalaisille 3:5, 6; 1. Johanneksen kirje 3:15).
5. a) Mitä merkitsee se, että jollakulla on puhdas sydän? b) Mitä Daavid halusi pyytäessään uutta henkeä?
5 Jehova vaatii, että hänen palvelijoillaan on ”puhdas sydän”, toisin sanoen puhtaat vaikuttimet ja aikeet. Kun Daavid tajusi, ettei hän ollut ollut puhdas, hän rukoili Jumalaa puhdistamaan hänen sydämensä ja saattamaan sen sopusointuun jumalallisten normien kanssa. Psalmista halusi myös uuden, rehdin hengen eli mielen taipumuksen. Hän tarvitsi hengen, joka auttaisi häntä vastustamaan kiusausta ja pitämään lujasti kiinni Jehovan laeista ja periaatteista.
Ehdottoman välttämätön pyhä henki
6. Miksi Daavid anoi, ettei Jehova ottaisi häneltä pois pyhää henkeä?
6 Kun olemme epätoivoisia erehdystemme ja väärintekojemme vuoksi, meistä voisi tuntua siltä, että Jumala on hylkäämäisillään meidät ja ottamaisillaan meiltä pois pyhän henkensä eli vaikuttavan voimansa. Daavidista tuntui tältä, sillä hän anoi Jehovalta: ”Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.” (Psalmit 51:13.) Katuvaisesta ja nöyrästä Daavidista tuntui siltä, ettei hän syntiensä takia ollut enää kelvollinen palvelemaan Jehovaa. Se että tulisi heitetyksi pois Jumalan kasvojen edestä, merkitsisi Jumalan suosion, lohdutuksen ja siunauksen menettämistä. Daavid tarvitsi Jehovan pyhää henkeä voidakseen toipua hengellisesti. Kun tuo henki lepäisi kuninkaan päällä, hän voisi hartaasti etsiä Jehovan ohjausta miellyttääkseen häntä, karttaa syntiä ja hallita viisaasti. Daavid tiesi tehneensä syntiä pyhän hengen Antajaa vastaan ja anoi siksi, ettei Jehova ottaisi henkeään häneltä pois.
7. Miksi meidän tulee rukoilla itsellemme pyhää henkeä ja varoa murehduttamasta sitä?
7 Miten on meidän laitamme? Meidän tulee rukoilla itsellemme pyhää henkeä ja varoa murehduttamasta sitä siten, että emme noudattaisi sen ohjausta (Luukas 11:13; Efesolaisille 4:30). Muuten voisimme menettää tuon hengen emmekä pystyisi ilmaisemaan sen hedelmää – rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, huomaavaisuutta, hyvyyttä, uskoa, lempeyttä ja itsehillintää – joka saadaan Jumalalta. Jehova Jumala ottaisi meiltä pois pyhän henkensä, etenkin silloin jos tahallamme tekisimme jatkuvasti syntiä häntä vastaan.
Pelastuksen riemu
8. Mitä meidän on tehtävä, jos teemme syntiä, mutta haluamme saada pelastuksen ilon?
8 Katuva synnintekijä, joka toipuu hengellisesti, voi jälleen iloita Jehovan antamasta pelastuksesta. Daavid kaipasi tätä ja pyysi Jumalalta: ”Anna minulle takaisin pelastuksesi riemu ja tue minua alttiilla hengellä.” (Psalmit 51:14, UM.) Oli todella suurenmoista riemuita Jehova Jumalan antamasta varmasta pelastuksen toivosta! (Psalmit 3:9.) Tehtyään syntiä Jumalaa vastaan Daavid halusi elvyttää Häneltä saatavan pelastuksen ilon. Myöhemmin Jehova järjesti pelastuksen Poikansa Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin välityksellä. Jos me Jehovan vihkiytyneet palvelijat teemme vakavaa syntiä, mutta haluamme saada takaisin pelastuksen ilon, meidän täytyy ilmaista katumusta välttääksemme tekemästä syntiä pyhää henkeä vastaan (Matteus 12:31, 32; Heprealaisille 6:4–6).
9. Mitä Daavid halusi pyytäessään Jumalaa tukemaan häntä ”alttiilla hengellä”?
9 Daavid pyysi Jehovaa tukemaan häntä ”alttiilla hengellä”. Tämä ei ilmeisestikään viittaa Jumalan auttamisalttiuteen eikä hänen pyhään henkeensä, vaan Daavidin voimakkaaseen mielen taipumukseen. Daavid halusi Jumalan tukevan häntä antamalla hänelle alttiuden hengen, niin että hän toimisi oikein eikä enää lankeaisi syntiin. Jehova Jumala tukee jatkuvasti palvelijoitaan ja nostaa ne, jotka ovat alaspainettuja erilaisten koettelemusten vuoksi (Psalmit 145:14). Miten lohduttavaa onkaan tajuta tämä erityisesti siinä tapauksessa, että olemme tehneet syntiä mutta olemme katuvaisia ja toivomme voivamme palvella aina Jehovaa uskollisesti!
Mitä väärille tulee opettaa?
10, 11. a) Mitä Daavid voisi opettaa israelilaisille väärintekijöille? b) Mitä Daavidin täytyi itse tehdä, ennen kuin hän voisi opettaa synnintekijöitä?
10 Mikäli Jumala sen sallisi, Daavid halusi epäitsekkäästi tehdä jotakin, mikä osoittaisi hänen arvostavan Jehovan armoa ja auttaisi toisia. Katuva kuningas kertoi hartaista tunteistaan Jehovalle ja sanoi seuraavaksi: ”Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat.” (Psalmit 51:15.) Miten syntinen Daavid voisi opettaa väärille Jumalan lakia? Mitä hän saattoi kertoa heille? Mitä hyvää se voisi saada aikaan?
11 Kun Daavid, joka toivoi saavansa israelilaiset väärintekijät kääntymään pois pahalta tieltään, osoitti heille, millaisia olivat Jehovan tiet, hän saattoi kiinnittää huomiota siihen, miten pahaa synti on, mitä katumus merkitsee ja miten voi saada Jumalan armon. Koska Daavid oli ollut ahdistunut Jehovan epäsuosion vuoksi ja hänellä oli ollut huono omatunto, hän opettaisi epäilemättä myötätuntoisesti katuvaisia ja murheellisia synnintekijöitä. Hän voisi tietenkin käyttää esimerkkiään toisten opettamiseen vasta sen jälkeen, kun hän itse oli hyväksynyt Jehovan normit ja saanut Hänen anteeksiantonsa, sillä niillä, jotka kieltäytyvät alistumasta Jumalan vaatimuksiin, ei ole mitään oikeutta puhua Jumalan käskyistä (Psalmit 50:16, 17).
12. Miten Daavid hyötyi sen tietämisestä, että Jumala oli vapauttanut hänet verivelkaisuudesta?
12 Daavid kertaa vielä aikeensa toisin sanoin: ”Vapauta minut verivelkaisuudesta, Jumala, pelastukseni Jumala, jotta kieleni kertoisi iloiten vanhurskaudestasi.” (Psalmit 51:16, UM.) Verivelkaisuudesta seurasi kuolemantuomio (1. Mooseksen kirja 9:5, 6). Kun Daavid siis tietäisi, että hänen pelastuksensa Jumala oli vapauttanut hänet Uuriaan liittyvästä verivelkaisuudesta, hän saisi rauhan sydämeensä ja mieleensä. Silloin hänen kielensä laulaisi iloiten Jumalan vanhurskaudesta, ei hänen omasta vanhurskaudestaan (Saarnaaja 7:21; Roomalaisille 3:10). Daavid ei voinut pyyhkiä pois moraalittomuuttaan eikä tuoda Uuriaa takaisin haudasta, samoin kuin kukaan ei nykyäänkään voi palauttaa viettelemänsä ihmisen siveyttä eikä herättää kuolleista surmaamaansa ihmistä. Eikö meidän tulisikin ajatella tätä joutuessamme kiusaukseen? Miten meidän tulisikaan arvostaa Jehovan armoa, jota osoitetaan meitä kohtaan vanhurskaudessa! Arvostuksen tulisi itse asiassa panna meidät ohjaamaan toisia tämän vanhurskauden ja anteeksiannon Lähteen luo.
13. Ainoastaan missä tapauksessa synnintekijän huulet voivat aueta ylistämään Jehovaa oikealla tavalla?
13 Yhdenkään syntisen huulet eivät voi aueta ylistämään Jehovaa oikealla tavalla, ellei Jumala armollisesti ikään kuin avaa niitä puhumaan Hänen totuuksiaan. Sen vuoksi Daavid lauloikin: ”Jehova, kunpa avaisit minun huuleni, jotta oma suuni voisi puhua sinun ylistystäsi.” (Psalmit 51:17, UM.) Kun Daavidin omatunto oli rauhoittunut Jumalan anteeksiannon ansiosta, hän tunsi, että hänen oli pakko opettaa väärille Jehovan teitä, ja hän saattoi ylistää Jumalaa esteettä. Kaikkien, jotka ovat Daavidin tavoin saaneet syntinsä anteeksi, tulee arvostaa Jehovan heitä kohtaan osoittamaa ansaitsematonta hyvyyttä, ja heidän on käytettävä hyväkseen kaikki tilaisuudet julistaa Jumalan totuutta ja puhua hänen ylistystään. (Psalmit 43:3.)
Jumalalle otollisia uhreja
14. a) Mitä uhreja vaadittiin lakiliiton mukaan? b) Miksi olisi väärin ajatella, että voimme sovittaa hyvillä teoilla jatkuvan väärän toiminnan?
14 Daavid oli hankkinut syvällistä tietoa, joka sai hänet sanomaan: ”Sillä ei sinulle [Jehova] kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen.” (Psalmit 51:18.) Lakiliitto vaati, että Jumalalle oli uhrattava eläinuhreja. Sellaiset uhrit eivät kuitenkaan voineet sovittaa Daavidin syntejä – aviorikosta ja murhaa – joista rangaistiin kuolemalla. Muussa tapauksessa hän olisi uhrannut eläinuhreja Jehovalle kuluja säästämättä. Uhrit ovat arvottomia ilman harrasta katumusta. Olisi sen vuoksi väärin ajatella, että voisimme sovittaa hyvillä teoilla jatkuvan väärän toiminnan.
15. Mikä on sellaisen vihkiytyneen ihmisen asenne, jolla on särjetty henki?
15 Daavid lisäsi: ”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.” (Psalmit 51:19.) Katuvan synnintekijän ollessa kyseessä Jumalalle otollinen ”uhri on särjetty henki”. Sellainen ihminen ei ole riitaisa. Vihkiytynyt ihminen, jolla on särjetty henki, on sydämessään syvästi murheellinen synnistään, Jumalan paheksunnan tunteminen nöyrryttää hänen sydäntään, ja hän on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen takaisin Jumalan suosion. Voimme uhrata Jumalalle jotakin arvokasta vasta sitten, kun olemme katuneet syntejämme ja antaneet sydämemme hänelle osoittaen ”yksinomaista antaumusta” (Naahum 1:2, UM).
16. Miten Jumala suhtautuu sellaiseen ihmiseen, jonka sydän on murtunut hänen syntinsä vuoksi?
16 Jumala ei hylkää särjetyn ja murtuneen sydämen kaltaista uhria. Älkäämme sen vuoksi vaipuko epätoivoon, kohtaammepa hänen kansaansa kuuluvina millaisia vaikeuksia tahansa. Jos olemme kompastelleet elämän tiellä tavalla, joka on saanut sydämemme huutamaan armoa Jumalalta, kaikki ei ole hukassa. Vaikka olisimmekin tehneet vakavaa syntiä, Jehova ei halveksi särjettyä sydäntämme, jos ilmaisemme katumusta. Hän antaa meille anteeksi Kristuksen lunastusuhrin perusteella ja ottaa meidät takaisin suosioonsa. (Jesaja 57:15; Heprealaisille 4:16; 1. Johanneksen kirje 2:1.) Meidän tulee kuitenkin Daavidin tavoin rukoilla sitä, että pääsisimme takaisin Jumalan suosioon, eikä sitä, että välttyisimme tarpeelliselta ojennukselta ja oikaisulta. Jumala antoi anteeksi Daavidille, mutta hän myös rankaisi tätä (2. Samuelin kirja 12:11–14).
Huoli puhtaasta palvonnasta
17. Mitä synnintekijöiden tulee tehdä sen lisäksi, että he anovat Jumalalta anteeksiantoa?
17 Jos olemme syyllistyneet johonkin vakavaan syntiin, niin se painaa epäilemättä raskaasti mieltämme ja katuva sydän saa meidät anomaan Jumalalta anteeksiantoa. Rukoilkaamme kuitenkin myös toisten puolesta. Vaikka Daavid odottikin voivansa jälleen palvoa Jumalaa otollisella tavalla, hänen psalmissaan ei unohdeta toisiakaan. Se sisältää seuraavan pyynnön Jehovalle: ”Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit.” (Psalmit 51:20.)
18. Miksi katuva Daavid rukoili Siionin puolesta?
18 Daavid odotti tosiaan sitä, että Jumala ottaisi hänet takaisin suosioonsa. Mutta nöyrä psalmista rukoili myös, että Jumala osoittaisi ”armossaan hyvyyttä Siionille”, Israelin pääkaupungille Jerusalemille, minne Daavid oli toivonut saavansa rakentaa Jumalan temppelin. Daavidin vakavat synnit olivat olleet vaaraksi koko kansakunnalle, sillä koko kansa olisi voinut joutua kärsimään kuninkaan väärinteoista (vrt. 2. Samuelin kirja, 24. luku). Hänen syntinsä olivat todellisuudessa heikentäneet ”Jerusalemin muureja”, niin että ne oli nyt rakennettava uudelleen.
19. Mitä meidän olisi sopivaa rukoilla, jos olemme tehneet syntiä ja saaneet anteeksi?
19 Jos olemme syyllistyneet törkeään syntiin, mutta olemme saaneet anteeksi Jumalalta, niin olisi sopivaa rukoilla, että hän korjaisi jotenkin sen vahingon, jonka käytöksemme on aiheuttanut. Olemme saattaneet tuottaa häpeää hänen pyhälle nimelleen, heikentää seurakuntaa ja aiheuttaa surua perheellemme. Rakkaudellinen taivaallinen Isämme voi poistaa kaiken nimelleen koituneen häpeän, rakentaa seurakuntaa pyhän henkensä välityksellä ja lohduttaa niiden omaistemme sydäntä, jotka rakastavat ja palvelevat häntä. Meidän tulisi tietenkin aina olla kiinnostuneita Jehovan nimen pyhittämisestä ja hänen kansansa hyvinvoinnista, olemmepa tehneet syntiä tai emme (Matteus 6:9).
20. Missä tapauksessa Jehova mieltyisi Israelin uhreihin?
20 Jos Jehova rakentaisi uudelleen Siionin muurit, niin mitä muuta tapahtuisi? Daavid lauloi: ”Silloin sinä miellyt vanhurskauden uhreihin, polttoteurasuhriin ja kokonaisuhriin, silloin uhrataan sonneja sinun omalla alttarillasi.” (Psalmit 51:21, UM.) Daavid halusi hartaasti, että hän ja kansa saisivat nauttia Jehovan suosiosta voidakseen palvoa Häntä otollisella tavalla. Jumala mieltyisi silloin heidän polttoteuras- ja kokonaisuhreihinsa, koska ne olisivat vanhurskauden uhreja, joita uhraisivat Jumalan suosiota nauttivat vihkiytyneet, vilpittömät ja katuvat ihmiset. He olisivat kiitollisia Jehovan armosta ja uhraisivat siksi sonneja – kaikkein parhaimpia ja kalleimpia uhreja. Me kunnioitamme Jumalaa nykyään tuomalla hänelle kaikkein parhaimman, mitä meillä on. Uhreihimme sisältyvät ”huultemme nuoret sonnit”, armolliselle Jumalallemme Jehovalle esitetyt ylistysuhrit (Hoosea 14:3, UM; Heprealaisille 13:15).
Jehova kuulee huutomme
21, 22. Mitä opetuksia psalmi 51 sisältää meidän hyödyksemme?
21 Psalmissa 51 oleva Daavidin harras rukous osoittaa meille, että meidän tulisi aidosti katua syntiämme. Tämä psalmi sisältää myös selviä opetuksia meidän hyödyksemme. Esimerkiksi jos teemme syntiä, mutta kadumme, voimme luottaa Jumalan armoon. Olkaamme kuitenkin ensisijaisesti huolissamme siitä häpeästä, jota olemme saattaneet tuottaa Jehovan nimelle (jakeet 3–6). Perityn epätäydellisyytemme perusteella voimme Daavidin tavoin anoa armoa taivaalliselta Isältämme (jae 7). Meidän tulee rakastaa totuutta ja pyytää viisautta Jumalalta (jae 8). Jos olemme tehneet syntiä, meidän on pyydettävä Jumalaa puhdistamaan meidät ja antamaan meille puhdas sydän ja vahva henki (jakeet 9–12).
22 Psalmi 51 auttaa meitä myös näkemään, ettei meidän tule koskaan antaa synnin kovettaa itseämme. Jos niin kävisi, Jehova ottaisi meiltä pois pyhän henkensä eli vaikuttavan voimansa. Mutta kun meillä on Jumalan henkeä, voimme menestyksellisesti opettaa toisille hänen tiensä. (Jakeet 13–15.) Jos teemme syntiä, mutta kadumme, Jehova sallii meidän edelleen ylistää häntä, sillä hän ei milloinkaan hylkää särjettyä ja murtunutta sydäntä (jakeet 16–19). Tässä psalmissa osoitetaan lisäksi, ettei rukoustemme tulisi keskittyä vain itseemme. Meidän tulisi sen sijaan rukoilla siunausta ja hengellistä hyvinvointia kaikille niille, jotka suorittavat puhdasta palvontaa Jehovalle. (Jakeet 20, 21.)
23. Miksi psalmin 51 tulisi tehdä meistä rohkeita ja myönteisiä?
23 Tämän liikuttavan, Daavidin sepittämän psalmin tulisi tehdä meistä rohkeita ja myönteisiä. Se auttaa meitä ymmärtämään, ettei meidän pidä ajatella kaiken olevan hukassa, vaikka kompastuisimmekin ja tekisimme syntiä. Näin on siitä syystä, että jos kadumme, Jehovan armo voi varjella meitä epätoivolta. Jos olemme katuvaisia ja täysin antautuneita rakkaudelliselle taivaalliselle Isällemme, niin hän kuulee armonanomuksemme. Kuinka lohduttavaa onkaan tietää, ettei Jehova hylkää särjettyä sydäntä!
Miten vastaisit?
◻ Miksi kristityt tarvitsevat puhtaan sydämen ja Jumalan pyhää henkeä?
◻ Mitä katuva ihminen voi opettaa niille, jotka rikkovat Jehovan lakia?
◻ Miten Jehova suhtautuu särjettyyn ja murtuneeseen sydämeen?
◻ Mitä opetuksia esitetään psalmissa 51?
[Kuva s. 15]
Rukoiletko itsellesi pyhää henkeä ja varotko murehduttamasta sitä?
[Kuva s. 17]
Osoita arvostavasi Jehovan ansaitsematonta hyvyyttä julistamalla hänen totuuttaan