KOBRA

(hepr. peʹten).

Äärimmäisen myrkyllinen, Aasiassa ja Afrikassa elävä käärme. Kuudessa raamatunkohdassa mainittu kobra on epäilemättä egyptinkobra (Naja haje), jota käärmeenlumoojat yleensä käyttivät Raamatun aikoina ja käyttävät nykyäänkin. Intiankobran eli silmälasikäärmeen ja aasialaisen kuningaskobran tavoin egyptinkobrakin levittää kaulansa suuttuessaan.

Kobra iskee heilauttamalla koholla olevan eturuumiinsa nopeasti eteenpäin ja sihisemällä samalla terävästi. Kobra pureutuu tiukasti kohteeseensa ja aloittaa sitten sille ominaisen puremisliikkeen varmistaakseen, että haavaan menee runsaasti myrkkyä. Tämän menettelyn ja myrkyn äärimmäisen tehokkuuden vuoksi kobrat kuuluvat kaikkein vaarallisimpiin eläimiin.

Israelilaiset tunsivat tämän käärmeen varsin hyvin sekä Egyptissä ollessaan että erämaavaelluksensa aikana. Puhuessaan israelilaisille erämaassa Mooses mainitsi ”kobrien julman myrkyn” (5Mo 32:33). Sana ”julma” kuvaa hyvin kobran myrkyn vaikutusta. Lääket. tri Findlay Russell sanoo sen vaikutuksesta kirjassaan Snake Venom Poisoning (1980, s. 362), että ensimmäinen oire on silmäluomien painuminen, jota voivat seurata hengitysvaikeudet, silmien, kielen ja kurkun halvaantuminen ja mahdollisesti jopa kouristukset ja sydämenpysähdys.

Kobran myrkky vaikuttaa hermoihin, aiheuttaa hengityselinten halvaantumisen ja johtaa usein kuolemaan, ellei vastamyrkkyä anneta nopeasti. Sofar puhuu ”kobrien sapesta” ja ”kobrien myrkystä” (Job 20:14, 16).

Psalmista yhdistää kielikuvassaan kuolettavan kobran leijonaan ja sanoo niistä, jotka ovat panneet luottamuksensa Jehovaan: ”Nuoren leijonan ja kobran päälle sinä astut, tallaat maahan harjakkaan nuoren leijonan ja suuren käärmeen.” (Ps 91:13.) Puhuessaan Jehovan kansan uudelleen kokoamisesta Jesaja ennustaa, miten heidän olosuhteensa tulevat muuttumaan, ja kuvailee aikaa, jolloin ”imeväinen on leikkivä kobran kololla, ja myrkkykäärmeen onkalolle ojentaa vieroitettu kätensä” (Jes 11:8, 11, 12).

Miten kobra voi ’kuunnella lumoojien ääntä’?

Raamatussa puhutaan kobran korvasta ja viitataan siihen, että kobra voi ’kuunnella lumoojien ääntä’ (Ps 58:4, 5). Koska käärmeillä ei ole ulkoisia korva-aukkoja ja luonnontieteilijöistä näytti, etteivät ne reagoineet ääneen, monet ovat olettaneet, että nämä matelijat ovat kuuroja. The New Encyclopædia Britannica (1987, 27. osa, s. 159) kommentoi tätä erehdystä seuraavasti: ”Tämä olettamus on virheellinen; käärmeet aistivat joitakin ilmassa liikkuvia ääniaaltoja, ja ne pystyvät ottamaan niitä vastaan sellaisen mekanismin avulla, joka korvaa tärykalvon. – – Lisäksi vaikka useimpien käärmeiden kyky aistia matalien äänitaajuuksien keskivaiheille sijoittuvia ääniä on heikompi kuin useimpien muun tyyppisten korvien aistimiskyky, se ei ole vakavasti heikompi. Joillakin käärmeillä aistimisherkkyys on kuitenkin suurin piirtein yhtä tarkka kuin lähes kaikilla liskoilla, joilla on tavanomainen korva-aukko ja keskikorvamekanismi.”