PESIJÄ

Sellainen, joka Raamatun aikoina pesi käytettyjä vaatteita ja käsitteli myös uutta kangasta valkaisemalla ja kutistamalla sitä sekä poistamalla siitä rasvan ennen värjäystä. Hepreankielinen ilmaus tulee ilmeisesti juuresta, joka merkitsee ’polkea’, ts. pestä jaloilla polkien, jotta lika irtoaa (Mal 3:2; ks. PESEMINEN). Kreikkalainen ’vaatteiden puhdistajaa’ tarkoittava sana (gna·feusʹ) on sukua sanalle gnaʹfos (karstaohdake; karsta), ja se tarkoittaa sellaista, joka viimeistelee uutta kangasta tai pesee ja hankaa likaisia vaatteita.

Vaatteista tuli todennäköisesti huomattavasti valkoisempia sen jälkeen kun entisaikojen vaatteidenpuhdistajat olivat pesseet ja valkaisseet ne. Markus sanoo kuitenkin kuvaillessaan Jeesuksen vaatteiden vertaansa vailla olevaa valkoisuutta muodonmuutoksen yhteydessä: ”Hänen päällysvaippansa tulivat hohtaviksi, paljon valkoisemmiksi kuin yksikään vaatteiden puhdistaja maan päällä voisi niitä valkaista.” (Mr 9:3.)

Sooda. Heprean sana neʹter tarkoittaa soodaa eli natriumkarbonaattia, jota kutsutaan myös natroniksi. Sitä sanotaan ”mineraalisoodaksi” erotukseksi ”kasviperäisestä soodasta”. Natron on luonnossa esiintyvän kemikaalin muoto, jonka kaupalliset muodot ovat kalsinoitu sooda ja kidesooda. Se kuohuu, kun siihen sekoitetaan heikkoa happoa, mihin viitataan Sananlaskujen 25:20:ssä.

Sooda on sellaisenaan tai saippuan tehoaineena erittäin tehokas puhdistusaine. Tämä piirre lisää painokkuutta Jehovan sanoihin, jotka koskivat Israelin suurta syntisyyttä: ”Mutta vaikka peseytyisit soodalla ja ottaisit itsellesi suuret määrät lipeää, erheesi olisi varmasti häpeätahra edessäni.” (Jer 2:22.)

Muinoin soodaa saatiin useista eri paikoista: Syyriassa, Intiassa ja Egyptissä sijaitsevista järvistä tai kerrostumista sekä Kuolleenmeren kaakkoisrannoilta. Sitä tai ns. hapanta soodaa (natriumbikarbonaattia) käytettiin moniin tarkoituksiin. Sen lisäksi että se oli egyptiläisillä ja muilla pesuaineena, he tiettävästi korvasivat sillä hiivan leipoessaan leipää, käyttivät sitä mureutusaineena keittäessään lihaa, sekoittivat siitä ja etikasta lääkkeen hammassärkyyn sekä käyttivät sitä palsamoinnissa.

Lipeä. ”Lipeäksi” (joissakin käännöksissä ”saippuaksi”) käännetty heprean sana bo·ritʹ tarkoittaa kasviperäistä soodaa erotukseksi sanasta neʹter, joka tarkoittaa mineraalisoodaa. Ero ei johtunut kemiallisesta koostumuksesta vaan pikemminkin siitä, mistä ainetta saatiin. Jeremian 2:22:ssa nämä molemmat sanat esiintyvät samassa jakeessa. Raamatun aikoina lipeä oli kemialliselta koostumukseltaan natrium- tai kaliumkarbonaattia sen mukaan, oliko tuhka peräisin kasveista, jotka olivat kasvaneet merenrannikon suolaisessa maaperässä vai sisämaassa. Tuhkasta erotettiin kemikaalit uuttamalla sitä vedellä. Tämä lipeä on erilaista kuin nykyinen ”lipeäksi” (eli natronlipeäksi) kutsuttu kemikaali, joka on erittäin syövyttävää natriumhydroksidia. Pesijän lipeää käytettiin ennen muinoin paitsi vaatteiden puhdistamiseen (Mal 3:2) myös lyijyn ja hopean kaltaisten metallien pelkistämiseen (Jes 1:25).

Potaska. Heprean kielen sana bor on käännetty Jobin 9:30:ssä ”potaskaksi” (UM), ”saippuaksi” (Yg) tai ”lipeäksi” (KR-92, KR-38). Tuossa kohdassa puhutaan sen käyttämisestä käsien puhdistamiseen. Tämän puhdistusaineen ajatellaan olleen joko kalium- tai natriumkarbonaattia. Potaskaa valmistettiin uuttamalla ensin puutuhkaa vedellä ja haihduttamalla sitten liuos kuiviin ruukuissa tai padoissa, mistä aine on saanut nimensäkin (saksaksi Pottasche ’ruukkutuhka’).