SANANLASKUJEN KIRJA

Kirja, johon on koottu sananlaskuja eli viisaita sanontoja useista muista kokoelmista. Kirja itse esittelee tavoitteensa: ”Viisauden ja kurin tuntemiseksi, ymmärryksen sanojen erottamiseksi, ymmärtäväisyyttä antavan kurin, vanhurskauden ja arvostelukyvyn ja oikeamielisyyden saamiseksi, terävänäköisyyden antamiseksi kokemattomille, tiedon ja ajattelukyvyn nuorelle miehelle.” (San 1:2–4.) ”Tarkoitus on, että vaeltaisit hyvien tietä ja pysyisit vanhurskaiden poluilla.” (2:20.)

Kolmeen kirjan jaksoon liittyvissä johdannoissa sanotaan, että niissä olevat sananlaskut ovat Salomon sepittämiä (San 1:1; 10:1; 25:1). Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että Salomo ”pystyi puhumaan kolmetuhatta sananlaskua” (1Ku 4:32). On melko varmaa, että näiden jaksojen sananlaskuista monet – elleivät kaikki – kirjoitettiin muistiin Salomon hallituskaudella. Salomo sanoi itsestään: ”Sen lisäksi, että kokooja oli tullut viisaaksi, hän myös opetti kansalle jatkuvasti tietoa, ja hän mietti ja tutki perusteellisesti voidakseen panna paljon sananlaskuja järjestykseen. Kokooja yritti löytää ilahduttavat sanat ja oikeiden totuuden sanojen kirjoituksen.” (Sr 12:9, 10.)

Erilaisin perustein on kuitenkin väitetty, ettei Salomon voida sanoa sepittäneen suurinta osaa sananlaskuista. Joidenkin sananlaskujen (San 16:14; 19:12; 20:2; 25:3) on sanottu halventavan hallitsijoita ja olevan siksi peräisin muulta kuin Salomon ajalta. Näiden sananlaskujen tarkempi tutkiminen osoittaa kuitenkin, että ne eivät halvenna vaan pikemminkin ylistävät kuninkaita, sillä niiden mukaan kuninkaille tulee heidän valtansa vuoksi osoittaa asianmukaista pelkoa (vrt. 24:21). Ne, joiden mukaan Salomon kaltainen moniavioinen mies ei olisi voinut puhua aviomiehen ja vaimon välisestä suhteesta yksiavioisuuteen viittaavalla tavalla (5:15–19; 18:22; 19:13, 14), eivät ota huomioon sitä, ettei Laki kannustanut moniavioisuuteen vaan ainoastaan suvaitsi ja sääteli sitä. Juutalaiset yleensä ovat hyvinkin saattaneet olla yksiavioisia. Tällaiset kriitikot unohtavat myös sen, että Sananlaskut on Jumalan henkeyttämä kirja eikä se siksi sisällä yksinomaan Salomon mielipiteitä. Salomon havainnot ja omat kokemukset ovat aivan hyvin voineet saada hänet kaikesta huolimatta ymmärtämään, millainen viisaus sisältyy Jumalan alkuperäiseen avioliittoa koskevaan normiin, yksiavioisuuteen (vrt. Sr 2:8; 7:27–29).

Ne sananlaskut, joita ei sanota Salomon sepittämiksi, olivat alkujaan muiden viisaiden miesten ja yhden naisen esittämiä (San 22:17; 30:1; 31:1; ks. AGUR; LEMUEL). Sitä, milloin kaikki nämä sananlaskut saatettiin lopulliseen muotoonsa, ei tiedetä tarkalleen. Viimeinen aikaa koskeva maininta itse kirjassa on viittaus Hiskian hallituskauteen (25:1). On siis syytä uskoa, että sananlaskut koottiin kirjaksi, ennen kuin tuo hallitsija kuoli n. 717 eaa. Joidenkin sananlaskujen toistuminen viittaa siihen, että kirja koottiin useista erillisistä kokoelmista (vrt. 10:1 ja 15:20; 10:2 ja 11:4; 14:20 ja 19:4; 16:2 ja 21:2).

Tyyli ja järjestys. Sananlaskujen kirja on kirjoitettu heprealaiseen runotyyliin, jossa käytetään hyväksi ajatusten rytmiä, nimittäin parallelismia, ajatuksia jotka ovat joko samanlaisia (San 11:25; 16:18; 18:15) tai vastakkaisia (10:7, 30; 12:25; 13:25; 15:8). Kirjan ensimmäinen jakso (1:1–9:18) koostuu lyhyistä puheista, jotka isä pitää pojalleen tai pojilleen. Se on johdantona koko muun kirjan lyhyille, ytimekkäille lausumille. Kirjan 22 viimeistä jaetta on kirjoitettu aakkoselliseksi akrostikoniksi eli alfabeettisella tyylillä; Daavidkin käytti tätä tyyliä useissa psalmeissaan (Ps 9, 10, 25, 34, 37, 145).

Jumalan henkeyttämä. Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat todistavat, että Sananlaskujen kirja on osa Jumalan henkeytettyä sanaa. Apostoli Pietari (1Pi 4:18; 2Pi 2:22; San 11:31 [LXX]; 26:11) ja opetuslapsi Jaakob (Ja 4:6; San 3:34, LXX) viittasivat siihen, samoin apostoli Paavali kirjoittaessaan korinttilaisille (2Ko 8:21; San 3:4, LXX), roomalaisille (Ro 12:16, 20; San 3:7; 25:21, 22) ja heprealaisille (Hpr 12:5, 6; San 3:11, 12). Kreikkalaisista kirjoituksista voidaan löytää myös lukuisia rinnakkaisajatuksia (vrt. San 3:7:ää Ro 12:16:een; San 3:12:ta Il 3:19:ään; San 24:21:tä 1Pi 2:17:ään; San 25:6, 7:ää Lu 14:7–11:een).

Jehovan tunteminen on elämän tie. Sananlaskujen kirjassa puhutaan paljon tiedosta tarkkanäköisyyden, viisauden, ymmärryksen ja ajattelukyvyn ohella. Se tieto tai tuntemus, jota siinä pyritään jakamaan ja jota siinä suositellaan, on sen tähden enemmän kuin vain pään tietoa, joukko tosiseikkoja tai opetuksia. Sananlaskuissa osoitetaan, että kaiken tosi tiedon alku on se, että ihminen pitää arvossa suhdettaan Jehovaan. Luvun 1 jakeessa 7 esitetäänkin kirjan teema: ”Jehovan pelko on tiedon alku.”

Kaikkein tärkeintä tietoa, mitä kukaan voi hankkia, on tietysti tieto itse Jumalasta. ”Pyhimmän tuntemus on ymmärrystä”, sanotaan Sananlaskujen 9:10:ssä. Tällainen Jumalan tuntemus merkitsee enemmän kuin vain sen tietämistä, että hän on olemassa tai että hän on luonut kaiken, jopa enemmän kuin sitä, että on hyvät tiedot hänen toiminnastaan. Hänen ’tuntemisensa’ tarkoittaa hänen hienojen ominaisuuksiensa ja suuren nimensä syvää arvostamista ja läheistä suhdetta häneen.

Jeesus Kristus sanoi juutalaisille, joilla oli tietoa Jumalasta: ”Kukaan muu [ei] tunne täysin Poikaa kuin Isä, eikä kukaan muu tunne täysin Isää kuin Poika ja jokainen, jolle Poika haluaa hänet ilmaista.” (Mt 11:27.) Jehovan ominaisuuksien tuntemus syventää oikeanlaista Jumalan pelkoa, ja se auttaa oivaltamaan, että Jehova ansaitsee kaiken palvonnan ja palveluksen ja että hänen tuntemisensa ja tottelemisensa on elämän tie. ”Jehovan pelko on elämän lähde kuoleman ansojen väistämiseksi”, ja ”Jehovan pelko koituu elämäksi” (San 14:27; 19:23).

Jehova, Luoja. Ylivertaisen viisas Jehova on kaiken Luoja ja kaikkea luotua hallitsevien lakien Säätäjä, ja siksi hän ansaitsee kaikkien luomusten palvonnan (San 3:19, 20). Hän teki kuulevan korvan ja näkevän silmän sekä kirjaimellisessa että moraalisessa merkityksessä. Ihmisen, joka haluaa todella ymmärtää näkemänsä ja kuulemansa, on siis käännyttävä hänen puoleensa ja tajuttava olevansa tilivelvollinen hänelle, joka näkee ja kuulee kaiken. (20:12.)

Vanhurskaus. Tässä kirjassa Jehovaa ylistetään kaiken keskipisteeksi ja kaikkien vanhurskaiden periaatteiden Lähteeksi. Esimerkiksi: ”Oikea osoitin ja vaaka kuuluvat Jehovalle; kaikki pussin kivipunnukset ovat hänen tekoaan.” (San 16:11.) Lainsäätäjänä hän tahtoo, että kaikki liiketoimet hoidetaan rehellisesti ja oikeudenmukaisesti (11:1; 20:10). Pelkäämällä häntä oppii rakastamaan sitä, mitä hän rakastaa, ja vihaamaan sitä, mitä hän vihaa, ja näin voi tehdä elämäntiensä suoraksi, sillä ”Jehovan pelko merkitsee pahan vihaamista” (8:13). Sananlaskuissa paljastetaan, että Jehova vihaa erityisesti ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta, sydäntä, joka hankkii vahingollisia juonia, jalkoja, joilla on kiire juosta pahuuteen, väärää ja valheita puhuvaa todistajaa ja sitä, joka aiheuttaa riitoja veljien kesken (6:16–19; 12:22; 16:5). Se, joka todella vihaa näitä, on ottanut jo aimo harppauksen elämään johtavalla tiellä.

Sananlaskujen kirjassa valaistaan vanhurskaiden tietä myös osoittamalla, mitkä asiat Jehova hyväksyy. ”Tiellään moitteettomat ovat hänelle mieleen”, samoin kuin heidän rukouksensa (San 11:20; 15:8, 29). ”Hyvä saa Jehovan hyväksynnän.” (12:2.) ”Vanhurskauteen pyrkivää hän rakastaa.” (15:9.)

Tuominta ja ohjaus. Se, joka tuntee Jehovan, tajuaa tietojensa ja kokemuksensa perusteella sen, mitä Sananlaskujen 21:30:ssä sanotaan: ”Ei ole viisautta eikä mitään tarkkanäköisyyttä eikä mitään neuvoa Jehovaa vastaan.” Vaikka järkevä henkilö saakin ehkä tietää muista suunnitelmista tai hänellä on sellaisia omassa sydämessään, hän ohjaa elämänkulkuaan Jehovan neuvon mukaan, sillä hän tietää, että mikään sen vastainen neuvo, tuntuupa se kuinka viisaalta tai hyvältä tahansa, ei voi kilpailla Jehovan sanan kanssa (San 19:21; vrt. Jos 23:14; Mt 5:18).

Henkeytetty kuningas Salomo sanoi: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi – –. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.” (San 3:5, 6.) Ihmisen sydän valitsee tien, jota hän haluaa kulkea, mutta silloinkin kun hän valitsee oikean tien, hänen on annettava Jehovan ohjata askeleitaan, jotta hän voisi menestyä (16:3, 9; 20:24; Jer 10:23).

Valittuaan elämän tien yksilön tulee tajuta Jehovan olevan hyvin kiinnostunut hänestä. Sananlaskuissa muistutetaan, että ”Jehovan silmät ovat joka paikassa, vartioimassa pahoja ja hyviä” (San 15:3). ”Sillä miehen tiet ovat Jehovan silmien edessä, ja hän tarkkaa kaikkia hänen jälkiään.” (5:21.) Jehova tutkii paitsi sen, miltä ihminen näyttää ulkonaisesti, myös hänen sydämensä (17:3). ”Jehova arvioi sydämet” (21:2), ja hän punnitsee ihmisen ajatusten, vaikuttimien ja sisimpien halujen todellisen arvon.

Jehovan tuomioiden osoitetaan olevan täysin, aivan joka suhteessa, oikeita ja koituvan niiden hyväksi, jotka tavoittelevat oikeamielisyyttä. Aikanaan Jumala poistaa jumalattomat maasta, ja heidän kuolemansa on vanhurskaiden vapauden hinta. Sananlasku sanookin: ”Jumalaton on lunastusmaksu vanhurskaan puolesta, ja petollisesti menettelevä ottaa oikeamielisten paikan.” (San 21:18.) Tällaisten jumalattomien joukossa ovat ylpeät, jotka ovat Jehovasta inhottavia. He ’eivät jää rangaistuksetta’. (16:5.) ”Jehova repii maahan itsensä korottaneiden huoneen.” (15:25.) Hän on ’riistävä alhaisia riistävien sielun’ (22:22, 23).

Tarkastelemalla näitä Jehovan menettelytapoja oikeamielinen tekee polkunsa suoriksi (vrt. San 4:26). Hän havaitsee, että puolueellisuuden ilmaiseminen ottamalla lahjuksia (17:23) tai antamalla persoonallisuuksien vaikuttaa itseensä (18:5) saa ihmisen vääristämään oikeutta. ’Jumalattoman julistaminen vanhurskaaksi ja vanhurskaan jumalattomaksi’ tekisi hänet inhottavaksi Jehovan silmissä (17:15). Hän oppii myös sen, ettei tule omaksua ennakkokäsityksiä, vaan kuulla perusteellisesti molempia osapuolia ennen tuomion langettamista (18:13).

Turvallisuus ja onnellisuus. Sille, joka varjelee Jehovalta saamaansa käytännöllistä viisautta ja ajattelukykyä, Sananlaskuissa sanotaan: ”Osoittautuu, että Jehova itse on todellisuudessa se, johon panet luottamuksesi, ja hän varjelee jalkasi kiinni joutumiselta.” (San 3:21, 26; 10:29; 14:26.) Jehovaa pelkäävälle ”on olemassa tulevaisuus” (23:17, 18). Tulevaisuuden toivon lisäksi hän voi nauttia onnellisuudesta ja turvallisuudesta jo tänä aikana (3:25, 26). ”Kun Jehova mielistyy miehen teihin, hän saattaa tämän vihollisetkin olemaan rauhassa hänen kanssaan.” (16:7.) Jumala ei anna vanhurskaan olla nälissään (10:3). Jos joku kunnioittaa Jumalaa omistamillaan kalleuksilla, hänen varastonsa ”täyttyvät yltäkylläisyydellä” (3:9, 10). Hän lisää sellaisen ihmisen elinpäiviä (10:27).

Se, joka etsii turvaa Jehovan nimestä (ymmärtämällä ja tunnustamalla sen, mitä kaikkea tuo nimi edustaa), havaitsee sen olevan kuin vahva torni, jollaiseen ihmiset muinaisina aikoina pakenivat turvaan viholliselta (San 18:10; 29:25).

Nöyryys Jehovan edessä tuottaa ”rikkautta ja kunniaa ja elämän” (San 22:4). Hän haluaa armoa ja totuutta; ne ovat arvokkaampia kuin teurasuhri. Ne, jotka kääntyvät pois pahasta, jotka pelkäävät Jehovaa ja palvelevat häntä tällä tavoin, eivät saa häneltä epäsuotuisaa tuomiota (San 16:6; vrt. 1Sa 15:22). Kun ihminen tuntee Jehovan tiet, hän voi noudattaa ”hyvyyden koko tietä” (San 2:9).

Huomio kohdistetaan sydämeen. Saavuttaakseen tavoitteensa Sananlaskujen kirja kohdistaa huomion sydämeen. Yli 75 kertaa siinä sanotaan sydämen vastaanottavan tietoa, ymmärrystä, viisautta ja tarkkanäköisyyttä. Sydän on vastuussa sanoista ja teoista, ja olosuhteet vaikuttavat siihen. Sydän tulee kohdistaa tarkkanäköisyyteen (San 2:2), sen tulee noudattaa oikeita käskyjä (3:1), ja nämä tulee kirjoittaa ”sydämen tauluun” (3:3). ”Ennen kaikkea muuta” on varjeltava sydäntä (4:23). Jehovaan tulee luottaa kaikesta sydämestään (3:5). (Ks. SYDÄN.)

Kuri ja sydän. Sananlaskuissa pidetään kaikenlaista kuria hyvin arvokkaana (San 3:11, 12). Siinä sanotaan: ”Kuria kaihtava hylkää oman sielunsa, mutta ojennusta kuunteleva hankkii sydäntä.” (15:32.) Ojennus menee siis sydämeen asti ja saattaa sen kohdalleen, mikä auttaa hankkimaan tervettä järkeä tai tarkkanäköisyyttä. ”Tyhmiä kuolee, koska heiltä puuttuu sydäntä [tarkkanäköisyyttä].” (10:21.) Koska lapsia valmennettaessa täytyy tavoittaa sydän, meille kerrotaan: ”Tyhmyys on kietoutunut pojan sydämeen; kurin keppi sen hänestä kauas poistaa.” (22:15.)

Henki ja sielu. Sananlaskujen kirjassa ei ole pelkkää ihmisviisautta, ohjeita siitä, miten voi miellyttää ihmisiä tai tehdä heihin vaikutuksen. Sananlaskuissa mennään sen sijaan syvemmälle: sydämeen, joka vaikuttaa ajatteluun ja vaikuttimiin, henkeen eli mielen taipumukseen ja sieluun, joka käsittää ihmisen olemuksen ja persoonallisuuden jokaisen säikeen (Hpr 4:12). Ihminen saattaa luulla olevansa oikeassa tai puolustella tekojaan, koska ”kaikki miehen tiet ovat puhtaita hänen omissa silmissään”, mutta Sananlaskujen 16:2:ssa muistutetaan, että ”Jehova arvioi henget” ja näin ollen tietää ihmisen mielenlaadun. Maailmassa pidetään voimaa tai valtaa suuressa arvossa, mutta ”joka on hidas vihastumaan, on parempi kuin väkevä mies, ja henkensä hillitsevä on parempi kuin kaupungin valloittaja” (San 16:32).

Tämän Jumalalta tulleen kirjan sisältämä tieto ja viisaus auttavat ihmistä merkittävästi löytämään onnellisuuden nykyisessä elämässä, ja ne johdattavat hänet ikuiseen elämään johtavalle tielle. ”Joka sydäntä hankkii, rakastaa omaa sieluaan”, joten tämän kirjan henkeytetyt neuvot ja kuritus lisäävät ”päivien paljoutta ja elinvuosia” ja ”osoittautuvat elämäksi sielulle”, jos niitä noudatetaan (San 19:8; 3:2, 13–18, 21–26). ”Jehova ei anna vanhurskaan sielun olla nälissään.” (10:3.) ”Joka käskyn pitää, varjelee sielunsa”, huomauttaa Salomo (19:16).

Suhteet ihmisiin ja eläimiin. Sananlaskujen mukaan Jumalan tosi palvelija käyttää kieltään toisten parhaaksi (San 10:20, 21, 31, 32), ei valehtele eikä edes loukkaa toisia ajattelemattomilla sanoilla (12:6, 8, 17–19; 18:6–8, 21). Jos häntä ärsytetään, hän kääntää pois vastustajansa vihastuksen lempeällä vastauksella (15:1; 25:15). Hän ei pidä kiistoista eikä riidoista, ja hän hillitsee suuttumuksen purkaukset, koska hän tietää, että hän saattaisi tehdä jonkin korjaamattoman tyhmyyden (San 14:17, 29; 15:18; vrt. Kol 3:8). Todellisuudessa hän karttaa niiden seuraa, jotka antavat suuttumukselleen vallan ja saavat raivonpuuskia, sillä hän tietää, että he johdattaisivat hänet ansaan (San 22:24, 25; vrt. 13:20; 14:7; 1Ko 15:33).

Tee hyvää, älä pahaa. Henkeytetyissä Sananlaskuissa kehotetaan ottamaan aloite hyvän tekemisessä toisille. Ihmisen tulee tehdä hyvää niille, jotka ’asuvat hänen luonaan turvallisin mielin’ ja jotka eivät ole tehneet hänelle mitään pahaa (San 3:27–30), ja lisäksi häntä kehotetaan maksamaan paha hyvällä (25:21, 22). Hänen tulee valvoa sydäntään tarkasti, ettei hän sisimmässään iloitse sellaista ihmistä kohtaavasta onnettomuudesta, jota hän halveksii tai joka vihaa häntä (17:5; 24:17, 18).

Juoruilu ja panettelu. Sananlaskujen kirjassa puhutaan paljon siitä harmista, murheesta ja vahingosta, jota juoruilu saa aikaan, sekä siitä, millainen syyllisyyden taakka lepää kielikellon harteilla. Kuulija ’nielee ahnaasti’ panettelijan tarjoilemat herkkupalat, eikä niihin suhtauduta kevyesti vaan ne tekevät pysyvän vaikutuksen, ne painuvat ”vatsan sisimpiin osiin asti”. Sen vuoksi ne aiheuttavat vaikeuksia, eikä puhuja voi pestä käsiään syyllisyydestä. Vaikka tällainen henkilö saattaa vaikuttaa hyvin suopealta ja voi kätkeä todellisen sydämentilansa, Jumala pitää huolen siitä, että hänen sisimmässään todellisuudessa asuva viha ja pahuus ”paljastuu seurakunnassa”. Hän putoaa kuoppaan, jonka hän on kaivanut jollekulle toiselle. (San 26:22–28.)

Perheenjäsenten väliset suhteet. Sananlaskuissa neuvotaan vakavasti pitämään kiinni aviollisesta uskollisuudesta. Miehen tulee iloita ’nuoruutensa vaimosta’ eikä etsiä tyydytystä muualta (San 5:15–23). Aviorikos tuottaa turmiota ja kuoleman niille, jotka sitä harjoittavat (5:3–14; 6:23–35). Hyvä vaimo on aviomiehensä ”kruunu” ja siunaukseksi hänelle, mutta häpeällisesti toimiva vaimo on kuin ’mätä aviomiehensä luissa’ (12:4). Pelkkä riitaisan vaimon kanssa asuminen voi tehdä miehen elämästä kurjaa (25:24; 19:13; 21:19; 27:15, 16). Olipa tällainen nainen ulkonaisesti kuinka kaunis ja viehättävä tahansa, hän on kuin ”kultainen nenärengas sian kärsässä” (11:22; 31:30). Tyhmä nainen todellisuudessa repii oman talonsa maahan (14:1). Hyvän vaimon suurta arvoa – hänen uutteruuttaan, luotettavuuttaan, uskollista taloudenhoitoaan ja alamaisuuttaan aviomiehelleen – kuvaillaan yksityiskohtaisesti Sananlaskujen 31. luvussa.

Vanhempien osoitetaan olevan täysin vastuussa lapsistaan, ja kurin tärkeyttä korostetaan (San 19:18; 22:6, 15; 23:13, 14; 29:15, 17). Isän vastuuta painotetaan, mutta lapsen täytyy kunnioittaa sekä isää että äitiä, jos hän haluaa saada elämän Jehovalta (19:26; 20:20; 23:22; 30:17).

Eläimistä huolehtiminen. Sananlaskuissa tarkastellaan jopa kotieläimistä huolehtimista. ”Vanhurskas pitää huolta kotieläimensä sielusta.” (San 12:10.) ”Sinun pitäisi ehdottomasti tietää, miltä katraasi näyttää.” (27:23.)

Hallituksen vakaus ja uskollisuus. Sananlaskuissa esitetään hyvää hallitusta koskevia periaatteita. Korkeassa asemassa olevien, kuten kuninkaiden, tulee tutkia tarkoin asioita (San 25:2), ilmaista rakkaudellista huomaavaisuutta ja totuudellisuutta (20:28) ja kohdella oikeudenmukaisesti alamaisiaan (29:4; 31:9), myös alhaisia (29:14). Jotta hallitusvalta voisi lujittua vanhurskaudella, heidän neuvonantajansa eivät voi olla jumalattomia (25:4, 5). Johtajan täytyy olla tarkkanäköinen ja vihata väärää voittoa (28:16).

”Vanhurskaus kansakunnan korottaa” (San 14:34), mutta rikkomus tekee hallituksesta epävakaan (28:2). Myös vallankumous lisää suuresti epävakautta, ja siitä varoitetaan Sananlaskujen 24:21, 22:ssa seuraavasti: ”Poikani, pelkää Jehovaa ja kuningasta. Älä sekaannu muutosta kannattavien seuraan, sillä heidän turmionsa nousee niin äkkiä, että kuka tietää muutosta kannattavien lopusta?”

Hyödyllinen neuvojen antamiseen. Koska Sananlaskujen kirjassa käsitellään laajalti ihmisen toimintaa, se voi olla monien käytännöllisten neuvojen ja kehotusten pohjana, jollaisena Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat sitä pitivät. ”Vanhurskaan sydän miettii vastatakseen.” (San 15:28.) Ei ole silti viisasta antaa neuvoja pilkkaajille. ”Joka pilkkaajaa oikaisee, saa itselleen häpeää, ja joka jumalatonta ojentaa – hänessä vika. Älä ojenna pilkkaajaa, ettei hän vihaisi sinua. Ojenna viisasta, niin hän rakastaa sinua.” (San 9:7, 8; 15:12; vrt. Mt 7:6.) Kaikki ihmiset eivät ole pilkkaajia, ja niiden, jotka pystyvät neuvomaan toisia, tulisi siksi tehdä niin, kuten seuraavista sanoista käy ilmi: ”Vanhurskaan huulet ovat laitumena monelle.” (San 10:21.)

[Tekstiruutu s. 841]

SANANLASKUJEN KIRJAN KOHOKOHTIA

Kirja, joka sisältää puheita ja käytännön viisauksien kokoelmia

Sananlaskuja pidetään pääasiassa kuningas Salomon sepittäminä, mutta kokonaisuudessaan kirja koottiin vasta Hiskian hallituskaudella

Viisauden verraton arvo

Viisaus ymmärryksen ohella on pääasia (4:5–8; 16:16)

Viisauden hankkimisen perusedellytykset (2:1–9; 13:20)

Viisaudesta koituva hyöty, esimerkiksi turvallisuus, suoja, kunnia ja pitempi, onnellisempi elämä (2:10–21; 3:13–26, 35; 9:10–12; 24:3–6, 13, 14)

Personoitu viisaus oli Jehovan työtoverina (8:22–31)

Epäviisaan toiminnan katkerat seuraukset (1:24–32; 2:22; 6:12–15)

Oikea asenne Jehovaa kohtaan

Luota Jehovaan (3:5, 6; 16:20; 18:10; 29:25)

Pelkää häntä ja karta pahuutta (3:7; 10:27; 14:26, 27; 16:6; 19:23)

Kunnioita häntä ja tue tosi palvontaa (3:9, 10)

Ota vastaan hänen kurinsa rakkauden ilmauksena (3:11, 12)

Arvosta hänen sanaansa (3:1–4; 30:5, 6)

Ota selville, mitä Jehova vihaa, ja toimi tämän tiedon mukaisesti (6:16–19; 11:20; 12:22; 16:5; 17:15; 28:9)

Jos miellytämme Jehovaa, hän pitää meistä huolta, suojelee meitä ja kuulee rukouksemme (10:3, 9, 30; 15:29; 16:3)

Erinomaisia neuvoja perhe-elämää varten

Pystyvä vaimo on Jehovalta tuleva siunaus (12:4; 14:1; 18:22; 31:10–31)

Vanhempien tulee valmentaa ja kurittaa lapsiaan (13:1, 24; 22:6, 15; 23:13, 14; 29:15, 17)

Lasten tulee kunnioittaa syvästi vanhempiaan (1:8, 9; 4:1–4; 6:20–22; 10:1; 23:22–26; 30:17)

Rakkaus ja rauha ovat kodissa erittäin haluttavia ominaisuuksia (15:16, 17; 17:1; 19:13; 21:9, 19)

Vastusta moraalittomuutta, niin voit välttyä paljolta tuskalta ja kärsimykseltä (5:3–23; 6:23–35; 7:4–27; 9:13–18)

Kehitettäviä ja kartettavia ominaisuuksia

Pidä rakkaudellisesti huolta köyhistä ja ahdistetuista (3:27, 28; 14:21, 31; 19:17; 21:13; 28:27)

Ole antelias, karta ahneutta (11:24–26)

Kehitä ahkeruutta; älä ole laiska (6:6–11; 10:26; 13:4; 20:4; 24:30–34; 26:13–16)

Vaatimattomuus ja nöyryys tuovat kunniaa; julkeus ja ylpeys johtavat nöyryytykseen (11:2; 16:18, 19; 25:6, 7; 29:23)

Hillitse suuttumuksesi (14:29; 16:32; 25:28; 29:11)

Karta ilkeämielistä henkeä tai kostonhalua (20:22; 24:17, 18, 28, 29; 25:21, 22)

Harjoita vanhurskautta kaikessa (10:2; 11:18, 19; 14:32; 21:3, 21)

Käytännöllisiä ohjeita jokapäiväistä elämää varten

Suhtaudu oikein kuriin, ojennukseen ja neuvoihin (13:18; 15:10; 19:20; 27:5, 6)

Ole tosi ystävä (17:17; 18:24; 19:4; 27:9, 10)

Ole tahdikas nauttiessasi vieraanvaraisuudesta (23:1–3, 6–8; 25:17)

Materialismi on turhaa (11:28; 23:4, 5; 28:20, 22)

Kova työ tuottaa siunauksia (12:11; 28:19)

Omaksu rehelliset liiketavat (11:1; 16:11; 20:10, 23)

Varo menemästä takuuseen toisten, varsinkin vieraiden, puolesta (6:1–5; 11:15; 22:26, 27)

Karta epätervettä puhetta; pidä huolta siitä, että puheesi on rakentavaa (10:18–21, 31, 32; 11:13; 12:17–19; 15:1, 2, 4, 28; 16:24; 18:8)

Imartelu on petollista (28:23; 29:5)

Vältä riitoja (3:30; 17:14; 20:3; 26:17)

Karta huonoa seuraa (1:10–19; 4:14–19; 22:24, 25)

Opi kohtelemaan pilkkaajia ja tyhmiä viisaasti (9:7, 8; 19:25; 22:10; 26:4, 5)

Karta väkijuoman ansoja (20:1; 23:29–35; 31:4–7)

Älä kadehdi jumalattomia (3:31–34; 23:17, 18; 24:19, 20)