Julkeus johtaa häpeään

”Onko julkeus tullut? Silloin tulee häpeäkin, mutta viisaus on vaatimattomien parissa.” (SANANLASKUT 11:2)

1, 2. Mitä on julkeus, ja millä tavoin siitä on ollut tuhoisat seuraukset?

KATEELLINEN leeviläinen johtaa kapinallista joukkoa Jehovan asettamia vastuuhenkilöitä vastaan. Kunnianhimoinen prinssi laatii petollisen juonen saadakseen anastettua isänsä valtaistuimen. Kärsimätön kuningas jättää huomiotta Jumalan profeetan nimenomaiset ohjeet. Näillä kolmella israelilaisella on yksi yhteinen piirre: julkeus.

² Julkeus on sydämen ominaisuus, joka on vakava uhka kaikille (Psalmit 19:13). Julkea ihminen ottaa röyhkeästi vapauksia, vaikkei hänellä ole siihen valtuutta. Tästä on usein tuhoisat seuraukset. Julkeus onkin turmellut kuninkaita ja syössyt vallasta maailmanmahteja (Jeremia 50:29, 31, 32; Daniel 5:20). Se on saanut satimeen jopa joitakuita Jehovan palvelijoita ja johtanut heidät perikatoon.

3. Miten voimme saada tietoa julkeuden vaaroista?

³ Raamatussa sanotaan hyvin aiheellisesti: ”Onko julkeus tullut? Silloin tulee häpeäkin, mutta viisaus on vaatimattomien parissa.” (Sananlaskut 11:2.) Raamatussa on esimerkkejä, jotka vahvistavat tämän sananlaskun totuudellisuuden. Tarkastelemalla joitakin näistä voimme nähdä, miten vaarallista on ylittää asianmukaiset rajat. Katsotaanpa siis, miten kateus, kunnianhimo ja kärsimättömyys saivat nuo kolme alussa mainittua miestä toimimaan julkeasti, mikä johti heidät häpeään.

Korah – kateellinen kapinoitsija

4. a) Kuka oli Korah, ja missä historiallisissa tapahtumissa hän oli epäilemättä mukana? b) Mihin surullisenkuuluisaan tekoon Korah viimeisinä vuosinaan yllytti toisia?

⁴ Korah oli kehatilaisiin kuuluva leeviläinen, Mooseksen ja Aaronin serkku. Ilmeisesti hän oli uskollinen Jehovalle kymmeniä vuosia. Korah sai olla niiden joukossa, jotka pääsivät ihmeen avulla Punaisenmeren halki, ja hän oli todennäköisesti mukana panemassa täytäntöön Jehovan tuomiota vasikanpalvontaan syyllistyneitä israelilaisia vastaan Siinainvuorella (2. Mooseksen kirja 32:26). Lopulta Korah kuitenkin nostatti Moosesta ja Aaronia vastaan kapinan, jossa olivat mukana ruubenilaiset Datan, Abiram ja On sekä 250 israelilaista johtomiestä.a ”Jo riittää teidän puoleltanne”, he sanoivat Moosekselle ja Aaronille, ”sillä koko kansankokous on pyhä, he kaikki, ja Jehova on heidän keskellään. Miksi te siis korotatte itsenne Jehovan seurakunnan yläpuolelle?” (4. Mooseksen kirja 16:1–3.)

5, 6. a) Miksi Korah kapinoi Moosesta ja Aaronia vastaan? b) Miksi voidaan sanoa, että Korah todennäköisesti väheksyi omaa paikkaansa Jumalan järjestelyissä?

⁵ Miksi Korah kapinoi oltuaan uskollinen vuosikaudet? Varmastikaan Mooses ei sortanut Israelia, sillä hän oli ”verrattomasti sävyisin mies kaikista ihmisistä, joita maan pinnalla oli” (4. Mooseksen kirja 12:3). Näyttää kuitenkin siltä, että Korah kadehti Moosesta ja Aaronia ja oli harmissaan näiden huomattavan aseman vuoksi, ja tämä sai hänet sanomaan – erheellisesti – että he olivat mielivaltaisesti ja itsekkäästi nostaneet itsensä seurakunnan yläpuolelle (Psalmit 106:16).

⁶ Todennäköisesti Korahin ongelma johtui osittain siitä, että hän ei arvostanut niitä palvelustehtäviä, joista hän sai huolehtia Jumalan järjestelyissä. Kehatilaiset leeviläiset eivät tosin olleet pappeja, mutta he olivat Jumalan lain opettajia. Lisäksi he kantoivat tabernaakkelin kalusteita ja välineitä, kun näitä piti kuljettaa paikasta toiseen. Se ei ollut merkityksetön tehtävä, sillä pyhiä välineitä saattoivat käsitellä vain ne, jotka olivat uskonnollisesti ja moraalisesti puhtaita (Jesaja 52:11). Siksi Mooses kohdatessaan Korahin itse asiassa kysyi, pitikö Korah tehtäväänsä niin vähäpätöisenä, että tämän täytyi pyrkiä myös papiksi? (4. Mooseksen kirja 16:9, 10.) Korah ei ymmärtänyt, että suurin kunnia on palvella Jehovaa uskollisesti hänen järjestelynsä mukaan – ei se, että saavuttaa jonkin erikoisaseman (Psalmit 84:10).

7. a) Miten Mooses menetteli Korahin ja hänen miestensä suhteen? b) Miten Korahin kapina johti tuhoisaan lopputulokseen?

⁷ Mooses käski Korahia miehineen kokoontumaan seuraavana aamuna kohtaamisteltan luo tuliastiat ja suitsuke mukanaan. Korahia ja hänen miehiään ei ollut valtuutettu uhraamaan suitsuketta, koska he eivät olleet pappeja. Ottamalla mukaansa tuliastiat ja suitsukkeen nämä miehet osoittaisivat selvästi katsovansa edelleenkin oikeudekseen toimia pappeina – vaikka heillä oli ollut koko yö aikaa ajatella asiaa uudelleen. Kun he tulivat seuraavana aamuna, Jehova ilmaisi aiheellisesti vihastuksensa. Ruubenilaisista sanotaan, että ”maa avasi kitansa ja nielaisi sitten heidät”. Muut, myös Korahin, kulutti Jumalan luota tullut tuli. (5. Mooseksen kirja 11:6; 4. Mooseksen kirja 16:16–35; 26:10.) Korahin julkeus johti äärimmäiseen häpeään: Jumalan paheksuntaan!

Vastusta ’taipumusta kateuteen’

8. Miten ’taipumusta kateuteen’ voi ilmetä kristittyjen keskuudessa?

⁸ Kertomus Korahista on varoitukseksi meille. Koska epätäydellisillä ihmisillä on ’taipumusta kateuteen’, sitä voi ilmetä jopa kristillisessä seurakunnassa (Jaakobin kirje 4:5). Saattaisimme esimerkiksi antaa suuren merkityksen sille, missä asemassa itse kukin on. Voisimme Korahin tavoin kadehtia sellaisia ihmisiä, joiden tehtäviä haluaisimme itsellemme. Tai voisimme tulla ensimmäisellä vuosisadalla eläneen Diotrefes-nimisen kristityn kaltaisiksi. Hän arvosteli hyvin kärkevästi apostolien arvovaltaa ilmeisesti siksi, että hän halusi itse vastuuasemaa. Johannes kirjoittikin, että Diotrefes ”haluaa olla ensi sijalla” (3. Johanneksen kirje 9).

9. a) Millaista suhtautumista seurakunnan vastuisiin meidän täytyy karttaa? b) Miten on oikein suhtautua asemaamme Jumalan järjestelyssä?

⁹ Kristityn miehen ei tietenkään ole väärin tavoitella vastuuta seurakunnassa. Paavali jopa kannusti siihen. (1. Timoteukselle 3:1.) Meidän ei tulisi kuitenkaan koskaan pitää palvelustehtäviä ikään kuin arvomerkkeinä, jotka nostavat meidät jossakin arvoasteikossa korkeampaan asemaan. Muista, että Jeesus sanoi: ”Sen, joka tahtoo tulla suureksi teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän palvelijanne, ja sen, joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän orjanne.” (Matteus 20:26, 27.) Olisi siis selvästikin väärin kadehtia niitä, joilla on enemmän vastuuta, ikään kuin arvomme Jumalan silmissä riippuisi ”asemastamme” hänen järjestössään. Jeesus sanoi: ”Te kaikki olette veljiä.” (Matteus 23:8.) Onpa joku julistaja tai tienraivaaja, vastakastettu tai pitkään nuhteettomuutensa säilyttänyt – kaikilla, jotka palvelevat Jehovaa kokosieluisesti, on arvokas asema hänen järjestelyissään (Luukas 10:27; 12:6, 7; Galatalaisille 3:28; Heprealaisille 6:10). On todella siunaus työskennellä olka olkaa vasten niiden miljoonien ihmisten kanssa, jotka pyrkivät noudattamaan Raamatun neuvoa: ”Vyöttäytykää kaikki nöyrämielisyyteen toisianne kohtaan.” (1. Pietarin kirje 5:5.)

Absalom – kunnianhimoinen hyödyntavoittelija

10. Kuka oli Absalom, ja miten hän yritti liehakoida niitä, jotka tulivat kuninkaan luo saamaan oikeutta?

¹⁰ Kuningas Daavidin kolmannen pojan, Absalomin, elämänkulku on räikeä esimerkki kunnianhimosta. Tämä juonitteleva hyödyntavoittelija yritti liehakoida niitä, jotka tulivat kuninkaan luo saamaan oikeutta. Ensin Absalom antoi ymmärtää, että Daavid ei välittänyt heidän tarpeistaan. Sitten hän meni siekailematta itse asiaan. Hän sanoi: ”Oi kunpa minut asetettaisiin tuomariksi maahan, niin että minun luokseni tulisi jokainen, jolla sattuu olemaan oikeus- tai tuominta-asia! Silloin minä varmasti tekisin hänelle oikeutta.” Absalomin ovelalla juonittelulla ei ollut rajoja. Raamatussa kerrotaan: ”Kun joku mies lähestyi kumartuakseen hänen eteensä, hän ojensi kätensä ja tarttui häneen ja suuteli häntä. Ja Absalom teki tällä tavoin kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan luo saamaan oikeutta.” Mihin se johti? ”Absalom varasti Israelin miesten sydämiä.” (2. Samuelin kirja 15:1–6.)

11. Miten Absalom yritti anastaa Daavidin valtaistuimen?

¹¹ Absalom oli päättänyt anastaa isänsä kuninkuuden. Viisi vuotta aiemmin hän oli murhauttanut Daavidin vanhimman pojan Amnonin näennäisesti kostoksi sisarensa Tamarin raiskauksesta (2. Samuelin kirja 13:28, 29). Absalom on kuitenkin voinut jo silloin havitella valtaistuinta ja ajatella, että murhaamalla Amnonin hän saisi sopivasti raivattua yhden kilpailijan pois tieltä.b Joka tapauksessa kun aika oli kypsä, Absalom ryhtyi toimiin. Hän julistutti itsensä kuninkaaksi kautta koko maan. (2. Samuelin kirja 15:10.)

12. Selitä, miten Absalomin julkeus johti häpeään.

¹² Absalom menestyi jonkin aikaa, sillä ”salaliitto tuli yhä vahvemmaksi, ja Absalomin kanssa oleva väki lisääntyi jatkuvasti”. Aikanaan kuningas Daavid joutui pakenemaan henkensä edestä. (2. Samuelin kirja 15:12–17.) Absalomin hallituskausi loppui kuitenkin lyhyeen, kun Joab surmasi hänet, heitti hänen ruumiinsa kuoppaan ja peitti sen kivillä. Kuvittele, että tämä kunnianhimoinen mies, joka halusi olla kuningas, ei saanut edes kunniallista hautausta!c Julkeus totisesti saattoi Absalomin häpeään. (2. Samuelin kirja 18:9–17.)

Karta itsekästä kunnianhimoa

13. Millä tavalla voi kunnianhimoinen henki juurtua kristityn sydämeen?

¹³ Absalomin nousu valtaan ja hänen sitä seurannut kukistumisensa ovat meille opetus. Nykyisessä häikäilemättömässä maailmassa on yleistä, että ihmiset liehittelevät ylempiään ja yrittävät päästä näiden suosioon pelkästään tehdäkseen vaikutuksen tai kenties saadakseen jonkin etuoikeuden tai ylennyksen. Samaan aikaan he saattavat esittää kerskailevia väitteitä alaisilleen toivoen saavansa osakseen näiden suosion ja tuen. Ellemme pidä varaamme, sellainen kunnianhimoinen henki voi juurtua sydämeemme. Ilmeisesti näin kävi joillekuille ensimmäisellä vuosisadalla, ja siksi apostolien piti varoittaa heistä vakavasti (Galatalaisille 4:17; 3. Johanneksen kirje 9, 10).

14. Miksi meidän pitäisi karttaa kunnianhimoista, itseään korottavaa henkeä?

¹⁴ Jehovalla ei ole järjestössään sijaa itseään korottaville juonittelijoille, jotka ”etsivät omaa kunniaansa” (Sananlaskut 25:27). Raamatussa varoitetaankin: ”Jehova karsii pois kaikki lipevät huulet, kielen, joka puhuu suuria.” (Psalmit 12:3.) Absalomilla oli lipevät huulet. Hän puhui mahtipontisesti niille, joiden suosiota hän tarvitsi – vain saadakseen himoitun valta-aseman. Miten siunattuja toisaalta olemmekaan voidessamme elää sellaisten veljien parissa, jotka noudattavat Paavalin neuvoa: ”Ettette tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsotte nöyrämielisesti, että toiset ovat teitä parempia.” (Filippiläisille 2:3.)

Saul – kärsimätön kuningas

15. Miten Saul osoitti yhteen aikaan vaatimattomuutta?

¹⁵ Yhteen aikaan Saul, josta tuli myöhemmin Israelin kuningas, oli vaatimaton. Ajatellaanpa vaikka sitä, mitä tapahtui hänen nuoruudessaan. Kun Jumalan profeetta Samuel puhui Saulista suotuisasti, tämä vastasi nöyrästi: ”Enkö minä ole benjaminilainen Israelin pienimmästä heimosta, ja eikö minun sukuni ole merkityksettömin kaikista Benjaminin heimon suvuista? Miksi siis olet puhunut minulle tällaista?” (1. Samuelin kirja 9:21.)

16. Millä tavoin Saul ilmaisi kärsimättömyyttä?

¹⁶ Myöhemmin Saul kuitenkin kadotti vaatimattomuutensa. Käydessään sotaa filistealaisia vastaan hän vetäytyi Gilgaliin, jossa hänen olisi pitänyt odottaa Samuelia, sillä tämän oli määrä tulla esittämään Jumalalle anomus ja uhreja. Kun Samuel ei tullutkaan määräaikana, Saul uhrasi julkeasti polttoteurasuhrin itse. Juuri kun hän oli lopettanut sen uhraamisen, Samuel saapui. ”Mitä oikein olet tehnyt?” Samuel kysyi. Saul vastasi: ”Näin, että kansa oli hajaantunut luotani etkä sinäkään tullut määräpäivien kuluessa – – Niin minä pakottauduin uhraamaan polttoteurasuhria.” (1. Samuelin kirja 13:8–12.)

17. a) Miksi Saulin toiminta saattoi ensi silmäyksellä näyttää hyväksyttävältä? b) Miksi Jehova tuomitsi Saulin kärsimättömän menettelyn?

¹⁷ Ensi silmäyksellä Saulin toiminta saattoi näyttää hyväksyttävältä. Olihan Jumalan kansa ”ahtaalla”, sitä ”ahdistettiin ankarasti” ja se vapisi epätoivoisen tilanteensa vuoksi (1. Samuelin kirja 13:6, 7). Ei varmastikaan ole väärin tehdä aloitetta, kun olosuhteet antavat siihen aiheen.d Muista kuitenkin, että Jehova pystyy lukemaan sydämiä ja havaitsemaan sisimmät vaikuttimemme (1. Samuelin kirja 16:7). Siksi hänen on täytynyt nähdä Saulissa jotakin, mitä ei suoraan sanota Raamatun kertomuksessa. Jehova on esimerkiksi saattanut nähdä, että Saulin kärsimättömyys aiheutui ylpeydestä. Kenties Saulia ärsytti suunnattomasti se, että hänen – koko Israelin kuninkaan – oli odotettava miestä, jota hän piti vanhana, vitkastelevana profeettana! Joka tapauksessa Saul ajatteli, että Samuelin myöhästyminen antoi hänelle itselleen oikeuden ottaa asiat omiin käsiinsä ja jättää huomiotta saamansa nimenomaiset ohjeet. Mikä oli seurauksena? Samuel ei kiitellyt Saulin oma-aloitteisuutta. Päinvastoin hän nuhteli Saulia sanoen: ”Valtakuntasi ei tule kestämään – – koska sinä et pitänyt sitä, mistä Jehova antoi sinulle käskyn.” (1. Samuelin kirja 13:13, 14.) Jälleen kerran julkeus johti häpeään.

Varo kärsimättömyyttä

18, 19. a) Kuvaile, miten kärsimättömyys voi saada nykyään elävän Jumalan palvelijan toimimaan julkeasti. b) Mitä meidän pitäisi muistaa kristillisen seurakunnan toiminnasta?

¹⁸ Kertomus Saulin julkeasta teosta on kirjoitettu Jumalan sanaan meidän hyödyksemme (1. Korinttilaisille 10:11). Veljiemme puutteet voivat helposti ärsyttää meitä. Saatamme tulla Saulin tavoin kärsimättömiksi ja ajatella, että meidän täytyy ottaa ohjat omiin käsiimme, jotta asiat tulisivat hoidetuiksi oikein. Esimerkiksi joku veli saattaisi olla erinomainen organisaattori. Hän on säntillinen, tuntee tarkkaan seurakunnan menettelytavat ja on lahjakas puhuja ja opettaja. Samanaikaisesti hän huomaa, että toiset eivät noudata hänen tarkkoja normejaan eivätkä ole läheskään niin tehokkaita kuin hän haluaisi. Antaako tämä hänelle oikeuden ilmaista kärsimättömyyttä? Pitäisikö hänen arvostella veljiään ja kenties vihjailla heille, että ilman hänen ponnistelujaan ei saataisi aikaan mitään ja seurakunta olisi vaikeuksissa? Tämä olisi julkeaa!

¹⁹ Mikä todellisuudessa pitää kristillistä seurakuntaa koossa? Taitava asiainhoitoko? Tehokkuus? Syvälliset tiedot? Nämäkin tietysti auttavat seurakuntaa toimimaan kitkattomasti. (1. Korinttilaisille 14:40; Filippiläisille 3:16; 2. Pietarin kirje 3:18.) Jeesus kuitenkin sanoi, että hänen seuraajansa tunnettaisiin ennen kaikkea rakkaudestaan (Johannes 13:35). Siksi vaikka huolehtivaiset vanhimmat ovat järjestyksellisiä, he ymmärtävät, ettei seurakunta ole mikään tiukkaa johtoa tarvitseva liikeyritys, vaan ennemminkin hellää huolenpitoa kaipaava katras (Jesaja 32:1, 2; 40:11). Näiden periaatteiden julkea syrjäyttäminen johtaa usein riitaan. Sitä vastoin jumalinen järjestys edistää rauhaa (1. Korinttilaisille 14:33; Galatalaisille 6:16).

20. Mitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?

²⁰ Raamatun kertomukset Korahista, Absalomista ja Saulista osoittavat selvästi, että julkeus johtaa häpeään, kuten Sananlaskujen 11:2:ssa sanotaan. Sama raamatunjae kuitenkin lisää: ”Viisaus on vaatimattomien parissa.” Mitä on vaatimattomuus? Mitkä Raamatun esimerkit voivat valaista tätä ominaisuutta, ja miten voimme osoittaa vaatimattomuutta nykyään? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

”Viisaus on vaatimattomien parissa”

”Mitä muuta Jehova vaatii sinulta takaisin kuin että – – olet vaatimaton vaeltaessasi Jumalasi kanssa?” (MIIKA 6:8)

1, 2. Mitä on vaatimattomuus, ja miten se eroaa julkeudesta?

HUOMATTAVA apostoli ei halua kiinnittää huomiota itseensä. Rohkea israelilainen tuomari sanoo olevansa pienin isänsä huoneessa. Suurin ihminen, joka koskaan on elänyt, myöntää, ettei hänen valtansa ole rajaton. Jokainen näistä miehistä ilmaisee vaatimattomuutta.

² Vaatimattomuus on julkeuden vastakohta. Vaatimaton ihminen arvioi järkevästi kykynsä ja arvonsa, eikä hänessä ole omahyväisyyttä eikä turhamaisuutta. Sen sijaan, että vaatimaton ihminen olisi ylpeä, kerskaileva tai kunnianhimoinen, hän tajuaa aina rajoituksensa. Siksi hän kunnioittaa toisten tunteita ja näkemyksiä ja ottaa ne asianmukaisesti huomioon.

3. Millä tavoin viisaus on ”vaatimattomien parissa”?

³ Raamatussa sanotaan aiheellisesti: ”Viisaus on vaatimattomien parissa.” (Sananlaskut 11:2.) Vaatimaton ihminen on viisas, koska hän noudattaa Jumalan hyväksymää elämäntapaa ja karttaa julkeaa henkeä, joka johtaa häpeään (Sananlaskut 8:13; 1. Pietarin kirje 5:5). Vaatimattomuuden viisauden vahvistaa monien Jumalan palvelijoiden elämänvaellus. Tarkastellaanpa kolmea johdantokappaleessa mainittua esimerkkiä.

Paavali – ’Kristuksen alainen’ ja ’taloudenhoitaja’

4. Mitä ainutlaatuisia palvelusetuja Paavalilla oli?

⁴ Paavali oli huomattava henkilö varhaiskristittyjen keskuudessa, ja se oli hyvin ymmärrettävää. Hän matkusti sananpalveluksessaan tuhansia kilometrejä meritse ja maitse ja perusti lukuisia seurakuntia. Lisäksi Jehova siunasi Paavalia antamalla hänelle näkyjä ja lahjan puhua vierailla kielillä (1. Korinttilaisille 14:18; 2. Korinttilaisille 12:1–5). Hän myös henkeytti Paavalin kirjoittamaan 14 kirjettä, jotka kuuluvat nyt Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin. Voidaan epäilemättä sanoa, että Paavali näki vaivaa enemmän kuin kaikki muut apostolit (1. Korinttilaisille 15:10).

5. Miten Paavali osoitti, että hän suhtautui itseensä vaatimattomasti?

⁵ Koska Paavali oli kristillisen toiminnan eturintamassa, jotkut voisivat odottaa, että hän olisi ollut kovasti esillä ja jopa pöyhistellyt valtansa nojalla. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Paavali oli vaatimaton. Hän sanoi olevansa ”vähäisin apostoleista” ja lisäsi: ”En ole kelvollinen siihen, että minua kutsuttaisiin apostoliksi, koska vainosin Jumalan seurakuntaa.” (1. Korinttilaisille 15:9.) Entisenä kristittyjen vainoojana Paavali ei koskaan unohtanut, että ainoastaan ansaitsemattoman hyvyyden ansiosta hänellä ylipäänsä saattoi olla suhde Jumalaan, puhumattakaan hänen saamistaan erikoistehtävistä palveluksessa (Johannes 6:44; Efesolaisille 2:8). Siksi Paavali ei ajatellut, että hänen poikkeukselliset aikaansaannoksensa sananpalveluksessa olisivat nostaneet hänet muita ylemmäksi (1. Korinttilaisille 9:16).

6. Miten Paavali osoitti vaatimattomuutta siinä, miten hän kohteli korinttilaisia?

⁶ Paavalin vaatimattomuus näkyi erityisen selvästi siitä, miten hän kohteli korinttilaisia. Ilmeisesti jotkut heistä olivat ihastuneita niihin, joita he pitivät huomattavina valvojina, kuten Apollokseen, Keefaaseen ja Paavaliin itseensä (1. Korinttilaisille 1:11–15). Paavali ei kuitenkaan yrittänyt kalastella korinttilaisten ylistystä eikä hän yrittänyt hyötyä heidän ihailunsa avulla. Käydessään heidän luonaan hän ei mennyt ”puheessa tai viisaudessa liiallisuuksiin”. Sen sijaan Paavali sanoi itsestään ja kumppaneistaan: ”Arvioikoon ihminen siis meidät Kristuksen alaisiksi ja Jumalan pyhien salaisuuksien taloudenhoitajiksi.”a (1. Korinttilaisille 2:1–5; 4:1.)

7. Miten Paavali ilmaisi vaatimattomuutta silloinkin, kun hän antoi neuvoja?

⁷ Paavali ilmaisi vaatimattomuutta silloinkin, kun hän joutui antamaan painavia neuvoja ja ohjausta. Hän esitti kristityille uskonveljilleen hartaita pyyntöjä ”Jumalan sääliväisyyden kautta” ja ”rakkauden perusteella”, sen sijaan että olisi nojautunut arvovaltaansa apostolina. (Roomalaisille 12:1, 2; Filemonille 8, 9.) Miksi Paavali menetteli näin? Koska hän piti itseään aidosti veljiensä ’työtoverina’, ei ’heidän uskonsa herrana’ (2. Korinttilaisille 1:24). Epäilemättä Paavalin vaatimattomuus vaikutti siihen, että hän tuli erityisen rakkaaksi ensimmäisen vuosisadan kristillisille seurakunnille (Apostolien teot 20:36–38).

Vaatimaton näkemys palvelustehtävistämme

8, 9. a) Miksi meillä pitäisi olla vaatimaton näkemys itsestämme? b) Miten ne, jotka ovat vastuuasemassa, voivat ilmaista vaatimattomuutta?

⁸ Paavali antoi erinomaisen esimerkin nykyään eläville kristityille. Onpa meille uskottu millaisia tehtäviä hyvänsä, kenenkään meistä ei pitäisi ajatella olevansa toisten yläpuolella. Paavali kirjoitti: ”Jos joku luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää omaa mieltään.” (Galatalaisille 6:3.) Miksi? Koska ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla”. (Roomalaisille 3:23; 5:12.) Meidän ei pitäisi koskaan unohtaa, että me kaikki olemme perineet Aadamilta synnin ja kuoleman. Erikoistehtävät eivät nosta meitä alhaisesta syntisestä tilastamme (Saarnaaja 9:2). Samoin kuin oli Paavalin tapauksessa, ihmiset voivat yleensäkin saada suhteen Jumalaan – puhumattakaan hänen palvelemisestaan jossakin erikoistehtävässä – vain ansaitsemattomasta hyvyydestä (Roomalaisille 3:12, 24).

⁹ Vaatimaton ihminen, joka tajuaa tämän, ei ylpisty saamistaan tehtävistä eikä kerskaile aikaansaannoksistaan (1. Korinttilaisille 4:7). Antaessaan neuvoja tai ohjausta hän esiintyy työtoverina, ei isäntänä. Ihmisen, joka kunnostautuu joissakin tehtävissä, olisi varmasti väärin yrittää kalastella ylistystä uskonveljiltään tai yrittää hyötyä saamansa ihailun avulla (Sananlaskut 25:27; Matteus 6:2–4). Arvoa on vain sellaisella ylistyksellä, joka tulee toisilta – ja sen pitäisi tulla pyytämättä. Jos saamme sitä, sen ei tule saada meitä ajattelemaan itsestämme enempää kuin on tarpeellista. (Sananlaskut 27:2; Roomalaisille 12:3.)

10. Selitä, miten jotkut, jotka voivat näyttää vähäisiltä, voivat todellisuudessa olla ”rikkaita uskossa”.

¹⁰ Kun meille uskotaan jonkin verran vastuuta, vaatimattomuus estää meitä korostamasta asiattomasti itseämme, antamasta sellaista vaikutelmaa, että seurakunta kukoistaa yksinomaan meidän ponnistelujemme ja kykyjemme ansiosta. Saattaisimme olla esimerkiksi erittäin lahjakkaita opettajia (Efesolaisille 4:11, 12). Meidän täytyy kuitenkin vaatimattomasti tunnustaa, että joitakin tärkeimmistä seurakunnan kokouksissa saatavista opetuksista ei esitetä lavalta. Eikö olekin rohkaisevaa nähdä esimerkiksi yksinhuoltaja, joka tulee säännöllisesti valtakunnansaliin lastensa kanssa? Tai masentunut veli, joka saapuu uskollisesti kokouksiin huolimatta siitä, että arvottomuuden tunteet vaivaavat häntä jatkuvasti? Tai nuori, joka edistyy vakaasti hengellisissä asioissa huolimatta kielteisestä vaikutuksesta, jolle hän on alttiina koulussa ja muualla? (Psalmit 84:10.) Näitä ihmisiä ei ehkä nähdä parrasvaloissa. Heidän kohtaamansa nuhteettomuuden koetukset jäävät useimmiten toisilta huomaamatta. Silti he voivat olla yhtä ”rikkaita uskossa” kuin ne, jotka ovat näkyvämmässä asemassa (Jaakobin kirje 2:5). Loppujen lopuksi nimenomaan uskollisuus tuo Jehovan suosion (Matteus 10:22; 1. Korinttilaisille 4:2).

Gideon – ”pienin” isänsä huoneessa

11. Miten Gideon osoitti vaatimattomuutta puhuessaan Jumalan enkelin kanssa?

¹¹ Gideon, rohkea nuori mies Manassen heimosta, eli aikana, jolloin Israelin historiassa oli myrskyisä vaihe. Jumalan kansa oli kärsinyt seitsemän vuotta midianilaisten sorron alaisuudessa. Nyt oli kuitenkin koittanut Jehovan aika vapauttaa kansansa. Siksi Gideonille ilmestyi enkeli, joka sanoi: ”Jehova on kanssasi, sinä urhoollinen, väkevä mies.” Vaatimattomana Gideon ei paistatellut tämän odottamattoman suosionosoituksen loisteessa. Sen sijaan hän sanoi enkelille kunnioittavasti: ”Anteeksi, herrani, mutta jos Jehova on kanssamme, niin miksi tämä kaikki on kohdannut meitä?” Enkeli selvitti asiat ja sanoi Gideonille: ”Sinä pelastat Israelin Midianin kourista.” Miten Gideon vastasi? Hän ei tarttunut ahnaasti tähän tehtävään ajatellen, että nyt hän voi tehdä itsestään kansallissankarin, vaan vastasi: ”Anteeksi, Jehova. Millä minä pelastan Israelin? Katso! Minun tuhanteni on vähäisin Manassessa, ja minä olen pienin isäni huoneessa.” Miten vaatimaton hän olikaan! (Tuomarit 6:11–15.)

12. Miten Gideon hoiti tehtävänsä varovaisesti?

¹² Ennen kuin Jehova lähetti Gideonin taisteluun, hän koetteli tätä. Gideonin käskettiin hajottaa isälleen kuuluva Baalin alttari ja hakata maahan sen vieressä seisova pyhä paalu. Tämä tehtävä vaatisi rohkeutta, mutta Gideon hoiti sen myös vaatimattomasti ja varovaisesti. Hän ei tehnyt asiasta suurta numeroa vaan toimi yön pimeydessä, jolloin hän saattoi todennäköisimmin tehdä sen huomaamatta. Lisäksi Gideon ryhtyi asianmukaisiin varotoimiin. Hän otti mukaan kymmenen palvelijaa – kenties sitä varten, että osa heistä olisi vartiossa, kun muut auttaisivat häntä hajottamaan alttarin ja pyhän paalun.b Joka tapauksessa Gideon hoiti tehtävän Jehovan siunauksen avulla, ja aikanaan Jumala vapautti hänen välityksellään Israelin midianilaisten sorrosta. (Tuomarit 6:25–27.)

Vaatimattomuuden ja arvostelukyvyn osoittaminen

13, 14. a) Miten voimme ilmaista vaatimattomuutta, kun meille annetaan jokin palvelustehtävä? b) Miten veli A. H. Macmillan ilmaisi esimerkillisesti vaatimattomuutta?

¹³ Meillä on paljon opittavaa Gideonin vaatimattomuudesta. Miten suhtaudumme esimerkiksi siihen, että meille annetaan jokin palvelustehtävä? Ajattelemmeko ensin siihen liittyvää huomattavaa asemaa tai arvovaltaa? Vai ajattelemmeko vaatimattomasti ja rukoillen, pystymmekö täyttämään sen, mitä tuo tehtävä meiltä edellyttää? Veli A. H. Macmillan, joka päätti maallisen vaelluksensa vuonna 1966, antoi tässä suhteessa erinomaisen esimerkin. C. T. Russell, Vartiotorni-seuran ensimmäinen presidentti, kysyi kerran veli Macmillanilta, kuka tämän mielestä voisi johtaa työtä hänen poissa ollessaan. Tätä seuranneen keskustelun aikana veli Macmillan ei suositellut kertaakaan itseään, vaikka hän olisi varsin helposti voinut tehdä niin. Lopulta veli Russell pyysi veli Macmillania harkitsemaan tehtävän vastaanottamista. ”Siinä minä seisoin melkein huumaantuneena”, kirjoitti veli Macmillan vuosia myöhemmin. ”Ajattelin asiaa hyvin vakavasti ja rukoilin jonkin aikaa ennen kuin lopulta kerroin hänelle olevani onnellinen, jos voisin auttaa häntä parhaan kykyni mukaan.”

¹⁴ Pian sen jälkeen veli Russell kuoli, ja näin Vartiotorni-seuran presidentin virka jäi avoimeksi. Koska veli Macmillan oli hoitanut tehtävää veli Russellin ollessa viimeisellä saarnamatkalla, eräs veli sanoi hänelle: ”Mac, sinulla on hyvät mahdollisuudet tulla valituksi. Sinä olit veli Russellin erikoisedustaja hänen poissaollessaan, ja hän kehotti meitä tekemään mitä sinä pyydät. No, hän lähti eikä palaa koskaan. Näyttää siltä, että sinä olet se mies, jonka täytyy jatkaa hänen työtään.” Veli Macmillan vastasi: ”Veli, tuo ei ole oikea tapa katsella asiaa. Tämä on Herran työtä ja ainoa asema, minkä voimme saada Herran järjestössä, on se, minkä Herra näkee hyväksi antaa, ja olen varma, että minä en ole siihen tehtävään määrätty mies.” Sitten veli Macmillan suositteli tuohon asemaan jotakuta muuta. Hänellä oli Gideonin tavoin vaatimaton näkemys itsestään – näkemys, joka meidän on hyvä omaksua.

15. Millä käytännöllisillä tavoilla voimme osoittaa tarkkanäköisyyttä, kun saarnaamme toisille?

¹⁵ Meidänkin pitäisi olla vaatimattomia siinä, miten huolehdimme tehtävästämme. Gideon oli ymmärtäväinen ja varoi suututtamasta vastustajiaan tarpeettomasti. Samoin pitäisi meidän olla saarnaamistyössämme vaatimattomia ja ymmärtäväisiä siinä, miten puhumme toisille. On totta, että käymme hengellistä sotaa kukistaaksemme ”linnoituksia” ja ”järkeilyjä” (2. Korinttilaisille 10:4, 5). Meidän ei tule kuitenkaan puhua toisille alentuvasti tai antaa heille aihetta loukkaantua sanomaamme. Sen sijaan meidän pitäisi kunnioittaa heidän näkemyksiään, korostaa sitä, mistä olemme samaa mieltä, ja sitten kiinnittää huomio sanomamme myönteisiin piirteisiin (Apostolien teot 22:1–3; 1. Korinttilaisille 9:22; Ilmestys 21:4).

Jeesus – paras esimerkki vaatimattomuudesta

16. Miten Jeesus osoitti suhtautuvansa vaatimattomasti itseensä?

¹⁶ Parhaan esimerkin vaatimattomuudesta antoi Jeesus Kristus.c Vaikka Jeesuksella oli läheinen suhde Isäänsä, hän ei epäröinyt tunnustaa, että jotkin asiat eivät olleet hänen vallassaan (Johannes 1:14). Esimerkiksi kun Jaakobin ja Johanneksen äiti pyysi, että hänen kaksi poikaansa saisivat istua Jeesuksen vieressä tämän valtakunnassa, Jeesus sanoi: ”Tämä oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani.” (Matteus 20:20–23.) Erään toisen kerran Jeesus myönsi auliisti: ”Minä en voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestani; – – en etsi omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on lähettänyt minut.” (Johannes 5:30; 14:28; Filippiläisille 2:5, 6.)

17. Miten Jeesuksen vaatimattomuus ilmeni tavasta, jolla hän kohteli toisia?

¹⁷ Jeesus oli joka tavalla ylempänä epätäydellisiä ihmisiä, ja hän oli saanut Isältään, Jehovalta, ylivertaisen vallan. Siitä huolimatta hän oli vaatimaton siinä, miten hän kohteli seuraajiaan. Hän ei häkellyttänyt heitä esittelemällä näyttävästi tietojaan. Hän tajusi herkästi toisten tunteet, osoitti myötätuntoa ja otti huomioon heidän inhimilliset tarpeensa (Matteus 15:32; 26:40, 41; Markus 6:31). Vaikka Jeesus olikin täydellinen, hän ei siis ollut täydellisyyden tavoittelija. Hän ei koskaan vaatinut opetuslapsiltaan enempää kuin nämä pystyivät antamaan eikä milloinkaan asettanut näiden harteille enempää kuin nämä pystyivät kantamaan (Johannes 16:12). Ei ihme, että monet saivat häneltä virvoitusta! (Matteus 11:29.)

Jäljittele Jeesuksen esimerkkiä vaatimattomuudesta

18, 19. Miten voimme jäljitellä Jeesuksen vaatimattomuutta a) tavassa, jolla suhtaudumme itseemme, ja b) tavassa, jolla kohtelemme muita?

¹⁸ Jos suurin ihminen, joka koskaan on elänyt, osoitti vaatimattomuutta, miten paljon enemmän meidän pitäisikään osoittaa sitä. Epätäydelliset ihmiset ovat usein vastahakoisia myöntämään, ettei heillä yksinkertaisesti ole ehdotonta valtaa. Kristityt pyrkivät kuitenkin Jeesusta jäljitellen olemaan vaatimattomia. He eivät ole liian ylpeitä antaakseen vastuuta niille, jotka ovat päteviä siihen; he eivät liioin ole pöyhkeitä ja haluttomia ottamaan vastaan ohjausta niiltä, joilla on valta antaa sitä. Olemalla yhteistoiminnallisia he myötävaikuttavat siihen, että seurakunnassa kaikki tapahtuu ”säädyllisesti ja järjestelyn mukaan” (1. Korinttilaisille 14:40).

¹⁹ Vaatimattomuus saa meidät myös olemaan järkeviä siinä, mitä odotamme toisilta, ja ottamaan huomioon heidän tarpeensa (Filippiläisille 4:5). Meillä saattaa olla kykyjä tai vahvoja puolia, joita ei ehkä ole toisilla. Silti jos olemme vaatimattomia, emme aina odota toisten toimivan niin kuin me haluaisimme. Koska tiedämme, että jokaisella on omat rajoituksensa, olemme vaatimattomia ja otamme huomioon lieventävät asianhaarat, jotka selittävät toisten puutteita. Pietari kirjoitti: ”Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, sillä rakkaus peittää paljon syntejä.” (1. Pietarin kirje 4:8.)

20. Mitä voimme tehdä voittaaksemme taipumuksen kopeuteen?

²⁰ Kuten olemme oppineet, viisaus on vaatimattomien parissa. Entä jos huomaat itsessäsi taipumuksia kopeuteen tai julkeuteen? Älä masennu. Noudata sen sijaan Daavidin esimerkkiä. Hän rukoili: ”Pidätä palvelijasi myös julkeista teoista, älä anna niiden hallita minua.” (Psalmit 19:13.) Jäljittelemällä esimerkiksi Paavalin, Gideonin ja – ennen kaikkea – Jeesuksen Kristuksen uskoa koemme henkilökohtaisesti todeksi sanat: ”Viisaus on vaatimattomien parissa.” (Sananlaskut 11:2.)

[Alaviitteet]