Raamatun näkökanta
Onko eläinrääkkäys väärin?
ERÄÄLLÄ Keski-Amerikassa sijaitsevalla urheilukentällä kaikkien silmät ovat nauliintuneet kahteen kukkoon, punaiseen ja valkoiseen. Ihmisjoukko ulvoo, kun punainen kukko iskee valkoista kukkoa jalkaansa sidotulla terällä, joka on yhtä terävä kuin partaveitsi. Erotuomari nostaa pois molemmat linnut. Valkoinen lintu on nyt hervoton, kuollut ja verta valuva. Kukkotappelu on ohi.
Etelä-Filippiineillä kaksi oria pannaan taistelemaan toisiaan vastaan. Yleisö seuraa hirvittävää näkyä, kun hevoset purevat toisiaan korviin, niskaan, turpaan ja muihin ruumiinosiin. Vaikka molemmat saattavat poistua kehästä elävinä, ainakin toinen on vahingoittunut tai sokeutunut tai saanut sellaisia vammoja, jotka johtavat ennen pitkää kuolemaan.
Venäjällä kaksi koiraa hyökkää toistensa kimppuun. Pian niiden silmät on revitty irti ja korvat raastettu kappaleiksi ja ne nilkuttavat ympäriinsä jalat silvottuina veren vuotaessa syvistä haavoista.
Ihminen on vuosisatojen ajan usuttanut eläimiä toistensa kimppuun urheilun nimissä, ja liikkeelle panevana voimana on usein ollut uhkapeli. Luetteloon voidaan lisätä härkätaistelut, ketunajo ja jopa hämähäkkitappelut. Lisäksi monet eläimet kärsivät tieteen nimissä. Edelleen lukemattomat eläimet kärsivät omistajiensa laiminlyönnin vuoksi, olipa se tahallista tai tahatonta.
Joissakin maissa lait säätelevät eläinten kohtelua ja kieltävät niiden rääkkäyksen. Jo vuonna 1641 Massachusetts Bayn siirtokunta laati erilaisista vapauksista luettelon (”The Body of Liberties”), jossa sanottiin: ”Kukaan ihminen ei saa kohdella tyrannimaisesti eikä julmasti mitään luontokappaletta, jota tavallisesti pidetään ihmisen hyödyksi.” Siitä lähtien on säädetty lakeja ja perustettu yhdistyksiä suojelemaan eläimiä julmalta kohtelulta.
Silti monet, jotka kannattavat edellä mainittua taistelu-urheilua, eivät katso syyllistyvänsä eläinrääkkäykseen. Jotkut väittävät rakastavansa noita eläimiä, joille he raa’asti aiheuttavat kärsimyksiä tai kuoleman. Kukkotappeluista pitävät selittävät, että heidän lintunsa elävät kauemmin kuin keskivertokananpoika, joka on tarkoitettu keittopataan – mikä on todellisuudessa laiha lohtu!
Miksi eläinrääkkäys on väärin?
Jumala sallii meidän hyötyä eläimistä. Raamatun periaatteet sallivat meidän tappaa eläimiä saadaksemme ruokaa ja vaatteita tai suojellaksemme itseämme vaaralta (1. Mooseksen kirja 3:21; 9:3; 2. Mooseksen kirja 21:28). Elämä on kuitenkin Jumalalle pyhää. Meidän on vallittava eläimiä tasapainoisella tavalla, joka osoittaa kunnioitusta elämää kohtaan. Raamattu puhuu kielteisesti Nimrod-nimisestä miehestä, joka ilmeisesti tappoi eläimiä ja ehkä ihmisiäkin pelkän jännityksen vuoksi (1. Mooseksen kirja 10:9).
Jeesus puhui Jumalan kiinnostuksesta eläimiä kohtaan seuraavin sanoin: ”Eikö viisi varpusta myydä kahdesta vähäarvoisesta kolikosta? Silti yhtäkään niistä ei ole unohdettu Jumalan edessä.” (Luukas 12:6.) Lisäksi kun Jumala muutti mieltään erään sellaisen kaupungin tuhoamisesta, joka oli täynnä katumusta osoittaneita pahuuden harjoittajia, hän itse sanoi: ”Enkö minä puolestani säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia, jossa on yli satakaksikymmentätuhatta ihmistä – – sekä paljon kotieläimiä?” (Joona 4:11.) Hän ei ilmeisestikään pidä eläimiä pelkkinä kertakäyttöhyödykkeinä, jotka voi heittää pois milloin haluaa.
Kun Jumala antoi israelilaisille lakeja, hän opetti heille eläinten oikeaa kohtelua. Hän vaati heitä palauttamaan eksyneen eläimen sen omistajalle ja auttamaan ahdingossa olevia eläimiä (2. Mooseksen kirja 23:4, 5). Eläinten tuli ihmisten tavoin saada nauttia sapatin levosta (2. Mooseksen kirja 23:12). Oli annettu karjaeläinten sopivaa kohtelua koskevia lakeja (5. Mooseksen kirja 22:10; 25:4). Eläimiä ei selvästikään saanut käyttää väärin hyväksi, vaan niistä piti huolehtia ja niitä piti varjella.
Sananlaskujen 12:10:ssä esitetään selvästi Jumalan näkemys: ”Vanhurskas pitää huolta kotieläimensä sielusta, mutta jumalattomien armonosoitukset ovat julmat.” Muuan Raamatun selitysteos kääntää tämän jakeen seuraavasti: ”Vanhurskaan hyvyys ulottuu jopa mykkiin luontokappaleisiin, mutta jumalaton ihminen on julma silloinkin, kun hän luulee olevansa mitä hellin.” (William MacDonald, Believer’s Bible Commentary.)
Vanhurskas ihminen kohtelee eläimiä huomaavaisesti ja pyrkii ymmärtämään niiden tarpeet. Jumalaton saattaa kyllä sanoa rakastavansa eläimiä, mutta hänen ’armonosoituksensa’ ovat parhaimmillaankin todellisuudessa julmia. Hänen tekonsa paljastavat hänen mielessään olevan itsekkään vaikuttimen. Kuinka hyvin tämä pitääkään paikkansa niistä, jotka panevat eläimen taistelemaan toista vastaan voittaakseen rahaa!
Helpotus eläimille
Jumalan alkuperäinen tarkoitus tosiaan oli, että ihminen vallitsisi ”meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia sekä kaikkia elollisia, jotka liikkuvat maan päällä” (1. Mooseksen kirja 1:28). Tässä tarkoituksessa ei ole sijaa eläinrääkkäykselle. Eläinten epäinhimillinen kohtelu ei tule jatkumaan ikuisesti. Meillä on syy uskoa, että Jumala lopettaa kaiken tarpeettoman kärsimyksen. Mutta miten?
Hän lupaa poistaa jumalattomat ja julmat ihmiset (Sananlaskut 2:22). Hoosean 2:18:ssa sanotaan eläimistä: ”Minä teen sinä päivänä liiton kedon villieläinten ja taivaiden lentävien luomusten ja maan ryömivien eläinten yhteydessä, – – ja minä annan – – [niiden] maata turvassa.” Kuinka suurenmoista onkaan elää tuohon aikaan, jolloin rauhallisista oloista eivät saa nauttia ainoastaan oikeamieliset ihmiset vaan myös eläimet!
[Kuva s. 26]
Francisco Goya, ”Härkätaistelu kylässä”