Onko puheesi miekan pistoja vai lääkitystä?

NÄINÄ vaikeina aikoina on tuskin yllättävää, että monilla on ”särkynyt sydän” ja ”musertunut henki” (Psalmit 34:18). Siksi on jatkuvasti tarvetta ’puhua lohduttavasti masentuneille sieluille’ ja ’tukea heikkoja’, kuten apostoli Paavali sanoi (1. Tessalonikalaisille 5:14). Mutta entä jos lähimmäisemme loukkaa meitä tai toimii vakavalla tavalla väärin? Sellaisessa tilanteessa saattaisimme pitää aiheellisena yksinkertaisesti kurittaa toista. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Vaikka neuvot olisivat sopiviakin, ne voivat vahingoittaa, jos ne esitetään tylysti. Sananlaskujen 12:18:ssa sanotaan: ”Joku puhuu ajattelemattomasti kuin miekan pistoin.”

Kun siis ryhdymme oikaisemaan jotakuta tai selvittämään väärinkäsitystä, on erittäin tärkeää muistaa Sananlaskujen 12:18:n toinen osa: ”Viisaiden kieli on lääkitystä.” Kysy aina itseltäsi, miten sinä haluaisit tulla kohdelluksi, jos itse tarvitsisit oikaisua. Useimmat meistä ovat vastaanottavaisempia kannustukselle kuin kritiikille. Kiitä siis auliisti. Meitä loukannut ihminen saa siitä usein kimmokkeen edistyä, ja hän on todennäköisemmin kiitollinen kaikesta avusta.

Meidän on hyvin tärkeää pehmentää sanojamme aina lempeydellä. Lääkitsevistä sanoista jää kuuntelijalle samanlainen olo kuin oli psalmistalla, joka kirjoitti: ”Jos vanhurskas löisi minua, se olisi rakkaudellista huomaavaisuutta, ja jos hän ojentaisi minua, se olisi pään päälle öljyä, josta pääni ei tahtoisi kieltäytyä.” (Psalmit 141:5.)