Voiko rikkaus tehdä onnelliseksi?

Kuningas Salomo tunsi rahan arvon. Hän kirjoitti: ”Leipä on työntekijöiden naurua varten, ja viini elämän ilahduttaa, mutta rahalla saa vastinetta kaikessa.” (Saarnaaja 10:19.) Voi olla hyvin nautinnollista illastaa ystävien seurassa, mutta leivän tai viinin hankkimiseen tarvitaan rahaa. Koska juuri rahalla hankitaan aineellista, sillä ”saa vastinetta kaikessa”.

VAIKKA Salomo oli suunnattoman varakas, hän tiesi, että rikkaudella on rajoituksensa. Hän oli selvillä siitä, että materialistinen elämäntapa ei ole tie onnellisuuteen. Hän kirjoitti: ”Hopeaa rakastava ei saa kyllikseen hopeaa eikä varallisuutta rakastava tuloja.” (Saarnaaja 5:10.)

Oletetaan, että varakas ihminen saa vielä enemmän varallisuutta. Salomo sanoo: ”Hyvyyksien karttuessa karttuvat varmasti niiden syöjätkin.” (Saarnaaja 5:11.) ”Hyvyyksien” eli omaisuuden lisääntyessä niiden hoitamiseen tarvitaan enemmän ihmisiä. Korjaajille, huoltomiehille, apulaisille, turvamiehille ynnä muille on maksettava heidän palveluksistaan. Tämä vuorostaan vaatii entistä enemmän rahaa.

Sellainen tilanne vaikuttaa suoranaisesti ihmisen onnellisuuteen. 300-luvulla eaa. elänyt kreikkalainen historioitsija Ksenofon kirjoitti muistiin, mitä muuan köyhä mies ajatteli rikastuttuaan:

”Luuletko tosiaan – – että mitä enemmän minulla on, sitä onnellisempi olen?” Ja hän jatkoi: ”Et tiedä, että syöminen, juominen ja nukkuminen eivät tuota minulle rahtuakaan enempää mielihyvää nyt kuin köyhänä. Ainoa asia, mitä suuri omaisuuteni on minulle tuonut, on se, että minun on huolehdittava useammista ja jaettava enemmän muille ja minulla on valvottavana enemmän kuin ennen. Sillä nyt minulla on monia palvelijoita, jotka odottavat minulta syömistä, monia, jotka odottavat juomista, ja monia, jotka odottavat vaatetusta, kun taas toiset ovat lääkärin tarpeessa. Ja minulle tullaan kertomaan, että sudet hyökkäsivät lampaiden kimppuun tai härät saivat surmansa pudottuaan jyrkänteeltä, tai sanomaan, että karjassa on puhjennut jokin tauti. Ja niin minusta näyttää siltä – – kuin suuri omaisuuteni tuottaisi minulle nyt enemmän vaikeuksia kuin minulla oli omistaessani vain vähän.”

Ihmiset tavoittelevat aina vain lisää varallisuutta myös siksi, että he ovat ”rikkauden petollisen voiman” lumoissa, kuten Jeesus Kristus sanoi (Matteus 13:22). He antavat pettää itseään, koska tuosta rikkaudesta, jota he niin kuumeisesti etsivät, he eivät milloinkaan tule saamaan odottamaansa tyydytystä tai onnellisuutta. He päättelevät, että suurempi vauraus tulee tekemään sen, mihin pienempi vauraus ei pysty. Niinpä he tavoittelevat jatkuvasti lisää.

Rakkaus rahaan ei johda onnellisuuteen

Huoli omaisuudesta voi viedä rikkaalta levollisen yöunen. Salomo kirjoittaa: ”Makea on palvelevan uni, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaan yltäkylläisyys ei salli hänen nukkua.” (Saarnaaja 5:12.)

Kun pelko vaurauden mahdollisesta menettämisestä menee äärimmäisyyksiin, asiaan liittyy muutakin kuin unettomuus. Salomo kuvailee saituria: ”Pimeydessä hän myös syö kaikkina päivinään paljon mielipahan ohella, osanaan sairaus ja närkästys.” (Saarnaaja 5:17.) Sen sijaan että hän saisi onnellisuutta varakkuudestaan, hän syö ”mielipahan ohella”, aivan kuin häntä harmittaisi sekin raha, joka on pantava ruokaan. Tällainen sairas ajattelutapa voi heikentää terveyttä. Huono terveys puolestaan lisää saiturin levottomuutta, sillä se estää häntä haalimasta lisää varallisuutta.

Ehkä tämä muistuttaa siitä, mitä apostoli Paavali kirjoitti: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat – – lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” (1. Timoteukselle 6:9, 10.) Rahan perässä juostessaan ihmiset petkuttavat, valehtelevat, varastavat, myyvät itseään ja jopa murhaavat. Seurauksena on ihminen, joka on henkisten, fyysisten ja hengellisten tuskien lävistämä, koska hän on yrittänyt kerätä itselleen rikkauksia ja pitää niistä kiinni. Kuulostaako tämä onnellisuuteen johtavalta tieltä? Tuskin!

Tyytyväisiä siihen mitä meillä on

Salomolla oli edelleen sanottavaa tasapainoisesta suhtautumisesta rikkauteen. Hän kirjoitti: ”Niin kuin ihminen on tullut esiin äitinsä kohdusta – alastomana hän jälleen menee pois, niin kuin tulikin, eikä hän voi viedä pois kovasta työstään yhtään mitään, mitä hän voi käteensä ottaa. Katso! Parasta, mitä minä olen nähnyt, mikä on kaunista, on se, että ihminen syö ja juo ja näkee hyvää kaiken kovan työnsä johdosta, jonka parissa hän tekee kovasti työtä auringon alla niiden elämänsä päivien luvun aikana, jotka tosi Jumala on hänelle antanut, sillä se on hänen osansa.” (Saarnaaja 5:15, 18.)

Nämä sanat osoittavat, että onnellisuus ei piile varallisuuden varastoimisessa sellaista aikaa varten, jota ei ehkä koskaan tule. On paljon parempi olla tyytyväinen kovan työnsä tuloksiin ja iloita niistä. Apostoli Paavali esitti samanlaisen ajatuksen henkeytetyssä kirjeessään Timoteukselle sanoessaan: ”Emme näet ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi mitään viedä pois. Kun meillä siis on elatus sekä vaatetus ja suoja, me tyydymme niihin.” (1. Timoteukselle 6:7, 8; vrt. Luukas 12:16–21.)

Onnellisuuden avain

Salomolla oli yllin kyllin sekä rikkautta että jumalista viisautta. Hän kuitenkin yhdisti onnellisuuden viisauteen eikä rahaan. Hän sanoi: ”Onnellinen on se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ja ihminen, joka saa tarkkanäköisyyttä, sillä sen saaminen voittona on parempi kuin hopean saaminen voittona ja sen saaminen tuottona kultaakin parempi. Se on kallisarvoisempaa kuin korallit, eivätkä mitkään muut ilosi voi vetää sille vertoja. Päivien paljous on sen oikeassa kädessä, sen vasemmassa kädessä rikkaus ja kunnia. Sen tiet ovat miellyttävyyden teitä, ja kaikki sen kulkutiet ovat rauhaa. Se on elämän puu siihen tarttuville, ja siitä lujasti kiinni pitäviä on sanottava onnellisiksi.” (Sananlaskut 3:13–18.)

Miksi viisaus on parempi kuin aineellinen omaisuus? Salomo kirjoitti: ”Viisaus on suojaksi samoin kuin raha on suojaksi, mutta tiedon etuna on, että viisaus varjelee omistajansa elossa.” (Saarnaaja 7:12.) Vaikka raha antaa suojaa, koska sen omistaja voi ostaa sillä, mitä tarvitsee, niin viisaus voi suojella ihmistä ottamasta hengenvaarallisia riskejä. Tosi viisaus voi paitsi säästää ihmisen ennenaikaiselta kuolemalta myös johtaa ikuisen elämän saamiseen, koska sen perustana on oikeanlainen Jumalan pelko.

Miksi jumalinen viisaus johtaa onnellisuuteen? Koska tosi onnellisuus voi tulla vain Jehova Jumalalta. Kokemus osoittaa, että aito onnellisuus on saatavissa ainoastaan tottelemalla Korkeinta. Kestävä onnellisuus riippuu hyväksytystä asemasta Jumalan edessä. (Matteus 5:3–10.) Kun sovellamme sitä, mitä opimme tutkiessamme Raamattua, kehitämme ”ylhäältä tulevaa viisautta” (Jaakobin kirje 3:17). Siitä saamme sellaista onnellisuutta, jota rikkaus ei koskaan voi tuoda.

[Kuvat s. 4, 5]

Kuningas Salomo tiesi, mikä tekee ihmisestä onnellisen. Tiedätkö sinä?