Kymmenes luku
Jos Luoja välittää, miksi on niin paljon kärsimyksiä?
SINÄ aikana, jona kellosi tikittää minuutin, yli 30 ihmistä menehtyy tartuntatauteihin, 11 häviää taistelun syöpää vastaan ja 9 kuolee sydänsairauksiin. Ja kuten tiedät, tässä on vain osa ihmisiä vaivaavista taudeista. Monet kärsivät ja kuolevat muista syistä.
Vuonna 1996 New Yorkissa sijaitsevan Yhdistyneiden kansakuntien rakennuksen eteisaulassa oli kello, jonka osoitin liikahti vertauskuvallisesti aina silloin, kun köyhään perheeseen syntyi lapsi: 47 kertaa minuutissa. Toisaalta joka kerta kun maapallo pyörähtää ympäri, 20 prosenttia sen asukkaista on mennyt nukkumaan nälkäisenä. Entä mihin tulokseen tulisit, jos yrittäisit laskea, kuinka paljon asuinseudullasi tehdään rikoksia?
Meidän on kohdattava se tosiasia, että nykyään meitä ympäröivä maailma on täynnä kärsimystä.
Muuan entinen poliisi sanoo: ”Silti kaikkialla ympärillämme tapahtuvat vääryydet eivät liikuta moniakaan meistä.” Sellainen vaikutelma, että vääryydet eivät liikuta meitä, saattaa kestää kuitenkin vain siihen asti, kun kysymykseen tulee oma elämämme tai jonkun meille rakkaan ihmisen elämä. Kuvittele esimerkiksi itsesi Masakon asemaan. Hän huolehti äidistään ja isästään, joilla molemmilla oli syöpä. Masako tunsi itsensä täysin avuttomaksi, kun he menettivät painoaan ja vaikeroivat tuskissaan. Tai ajattele epätoivoista Sharadaa, aasialaista tyttöä, joka oli yhdeksänvuotias, kun hänen isänsä myi hänet 14 dollarista (noin 75 markasta). Hänet vietiin omasta kylästään vieraaseen kaupunkiin, missä hänet pakotettiin tarjoamaan seksuaalisia palveluksia kuudelle miehelle päivässä.
Miksi tällaiset kärsimykset ovat yleisiä? Ja miksi Luoja ei lopeta niitä? Monet kääntävät niiden vuoksi selkänsä Jumalalle. Edellä mainitun entisen poliisin äiti joutui psykopaatin uhriksi. Poliisi kertoo reaktioistaan: ”Ajatus suvereenista, rakkaudellisesta Jumalasta, joka valvoo maailmankaikkeutta, ei ollut koskaan tuntunut etäisemmältä.” Sinäkin saatat kysyä: ”Miksi?” Tosiaan miksi on tällaisia kärsimyksiä? Mitä tarkoitusta ne palvelevat, ja välittääkö Luoja niistä?
Johtuvatko kärsimykset edellisestä elämästä?
Miljoonat ihmiset ympäri maailman uskovat, että kärsimykset johtuvat ihmisen menneisyydestä: hänen nykyiset kärsimyksensä ovat rangaistus siitä, mitä hän teki jossakin aiemmassa elämässä. ”Ihmisten kärsimykset aiheutuvat siitä, että me olemme sidoksissa karmaan, sillä me kaikki kannamme aivan syntymästämme lähtien aiemman karman raskasta taakkaa.”a Tämän näkemyksen esitti filosofi Daisetz T. Suzuki, joka teki zenbuddhalaisuutta tunnetuksi länsimaisessa yhteiskunnassa. Hindujen viisaat miehet keksivät ”karman lain” yrittäessään löytää selitystä ihmisten kärsimyksiin. Mutta onko heidän selityksensä kärsimyksille järkevä, täysin tyydyttävä?
Muuan buddhalainen nainen sanoi: ”Minusta siinä ei ollut mitään järkeä, että jouduin kärsimään jostakin, mikä minulla oli jo syntyessäni mutta mistä en tiennyt mitään. Se oli minun kohtaloni, joka minun oli hyväksyttävä.” Tämä selitys kärsimyksille ei tyydyttänyt häntä. Ehkä se ei tyydytä sinuakaan. Ajatus jälleensyntymisestä ei ehkä ole yleinen siellä, missä sinä asut, mutta se perustuu oppiin, joka esiintyy kaikkialla kristikunnassa ja muualla: oppiin, jonka mukaan ihmisillä on kuolematon sielu, joka jää eloon ruumiin kuollessa. Tämän ”sielun” sanotaan liittyvän kärsimykseen – joko nykyisessä tai tuonpuoleisessa elämässä.
Tällaiset käsitykset ovat yleisiä, mutta mitä todisteita on niiden paikkansapitävyydestä? Koska on kyse näin tärkeistä asioista, eikö olisi viisaampaa etsiä ohjausta Luojan sanoista? Ihmisten mielipiteet ja vankat käsitykset voivat olla virheellisiä, mutta olemme havainneet, että Jumalan sanaan voi luottaa.
Kuten havaitsimme edellisestä luvusta, ensimmäisten ihmisvanhempiemme synti aiheutti ihmisille äärimmäisen murhenäytelmän: kuoleman. Luoja varoitti Aadamia: ”Sinä päivänä, jona – – [toimit tottelemattomasti eli teet syntiä], sinä kuolemalla kuolet.” (1. Mooseksen kirja 2:17; 3:19.) Jumala ei sanonut mitään siitä, että Aadamilla olisi ollut kuolematon sielu: hän oli ihminen. Raamatullisessa kielenkäytössä tämä tarkoittaa sitä, että hän oli sielu. Niinpä kun hän kuoli, Aadam-niminen sielu kuoli. Sen jälkeen hän ei tiennyt mitään eikä hänellä ollut kärsimyksiä.
Luojamme ei suosi eikä kannata oppia karmasta, jälleensyntymisen kiertokulusta tai kuolemattomasta sielusta, joka voi kärsiä myöhemmässä olemassaolossa. Jos kuitenkin tajuamme, millaisia vaikutuksia Aadamin synnillä on ollut, voimme ymmärtää paremmin, miksi nykyään on kärsimyksiä.
Miten kärsimykset saivat alkunsa?
Vaikka on vaikea käsittää ihmisten kärsimysten koko laajuutta, oikean apuvälineen käytöstä voi olla apua. Aivan niin kuin kiikari auttaa meitä näkemään kaukaisen kohteen selvemmin, Raamatun avulla me voimme havaita kärsimysten syyn.
Ensinnäkin Raamattu kertoo meille, että ”aika ja sattuma” kohtaavat kaikkia ihmisiä (Saarnaaja 9:11). Esimerkiksi Jeesus viittasi erääseen hänen päivinään kerrottuun uutiseen: 18 ihmistä kuoli, kun torni kaatui heidän päälleen. Hän teki selväksi, etteivät nämä uhrit olleet pahempia syntisiä kuin muutkaan. (Luukas 13:1–5.) He kuolivat, koska he olivat väärässä paikassa väärään aikaan. Raamattu menee kuitenkin pidemmälle ja antaa tyydyttävää tietoa kärsimysten pääsyistä. Millaista tietoa?
Kun ensimmäiset ihmiset olivat tehneet syntiä, jumalallinen Tuomari, Jehova, julisti, että he olivat menettäneet oikeuden jatkaa elämää. Varsinaista kuolemaansa edeltäneinä vuosina Aadam ja Eeva kohtasivat suuria kärsimyksiä. He olivat itse aiheuttaneet itselleen nämä kärsimykset: vanhenemisen ja sairauksien vaikutukset, elannon hankkimiseen liittyvän raadannan sekä murheen, kun he näkivät perheensä hajoavan kateuden ja väkivallan vuoksi. (1. Mooseksen kirja 3:16–19; 4:1–12.) On tärkeää pitää mielessä, mikä oli ensisijainen syy kaikkiin noihin kärsimyksiin. He olivat itse aiheuttaneet ne itselleen. Mutta miten voimme ymmärtää sen, että kärsimyksiä on ollut meidän päiviimme asti?
Vaikka monet eivät hyväksy sitä, että heitä pidetään syntisinä, Raamattu esittää asiat oikeassa perspektiivissä: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.) Ensimmäinen ihmispari niitti oman vahingollisen menettelytapansa seurauksia, mutta eivät heidän jälkeläisensäkään välttyneet niiltä (Galatalaisille 6:7). Nämä perivät epätäydellisyyden, mikä johti kuolemaan. Joistakuista tämä on helpompi ymmärtää, kun he harkitsevat sitä tieteellistä tosiasiaa, että nykyäänkin lapset saattavat periä sairauksia tai vikoja vanhemmiltaan. Tämä voi pitää paikkansa verenvuototaudista, talassemiasta (Välimeren anemiasta), sepelvaltimotaudista, eräästä sokeritaudin muodosta ja jopa rintasyövästä. Syy ei ole lasten, mutta he saattavat silti joutua kärsimään sen vuoksi, mitä he ovat perineet.
Geneettiset esivanhempamme, Aadam ja Eeva, päättivät hylätä Jehovan tavan hallita ihmiskuntaa.b Tiedät historiasta, että ihmiset ovat kokeilleet kaikenlaisia hallitusmuotoja yrittäessään hallita maata. Joillakin tällaisiin pyrkimyksiin osallistuneilla miehillä ja naisilla on ollut hyvä tarkoitus. Mutta mitä ajattelet ihmisen itsehallinnon tuloksista? Ovatko useimmat ihmisten kärsimykset lieventyneet? Tuskinpa. Monet poliittiset toimintaperiaatteet ja kansojen väliset sodat ovat päinvastoin lisänneet kärsimystä. Muuan viisas hallitsija totesi noin kolmetuhatta vuotta sitten: ”Ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen.” (Saarnaaja 8:9.)
Onko tilanne sinusta tällä hetkellä juurikaan erilainen, kenties parempi? Useimmat vastaisivat kieltävästi. Monet miehet, naiset ja lapset eivät kärsi ainoastaan perityn synnin ja epätäydellisyyden vuoksi, vaan siksi, mitä he itse tai toiset ovat tehneet. Ajattele, miten huonosti – useimmiten ahneuden vuoksi – ihmiset ovat hoitaneet maapalloa. Lisäksi ihmiset ovat aiheuttaneet saastumista, synnyttäneet köyhyyttä ja vaikuttaneet osaltaan nälän ja tautiepidemioiden lisääntymiseen. Ihmiset ovat olleet syyllisiä jopa joihinkin luonnononnettomuuksiin, joita jotkut pitävät Jumalan tekoina. Kärsimyksiin on vielä eräs merkittävä syy, joka jää tavallisesti vaille huomiota.
Kärsimysten takana oleva persoona
Eräs Raamatun kirja valaisee erityisesti sitä, mikä on kärsimysten tärkein syy ja miksi ihmisistä välittävä Luoja on sallinut niitä. Tämä kirja, Job, voi kirkastaa näkemystämme kärsimyksistä niiltä osin, joilta se on jäänyt hämäräksi. Se antaa meille valaisevaa tietoa näkymättömästä maailmasta, missä sattui eräitä tärkeitä tapahtumia.
Noin 3500 vuotta sitten, vähän ennen kuin Mooses kirjoitti Raamatun ensimmäiset kirjat, Job-niminen mies eli nykyään Arabiana tunnetulla alueella. Kertomuksesta käy ilmi, että Job oli oikeamielinen, hyväntahtoinen ja hyvin arvostettu mies. Hän oli hyvin rikas, sillä hänellä oli paljon karjaa; häntä jopa sanottiin ”kaikista itämaalaisista suurimmaksi”. Jobilla oli suurenmoinen perhe: vaimo, seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. (Job 1:1–3; 29:7–9, 12–16.) Eräänä päivänä sanansaattaja kiiruhti kertomaan, että rosvojoukko oli ryöstänyt osan Jobin arvokkaista laumoista. Pian tuli toinen, joka kertoi, että Jobin lammaslaumat olivat tuhoutuneet. Sitten kaldealaiset veivät hänen kolmetuhatta kameliaan ja tappoivat palvelijat yhtä lukuun ottamatta. Lopuksi tuli pahin uutinen. Epätavallinen tuuli tuhosi hänen esikoisensa talon ja surmasi kaikki hänen lapsensa, jotka olivat siellä koolla. Syyttäisikö Job Jumalaa siitä, että hän joutui kokemaan tällaisia kärsimyksiä? Miltä sinusta olisi tuntunut hänen asemassaan? (Job 1:13–19.)
Lisää onnettomuuksia oli kuitenkin tulossa. Job sai hirvittävän sairauden, jonka vuoksi hän peittyi pahanlaatuisiin paiseisiin.c Hänestä tuli niin sairas ja luotaantyöntävä, että hänen vaimonsa syytti Jumalaa. ”Kiroa Jumala ja kuole!” hän sanoi. Job ei tiennyt, miksi hän joutui kärsimään, mutta hän ei suostunut syyttämään siitä Jumalaa. Kertomus sanoo: ”Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillaan.” (Job 2:6–10.)
Kuultuaan Jobin vaivoista kolme tuttavaa tuli hänen luokseen. ”Missä on oikeamielisiä koskaan hävitetty?” kysyi Elifas, joka oletti, että Jobin oli täytynyt toimia jumalattomasti (Jobin 4. ja 5. luku). Hän syytti Jobia salaisista synneistä, jopa leivän kieltämisestä puutteenalaiselta sekä leskien ja orpojen sortamisesta (Jobin 15. ja 22. luku). Kaksi muutakin valelohduttajaa moitti Jobia, ikään kuin hänen kärsimyksensä olisivat olleet hänen omaa syytään. Olivatko he oikeassa? Eivät suinkaan.
Jobin kirja auttaa meitä tunnistamaan Jobin kärsimysten pohjimmaisen syyn ja ymmärtämään, miksi Jumala salli niitä. Luvuissa 1 ja 2 paljastetaan, mitä oli hieman aiemmin tapahtunut näkymättömissä taivaissa, henkimaailmassa. Kapinallinen henkiluomus nimeltä Saatanad oli tullut muiden henkien kanssa Jumalan eteen. Kun Jobin moitteettomuus otettiin esiin, Saatana esitti haasteen: ”Suottako Job on pelännyt Jumalaa? – – ojennapa vaihteeksi kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on, ja katso, eikö hän kiroa sinua vasten kasvojasi.” (Job 1:9–12.)
Saatana toisin sanoen syytti Jumalaa Jobin lahjomisesta. Tämä uhmakas henkiluomus väitti, että jos Jobilta vietäisiin hänen rikkautensa ja terveytensä, tämä kiroaisi Jehovan. Laajemmassa mielessä Saatana väitti, ettei kukaan ihminen rakastaisi Jumalaa eikä olisi hänelle uskollinen kohdatessaan kärsimyksiä. Tällä haasteella oli pysyvät maailmanlaajuiset vaikutukset. Saatanan herättämät kiistakysymykset täytyi ratkaista. Niinpä Jumala antoi Saatanalle vapauden toimia Jobia vastaan, ja Saatana aiheutti Jobille ne monenlaiset kärsimykset, jotka edellä mainittiin.
Job ei ymmärrettävästi tiennyt eikä voinutkaan tietää maailmankaikkeutta koskevasta kiistakysymyksestä, joka oli herätetty taivaissa. Ja Saatana järjesti asiat niin, että kaikki Jobin onnettomuudet näyttivät Jumalan aiheuttamilta. Esimerkiksi kun salama osui Jobin lammaslaumoihin, eloon jäänyt palvelija päätteli, että se oli ”Jumalan tuli”. Vaikka Job ei tiennyt, miksi tätä kaikkea tapahtui, hän ei kironnut eikä hylännyt Jehova Jumalaa. (Job 1:16, 19, 21.)
Jos erittelet Jobin kokemuksen taustoja, havaitset, että kysymys oli siitä, palvelevatko ihmiset vaikeuksistaan huolimatta Jehovaa rakkaudesta? Job auttoi vastaamaan tähän kysymykseen. Vain tosi rakkaus Jumalaan olisi saanut ihmisen toimimaan Jobin tavoin: pysymään uskollisena Jehovalle. Millainen todiste tämä olikaan Saatanan vääriä syytöksiä vastaan! Tämä kysymys ei kuitenkaan herännyt eikä ratkennut tuolloin Jobin myötä. Se on ollut olemassa vuosisatojen ajan. Se koskee myös meitä.
Miten monet reagoivat, kun he näkevät tai kokevat kärsimyksiä, johtuivatpa ne mistä tahansa? He saattavat olla tietämättömiä Jobin päivinä herätetyistä kiistakysymyksistä, tai he eivät ehkä usko edes Saatanan olemassaoloon. Niinpä he usein epäilevät, ettei Luojaa ole, tai syyttävät kärsimyksistä häntä. Mitä sinä ajattelet tästä? Kun otat huomioon sen, mitä tiedät Luojasta, etkö olekin samaa mieltä raamatunkirjoittaja Jaakobin kanssa? Kärsimyksistä huolimatta hänellä oli tämä vakaa käsitys: ”Älköön kukaan koettelemuksessa ollessaan sanoko: ’Jumala koettelee minua.’ Sillä pahalla ei Jumalaa voida koetella eikä hän itse koettele ketään.” (Jaakobin kirje 1:13.)
Käytettävissämme on kallisarvoinen keino viisaan näkemyksen saamiseksi: voimme tarkastella Jeesuksen esimerkkiä. Tiedämme, että Jeesusta arvostetaan hänen syvällisen näkemyksensä, tietojensa ja opetustaitonsa vuoksi. Miten hän suhtautui Saatanaan ja kärsimyksiin? Jeesus oli varma siitä, että Saatana Panettelija on olemassa ja että tämä voi aiheuttaa kärsimyksiä. Saatana, joka yritti murtaa Jobin nuhteettomuuden, yritti peittelemättä tehdä saman Jeesukselle. Sen lisäksi, että tämä todistaa Saatanan olevan todellinen persoona, se osoittaa, että Jobin päivinä herätetty haaste oli edelleen voimassa. Jobin tavoin Jeesus osoittautui uskolliseksi Luojalle, vaikka se tapahtui rikkauksien ja vallan kustannuksella ja vaikka hän joutui sen vuoksi kohtaamaan fyysisiä kärsimyksiä ja kuoleman kidutuspaalussa. Jeesuksen tapaus osoittaa Jumalan antaneen ihmisten edelleenkin todistaa, että he olisivat uskollisia hänelle vaikeuksista huolimatta. (Luukas 4:1–13; 8:27–34; 11:14–22; Johannes 19:1–30.)
Aikaa kuluu – hyvistä syistä
Ymmärtääksemme kärsimyksiä meidän on käsitettävä, että ne johtuvat onnettomuuksista, ihmisen syntisistä taipumuksista, maapallon huonosta hoidosta ja Saatana Panettelijasta. Ei kuitenkaan riitä, että tietää, mitä on kärsimysten takana. Kohdatessaan kärsimyksiä ihmisen on helppo ajatella samalla tavalla kuin Habakuk ajatteli: ”Kuinka kauan, oi Jehova, minun on huudettava apua, etkä sinä kuule? Kuinka kauan minun on huudettava sinua auttamaan väkivallan takia, etkä sinä pelasta? Minkä vuoksi sinä annat minun nähdä sitä, mikä on vahingollista, ja katselet jatkuvasti pelkkää vaivaa? Ja miksi edessäni on ryöstöä ja väkivaltaa, ja miksi on kiistaa, ja miksi syntyy riitaa?” (Habakuk 1:2, 3.) Miksi Jehova tosiaan ’katselee jatkuvasti vaivaa’ eikä näytä tekevän mitään? Kaikkivaltiaana hänellä on kärsimysten lopettamiseen tarvittava voima ja oikeudenrakkaus. Milloin hän siis lopettaa ne?
Kuten aiemmin mainittiin, ensimmäisen ihmisparin valittua täydellisen riippumattomuuden Luoja oli varma, että jotkut heidän jälkeläisistään toimisivat eri lailla. Jehova antoi viisaasti ajan kulua. Miksi? Todistaakseen, että Luojasta riippumaton hallitusvalta johtaisi vain onnettomuuteen ja että Luojan kanssa sovussa eläminen sitä vastoin on oikein ja tuottaa onnellisuutta.
Sillä välin Jumala on huolehtinut siitä, että maapallo on säilynyt kohtuullisen miellyttävänä paikkana elää. Apostoli Paavali päätteli: ”Menneiden sukupolvien aikana hän salli kaikkien kansakuntien kulkea omia teitään, vaikkakaan hän ei ole ollut antamatta itsestään todistusta tehdessään hyvää, antaessaan teille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja täyttäessään sydämenne ruoalla ja hyvällä mielellä.” (Apostolien teot 14:16, 17.) Luoja ei selvästikään aiheuta kärsimyksiä, mutta hän on sallinut niitä ratkaistakseen äärimmäisen tärkeitä kiistakysymyksiä.
Milloin kärsimykset poistetaan?
Ihmisten kärsimysten jatkuva lisääntyminen todellisuudessa osoittaa, että ne loppuvat pian. Millä perusteella voidaan sanoa näin? Raamattu paljastaa, mitä tapahtui näkymättömässä maailmassa Jobin päivinä, ja se esittää samanlaisen paljastuksen meidän päivistämme. Sen viimeinen kirja, Ilmestys, kohdistaa huomion taivaissa käytyyn taisteluun. Mihin se johti? Saatana ”heitettiin alas maahan” demonijoukkoineen. Tuo Raamatun kirja jatkaa: ”Tämän vuoksi iloitkaa, taivaat ja te niissä asuvat! Voi maata ja merta, sillä Panettelija on tullut alas teidän luoksenne suuren suuttumuksen vallassa, koska hän tietää, että hänen aikansa on lyhyt.” (Ilmestys 12:7–12.)
Raamatun ennustusten yksityiskohtainen tarkastelu osoittaa, että tämä tapahtui tällä vuosisadalla. Kuten ehkä tiedätkin, arvossa pidetyt historioitsijat tunnustavat, että vuonna 1914, jolloin ensimmäinen maailmansota alkoi, historiassa tapahtui merkittävä käänne.e Sen jälkeen kärsimykset ja koettelemukset ovat lisääntyneet. Jeesus viittasi tähän samaan ajanjaksoon, kun hänen läheiset opetuslapsensa kysyivät häneltä hänen ’läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkistä’. Jeesus sanoi: ”Kansakunta nousee kansakuntaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja tulee olemaan suuria maanjäristyksiä ja paikassa toisensa jälkeen ruttotauteja ja nälänhätää, ja tulee olemaan pelottavia näkyjä ja taivaasta suuria tunnusmerkkejä.” (Matteus 24:3–14; Luukas 21:5–19.) Nämä suurista kärsimyksistä kertovat sanat täyttyvät parhaillaan ensimmäistä kertaa historiassa täydessä mitassaan.
Raamattu sanoo näiden tapahtumien enteilevän ”suurta ahdistusta, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu” (Matteus 24:21). Jumala tulee silloin puuttumaan päättäväisesti ihmisten asioihin. Hän tekee lopun tästä jumalattomasta asiainjärjestelmästä, joka on aiheuttanut kauan aikaa kärsimyksiä. Mutta tämä ei merkitse sitä, että ihmiskunta häviäisi olemassaolosta ydintuhon aiheuttamassa ”maailmanlopussa”. Jumalan sana vakuuttaa meille, että tulee olemaan eloon jääviä. ”Suuri joukko – – kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä” tulee säilymään elossa tästä ahdistuksesta (Ilmestys 7:9–15).
Saadaksesi asiasta täyden kuvan harkitse sitä, mitä Raamatun mukaan tapahtuu sen jälkeen. Ihmiskunnan asuinpaikaksi alun perin tarkoitettu puutarhamainen koti ennallistetaan (Luukas 23:43). Et tule näkemään kodittomia ihmisiä. Jesaja kirjoitti: ”’He totisesti rakentavat taloja ja asuvat niissä ja istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmän. – – Sillä niin kuin puun päivät, niin ovat silloin kansani päivät, ja minun valittuni käyttävät täysin hyväkseen omien kättensä työn. He eivät uurasta suotta eivätkä synnytä järkyttyäkseen, sillä he ovat Jehovan siunaamia jälkeläisiä ja heidän vesansa heidän kanssaan. – – Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö olkia niin kuin sonni – –. Ne eivät tee vahinkoa eivätkä tuota turmiota missään minun pyhällä vuorellani’, on Jehova sanonut.” (Jesaja 65:21–25.)
Entä miten on kärsimysten laita? Silloin ei ole sotia, väkivaltaa eikä rikollisuutta (Psalmit 46:8, 9; Sananlaskut 2:22; Jesaja 2:4). Ihmisen Tekijä ja Elämänantaja auttaa tottelevaisia ihmisiä saavuttamaan täydellisen terveyden ja nauttimaan siitä (Jesaja 25:8; 33:24). Silloin ei ole enää nälkää, koska maapallolle palautetaan ekologinen tasapaino ja koska maa tuottaa runsaasti (Psalmit 72:16). Tosiaankin kaikki se, minkä me nyt näemme aiheuttavan kärsimystä, on silloin menneisyyttä (Jesaja 14:7).
Tämä on tosiaan mitä parhain uutinen. Jostakusta saattaisi kuitenkin tuntua, että tulevaisuutta varjostaa vielä niin sanoaksemme kaksi synkkää pilveä. Ihmisen mahdollisuudet nauttia näistä siunauksista olisivat rajallisia, jos 70:n tai 80 vuoden kuluttua häntä odottaisi kuolema. Ja eikö hän olisi murheellinen niiden hänelle rakkaiden ihmisten vuoksi, jotka kuolivat ennen kuin Luoja lopetti ihmisten kärsimykset? Mikä on vastaus?
Kaikkein pahimmasta kärsimyksestä tehdään loppu
Luojalla on ratkaisu. Hän on maailmankaikkeuden ja maapallolla elävien ihmisten Tekijä. Hän kykenee tekemään sellaista, mikä ylittää ihmisen kyvyt tai minkä ihmiset ovat vasta alkaneet tajuta olevan mahdollista. Ajattelehan vain kahta esimerkkiä tästä.
Meillä on edellytykset elää ikuisesti.
Raamattu antaa selvän toivon siitä, että ihminen voi saada ikuisen elämän Jumalalta (Johannes 3:16; 17:3). Tutkittuaan ihmissolujen geenejä tri Michael Fossel kertoi, että miesten sukusolut eivät rappeudu iän myötä. ”Meillä jo olevat geenit voivat oikein ilmentyneinä ylläpitää solujamme vanhenematta.” Tämä pitää yhtä sen kanssa, mitä opimme 4. luvusta: aivojemme kapasiteetti jää lähes kokonaan hyödyntämättä nykyisen eliniän aikana; näyttää siltä, että ne on suunniteltu toimimaan loputtomasti. Nämä ovat tietenkin vain sivuseikkoja, jotka täydentävät sitä, mitä Raamattu sanoo suoraan: Jehova mahdollistaa sen, että me voimme elää ikuisesti ilman kärsimyksiä. Huomaa, mitä hän lupaa Raamatun viimeisessä kirjassa: ”[Jumala] pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole.” (Ilmestys 21:4.)
Luoja kykenee auttamaan jotakuta sellaista, joka on kärsinyt ja kuollut, palauttamalla hänet eloon, herättämällä hänet kuolleista.
Lasarus on yksi niistä, jotka saivat ylösnousemuksen (Johannes 11:17–45; ks. s. 158–160). Professori Donald MacKay valaisee asiaa tietokoneen tiedostolla. Hän kirjoitti, että tietokoneen tuhoutuminen ei välttämättä merkitse sitä, että jokin tietokoneessa ollut yhtälö tai ohjelma on hävinnyt pysyvästi. Sama yhtälö tai ohjelma voidaan syöttää uuteen tietokoneeseen ja ajaa siinä, ”jos matemaatikko niin haluaa”. Professori MacKay jatkaa: ”Mekanistisella aivotutkimuksella näyttäisi olevan yhtä vähän sanottavaa ikuisen elämän toivoa vastaan, joka esitetään – – ’ylösnousemusta’ tunnusomaisesti painottavassa – – [Raamatussa].” Jos ihminen kuolee, Luoja voi herättää hänet myöhemmin eloon, kuten hän herätti Jeesuksen ja Jeesus puolestaan Lasaruksen. MacKay päätteli, ettei kuolema estä ihmisen palauttamista eloon uudessa ruumiissa, ”jos Luojamme niin haluaa”.
Lopullinen ratkaisu on tosiaan Luojamme käsissä. Vain hän voi täysin poistaa kärsimykset, kumota synnin vaikutukset ja tehdä tyhjäksi kuoleman. Jeesus Kristus kertoi opetuslapsilleen huomattavasta tapahtumasta, joka on vielä edessäpäin. Hän sanoi: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29.)
Ajattele sitä! Maailmankaikkeuden Suvereeni Hallitsija haluaa ja kykenee palauttamaan eloon ne, jotka ovat hänen muistissaan. Heille annetaan tilaisuus osoittaa, että he ovat arvollisia saamaan ”todellisen elämän”. (1. Timoteukselle 6:19; Apostolien teot 24:15.)
Vaaditaanko meiltä kuitenkin jotain nyt, samalla kun odotamme ihmisten kärsimysten täydellistä poistamista? Ja jos odotetaan, tekisikö se elämästämme nykyään tarkoituksellisempaa? Tarkastellaanpa seuraavaksi näitä kysymyksiä.
[Alaviitteet]
a Karman sanotaan olevan ”käsitys, jonka mukaan ihmisen tekojen laatu määrää hänen kohtalonsa seuraavassa jälleensyntymisessä”.
b Ensimmäisen Mooseksen kirjan 2:17:ssä Jumala kieltää Aadamia syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta. Eräs raamatunkäännös selittää alaviitteessään, mitä tämä tieto kuvaa: ”Se on valta ratkaista itse, mikä on hyvää ja mikä pahaa, ja toimia sen mukaisesti, täydellisen moraalisen riippumattomuuden vaatimus, millä ihminen kieltäytyy tunnustamasta asemaansa luotuna olentona, ks. Jes. 5:20. Ensimmäinen synti oli hyökkäys Jumalan suvereeniutta vastaan.” (The New Jerusalem Bible.)
c Muissa raamatunkohdissa täydennetään kuvaa Jobin kärsimyksistä. Hänen lihansa peittyi toukkiin, hänen ihonsa ruvettui ja hänen henkensä haisi inhottavalta. Tuska raateli Jobia, ja hänen mustunut ihonsa irtosi hänestä. (Job 7:5; 19:17; 30:17, 30.)
d Tarkastelimme luvussa ”Mitä eräs kirja voi opettaa sinulle Luojasta?” Saatana Panettelijan osuutta Aadamin ja Eevan syntiin.
e Tätä ennustusta käsitellään Jehovan todistajat uskonnollisen yhdyskunnan julkaiseman kirjan Tieto joka johtaa ikuiseen elämään 11. luvussa.
[Tekstiruutu s. 168]
Ei kuolematonta sielua
Raamattu opettaa, että jokainen ihminen on sielu. Kun ihminen kuolee, sielu kuolee. Hesekielin 18:4:ssä sanotaan: ”Se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.” Kuolleet eivät ole tietoisessa tilassa eivätkä elä missään. Salomo kirjoitti: ”Kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” (Saarnaaja 9:5, 10.) Sen enempää juutalaiset kuin varhaiskristitytkään eivät alun perin opettaneet, että sielu on kuolematon.
”Sielu Vanhassa testamentissa ei merkitse osaa ihmisestä vaan koko ihmistä – ihmistä elävänä olentona. Samoin Uudessa testamentissa se tarkoittaa ihmiselämää – – Raamattu ei puhu aineettoman sielun eloon jäämisestä.” (New Catholic Encyclopedia.)
”Käsitys sielun kuolemattomuudesta ja usko kuolleiden ylösnousemukseen – – ovat kaksi täysin eri asiaa.” (Teologi Philippe H. Menoud, Dopo la morte: immortalità o resurrezione?.)
”Koska ihminen kokonaisuutena on syntinen, niin hän kuolee kokonaan kuolemassa ruumiineen ja sieluineen (täydellisen kuoleman). – – Kuoleman ja ylösnousemuksen välillä on ammottava kuilu.” (Luterilainen katekismus Evangelischer Erwachsenenkatechismus.)
”’Kuolemattoman sielun’ käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin.” (H. Palva, Raamatun tietosanasto.)
[Tekstiruutu s. 175]
Onko aikaa kulunut kovin paljon?
Kärsimysten jatkuminen Jobin päivistä Jeesuksen päiviin voi tuntua pitkältä ajalta: noin 1600 vuotta. Ihmiselle voi sata vuotta tuntua pitkältä ajalta odottaa kärsimysten loppumista. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että Saatanan herättämät tärkeät kiistakysymykset häpäisivät Luojaa. Jumalan kannalta kärsimyksiä ja pahuutta on sallittu sen jälkeen lyhyen aikaa. Hän on ”ikuisuuden Kuningas”, jolle ’tuhat vuotta on ainoastaan kuin eilispäivä, kun se on mennyt’ (1. Timoteukselle 1:17; Psalmit 90:4). Ja myös niistä ihmisistä, jotka saavat elää pysyvästi, tämä kärsimyksiä sisältänyt historian jakso tulee näyttämään varsin lyhyeltä.
[Tekstiruutu s. 178]
Historian käännekohta
”Nykyajan näkökulmasta katsoessamme me näemme nyt selvästi, että ensimmäisen maailmansodan syttyminen toi tullessaan 1900-luvun ’levottomuuksien aikakauden’ – englantilaisen historioitsijan Arnold Toynbeen osuvaa ilmausta käyttääkseni – josta kulttuurimme ei ole vieläkään toipunut.” (Edmond Taylor, The Fall of the Dynasties.)
”Pikemminkin vuosi 1914 – eikä niinkään Hiroshiman vuosi – ilmaisee käännekohdan meidän aikanamme, sillä me voimme nyt nähdä, että – – ensimmäinen maailmansota toi sen sekavan siirtymisajan, minkä keskellä me ponnistelemme eteenpäin.” (Tri René Albrecht-Carrié, Barnard College.)
”Vuonna 1914 maailma menetti yhtenäisyyden, jota se ei sen jälkeen ole onnistunut saamaan takaisin. – – Tämä on ollut poikkeuksellisen sekavaa ja väkivaltaista aikaa sekä kansallisten rajojen sisä- että ulkopuolella.” (The Economist.)
[Tekstiruutu s. 181]
Ihmisen ylösnousemus mahdollinen?
Neurologi Richard M. Restak sanoi aivoista ja niiden neuroneista: ”Jos joku havainnoitsija osaisi tulkita niitä liittymiä ja ratoja, jotka ovat syntyneet 50 miljardin hermosolumme välille, hän voisi lukea kaiken siitä, mitä me olemme, ja mitä olemme tehneet.” Jos näin on, eikö rakkaudellinen Luojamme kykenisi hänellä olevan tiedon avulla rakentamaan uudelleen ihmisen?
[Tekstiruutu s. 182]
Liittymäsi ovat luetut
Jeesus sanoi: ”Teidän päänne hiuksetkin ovat kaikki luetut.” (Matteus 10:29–31.) Entä pään sisällä oleva harmaa aine? Aivosolu (eli neuroni) on niin pieni, että sen voi nähdä vain voimakkaalla mikroskoopilla. Kuvittele, että yrittäisit laskea ei vain neuronit, vaan pienemmät neuronien väliset liittymät (synapsit), joita voi joillakin neuroneilla olla peräti 250000.
Tri Peter Huttenlocher teki uraauurtavaa työtä laskemalla voimakkaan elektronimikroskoopin avulla neuronien välisiä liittymiä sikiöille, kuolleille pikkulapsille ja vanhuksille suoritettujen ruumiinavausten yhteydessä. Yllättäen kaikissa näytteissä, jotka olivat noin nuppineulan pään kokoisia, oli suurin piirtein saman verran neuroneja: noin 70000.
Sitten tri Huttenlocher alkoi laskea neuronien eli aivosolujen välisiä liittymiä näin pienistä näytteistä. Sikiöillä oli 124 miljoonaa, vastasyntyneillä 253 miljoonaa ja kahdeksankuisilla lapsilla 572 miljoonaa liittymää. Tri Huttenlocher havaitsi, että tämän jälkeen määrä pieneni sitä mukaa kuin lapsi kasvoi.
Nämä havainnot ovat mielenkiintoisia sen valossa, mitä Raamattu sanoo ylösnousemuksesta (Johannes 5:28, 29). Aikuisen aivoissa neuronien välisiä liittymiä on kaiken kaikkiaan noin tuhat biljoonaa; kyse on siis luvusta, jossa ykkösen jälkeen on 15 nollaa. Kykeneekö Luoja paitsi laskemaan myös rakentamaan uudelleen nämä liittymät?
Eräässä tietosanakirjassa tähtien määräksi ilmoitetaan 200 triljoonaa; tässä luvussa kakkosen jälkeen on 20 nollaa (The World Book Encyclopedia). Luoja tuntee kaikki nämä tähdet nimeltä (Jesaja 40:26). Hänellä on siis hyvät edellytykset muistaa ja rakentaa uudelleen muistoja ja tunteita aikaansaavat neuronien väliset liittymät niiden ihmisten osalta, jotka hän päättää herättää kuolleista.
[Kuva s. 166]
Monet uskovat karman kiertokulkuun, joka jatkuu syntymästä kuolemaan
[Kuva s. 171]
Aleksei, tsaari Nikolai II:n ja Aleksandran poika, peri verenvuototaudin. Me olemme perineet epätäydellisyyden esi-isältämme Aadamilta
[Kuvat s. 179]
Vaikka Luoja onkin sallinut kärsimyksiä, hän on antanut ihmisille myös monia ilonaiheita