Milloin on oikea aika puhua?

 1. Mitä opimme Saarnaajan 3:1, 7:stä?

JOTKUT meistä haluavat puhua paljon, toiset taas ovat mielellään hiljaa. Kuten tämän artikkelin teemaraamatunkohta osoittaa, joskus on aika puhua ja joskus aika olla hiljaa. (Lue Saarnaajan 3:1, 7.) Saatamme kuitenkin toivoa, että jotkut veljet ja sisaret puhuisivat enemmän – ja jotkut vähemmän.

 2. Kenen normien tulisi ohjata sitä, milloin ja miten puhumme?

² Puhekyky on Jehovan antama lahja (2. Moos. 4:10, 11; Ilm. 4:11). Sanassaan Raamatussa hän auttaa meitä ymmärtämään, miten voimme käyttää sitä oikein. Tässä artikkelissa käsitellään Raamatun esimerkkejä, jotka auttavat meitä ratkaisemaan, milloin puhua ja milloin olla hiljaa. Saamme lisäksi tietää, miten Jehova suhtautuu siihen, mitä sanomme toisille. Pohditaan aluksi, milloin meidän tulisi puhua.

 3. Mitä Roomalaiskirjeen 10:14 opettaa siitä, milloin meidän tulisi puhua?

³ Meidän tulisi olla aina valmiita puhumaan Jehovasta ja hänen valtakunnastaan. (Matt. 24:14; lue Roomalaiskirjeen 10:14.) Näin voimme jäljitellä Jeesusta. Yksi pääsyy, jonka vuoksi Jeesus tuli maan päälle, oli se, että hän kertoi totuuden Isästään (Joh. 18:37). Tärkeää on myös se, miten puhumme. Niinpä kun kerromme toisille Jehovasta, meidän tulee tehdä se ”lempeästi ja hyvin kunnioittavasti” ja ottaa huomioon heidän tunteensa ja näkemyksensä (1. Piet. 3:15). Silloin emme vain puhu toisille vaan opetamme heitä ja pystymme ehkä vetoamaan heidän sydämeensä.

 4. Mitä apua puheestamme voi olla toisille, kuten Sananlaskujen 9:9 osoittaa?

⁴ Vanhinten tulee puhua rohkeasti, jos he näkevät jonkun tarvitsevan neuvoja. Heidän tulisi tietysti valita siihen sopiva hetki, jottei veli tai sisar joudu kiusalliseen tilanteeseen. On hyvä odottaa, ettei paikalla ole muita. Vanhimmat pyrkivät aina puhumaan niin, että kuulija voi säilyttää arvokkuutensa. He kuitenkin kertovat epäröimättä Raamatun periaatteista, jotka auttavat toimimaan viisaasti. (Lue Sananlaskujen 9:9.) Miksi on erittäin tärkeää, että tarpeen tullen puhumme rohkeasti? Tarkastellaan kahta vastakkaista esimerkkiä: miestä, jonka piti ojentaa poikiaan, ja naista, jonka täytyi puhua tulevalle kuninkaalle eräästä vaikeasta asiasta.

 5. Milloin ylimmäisen papin Eelin olisi pitänyt puhua?

⁵ Ylimmäisellä papilla Eelillä oli kaksi poikaa, joihin hän oli hyvin kiintynyt. Hänen poikansa eivät kuitenkaan kunnioittaneet Jehovaa. Heidän tehtävänään oli toimia pappeina pyhäkköteltassa, mutta he käyttivät valtaansa väärin, suhtautuivat räikeän epäkunnioittavasti Jehovalle annettuihin uhreihin ja harjoittivat häpeämättömästi seksuaalista moraalittomuutta. (1. Sam. 2:12–17, 22.) Mooseksen lain mukaan Eelin poikia olisi pitänyt rangaista kuolemalla, mutta sallivainen Eeli vain nuhteli heitä lempeästi ja antoi heidän palvella edelleen pyhäkköteltassa (5. Moos. 21:18–21). Mitä Jehova ajatteli siitä, miten Eeli käsitteli asian? Hän sanoi Eelille: ”Miksi sinä yhä kunnioitat enemmän poikiasi kuin minua?” Jehova päätti, että nuo pahat miehet surmattaisiin. (1. Sam. 2:29, 34.)

 6. Mitä opimme Eelin esimerkistä?

⁶ Eelin esimerkki opettaa meille jotain tärkeää. Jos saamme tietää, että joku ystävämme tai sukulaisemme on rikkonut Jehovan lakia, meidän täytyy avata suumme ja muistuttaa häntä Jehovan normeista. Meidän on myös huolehdittava siitä, että hän saa tarvitsemaansa apua Jehovan edustajilta (Jaak. 5:14). Emme varmasti koskaan haluaisi Eelin tavoin kunnioittaa ketään ystävää tai sukulaista enemmän kuin Jehovaa. Vaatii rohkeutta puhua jollekulle, joka tarvitsee oikaisua, mutta siitä voi olla hyvät tulokset. Katsotaan seuraavaksi, miten Abigail-niminen israelilaisnainen toimi eri tavalla kuin Eeli.

 7. Miksi Abigail halusi puhua Daavidille?

⁷ Abigail oli rikkaan maanomistajan Nabalin vaimo. Kun Daavid ja hänen miehensä pakenivat kuningas Saulia, he olivat jonkin aikaa Nabalin paimenten kanssa ja suojelivat Nabalin lampaita ja vuohia rosvojoukoilta. Nabal ei kuitenkaan ollut kiitollinen avusta. Kun Daavid lähetti miehensä pyytämään häneltä vähän ruokaa ja vettä, hän suuttui ja solvasi heitä. (1. Sam. 25:5–8, 10–12, 14.) Sen vuoksi Daavid päätti surmata kaikki Nabalin talouteen kuuluvat miehet (1. Sam. 25:13, 22). Miten tällainen verilöyly voitaisiin välttää? Abigail tajusi, että nyt oli aika puhua. Hän lähti rohkeasti 400:aa nälkäistä, vihaista ja aseistettua miestä vastaan, jotta hän voisi puhua Daavidille.

 8. Mitä opimme Abigailin esimerkistä?

⁸ Kun Abigail tapasi Daavidin, hän puhui rohkeasti, kunnioittavasti ja vakuuttavasti. Vaikka vaikea tilanne ei ollut hänen syytään, hän pyysi Daavidilta anteeksi. Hän vetosi Daavidin hyviin ominaisuuksiin ja luotti Jehovan apuun. (1. Sam. 25:24, 26, 28, 33, 34.) Abigailin tavoin meidänkin tulisi puhua arkailematta, jos näemme, että joku on vähällä tehdä vakavan virheen (Ps. 141:5). Meidän tulee olla kunnioittavia mutta myös rohkeita. Kun annamme jollekulle neuvoja, joita hän tarvitsee, osoitamme olevamme tosi ystäviä (Sananl. 27:17).

9–10. Mitä vanhinten tulisi muistaa, kun he neuvovat toisia?

⁹ Erityisesti seurakunnan vanhinten on puhuttava rohkeasti niille, jotka ”ottavat – – jonkin harha-askeleen” (Gal. 6:1). Vanhimmat tunnustavat nöyrästi, että myös he ovat epätäydellisiä ja saattavat joskus tarvita neuvoja. He kuitenkin antavat ojennusta niille, jotka tarvitsevat sitä (2. Tim. 4:2; Tit. 1:9). Kun he neuvovat jotakuta, he pyrkivät opettamaan häntä taitavasti ja kärsivällisesti. He rakastavat veljeään, ja siksi he haluavat auttaa häntä (Sananl. 13:24). Heille on tärkeintä kunnioittaa Jehovaa pitämällä kiinni hänen normeistaan ja suojelemalla seurakuntaa vahingolta (Apt. 20:28).

¹⁰ Olemme tähän asti käsitelleet sitä, milloin tulee puhua. On silti myös tilanteita, joissa on parasta olla sanomatta mitään. Mitä haasteita noihin tilanteisiin voi liittyä?

11. Mitä vertausta Jaakob käytti, ja miksi se on osuva?

¹¹ Meidän voi olla vaikea hillitä puhettamme. Raamatunkirjoittaja Jaakob havainnollisti tätä seuraavalla vertauksella: ”Jos joku ei erehdy puheessaan, hän on täydellinen ja hän kykenee pitämään kurissa koko ruumiinsa. Jos panemme hevosille suitset suuhun, jotta ne tottelisivat meitä, voimme ohjata niiden koko ruumista.” (Jaak. 3:2, 3.) Hevosen päähän laitetaan suitset ja sen suuhun kuolaimet. Vetämällä ohjaksista ratsastaja voi ohjata hevosta tai saada sen pysähtymään. Jos ratsastaja menettää otteen ohjaksista, hevonen saattaa vauhkoontua ja vahingoittaa itseään ja ratsastajaa. Vastaavasti jos me emme hillitse puhettamme, voimme aiheuttaa paljon vahinkoa. Tarkastellaan joitain tilanteita, joissa meidän täytyy ”vetää ohjaksista” ja pysyä hiljaa.

12. Milloin meidän tulisi ”vetää ohjaksista” ja pysyä hiljaa?

¹² Miten toimimme, kun jollain veljellä tai sisarella on luottamuksellista tietoa? Esimerkiksi joku tapaamamme ystävä voi asua maassa, jossa työmme on kielletty, ja meidän tekisi ehkä mieli pyytää häntä kertomaan tarkkaan, miten työtämme siellä tehdään. Meillä on tietysti hyvät vaikuttimet. Rakastamme veljiämme ja sisariamme ja olemme kiinnostuneita siitä, miten heillä menee. Haluamme myös esittää yksityiskohtaisia rukouksia heidän puolestaan. Tässä tilanteessa meidän tulisi kuitenkin ”vetää ohjaksista” ja pysyä hiljaa. Jos painostaisimme jotakuta kertomaan luottamuksellisia asioita, toimisimme rakkaudettomasti sekä häntä että niitä veljiä ja sisaria kohtaan, jotka luottavat siihen, ettei hän paljasta tietojaan muille. Kukaan meistä ei tietenkään haluaisi aiheuttaa lisää ongelmia veljille ja sisarille, jotka asuvat kiellon alaisissa maissa. Myöskään kukaan tuollaisessa maassa asuva veli tai sisar ei kertoisi yksityiskohtia siitä, miten kenttäpalvelus ja muu hengellinen toiminta on järjestetty siellä.

13. Miten vanhinten tulee Sananlaskujen 11:13:n mukaan toimia ja miksi?

¹³ Varsinkin vanhinten tulee noudattaa Sananlaskujen 11:13:ssa olevaa Raamatun periaatetta, joka koskee luottamuksellisuuden säilyttämistä. (Lue.) Tämä voi olla haastavaa, erityisesti jos vanhin on naimisissa. Aviopuolisot lujittavat suhdettaan keskustelemalla usein keskenään ja puhumalla toisilleen ajatuksistaan, tunteistaan ja huolistaan. Vanhin ymmärtää kuitenkin, ettei hän voi paljastaa seurakuntaan kuuluvien luottamuksellisia asioita. Jos hän tekisi niin, hän menettäisi heidän luottamuksensa ja vahingoittaisi mainettaan. Ne joille on annettu vastuuta seurakunnassa, eivät saa olla vilpillisiä (1. Tim. 3:8). Toisin sanoen he eivät saa olla epärehellisiä tai taipuvaisia juoruilemaan. Jos vanhin rakastaa vaimoaan, hän ei kuormita tätä sellaisilla tiedoilla, joita tämä ei todellisuudessa tarvitse.

14. Miten vanhimman vaimo voi auttaa miestään säilyttämään hyvän maineen?

¹⁴ Vaimo voi auttaa miestään säilyttämään hyvän maineen, kun hän ei painosta tätä kertomaan asioita, jotka tulisi pitää luottamuksellisina. Näin hän paitsi tukee miestään myös osoittaa kunnioitusta niitä kohtaan, jotka ovat puhuneet miehelle luottamuksellisista asioista. Mikä tärkeintä, hän edistää seurakunnan rauhaa ja yksimielisyyttä ja ilahduttaa näin Jehovaa (Room. 14:19).

15. Miten Jehova suhtautui Elifasiin, Bildadiin ja Sofariin ja miksi?

¹⁵ Jobin kirja opettaa paljon siitä, miten ja milloin meidän tulisi puhua. Sen jälkeen kun Job oli kokenut monia musertavia vastoinkäymisiä, neljä miestä tuli hänen luokseen lohduttamaan ja neuvomaan häntä. Miehet olivat ensin pitkän aikaa hiljaa. Kun kolme heistä – Elifas, Bildad ja Sofar – alkoi myöhemmin puhua, kävi ilmi, etteivät he olleet tuona aikana miettineet, miten he voisivat auttaa Jobia. He olivat sen sijaan keskittyneet siihen, miten he voisivat todistaa, että Job oli tehnyt jotain väärää. He mainitsivat joitain tosiasioita, mutta suuri osa siitä, mitä he sanoivat Jobista ja Jehovasta, oli joko epäystävällistä tai totuudenvastaista. He tuomitsivat Jobin ankarasti. (Job 32:1–3.) Mitä Jehova ajatteli tästä? Hän vihastui noihin miehiin. Hän sanoi heidän olevan typeriä ja käski heidän pyytää Jobia rukoilemaan puolestaan. (Job 42:7–9.)

16. Mitä voimme oppia Elifasin, Bildadin ja Sofarin huonosta esimerkistä?

¹⁶ Voimme oppia monia asioita Elifasin, Bildadin ja Sofarin huonosta esimerkistä. Meidän ei ensinnäkään tulisi tuomita veljiämme (Matt. 7:1–5). Sen sijaan meidän pitäisi kuunnella heitä tarkkaavaisesti ennen kuin puhumme. Vain siten voimme ymmärtää, mitä he joutuvat kestämään (1. Piet. 3:8). Toiseksi kun puhumme, sanojemme tulee olla ystävällisiä ja totuudenmukaisia (Ef. 4:25). Kolmanneksi Jehova on erittäin kiinnostunut siitä, mitä sanomme toisillemme.

17. Mitä voimme oppia Elihun esimerkistä?

¹⁷ Neljäs Jobin luo tullut mies oli Elihu, joka oli Abrahamin sukulainen. Hän kuunteli, kun Job ja kolme muuta miestä puhuivat. Hän selvästikin kiinnitti huomiota siihen, mitä he sanoivat, koska hän pystyi antamaan myötätuntoisia mutta suoria neuvoja, jotka auttoivat Jobia korjaamaan ajatteluaan (Job 33:1, 6, 17). Tärkeintä Elihulle oli ylistää Jehovaa, ei korottaa itseään tai ketään toista ihmistä (Job 32:21, 22; 37:23, 24). Elihun esimerkistä opimme, että on aika olla hiljaa ja kuunnella (Jaak. 1:19). Lisäksi kun neuvomme jotakuta, päätavoitteemme tulisi olla kunnian tuottaminen Jehovalle, ei itsellemme.

18. Miten voimme osoittaa arvostavamme puhekykyä?

¹⁸ Voimme osoittaa arvostavamme puhekykyä, kun noudatamme Raamatun neuvoja siitä, milloin ja miten puhua. Kuningas Salomo kirjoitti Jumalan hengen ohjauksessa: ”Kuin kultaomenoita hopeakaiverruksissa ovat oikeaan aikaan sanotut sanat.” (Sananl. 25:11.) Kun kuuntelemme tarkkaan toisten puhuessa ja mietimme ennen kuin vastaamme, sanamme voivat olla kuin kauniita ja arvokkaita kultaomenoita. Silloin puheemme rakentaa toisia ja miellyttää Jehovaa – puhummepa vähän tai paljon (Sananl. 23:15; Ef. 4:29). Näin osoitamme, että arvostamme tätä Jumalan lahjaa.