Kolmas luku
”Valittuni, jonka sieluni on hyväksynyt!”
1, 2. Miksi Jesajan 42. luku on kiinnostava nykypäivän kristittyjen kannalta?
”’TE OLETTE minun todistajiani’, lausuu Jehova, ’niin, palvelijani, jonka olen valinnut.’” (Jesaja 43:10.) Tämä profeetta Jesajan 700-luvulla eaa. muistiin merkitsemä Jehovan julistus osoittaa, että Jehovan muinainen liittokansa oli todistajien kansakunta. Se oli Jumalan valittu palvelija. Noin 2600 vuotta myöhemmin, vuonna 1931, voidellut kristityt tekivät julkisesti tiettäväksi, että nämä sanat soveltuivat heihin. He ottivat itselleen nimen Jehovan todistajat ja omaksuivat kokosydämisesti Jumalan maanpäällisen palvelijan velvollisuudet.
2 Jehovan todistajat haluavat vilpittömästi miellyttää Jumalaa. Tästä syystä Jesajan 42. luku on hyvin kiinnostava heidän kannaltaan, sillä siinä maalataan kuva kahdesta palvelijasta, joista toisen Jehova hyväksyy ja toisen taas hylkää. Tämän profetian ja sen täyttymyksen tarkastelu valottaa sitä, miten voi saada Jumalan hyväksynnän ja mikä taas johtaa hänen epäsuosioonsa.
”Olen pannut henkeni häneen”
3. Mitä Jehova ennustaa Jesajan välityksellä ’palvelijastaan’?
3 Jehova ennustaa Jesajan välityksellä, että tulee palvelija, jonka hän itse valitsee: ”Katso! Palvelijani, josta pidän lujasti kiinni! Valittuni, jonka sieluni on hyväksynyt! Olen pannut henkeni häneen. Hän tuo kansakunnille oikeuden. Ei hän huuda eikä korota ääntään eikä anna äänensä kuulua kadulla. Muserrettua ruokoa hän ei murra, ja himmeävaloista pellavaista lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän tuo oikeuden totuudellisesti. Hän ei himmene eikä muserru, ennen kuin hän saattaa oikeuden voimaan maan päällä, ja hänen lakiaan saaretkin odottavat.” (Jesaja 42:1–4.)
4. Kuka on se ”valittu”, josta oli kerrottu ennalta, ja mistä tiedämme sen?
4 Kuka on tässä mainittu Palvelija? Asiaa ei jätetä epäselväksi. Näitä sanoja lainataan Matteuksen evankeliumissa, ja ne sovelletaan Jeesukseen Kristukseen (Matteus 12:15–21). Rakas Palvelija, ”valittu”, on Jeesus. Milloin Jehova pani henkeään hänen päälleen? Silloin kun Jeesus kastettiin vuonna 29. Tuota kastetta kuvaillaan henkeytetyissä kirjoituksissa, ja niissä kerrotaan, että kun Jeesus oli noussut vedestä, ”taivas aukeni ja pyhä henki laskeutui ruumiillisessa hahmossa kuin kyyhkynen hänen päälleen, ja taivaasta kuului ääni: ’Sinä olet minun rakas Poikani; olen hyväksynyt sinut.’” Näin Jehova itse osoitti, kuka on hänen rakas Palvelijansa. Jeesuksen tämänjälkeinen palvelus ja ne ihmeet, joita hän teki, todistivat, että Jehovan henkeä tosiaan oli hänen päällään. (Luukas 3:21, 22; 4:14–21; Matteus 3:16, 17.)
”Hän tuo kansakunnille oikeuden”
5. Miksi ensimmäisellä vuosisadalla oli tarpeen tehdä selväksi, mitä oikeus on?
5 Jehovan Valitun oli määrä ’tuoda’ eli tehdä ilmeiseksi tosi oikeus. ”Hän selvittää kansakunnille, mitä oikeus on.” (Matteus 12:18.) Kuinka kipeästi tätä tarvittiinkaan ensimmäisellä vuosisadalla! Juutalaisten uskonnolliset johtajat opettivat vääristynyttä näkemystä oikeudesta ja vanhurskaudesta. He pyrkivät vanhurskauteen noudattamalla ankaraa lakikokoelmaa, jossa monet lait olivat heidän itsensä laatimia. Heidän joustamattomasti lakiin pitäytyvästä oikeudestaan puuttui armo ja sääli.
6. Miten Jeesus teki tosi oikeuden tunnetuksi?
6 Jeesus sitä vastoin paljasti Jumalan näkemyksen oikeudesta. Jeesus osoitti opetuksillaan ja elämäntavallaan, että tosi oikeuteen liittyy sääliväisyys ja armollisuus. Ajatellaanpa vaikka hänen kuuluisaa vuorisaarnaansa (Matteus, luvut 5–7). Se on mestarillinen selvitys siitä, miten oikeutta ja vanhurskautta pitäisi harjoittaa. Kun luemme evankeliumeja, eikö Jeesuksen sääliväisyys köyhiä ja ahdistettuja kohtaan kosketakin meitä? (Matteus 20:34; Markus 1:41; 6:34; Luukas 7:13.) Hän kertoi lohduttavan sanomansa monille sellaisille, jotka olivat kuin runneltuja, lakoon lyötyjä ruokoja. He olivat kuin kyteviä pellavaisia lampunsydämiä, joiden viimeinen elonkipinä oli sammumaisillaan. Jeesus ei murtanut ”muserrettua ruokoa” eikä sammuttanut ”himmeävaloista pellavaista lampunsydäntä”. Sen sijaan hänen rakkaudelliset, sääliväiset sanansa ja tekonsa rohkaisivat sävyisiä ihmisiä (Matteus 11:28–30).
7. Miksi ennustuksessa voitiin sanoa, että Jeesus ’ei huutaisi eikä korottaisi ääntään kadulla’?
7 Miksi ennustus sanoo, että Jeesus ’ei huutaisi eikä korottaisi ääntään eikä antaisi äänensä kuulua kadulla’? Siksi että toisin kuin monet hänen aikalaisistaan hän ei korottanut itseään (Matteus 6:5). Hän sanoi eräälle spitaaliselle miehelle parannettuaan hänet: ”Katso, ettet kerro kenellekään mitään.” (Markus 1:40–44.) Sen sijaan että Jeesus olisi tavoitellut julkisuutta ja antanut ihmisten tehdä päätelmiä toisen käden tietojen pohjalta, hän halusi heidän itse havaitsevan vahvojen todisteiden perusteella, että hän oli Kristus, Jehovan voideltu Palvelija.
8. a) Miten Jeesus toi ’oikeuden kansakunnille’? b) Mitä Jeesuksen kuvaus lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta opettaa meille oikeudesta?
8 Valitun Palvelijan oli määrä tuoda ’oikeus kansakunnille’. Jeesus toimi näin. Hän ei ainoastaan tähdentänyt Jumalan noudattaman oikeuden sääliväistä luonnetta vaan myös opetti, että sen pitäisi ulottua kaikkiin ihmisiin. Kerran Jeesus muistutti erästä lainoppinutta miestä, että tämän tulisi rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään. Mies kysyi Jeesukselta: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” Ehkä hän odotti Jeesuksen vastaavan: ”Toinen juutalainen.” Mutta Jeesus kertoikin vertauksen lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta. Vertauksessa samarialainen auttoi ryöstäjien pahoinpitelemää miestä, vaikka leeviläinen ja pappi eivät olleet halunneet auttaa häntä. Kysyjän oli myönnettävä, että lähimmäinen ei ollut tässä tapauksessa leeviläinen eikä pappi, vaan halveksittu samarialainen. Jeesus päätti kuvauksensa neuvoon: ”Tee itse samoin.” (Luukas 10:25–37; 3. Mooseksen kirja 19:18.)
”Hän ei himmene eikä muserru”
9. Miten tosi oikeuden luonteen ymmärtäminen vaikuttaa meihin?
9 Koska Jeesus teki selväksi tosi oikeuden luonteen, hänen opetuslapsensa oppivat ilmaisemaan tätä ominaisuutta. Ja niin on meidänkin opittava. Meidän on ensinnäkin hyväksyttävä hyvää ja pahaa koskevat Jumalan mittapuut, koska hänellä on oikeus päättää, mikä on oikeudenmukaista ja vanhurskasta. Kun pyrimme jäljittelemään Jehovaa, moraalisesti hyvä käytöksemme puhuu selvää kieltään siitä, mitä on tosi oikeus (1. Pietarin kirje 2:12).
10. Miksi oikeuden noudattaminen vaatii osallistumista saarnaamis- ja opetustyöhön?
10 Ilmaisemme tosi oikeutta myös silloin, kun teemme ahkerasti saarnaamis- ja opetustyötä. Jehova on avokätisesti antanut elämää pelastavaa tietoa itsestään, Pojastaan ja tarkoituksistaan (Johannes 17:3). Ei olisi oikein pitää tuota tietoa itsellään. ”Älä pidätä hyvää niiltä, joille se kuuluu, kun sen tekeminen sattuu olemaan kätesi vallassa”, sanoo Salomo (Sananlaskut 3:27). Kertokaamme kokosydämisesti se, mitä tiedämme Jumalasta, kaikille ihmisille rotuun, kansallisuuteen tai etniseen taustaan katsomatta (Apostolien teot 10:34, 35).
11. Miten meidän tulee Jeesusta jäljitellen kohdella toisia?
11 Lisäksi aito kristitty kohtelee toisia samalla tavalla kuin Jeesus. Monet kohtaavat nykyään lannistavia ongelmia, ja he tarvitsevat myötätuntoa ja rohkaisua. Elämä voi kolhia vihkiytyneitä kristittyjäkin niin pahoin, että he alkavat muistuttaa muserrettuja ruokoja tai kyteviä lampunsydämiä. Eivätkö he tarvitsekin meidän tukeamme? (Luukas 22:32; Apostolien teot 11:23.) Kuinka virkistävää onkaan kuulua tosi kristittyjen yhteisöön, jossa pyritään jäljittelemään Jeesusta oikeuden noudattamisessa!
12. Miksi voimme olla varmoja siitä, että pian kaikki saavat oikeutta?
12 Tuleeko koskaan aikaa, jolloin kaikki saisivat oikeutta? Kyllä tulee. Jehovan Valittu ”ei himmene eikä muserru, ennen kuin hän saattaa oikeuden voimaan maan päällä”. Pian valtaistuimelle asetettu Kuningas, kuolleista herätetty Kristus Jeesus, ”tuottaa koston niille, jotka eivät tunne Jumalaa” (2. Tessalonikalaisille 1:6–9; Ilmestys 16:14–16). Ihmisten hallitusvallan tilalle tulee Jumalan valtakunta. Silloin vallitsee oikeus ja vanhurskaus. (Sananlaskut 2:21, 22; Jesaja 11:3–5; Daniel 2:44; 2. Pietarin kirje 3:13.) Jehovan palvelijat odottavat tuota päivää hartaasti kaikkialla, jopa ’saarilla’ eli etäisissä paikoissa.
’Annan hänet kansakuntien valoksi’
13. Mitä Jehova ennustaa Valitusta Palvelijastaan?
13 Jesaja jatkaa: ”Näin on sanonut tosi Jumala, Jehova, taivaiden Luoja ja se Suuri, joka ne jännittää, joka levittää maan ja sen, mitä se tuottaa, joka antaa hengityksen kansalle, joka sen päällä on, ja hengen siinä vaeltaville.” (Jesaja 42:5.) Miten vaikuttava kuvaus Jehovasta, Luojasta! Tämä muistutus Jehovan voimasta antaa hänen sanoilleen paljon painoa. Hän lausuu: ”Minä, Jehova, olen kutsunut sinut vanhurskaudessa ja tartuin käteesi. Ja minä varjelen sinua ja annan sinut kansan liitoksi, kansakuntien valoksi, avaamaan sokeat silmät, tuomaan vangin pois tyrmästä, pimeydessä istuvat pidätettyjen talosta.” (Jesaja 42:6, 7.)
14. a) Mitä tarkoitetaan sillä, että Jehova tarttuu hyväksytyn Palvelijansa käteen? b) Mikä tehtävä Valitulla Palvelijalla on?
14 Kaikkeuden Suuri Luoja, elämän Antaja ja Ylläpitäjä, tarttuu Valitun Palvelijansa käteen ja lupaa antaa jatkuvasti täyden tukensa. Miten rohkaisevaa! Lisäksi Jehova varjelee hänet voidakseen antaa hänet ”kansan liitoksi”. Liitto on sopimus, juhlallinen lupaus. Se on varma kuin laki. Jehova on tosiaan tehnyt Palvelijansa ”vakuudeksi kansoille” (An American Translation).
15, 16. Miten Jeesus oli ”kansakuntien valo”?
15 ”Kansakuntien valona” luvattu Palvelija avaa ”sokeat silmät” ja vapauttaa ”pimeydessä istuvat”. Juuri näin Jeesus toimi. Todistamalla totuudesta hän kirkasti taivaallisen Isänsä nimen (Johannes 17:4, 6). Hän paljasti uskonnolliset valheet, saarnasi Valtakunnan hyvää uutista ja avasi niille, jotka olivat uskonnollisessa vankeudessa, oven hengelliseen vapauteen (Matteus 15:3–9; Luukas 4:43; Johannes 18:37). Hän varoitti tekemästä pimeyteen kuuluvia tekoja ja ilmaisi Saatanan olevan ”valheen isä” ja ”tämän maailman hallitsija” (Johannes 3:19–21; 8:44; 16:11).
16 Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo.” (Johannes 8:12.) Hän näytti tämän toteen huomattavalla tavalla, kun hän antoi täydellisen ihmiselämänsä lunnaiksi. Näin hän antoi niille, jotka uskovat, mahdollisuuden saada syntien anteeksiannon, hyväksytyn suhteen Jumalaan ja toivon ikuisesta elämästä. (Matteus 20:28; Johannes 3:16.) Säilyttämällä jumalisen antaumuksen täydellisesti läpi elämänsä hän kannatti Jehovan suvereeniutta ja osoitti Panettelijan valehtelijaksi. Jeesus tosiaankin antoi näön sokeille ja vapautti hengellisessä vankeudessa olevat.
17. Miten me olemme valon kantajia?
17 Jeesus sanoi opetuslapsilleen vuorisaarnassa: ”Te olette maailman valo.” (Matteus 5:14.) Emmekö mekin ole valon kantajia? Saamme ohjata elämäntapamme ja saarnaamistyömme välityksellä ihmisiä Jehovan, tosi valistuksen Lähteen, luo. Jeesusta jäljitellen teemme tunnetuksi Jehovan nimeä, kannatamme hänen suvereeniuttaan ja julistamme hänen Valtakuntaansa ihmiskunnan ainoana toivona. Valon kantajina me lisäksi paljastamme uskonnolliset valheet, varoitamme epäpuhtaista, pimeyteen kuuluvista teoista ja paljastamme Saatanan, paholaisen. (Apostolien teot 1:8; 1. Johanneksen kirje 5:19.)
”Laulakaa Jehovalle uusi laulu”
18. Mitä Jehova antaa kansansa tietää?
18 Nyt Jehova kääntyy kansansa puoleen ja sanoo: ”Minä olen Jehova. Se on minun nimeni, ja kunniaani minä en anna kenellekään muulle enkä ylistystäni veistetyille kuville. Ensimmäiset asiat – katso, ne ovat tulleet, mutta uusia minä ilmoitan. Ennen kuin ne alkavat orastaa, annan teidän kuulla ne.” (Jesaja 42:8, 9.) Ennustusta ”palvelijastani” ei esittänyt yksikään arvottomista jumalista, vaan ainoa elävä, tosi Jumala. Se ei voinut olla toteutumatta. Jehova Jumala tosiaankin panee alulle uutta, ja hän antaa kansansa tietää siitä ennen kuin se toteutuu. Miten meidän pitäisi reagoida?
19, 20. a) Mikä laulu täytyy laulaa? b) Ketkä laulavat nykyään ylistyslaulua Jehovalle?
19 Jesaja kirjoittaa: ”Laulakaa Jehovalle uusi laulu, hänen ylistystään maan äärestä, te, jotka menette merelle ja sille, mikä sen täyttää, te saaret ja niissä asuvat. Korottakoot erämaa ja sen kaupungit äänensä, asutusalueet, joilla Kedar asuu. Huutakoot kallion asukkaat ilosta. Huutakoot ihmiset äänekkäästi vuorten huipulta. Antakoot he kunnian Jehovalle ja kertokoot saarilla hänen ylistystään.” (Jesaja 42:10–12.)
20 Kaupunkien, erämaakylien, saarten ja jopa ”Kedarin” eli aavikoilla olevien leirien asukkaita – kaikkialla olevia ihmisiä – kehotetaan laulamaan ylistyslaulu Jehovalle. Miten innostavaa onkaan havaita, että miljoonat ovat nykyään osoittaneet vastakaikua tälle profeetalliselle vetoomukselle! He ovat omaksuneet Jumalan sanan totuuden ja tehneet Jehovasta Jumalansa. Jehovan kansa laulaa tätä uutta laulua – antaa kunnian Jehovalle – yli 230 maassa. Miten sykähdyttävää onkaan laulaa tässä kuorossa, jossa ovat edustettuina monet kulttuurit, kielet ja rodut!
21. Miksi Jumalan kansan viholliset eivät onnistu vaientamaan Jehovalle laulettavaa ylistyslaulua?
21 Voivatko vastustajat nousta Jumalaa vastaan ja vaientaa tämän ylistyslaulun? Eivät mitenkään! ”Väkevän miehen tavoin lähtee Jehova liikkeelle. Soturin lailla hän herättää palavaa intoa. Hän huutaa, niin, hän päästää sotahuudon; hän osoittautuu vihollisiaan väkevämmäksi.” (Jesaja 42:13.) Mikä mahti voi kestää Jehovan edessä? Noin 3500 vuotta sitten profeetta Mooses ja Israelin pojat lauloivat: ”Jehova on miehuullinen soturi. Jehova on hänen nimensä. Faraon vaunut ja hänen sotajoukkonsa hän on heittänyt mereen, ja hänen valiosoturinsa on upotettu Punaiseenmereen.” (2. Mooseksen kirja 15:3, 4.) Jehova voitti tuon ajan mahtavimman sotajoukon. Yksikään Jumalan kansan vihollinen ei voi menestyä, kun Jehova lähtee liikkeelle kuin väkevä soturi.
”Olen pysytellyt kauan hiljaa”
22, 23. Miksi Jehova ’pysyttelee kauan hiljaa’?
22 Jehova on puolueeton ja oikeudenmukainen silloinkin, kun on kyse tuomion täytäntöönpanosta hänen vihollisilleen. Hän sanoo: ”Olen pysytellyt kauan hiljaa. Olen ollut vaiti. Olen harjoittanut itsehillintää. Synnyttävän naisen tavoin minä tulen voihkimaan, huohottamaan ja puuskumaan samanaikaisesti. Minä autioitan vuoret ja kukkulat sekä kuivatan kaiken niiden kasvillisuuden. Ja minä olen muuttava joet saariksi ja kuivatan kaislikkoiset lammikot.” (Jesaja 42:14, 15.)
23 Ennen kuin Jehova ryhtyy oikeudellisiin toimiin väärintekijöitä vastaan, hän antaa ajan kulua, jotta he voisivat jättää pahat tapansa (Jeremia 18:7–10; 2. Pietarin kirje 3:9). Otetaanpa esimerkiksi babylonialaiset, jotka hallitsevana maailmanvaltana autioittavat Jerusalemin vuonna 607 eaa. Jehova sallii tämän tapahtua kurittaakseen israelilaisia uskottomuudesta. Mutta babylonialaiset eivät tunnusta osaansa. He kohtelevat Jumalan kansaa paljon ankarammin kuin Jumalan tuomio vaatii (Jesaja 47:6, 7; Sakarja 1:15). Miten pahalta tosi Jumalasta täytyykään tuntua, kun hän näkee kansansa kärsivän! Mutta hän pidättyy toimimasta, kunnes koittaa hänen määräaikansa. Silloin hän ryhtyy tarmokkaaseen toimintaan kuin lastaan synnyttävä nainen vapauttaakseen liittokansansa ja tekee heistä itsenäisen kansakunnan. Hän toteuttaa tämän vuonna 539 eaa. kuivattamalla ja autioittamalla Babylonin ja sen suojavarustukset.
24. Minkä tulevaisuudennäkymän Jehova avaa kansansa Israelin eteen?
24 Miten riemuissaan Jumalan kansan täytyykään olla, kun monien pakkosiirtolaisuudessa vietettyjen vuosien jälkeen tie kotiin lopultakin avautuu! (2. Aikakirja 36:22, 23.) Heidän täytyy olla ihastuksissaan, kun he kokevat seuraavan Jehovan lupauksen täyttymyksen: ”Minä olen kuljettava sokeat tietä, jota he eivät ole tunteneet; kulkutietä, jota he eivät ole tunteneet, minä panen heidät astumaan. Minä muutan pimennon heidän edessään valoksi ja kuoppaisen maaston tasaiseksi maaksi. Näitä olen tekevä heidän hyväkseen, enkä ole jättävä heitä.” (Jesaja 42:16.)
25. a) Mistä Jehovan kansa voi nykyään olla varma? b) Missä asiassa meidän pitäisi olla päättäväisiä?
25 Mikä näiden sanojen merkitys on nykyään? Jehova on pitkään, vuosisatojen ajan, antanut kansakuntien kulkea omia teitään. Mutta määräaika, jolloin hän selvittää asiat, on lähellä. Hän on nykyaikana herättänyt kansan todistamaan hänen nimestään. Hän on tehnyt tyhjäksi kaiken sen vastustuksen, jota tämä kansa on kohdannut, ja tasoittanut siten sen eteen tien, jotta se voisi palvoa häntä ”hengessä ja totuudessa” (Johannes 4:24). Hän on luvannut, ettei hän ”ole jättävä heitä”, ja pitänyt sanansa. Entä ne, jotka palvovat itsepintaisesti vääriä jumalia? Jehova sanoo: ”Heidät on käännytettävä takaisin, he tulevat olemaan hyvin häpeissään, nuo, jotka panevat luottamuksensa veistettyyn kuvaan, jotka sanovat valetulle kuvalle: ’Te olette meidän jumaliamme.’” (Jesaja 42:17.) Kuinka tärkeää meidän onkaan jäljitellä hänen Valittuaan ja pysyä uskollisena Jehovalle!
’Sokea ja kuuro palvelija’
26, 27. Miten Israel osoittautuu ’kuuroksi ja sokeaksi palvelijaksi’, ja mitä siitä seuraa?
26 Jumalan Valittu Palvelija Jeesus Kristus pysyi uskollisena kuolemaan saakka. Mutta Jehovan kansa Israel osoittautuu uskottomaksi palvelijaksi, hengellisesti kuuroksi ja sokeaksi. Jehova sanoo sille: ”Kuulkaa, te kuurot, ja katsokaa nähdäksenne, te sokeat. Kuka on sokea, ellei minun palvelijani, ja kuka on kuuro niin kuin sanansaattajani, jonka minä lähetän? Kuka on sokea niin kuin se, jolle on maksettu palkka, tai sokea niin kuin Jehovan palvelija? Paljon oli nähtävissä, mutta sinä et tarkannut. Korvat avattiin, mutta sinä et kuunnellut. Jehova itse on vanhurskautensa takia saanut iloa lain tekemisestä suureksi ja majesteettiseksi.” (Jesaja 42:18–21.)
27 Miten valitettavalla tavalla Israel epäonnistuukaan! Israelilaiset hairahtuvat toistuvasti palvomaan kansakuntien demonijumalia. Jehova lähettää yhä uudestaan sanansaattajiaan, mutta kansa ei ota varteen heidän sanojaan. (2. Aikakirja 36:14–16.) Jesaja ennustaa, mitä tästä seuraa: ”Tämä on ryöstetty ja rosvottu kansa, heidät kaikki on vangittu kuoppiin, ja pidätettyjen taloissa heitä on säilytetty kätkössä. He ovat joutuneet ryöstösaaliiksi, eikä ole vapauttajaa, rosvottaviksi, eikä ole ketään joka sanoo: ’Tuo takaisin!’ Kuka teistä ottaa tämän korviinsa? Kuka kiinnittää huomiota ja kuuntelee myöhempien aikojen varalta? Kuka on antanut Jaakobin vain rosvottavaksi ja Israelin ryöstäjille? Eikö juuri Jehova, hän, jota vastaan me olemme tehneet syntiä ja jonka teitä he eivät tahtoneet kulkea ja jonka lakia he eivät kuunnelleet? Niin Hän vuodatti hänen päälleen vihastusta, suuttumustaan ja sodan voimaa. Ja se kulutti häntä joka puolelta, mutta hän ei pannut merkille, ja se leimahteli häntä vastaan, mutta hän ei pannut mitään sydämelleen.” (Jesaja 42:22–25.)
28. a) Mitä voimme oppia Juudan asukkaiden esimerkistä? b) Miten voimme etsiä Jehovan hyväksyntää?
28 Koska Juudan asukkaat ovat uskottomia, Jehova antaa heidän maansa joutua ryöstettäväksi ja rosvottavaksi vuonna 607 eaa. Babylonialaiset polttavat Jehovan temppelin, autioittavat Jerusalemin ja vievät juutalaiset vankeuteen (2. Aikakirja 36:17–21). Suhtautukaamme vakavasti tähän varoittavaan esimerkkiin. Älkäämme koskaan olko kuuroja Jehovan opetukselle tai sokeita hänen kirjoitetulle Sanalleen. Etsikäämme sitä vastoin Jehovan hyväksyntää jäljittelemällä Kristusta Jeesusta, Palvelijaa, jonka Jehova itse on hyväksynyt. Tehkäämme Jeesuksen tavoin tosi oikeus tunnetuksi sanoin ja teoin. Näin pysymme Jehovan kansan keskuudessa ja palvelemme valon kantajina, jotka ylistävät tosi Jumalaa ja antavat hänelle kunnian.
[Kuvat s. 33]
Tosi oikeuteen liittyy sääliväisyys ja armollisuus
[Kuva s. 34]
Jeesus osoitti vertauksessa lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta, että tosi oikeus ulottuu kaikkiin ihmisiin
[Kuvat s. 36]
Harjoitamme jumalista oikeutta olemalla rohkaisevia ja huomaavaisia
[Kuvat s. 39
Ilmaisemme jumalista oikeutta osallistumalla saarnaamistyöhön
[Kuva s. 40]
Hyväksytty Palvelija annettiin ”kansakuntien valoksi”