Miksi tulee varoa epäjumalanpalvelusta?
”Lapsukaiset, varjelkaa itseänne epäjumalilta.” (1. JOHANNEKSEN KIRJE 5:21.)
1. Miksi epäjumalanpalveluksella ei saa olla mitään osaa Jehovan palvonnassa?
JEHOVA ei ole metallista, puusta eikä kivestä tehty epäjumala. Häntä ei voi asettaa maalliseen temppeliin. Koska hän on kaikkivaltias Henki ja näkymätön ihmisille, hänestä on mahdotonta tehdä kuvaa. Tästä syystä epäjumalanpalveluksella ei saa olla mitään osaa Jehovan puhtaassa palvonnassa. (2. Mooseksen kirja 33:20; Apostolien teot 17:24; 2. Korinttolaisille 3:17.)
2. Mitkä kysymykset ansaitsevat huomiomme?
2 Jos sinä olet Jehovan palvoja, niin saatat hyvinkin kysyä itseltäsi: ”Mitä on epäjumalanpalvelus? Miten Jehovan palvelijat ovat menneisyydessä pystyneet välttämään sitä? Miksi epäjumalanpalvelusta tulisi varoa nykyään?”
Mitä epäjumalanpalvelus on
3, 4. Miten epäjumalanpalvelus voidaan määritellä?
3 Epäjumalanpalvelukseen sisältyy yleensä jokin seremonia tai rituaali. Se on epäjumalan kunnioittamista, rakastamista, palvontaa tai jumalointia. Entä mikä on epäjumala? Se on palvonnan kohteen kuva tai symboli. Tavallisesti epäjumalanpalvelus kohdistetaan todelliselle tai otaksutulle korkeammalle voimalle, jonka uskotaan olevan elollinen (ihminen, eläin tai järjestö). Epäjumalanpalvelusta voidaan kuitenkin osoittaa myös elottomalle kohteelle (voimalle tai luonnon elottomalle kohteelle).
4 Raamatussa epäjumalia tarkoittavat heprean kielen sanat tähdentävät usein arvottomuutta tai ilmaisevat halveksuntaa. Niitä ovat muun muassa sanat, jotka on käännetty ”veistetyksi tai kaiverretuksi kuvaksi” (kirjaimellisesti jokin, mikä on kaiverrettu), ”valetuksi patsaaksi, kuvaksi tai epäjumalaksi” (jokin, mikä on valettu tai kaadettu muottiin), ”kauheaksi epäjumalaksi”, ”turhaksi epäjumalaksi” (kirjaimellisesti turhuus) ja ”saastaiseksi epäjumalaksi”. Kreikan kielen sana eiʹdō·lon käännetään ”epäjumalaksi”.
5. Miksi voidaan sanoa, etteivät kaikki kuvat ole epäjumalia?
5 Kaikki kuvat eivät ole epäjumalia. Jumala itse käski israelilaisia tekemään liitonarkkia varten kaksi kultaista kerubia sekä ompelemaan näiden henkiolentojen kuvia kymmenestä telttakankaan kaistasta tehtyyn tabernaakkelin sisimpään kankaaseen ja verhoon, joka erotti pyhän kaikkeinpyhimmästä (2. Mooseksen kirja 25:1, 18; 26:1, 31–33). Vain palvelusta suorittavat papit näkivät nämä kuvat, jotka esittivät pääasiallisesti taivaallisia kerubeja (vrt. Heprealaisille 9:24, 25). Tabernaakkelissa oleville kerubien kuville ei selvästikään pitänyt osoittaa kunnioitusta, sillä vanhurskaat enkelit itse eivät suostuneet palvottaviksi (Kolossalaisille 2:18; Ilmestys 19:10; 22:8, 9).
Jehovan näkemys epäjumalanpalveluksesta
6. Miten Jehova suhtautuu epäjumalanpalvelukseen?
6 Jehovan palvelijat varovat epäjumalanpalvelusta, koska hän vastustaa kaikkia epäjumalanpalvelukseen liittyviä tapoja. Jumala kielsi israelilaisia tekemästä kuvia kunnioituksen ja palvonnan kohteiksi. Kymmeneen käskyyn sisältyvät muun muassa seuraavat sanat: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas [”yksinomaista antaumusta vaativa”, UM] Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.” (2. Mooseksen kirja 20:4–6.)
7. Miksi Jehova vastustaa kaikenlaista epäjumalanpalvelusta?
7 Miksi Jehova vastustaa kaikkea epäjumalanpalvelusta? Etupäässä siksi, että hän vaatii yksinomaista antaumusta, kuten edellä mainittu kymmeneen käskyyn sisältyvä toinen käsky osoittaa. Lisäksi hän sanoi profeettansa Jesajan välityksellä: ”Minä, Herra [”Jehova”, UM], se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.” (Jesaja 42:8.) Epäjumalanpalvelus sai israelilaiset aikoinaan pauloihinsa siinä määrin, että ”he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille” (Psalmit 106:36, 37). Sen lisäksi että epäjumalanpalvelijat kieltävät Jehovan olevan tosi Jumala, he myös palvelevat hänen Päävastustajansa Saatanan ja demonien etuja.
Uskollisia koetuksessa
8. Mihin koetukseen kolme heprealaista, Sadrak, Meesak ja Abednego, joutuivat?
8 Myös uskollisuus Jehovaa kohtaan saa meidät varomaan epäjumalanpalvelusta. Tätä havainnollistaa Danielin kirjan 3. luvussa kerrottu tapaus. Babylonian kuningas Nebukadnessar kutsui koolle valtakuntansa virkailijat pystyttämänsä suuren, kultaisen kuvapatsaan vihkiäisiin. Hänen käskynsä koski myös Sadrakia, Meesakia ja Abednegoa – kolmea heprealaista, jotka olivat Babylonin hallintoalueen hallintomiehiä. Kaikkia läsnä olevia käskettiin kumartamaan kuvapatsasta heidän kuullessaan soittimien äänen. Tämä oli Babylonian todellisen jumalan, Saatanan, yritys saada nämä kolme heprealaista kumartamaan Babylonian valtakuntaa edustavaa kuvapatsasta. Kuvittele itsesi tuohon tilaisuuteen.
9, 10. a) Mille kannalle nämä kolme heprealaista asettuivat, ja miten heidät palkittiin? b) Miten kolmen heprealaisen menettely voi rohkaista Jehovan todistajia?
9 Katso! Nuo kolme heprealaista seisovat. He muistavat epäjumalien ja veistettyjen kuvien palvonnan kieltävän Jumalan lain. Nebukadnessar esittää heille uhkavaatimuksen: joko kumarratte tai kuolette! Jehovalle uskollisina he kuitenkin sanovat: ”Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” (Daniel 3:16–18.)
10 Nämä uskolliset Jumalan palvelijat heitetään erityisen kuumaksi kuumennettuun pätsiin. Nebukadnessar hämmästyy nähdessään neljän miehen kävelevän pätsissä ja käskee kolmen heprealaisen tulla pois. Nämä tulevat esiin vahingoittumattomina. Sen nähdessään kuningas huudahtaa: ”Kiitetty olkoon Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumala, joka lähetti enkelinsä [pätsissä olleen neljännen persoonan] ja pelasti palvelijansa, jotka häneen turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan antoivat ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat ja kumartaen rukoilivat muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa. – – Ei ole muuta jumalaa, joka niin voi pelastaa kuin tämä.” (Daniel 3:28, 29.) Se että nuo kolme heprealaista säilyttivät nuhteettomuutensa, rohkaisee Jehovan nykyisiä todistajia olemaan uskollisia Jumalalle, säilyttämään puolueettomuuden maailmaan nähden ja karttamaan epäjumalanpalvelusta (Johannes 17:16).
Epäjumalat häviävät oikeudessa
11, 12. a) Mitä Jesaja kirjoitti Jehovasta ja epäjumalista? b) Miten kansojen jumalille kävi, kun Jehova esitti niille haasteen?
11 Yksi syy epäjumalanpalveluksen varomiseen on se, että epäjumalien kunnioittaminen on hyödytöntä. Vaikka jotkut ihmistekoiset epäjumalat saattavatkin näyttää eläviltä – niillä on usein suu, silmät ja korvat –, ne eivät pysty puhumaan, näkemään tai kuulemaan eivätkä ne voi tehdä mitään niitä palvovien hyväksi (Psalmit 135:15–18). Tämä näytettiin toteen 700-luvulla eaa., jolloin Jumalan profeetta kirjoitti Jesajan 43:8–28:een jotain sellaista, mikä oikeastaan on Jehovan ja epäjumalien välinen oikeusjuttu. Siinä olivat vastatusten Jumalan kansa Israel ja maailmalliset kansat. Jehova haastoi kansojen väärät jumalat kertomaan ”ensimmäiset asiat” (UM) eli ennustamaan täsmällisesti. Yksikään niistä ei pystynyt siihen. Jehova kääntyi kansansa puoleen ja sanoi: ”Te olette minun todistajani – –, ja minä olen Jumala.” Kansat eivät voineet todistaa jumaliensa olevan Jehovan yläpuolella tai voivan ennustaa. Mutta Jehova ennusti Babylonin tuhon ja vankeudessa olevan kansansa vapautuksen.
12 Lisäksi Jumalan vapautetut palvelijat sanoisivat Jesajan 44:1–8:n mukaan kuuluvansa Jehovalle. Hän itse sanoi: ”Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa.” Epäjumalat eivät voi kumota tätä. ”Te olette minun todistajani”, sanoo Jehova jälleen kansastaan ja lisää: ”Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota.”
13. Mitä epäjumalanpalvelus paljastaa sitä harjoittavasta?
13 Me varomme epäjumalanpalvelusta myös siksi, että siihen osallistuminen osoittaa viisauden puutetta. Epäjumalanpalvelija tekee valitsemastaan puusta palvottavan jumalan, ja lopun hän käyttää tulen sytyttämiseen valmistaakseen itselleen ruokaa (Jesaja 44:9–17). Kuinka typerää! Epäjumalien tekijä ja palvoja joutuu kärsimään häpeää myös siksi, ettei hän pysty todistamaan vakuuttavasti niiden jumaluutta. Jehovan jumaluus on kuitenkin kiistaton, sillä sen lisäksi, että hän ennusti kansansa vapautuksen Babylonista, hän myös sai sen aikaan. Jerusalem asutettiin uudelleen, Juudan kaupungit jälleenrakennettiin, eikä Babylonin ”syvyydestä” – Eufratvirrasta – ollut enää suojaamaan sitä (Jesaja 44:18–27). Kuten Jumala oli vielä lisäksi ennustanut, Persian Kyyros valloitti Babylonin (Jesaja 44:28–45:6).
14. Mitä kaikkeuden korkeimmassa oikeudessa tullaan pysyvästi todistamaan?
14 Epäjumalat hävisivät tuon jumaluutta koskeneen oikeusjutun. Ja se mitä tapahtui Babylonille, tapahtuu varmasti myös sen nykyiselle vastineelle, Suurelle Babylonille, väärän uskonnon maailmanmahdille. Se ja kaikki sen jumalat, uskonnollinen omaisuus ja epäjumalanpalveluksen kohteet ovat pian iäksi poissa. (Ilmestys 17:12–18:8.) Kaikkeuden korkeimmassa oikeudessa tulee silloin pysyvästi todistettua, että yksin Jehova on elävä, tosi Jumala ja että hän täyttää profeetallisen Sanansa.
Uhreja demoneille
15. Mitä pyhä henki ja ensimmäisen vuosisadan hallintoelin osoittivat Jehovan kansasta ja epäjumalanpalveluksesta?
15 Jehovan kansaan kuuluvat varovat epäjumalanpalvelusta myös siksi, että Jumalan henki ja järjestö ohjaavat heitä. Ensimmäisellä vuosisadalla toiminut Jehovan palvelijoiden hallintoelin sanoi kristityille tovereilleen: ”Pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta. Jos te pysytte huolellisesti erossa näistä, niin tulette menestymään. Hyvää vointia teille!” (Apostolien teot 15:28, 29.)
16. Kerro omin sanoin, mitä Paavali sanoi siitä, mikä uhrataan epäjumalille.
16 Epäjumalanpalvelusta tulee varoa myös, jotta voisi karttaa demonismia. Apostoli Paavali sanoi Korinton kristityille Herran illallisesta: ”Paetkaa epäjumalanpalvelusta. – – Siunauksen malja, jonka siunaamme, eikö se ole osallisuutta Kristuksen vereen? Leipä, jonka taitamme, eikö se ole osallisuutta Kristuksen ruumiiseen? Koska on yksi leipä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis, sillä me kaikki otamme osaa tuohon yhteen leipään. Katsokaa sitä, mikä on Israel lihallisessa suhteessa: Eivätkö ne, jotka syövät uhreja, ole osallisia alttarin kanssa? Mitä siis minun on sanottava? Ettäkö se, mikä uhrataan epäjumalalle, on jotakin, tai että epäjumala on jotakin? Ei, vaan sanon, että mitä kansat uhraavat, sen ne uhraavat demoneille eivätkä Jumalalle, enkä tahdo teidän tulevan osallisiksi demonien kanssa. Ette voi juoda Jehovan maljaa ja demonien maljaa, ette voi ottaa osaa ’Jehovan pöytään’ ja demonien pöytään. Vai ’yllytämmekö Jehovan mustasukkaiseen kiivauteen’? Emme kai ole häntä voimakkaampia?” (1. Korinttolaisille 10:14–22.)
17. Millaisessa tilanteessa kristitty saattoi ensimmäisellä vuosisadalla syödä epäjumalille uhrattua lihaa ja miksi?
17 Osa eläimestä uhrattiin epäjumalalle, yksi osa meni papeille, ja palvoja sai jonkin verran juhlaansa varten. Osa lihasta saatettiin kuitenkin myydä. Kristityn ei ollut suotavaa mennä epäjumalan temppeliin syömään lihaa, vaikka hän ei syönytkään sitä osana jotakin palvontamenoa, sillä se olisi voinut kompastuttaa toisia tai saada hänet osallistumaan väärään palvontaan. (1. Korinttolaisille 8:1–13; Ilmestys 2:12, 14, 18, 20.) Eläimen uhraaminen epäjumalalle ei muuttanut lihaa, joten kristitty saattoi ostaa sitä kaupasta. Hänen ei myöskään tarvinnut kysyä, mistä jossakin kodissa tarjottava liha oli peräisin. Mutta jos joku sanoi, että se oli ”uhriksi uhrattua”, hän ei syönyt sitä välttääkseen kompastuttamasta ketään. (1. Korinttolaisille 10:25–29.)
18. Miten ne, jotka söivät jotakin epäjumalille uhrattua, saattoivat joutua tekemisiin demonien kanssa?
18 Usein ajateltiin, että uhraamismenojen jälkeen jumala oli lihassa ja meni niiden ruumiiseen, jotka söivät sitä palvojien järjestämissä juhlissa. Samoin kuin niiden välille, jotka aterioivat yhdessä, muodostui side, nekin, jotka ottivat osaa uhrieläimiin, olivat osallisia alttariin ja läheisessä yhteydessä epäjumalan edustamaan demonijumalaan. Sellaisen epäjumalanpalveluksen välityksellä demonit estivät ihmisiä palvomasta ainoaa tosi Jumalaa. (Jeremia 10:1–15.) Ei ole mikään ihme, että Jehovan kansaan kuuluvien oli jatkuvasti kartettava epäjumalille uhrattua! Nykyäänkin epäjumalanpalvelusta auttavat varomaan uskollisuus Jumalalle, hänen pyhän henkensä ja järjestönsä ohjauksen hyväksyminen sekä vakaa päätös olla sekaantumatta demonismiin.
Miksi on oltava varuillaan?
19. Millaista epäjumalanpalvelusta harjoitettiin muinaisessa Efesoksessa?
19 Kristityt varovat huolellisesti epäjumalanpalvelusta, koska sitä esiintyy monissa muodoissa ja yksikin epäjumalanpalvelukseen liittyvä teko voi vaarantaa heidän uskonsa. Apostoli Johannes sanoi kristityille tovereilleen: ”Varjelkaa itseänne epäjumalilta.” (1. Johanneksen kirje 5:21.) He tarvitsivat tätä neuvoa, koska he elivät monien eri epäjumalanpalveluksen muotojen ympäröiminä. Johannes kirjoitti Efesoksesta, kaupungista, jossa harjoitettiin runsaasti taikuutta ja kiinnitettiin huomiota vääriä jumalia koskeviin taruihin. Efesoksessa sijaitsi yksi maailman seitsemästä ihmeestä – Artemiin temppeli, rikollisten turvapaikka ja moraalittomien menojen keskus. Efesolainen filosofi Herakleitos vertasi temppelin alttarille johtavaa valaisematonta polkua häpeälliseen pimeyteen ja piti temppelin moraalia eläinten moraalia huonompana. Efesoksen kristittyjen täytyi näin ollen vastustaa lujasti demonismia, moraalittomuutta ja epäjumalanpalvelusta.
20. Miksi oli välttämätöntä karttaa vähäisintäkin epäjumalanpalvelusta?
20 Kristittyjen täytyy vakaasti päättää karttaa vähäisintäkin epäjumalanpalvelusta, koska yksikin palvontateko Panettelijalle tukisi hänen esittämäänsä väitettä, että ihmiset eivät pysyisi uskollisina Jumalalle koetuksen alaisena (Job 1:8–12). Näyttäessään Jeesukselle ”kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston” Saatana sanoi: ”Nämä kaikki minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja teet palvontateon minulle.” Kristuksen kieltäytyminen tuki Jehovaa kaikkeuden suvereenisuutta koskevassa kiistakysymyksessä ja todisti Panettelijan valehtelijaksi. (Matteus 4:8–11; Sananlaskut 27:11.)
21. Mitä uskolliset kristityt kieltäytyivät tekemästä Rooman keisarin ollessa kyseessä?
21 Jeesuksen varhaiset seuraajatkaan eivät tehneet palvontatekoa ja siten kannattaneet Saatanaa kiistakysymyksessä. He osoittivat asianmukaista kunnioitusta ”esivaltoja” kohtaan, mutta he eivät polttaneet suitsutusta Rooman keisarin kunniaksi, vaikka he olisivat joutuneet maksamaan siitä hengellään (Roomalaisille 13:1–7). Daniel P. Mannix kirjoitti tästä: ”Hyvin harvat kristityt muuttivat mieltään, vaikka areenalla oli yleensä heidän mukavuudekseen alttari, jolla paloi tuli. Vangin ei tarvinnut muuta kuin heittää vähän suitsuketta liekkiin, niin hänelle annettiin uhritodistus ja hänet vapautettiin. Hänelle selvitettiin myös huolellisesti, ettei hän palvonut keisaria, vaan ainoastaan tunnusti keisarin jumalallisen aseman Rooman valtion päänä. Silti eivät juuri ketkään kristityt käyttäneet hyväkseen tätä pelastusmahdollisuutta.” (Those About to Die, s. 137.) Jos sinua koeteltaisiin samalla tavoin, niin vastustaisitko täysin kaikkea epäjumalanpalvelusta?
Varotko epäjumalanpalvelusta?
22, 23. Miksi sinun tulisi varoa epäjumalanpalvelusta?
22 Kristittyjen täytyy selvästikin varoa kaikenlaista epäjumalanpalvelusta. Jehova vaatii yksinomaista antaumusta. Kolme uskollista heprealaista antoivat hyvän esimerkin kieltäytymällä palvomasta Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin pystyttämää suurta kuvapatsasta. Kaikkeudessa käydyssä oikeusjutussa, josta profeetta Jesaja kertoo, yksin Jehovan todistettiin olevan elävä, tosi Jumala. Hänen varhaisten kristittyjen todistajiensa täytyi jatkuvasti karttaa epäjumalille uhrattua. Heihin kuuluneet monet uskolliset eivät antaneet periksi, kun heitä painostettiin edes yhteen epäjumalanpalvelukseen liittyvään tekoon, joka olisi ollut Jehovan kieltämistä.
23 Varotko sinä itse siis epäjumalanpalvelusta? Osoitatko Jumalalle yksinomaista antaumusta? Kannatatko Jehovan suvereenisuutta ja ylistätkö häntä elävänä, tosi Jumalana? Jos toimit näin, niin sinun tulisi päättää varoa jatkuvasti epäjumalanpalvelukseen liittyviä tapoja. Mutta mitkä raamatulliset lisäpiirteet voivat auttaa sinua varomaan kaikenlaista epäjumalanpalvelusta?
Mitä ajattelet?
◻ Mitä epäjumalanpalvelus on?
◻ Miksi Jehova vastustaa kaikenlaista epäjumalanpalvelusta?
◻ Minkä kannan kolme heprealaista ottivat epäjumalanpalvelukseen?
◻ Miten ne, jotka söivät epäjumalille uhrattua, saattoivat joutua tekemisiin demonien kanssa?
◻ Miksi meidän tulisi varoa epäjumalanpalvelusta?
[Kuva s. 23]
Vaikka kolmen heprealaisen henki oli vaarassa, he eivät osallistuneet epäjumalanpalvelukseen