”Teidän Isänne on armollinen”
”Tulkaa jatkuvasti armollisiksi, niin kuin teidän Isänne on armollinen.” (LUUKAS 6:36)
1, 2. Miten Jeesuksen sanat kirjanoppineille ja fariseuksille sekä opetuslapsille osoittavat, että armo on haluttava ominaisuus?
MOOSEKSEN välityksellä annettu Laki sisälsi noin 600 säädöstä. Vaikka Lain velvoitteita olikin noudatettava, oli myös erittäin tärkeää osoittaa armoa. Esimerkiksi Jeesus nuhteli kahdesti fariseuksia, jotka kohtelivat toisia armottomasti, ja kiinnitti heidän huomionsa siihen, mitä Jumala oli sanonut: ”Armoa minä tahdon enkä teurasuhria.” (Matteus 9:10–13; 12:1–7; Hoosea 6:6.) Palveluksensa loppupuolella Jeesus sanoi: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut, koska te annatte kymmenykset mintusta ja tillistä ja kuminasta, mutta olette jättäneet huomioon ottamatta Lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden ja armon ja uskollisuuden!” (Matteus 23:23.)
2 Jeesus epäilemättä piti armoa hyvin tärkeänä ominaisuutena. Hän kehotti seuraajiaan: ”Tulkaa jatkuvasti armollisiksi, niin kuin teidän Isänne on armollinen.” (Luukas 6:36.) Jotta meistä tulisi tässä suhteessa ”Jumalan jäljittelijöitä”, meidän täytyy tietää, mitä armo oikein on (Efesolaisille 5:1). Lisäksi kun tajuamme, miten hyödyllinen tuo ominaisuus on, voimme ilmaista sitä elämässämme entistä paremmin.
Armon osoittaminen ahdingossa oleville
3. Miksi meidän tulisi ottaa mallia Jehovasta oppiaksemme, mitä todellinen armo on?
3 Psalmista lauloi: ”Jehova on suosiollinen ja armollinen, hidas vihastumaan ja suuri rakkaudellisessa huomaavaisuudessa. Jehova on hyvä kaikille, ja hänen armonosoituksensa ovat kaikkien hänen tekojensa yllä.” (Psalmit 145:8, 9.) Jehova on ”hellän armon Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala” (2. Korinttilaisille 1:3). Armoa osoitetaan kohtelemalla toisia sääliväisesti. Armo on Jumalan persoonallisuuden huomattava piirre. Hänen esimerkistään ja ohjeistaan voimme oppia, mitä todellinen armo on.
4. Mitä Jesajan 49:15 opettaa meille armosta?
4 Jehova sanoo Jesajan kirjan 49:15:ssä: ”Voiko vaimo unohtaa imeväisensä, niin ettei säälisi kohtunsa poikaa?” Niitä heprean sanoja, jotka liittyvät läheisesti tässä ”säälimiseksi” käännettyyn sanaan, käytetään edellä lainatussa psalmissa 145:8, 9 armon yhteydessä. Tunnetta, joka saa Jehovan olemaan armollinen, verrataan niihin lämpimiin tunteisiin, joita imettävällä äidillä tavallisesti on lastaan kohtaan. Pienokainen saattaa tarvita ruokaa tai jotakin muuta. Sääli ja myötätunto saavat äidin huolehtimaan sen tarpeista. Jehovalla on samanlaisia helliä tunteita niitä kohtaan, joille hän osoittaa armoa.
5. Miten Jehova osoitti Israelille ”runsaasti armoa”?
5 Pelkkä ahdingossa olevien sääliminen ei riitä, vaan heidän hyväkseen on myös tehtävä jotakin. Tarkastellaanpa sitä, miten Jehova toimi, kun hänen palvojansa noin 3500 vuotta sitten olivat Egyptin orjuudessa. Hän sanoi Moosekselle: ”Olen totisesti nähnyt Egyptissä olevan kansani ahdistuksen, ja olen kuullut heidän huutonsa heidän työvoutiensa tähden, sillä tiedän hyvin heidän kärsimänsä tuskat. Ja olen lähdössä alas vapauttamaan heitä egyptiläisten käsistä ja tuomaan heitä siitä maasta hyvään ja avaraan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.” (2. Mooseksen kirja 3:7, 8.) Noin 500 vuotta sen jälkeen kun israelilaiset oli vapautettu Egyptistä, Jehova muistutti heitä: ”Minä itse toin Israelin pois Egyptistä ja vapautin sitten teidät Egyptin käsistä ja kaikkien niiden valtakuntien käsistä, jotka sortivat teitä.” (1. Samuelin kirja 10:18.) Usein israelilaiset ”joutuivat hyvin ahtaalle”, koska he poikkesivat Jumalan vanhurskaista normeista. Jehova kuitenkin tunsi sääliä heitä kohtaan ja tuli toistuvasti heidän avukseen. (Tuomarit 2:11–16; 2. Aikakirja 36:15.) Tämä havainnollistaa rakastavan Jumalan huolenpitoa niistä, jotka kärsivät puutetta tai kokevat vaaroja tai vaikeuksia. Jehovalla on ”runsaasti armoa” (Efesolaisille 2:4).
6. Miten Jeesus Kristus jäljitteli Isäänsä armon osoittamisessa?
6 Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, hän jäljitteli täydellisesti Isäänsä armon osoittamisessa. Miten Jeesus suhtautui kahteen sokeaan mieheen, jotka anelivat: ”Herra, ole meille armollinen, Daavidin Poika”? He pyysivät hartaasti, että hän palauttaisi heidän näkönsä ihmeen välityksellä. Jeesus ei täyttänyt heidän pyyntöään kylmän asiallisesti, vaan Raamattu kertoo: ”Säälistä liikuttuneena Jeesus kosketti heidän silmiään, ja heti he saivat näkönsä.” (Matteus 20:30–34.) Sääli sai Jeesuksen tekemään monia ihmeitä, jotka toivat huojennusta sokeille, demonien riivaamille, spitaalisille ja sairaiden lasten vanhemmille (Matteus 9:27; 15:22; 17:15; Markus 5:18, 19; Luukas 17:12, 13).
7. Mitä Jehova Jumalan ja hänen Poikansa esimerkit opettavat meille armosta?
7 Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen esimerkit osoittavat, että armoon sisältyy kaksi puolta: sääli ja myötätunto ahdingossa olevia kohtaan sekä teot, jotka tuovat heille huojennusta. Nämä kaksi piirrettä kuuluvat erottamattomasti armollisuuteen. Raamatussa armo tarkoittaa useimmiten myönteistä toimintaa, huomaavaisuuden osoittamista tarpeessa olevia kohtaan. Entä miten armoa osoitetaan, kun jaetaan oikeutta? Sisältyykö armollisuuteen myös se, että jätetään toimimatta, esimerkiksi pidätytään antamasta rangaistusta?
Armon osoittaminen rikkojille
8, 9. Mitä sisältyi siihen armoon, jota osoitettiin Daavidille hänen tehtyään syntiä Batseban kanssa?
8 Tarkastellaanpa, mitä tapahtui sen jälkeen kun muinaisen Israelin kuningas Daavid oli syyllistynyt aviorikokseen Batseban kanssa ja profeetta Natan oli käynyt nuhtelemassa häntä. Katuva Daavid rukoili: ”Osoita minulle suopeutta, oi Jumala, rakkaudellisen huomaavaisuutesi mukaan. Pyyhi pois rikkomukseni armonosoitustesi runsauden mukaan. Pese minut perin pohjin erheestäni ja puhdista minut synnistäni. Sillä minä tiedän rikkomukseni, ja syntini on alati edessäni. Sinua, yksin sinua vastaan olen tehnyt syntiä, ja mikä on silmissäsi pahaa, sitä olen tehnyt.” (Psalmit 51:1–4.)
9 Daavid katui sydänjuuriaan myöten, ja Jehova antoi hänen syntinsä anteeksi. Hän langetti Daavidille ja Batseballe lievemmän tuomion kuin heille Mooseksen lain mukaan olisi kuulunut. Sen nojalla heidät molemmat olisi pitänyt surmata. (5. Mooseksen kirja 22:22.) Vaikka he eivät välttyneetkään kaikilta syntinsä seurauksilta, heidän henkensä säästettiin (2. Samuelin kirja 12:13). Jumalan armollisuuteen liittyy erheiden anteeksianto. Hän ei kuitenkaan pidäty panemasta toimeen sopivaa rangaistusta.
10. Miksi emme saa pitää Jehovan armoa itsestään selvänä, vaikka hän osoittaakin sitä tuomitessaan?
10 Koska ”yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan” ja ”synnin palkka on kuolema”, kaikki ihmiset ansaitsevat kuoleman (Roomalaisille 5:12; 6:23). Voimme olla todella kiitollisia siitä, että Jehova osoittaa armoa tuomitessaan. Meidän täytyy kuitenkin varoa pitämästä hänen armoaan itsestään selvänä. ”Kaikki hänen [Jehovan] tiensä ovat oikeutta”, sanotaan 5. Mooseksen kirjan 32:4:ssä. Kun Jumala osoittaa armoa, hän ei sivuuta täydellisiä oikeusnormejaan.
11. Miten Jehova huolehti oikeuden toteutumisesta käsitellessään Daavidin ja Batseban tapausta?
11 Ennen kuin kuolemantuomiota voitiin lieventää Daavidin ja Batseban tapauksessa, heidän syntinsä täytyi antaa anteeksi. Siihen ei israelilaistuomareilla ollut valtuuksia. Jos heidän olisi annettu käsitellä tuo tapaus, heillä ei olisi ollut muuta vaihtoehtoa kuin langettaa kuolemantuomio. Laki vaati sitä. Daavidin kanssa tekemänsä liiton vuoksi Jehova kuitenkin halusi selvittää, saattoiko Daavidin synnin antaa jollain perusteella anteeksi (2. Samuelin kirja 7:12–16). Niinpä Jehova Jumala, ”kaiken maan Tuomari” ja ”sydämen tutkija”, päätti käsitellä tämän tapauksen itse (1. Mooseksen kirja 18:25; 1. Aikakirja 29:17). Jumala kykeni näkemään Daavidin sydämen sopukoihin, arvioimaan hänen katumuksensa aitouden ja antamaan anteeksi.
12. Miten syntiset ihmiset voivat hyötyä Jumalan armosta?
12 Armo, jota Jehova osoittaa meille mahdollistamalla vapautuksemme perisynnin aiheuttamasta rangaistuksesta, on sopusoinnussa hänen oikeudenmukaisuutensa kanssa. Jotta hän voisi antaa syntimme anteeksi rikkomatta oikeusnormiaan, hän on osoittanut armoa kaikkein merkittävimmällä tavalla: hän on antanut Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, lunastusuhriksi. (Matteus 20:28; Roomalaisille 6:22, 23.) Voidaksemme hyötyä Jumalan armosta, joka voi säästää meidät perisynnistä johtuvalta rangaistukselta, meidän täytyy ”uskoa Poikaan” (Johannes 3:16, 36).
Armollinen ja oikeudenmukainen Jumala
13, 14. Lieventääkö Jumalan armo hänen oikeudenmukaisuuttaan? Selitä.
13 Vaikka Jehovan armo ei sodikaan hänen oikeusnormiaan vastaan, vaikuttaako se kuitenkin jollain tavalla hänen oikeudenmukaisuuteensa? Vesittääkö armo hänen oikeudenmukaisuuttaan lieventämällä sitä? Ei vesitä.
14 Jehova sanoi profeetta Hoosean välityksellä Israelille: ”Minä kihlaan sinut itselleni ajan hämärään asti, ja minä kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja oikeudella ja rakkaudellisella huomaavaisuudella ja armonosoituksilla.” (Hoosea 2:19.) Näiden sanojen perusteella on selvää, että Jehovan armollisuus on aina sopusoinnussa hänen muiden ominaisuuksiensa, myös oikeudenmukaisuuden, kanssa. Jehova on ”armollinen ja suosiollinen Jumala, – – [joka] antaa anteeksi erheen ja rikkomuksen ja synnin, mutta ei suinkaan vapauta rangaistuksesta” (2. Mooseksen kirja 34:6, 7). Hän on sekä armollinen että oikeudenmukainen. Raamattu sanoo hänestä: ”Hän on Kallio, täydellistä on hänen työnsä, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeutta.” (5. Mooseksen kirja 32:4.) Jumalan oikeudenmukaisuus on täydellistä, ja niin on hänen armonsakin. Kumpikaan ominaisuus ei vie voittoa toisesta, eikä toista tarvita lieventämään toisen vaikutusta, vaan ne ovat täysin sopusoinnussa keskenään.
15, 16. a) Mikä osoittaa, ettei Jumalan oikeudenmukaisuus ole ankaraa? b) Mistä Jehovan palvojat voivat olla varmoja, kun hän panee täytäntöön tuomionsa tälle jumalattomalle asiainjärjestelmälle?
15 Jehovan oikeudenmukaisuus ei ole ankaraa. Oikeudenkäytöstä on lähes poikkeuksetta oikeudellisia seuraamuksia, ja tavallisesti tuomion langettamiseen liittyy ansaitun rangaistuksen antaminen väärintekijöille. Jumaliseen oikeudenmukaisuuteen voi kuitenkin sisältyä myös arvollisten pelastaminen. Esimerkiksi kun Sodoman ja Gomorran jumalattomat kaupungit hävitettiin, patriarkka Loot ja hänen kaksi tytärtään pelastettiin (1. Mooseksen kirja 19:12–26).
16 Voimme luottaa siihen, että kun Jehova panee täytäntöön tuomionsa tälle nykyiselle jumalattomalle asiainjärjestelmälle, ”suureen joukkoon” kuuluvat tosi palvojat, jotka ”ovat pesseet pitkät vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä”, säästetään. Näin he ”tulevat siitä suuresta ahdistuksesta”. (Ilmestys 7:9–14.)
Miksi meidän tulisi olla armollisia?
17. Mikä on pohjimmainen syy armollisuuteen?
17 Jehovan ja Jeesuksen Kristuksen esimerkeistä voimme oppia, mitä todellinen armo on. Sananlaskujen 19:17 ilmaisee, mikä on pohjimmainen syy armollisuuteen. Siinä sanotaan: ”Joka osoittaa suopeutta alhaiselle, lainaa Jehovalle, ja Hän maksaa hänelle takaisin hänen tekonsa.” Jehova tuntee iloa, kun jäljittelemme häntä ja hänen Poikaansa kohtelemalla toisia armollisesti (1. Korinttilaisille 11:1). Armollisuutemme kannustaa myös toisia armollisuuteen (Luukas 6:38).
18. Miksi meidän tulisi pyrkiä olemaan armollisia?
18 Armossa yhdistyvät monet hyvät ominaisuudet. Siihen sisältyvät suosiollisuus, rakkaus, huomaavaisuus ja hyvyys. Hellä sääli ja myötätunto saavat toimimaan armollisesti. Vaikka jumalinen armo ei vaaranna oikeudenmukaisuutta, Jehova on hidas vihaan ja antaa kärsivällisesti väärintekijöille tarpeeksi aikaa päästä katumukseen (2. Pietarin kirje 3:9, 10). Armo liittyy siis kärsivällisyyteen ja pitkämielisyyteen. Koska se on monien haluttavien ominaisuuksien – myös Jumalan hengen hedelmän eri piirteiden – yhdistelmä, se suo mahdollisuuden kehittää näitä ominaisuuksia (Galatalaisille 5:22, 23). Meidän on todella tärkeää pyrkiä olemaan armollisia.
”Onnellisia ovat armolliset”
19, 20. Millä tavoin armo on voitonriemuinen tuomion rinnalla?
19 Opetuslapsi Jaakob selittää, miksi armollisuuden tulisi olla tärkeällä sijalla elämässämme. Hän kirjoitti: ”Armo on voitonriemuinen tuomion rinnalla.” (Jaakobin kirje 2:13b.) Jaakob puhui armosta, jota Jehovan palvoja osoittaa toisia kohtaan. Se on voitonriemuinen tuomion rinnalla siinä suhteessa, että kun ihmisen on aika ”tehdä itsestään tili Jumalalle”, Jumala huomioi hänen armolliset tekonsa ja antaa hänelle anteeksi Poikansa lunastusuhrin perusteella (Roomalaisille 14:12). Yksi syy siihen, että Daavidille osoitettiin armoa hänen syyllistyttyään syntiin Batseban kanssa, oli epäilemättä hänen oma armollisuutensa (1. Samuelin kirja 24:4–7). Toisaalta ”se, joka ei harjoita armoa, saa tuomionsa ilman armoa” (Jaakobin kirje 2:13a). Ei ihme, että ”armottomat” mainitaan niiden joukossa, joiden Jumala katsoo ”ansaitsevan kuoleman” (Roomalaisille 1:31, 32).
20 Jeesus sanoi vuorisaarnassaan: ”Onnellisia ovat armolliset, koska heille tullaan osoittamaan armoa.” (Matteus 5:7.) Nämä sanat osoittavat painokkaasti, että Jumalan armoa etsivien tulisi itse olla armollisia. Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään sitä, miten voimme osoittaa armoa jokapäiväisessä elämässämme.
Mitä opit?
• Mitä on armo?
• Millä tavoilla armo ilmenee?
• Miten Jehova on armollinen ja oikeudenmukainen Jumala?
• Miksi meidän tulisi olla armollisia?
[Kuva s. 21]
Jehova tuntee tarpeessa olevia kohtaan samanlaista hellyyttä kuin äiti pienokaistaan kohtaan.
[Kuva s. 23]
Mitä Jeesuksen ihmeet opettavat armosta?
[Kuva s. 24]
Toimiko Jehova oikeusnorminsa vastaisesti osoittaessaan armoa Daavidille?
[Kuva s. 25]
Jumalan armollisuus syntisiä ihmisiä kohtaan on sopusoinnussa hänen oikeudenmukaisuutensa kanssa.