Palvelus jumalisen rauhan sanansaattajina
”Kuinka miellyttävät ovatkaan vuorilla – – sen [jalat], joka julistaa rauhaa.” (JESAJA 52:7)
1, 2. a) Mikä hyvä uutinen on määrä julistaa, kuten Jesajan 52:7:ssä on ennustettu? b) Mitä Jesajan profeetalliset sanat merkitsivät muinaisen Israelin tapauksessa?
ON OLEMASSA hyvä uutinen, jota julistaa! Se on rauhan – tosi rauhan – uutinen. Se on pelastuksen sanoma, joka liittyy Jumalan valtakuntaan. Profeetta Jesaja kirjoitti siitä kauan sitten, ja hänen sanansa on säilytetty meitä varten Jesajan 52:7:ssä, jossa sanotaan: ”Kuinka miellyttävät ovatkaan vuorilla hyvän uutisen tuojan jalat, sen, joka julistaa rauhaa, joka tuo hyvää uutista jostakin paremmasta, joka julistaa pelastusta, joka sanoo Siionille: ’Sinun Jumalasi on tullut kuninkaaksi!’”
2 Jehova pani henkensä välityksellä profeettansa Jesajan kirjoittamaan tuon sanoman muistiin muinaisen Israelin ja meidän nykyään elävien ihmisten hyödyksi. Mitä nuo sanat merkitsevät? Siihen aikaan kun Jesaja kirjoitti ne, assyrialaiset olivat ehkä jo vieneet Israelin pohjoisen valtakunnan pakkosiirtolaisuuteen. Myöhemmin joutuisivat Juudan eteläisen valtakunnan asukkaat pakkosiirtolaisina Babyloniin. Kansakunta eli ahdistavia ja levottomia aikoja, koska se ei ollut totellut Jehovaa eikä sillä siksi ollut rauhaa Jumalan kanssa. Kuten Jehova sanoi sille, sen syntinen käytös oli erottamassa sen Jumalastaan. (Jesaja 42:24; 59:2–4.) Jesajan välityksellä Jehova kuitenkin ennusti, että määräaikana Babylonin portit kääntyisivät auki. Jumalan kansa olisi vapaa palaamaan kotimaahansa, rakentamaan sinne uudelleen Jehovan temppelin. Siion ennallistettaisiin, ja tosi Jumalan palvonta jatkuisi taas Jerusalemissa. (Jesaja 44:28; 52:1, 2.)
3. Miten Israelia koskeva ennallistusprofetia oli myös ennustus rauhasta?
3 Tämä lupaus vapautuksesta oli myös ennustus rauhasta. Se että israelilaiset ennallistettaisiin maahan, jonka Jehova oli heille antanut, todistaisi Jumalan armosta ja israelilaisten katumuksesta. Se osoittaisi, että heillä oli rauha Jumalan kanssa. (Jesaja 14:1; 48:17, 18.)
”Sinun Jumalasi on tullut kuninkaaksi!”
4. a) Missä mielessä vuonna 537 eaa. voitiin sanoa, että ’Jehova oli tullut kuninkaaksi’? b) Miten Jehova ohjasi asioita kansansa hyödyksi myöhempinä vuosina?
4 Kun Jehova toteutti tämän vapautuksen vuonna 537 eaa., Siionille voitiin sopivasti ilmoittaa: ”Sinun Jumalasi on tullut kuninkaaksi!” Jehova on kylläkin ”ikuisuuden Kuningas” (Ilmestys 15:3). Tämä hänen kansansa vapauttaminen oli kuitenkin uusi ilmaus hänen suvereeniudestaan. Se oli hätkähdyttävä näyte hänen voimansa ylemmyydestä verrattuna siihenastisista ihmisten maailmanvalloista väkevimpään (Jeremia 51:56, 57). Jehovan hengen vaikutuksesta muut hänen kansansa vastaiset salaliitot tehtiin tyhjiksi (Ester 9:24, 25). Kerta toisensa jälkeen Jehova puuttui asioihin monella tapaa saadakseen Meedo-Persian kuninkaat toimimaan sen hyväksi, että hänen oma suvereeni tahtonsa toteutuisi (Sakarja 4:6). Noiden päivien ihmeelliset tapahtumat on kirjoitettu muistiin meitä varten Raamattuun Esran, Nehemian, Esterin, Haggain ja Sakarjan kirjoihin. Miten suuresti niiden kertaaminen vahvistaakaan uskoa!
5. Mihin merkittäviin tapahtumiin viitataan Jesajan 52:13–53:12:ssa?
5 Se mitä tapahtui vuonna 537 eaa. ja sen jälkeen, oli kuitenkin vasta alkua. Heti luvussa 52 olevan ennallistusprofetian perään Jesaja kirjoitti Messiaan tulemisesta (Jesaja 52:13–53:12). Messiaan välityksellä, joka osoittautui Jeesukseksi Kristukseksi, Jehova antaisi sanoman vapautuksesta ja rauhasta, joilla olisi vielä suurempi merkitys kuin sillä, mitä tapahtui vuonna 537 eaa.
Jehovan suurin rauhan sanansaattaja
6. Kuka on Jehovan suurin rauhan sanansaattaja, ja minkä valtuutuksen hän sovelsi itseensä?
6 Jeesus Kristus on Jehovan suurin rauhan sanansaattaja. Hän on Jumalan Sana, Jehovan oma Edustaja (Johannes 1:14). Tämän mukaisesti Jeesus, vähän sen jälkeen kun hänet oli kastettu Jordanissa, nousi seisomaan Nasaretin synagogassa ja luki ääneen valtuutuksensa Jesajan luvusta 61. Tuosta valtuutuksesta kävi selvästi ilmi, että se, mitä hänet oli lähetetty saarnaamaan, liittyi ”vapautukseen” ja ”palautukseen” sekä tilaisuuteen tulla otolliseksi Jehovalle. Mutta Jeesus teki muutakin kuin julisti rauhan sanomaa. Jumala oli lähettänyt hänet myös laskemaan perustan kestävälle rauhalle. (Luukas 4:16–21.)
7. Mihin Jeesuksen Kristuksen välityksellä mahdolliseksi tehty rauha Jumalan kanssa johtaa?
7 Jeesuksen syntymän aikaan oli paimenille lähellä Betlehemiä näyttäytynyt enkeleitä, jotka ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia ylimmissä korkeuksissa Jumalalle, ja maan päällä rauha hyvän tahdon ihmisten keskuudessa.” (Luukas 2:8, 13, 14.) Niillä, joita kohtaan Jumala osoitti hyvää tahtoa, olisi tosiaan rauha, koska he uskoivat järjestelyyn, jota hän oli valmistamassa Poikansa välityksellä. Mitä se merkitsisi? Sitä että vaikka ihmiset syntyvät synnissä, he voisivat saada puhtaan aseman Jumalan edessä, hyväksytyn suhteen häneen. (Roomalaisille 5:1.) He voisivat tuntea sitä sisäistä tyyneyttä ja rauhaa, joka ei millään muulla tavalla ole mahdollinen. Jumalan määräaikana saataisiin vapautus kaikista Aadamilta perityn synnin vaikutuksista, muun muassa sairauksista ja kuolemasta. Ihmiset eivät olisi enää sokeita tai kuuroja tai rampoja. Turhauttavat heikkoudet ja sydäntä raastavat mielenterveyshäiriöt olisi poistettu pysyvästi. Olisi mahdollista nauttia elämästä täydellisenä ikuisesti. (Jesaja 33:24; Matteus 9:35; Johannes 3:16.)
8. Keille jumalinen rauha on tarjolla?
8 Keille jumalinen rauha on tarjolla? Kaikille niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. Apostoli Paavali kirjoitti, että ’Jumala näki hyväksi Kristuksen välityksellä sovittaa kanssaan kaiken muun tekemällä rauhan Jeesuksen kidutuspaalussa vuodattaman veren kautta’. Apostoli lisäsi, että tämä sovittaminen koskisi ”taivaissa olevaa” eli niitä, joista tulisi Kristuksen taivaallisia perijätovereita. Se koskisi myös ”maan päällä olevaa” eli niitä, joille osoitettaisiin suosiota antamalla heille tilaisuus elää ikuisesti täällä maan päällä silloin kun se saatetaan täydelliseen paratiisitilaan. (Kolossalaisille 1:19, 20.) Kaikki nämä ihmiset voisivat nauttia lämpimästä ystävyydestä Jumalan kanssa, koska he käyttäisivät hyödykseen Jeesuksen uhrin arvoa ja tottelisivat Jumalaa sydämestään (vrt. Jaakobin kirje 2:22, 23).
9. a) Mihin muihin suhteisiin rauha Jumalan kanssa vaikuttaa? b) Minkä vallan Jehova antoi Pojalleen silmämääränä kestävä, maailmanlaajuinen rauha?
9 Miten tärkeää tällainen rauha Jumalan kanssa onkaan! Jollei Jumalan kanssa ole rauhaa, ei kestävää eikä merkityksellistä rauhaa voi olla missään muussakaan ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Rauha Jehovan kanssa on maanpäällisen tosi rauhan perusta. (Jesaja 57:19–21.) Jeesus Kristus on sopivasti Rauhan Ruhtinas (Jesaja 9:6). Jehova on uskonut tälle persoonalle, jonka välityksellä ihmiset voidaan sovittaa Jumalan kanssa, myös hallitusvallan (Daniel 7:13, 14). Ja ihmiskuntaa hallitsevan Jeesuksen ruhtinasvallan tuloksista Jehova lupaa: ”Rauhalla ei ole loppua.” (Jesaja 9:7; Psalmit 72:7.)
10. Millaisen mallin Jeesus jätti Jumalan rauhansanoman julistamisesta?
10 Jumalan rauhansanomaa tarvitsee koko ihmiskunta. Jeesus itse jätti mallin sen innokkaasta saarnaamisesta. Hän saarnasi Jerusalemin temppelin alueella, vuorenrinteellä, tiellä, kaivolla samarialaiselle naiselle sekä ihmisten kodeissa. Missä vain oli ihmisiä, Jeesus käytti tilaisuutta hyväkseen ja saarnasi rauhaa ja Jumalan valtakuntaa. (Matteus 4:18, 19; 5:1, 2; 9:9; 26:55; Markus 6:34; Luukas 19:1–10; Johannes 4:5–26.)
Valmennettuja vaeltamaan Kristuksen askelissa
11. Mihin työhön Jeesus valmensi opetuslapsensa?
11 Jeesus opetti opetuslapsensa saarnaamaan Jumalan rauhan sanomaa. He ymmärsivät, että aivan niin kuin Jeesus oli Jehovan ”uskollinen ja totuudellinen todistaja”, heilläkin oli vastuu todistaa (Ilmestys 3:14; Jesaja 43:10–12). He pitivät Kristusta Johtajanaan.
12. Miten Paavali osoitti saarnaamistoiminnan tärkeyden?
12 Apostoli Paavali perusteli saarnaamistoiminnan tärkeyttä sanoen: ”Raamattu sanoo: ’Ei kukaan, joka perustaa uskonsa häneen, tule pettymään.’” Toisin sanoen ei kukaan, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen Jehovan antamana pelastuksen Pääedustajana, tule pettymään. Eikä kenenkään etninen tausta tee häntä kelpaamattomaksi, sillä Paavali jatkoi: ”Ei ole näet erotusta juutalaisen ja kreikkalaisen välillä, sillä kaikilla on sama Herra, joka on rikas kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Sillä ’jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu’.” (Roomalaisille 10:11–13.) Miten sitten ihmiset saisivat tietää tuosta tilaisuudesta?
13. Mitä tarvittiin, jotta ihmiset kuulisivat hyvää uutista, ja miten ensimmäisen vuosisadan kristityt vastasivat tuohon tarpeeseen?
13 Paavali käsitteli tätä tarvetta esittämällä kysymyksiä, joita jokaisen Jehovan palvelijan on hyvä miettiä. Apostoli kysyi: ”Kuinka he tulevat huutamaan avukseen häntä, johon he eivät ole uskoneet? Entä kuinka he tulevat uskomaan häneen, josta eivät ole kuulleet? Entä kuinka he tulevat kuulemaan, ellei joku saarnaa? Entä kuinka he tulevat saarnaamaan, ellei heitä ole lähetetty?” (Roomalaisille 10:14, 15.) Varhaiskristillisyyden historia on paljonpuhuva todiste siitä, että miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, osoittivat vastakaikua Kristuksen ja hänen apostoliensa esimerkille. Heistä tuli palavan innokkaita hyvän uutisen julistajia. He jäljittelivät Jeesusta saarnaten ihmisille, missä vain tapasivat heitä. He eivät halunneet jättää ketään väliin, ja siksi he suorittivat palvelustaan sekä julkisilla paikoilla että talosta taloon. (Apostolien teot 17:17; 20:20.)
14. Miten osoittautui todeksi, että hyvää uutista julistavien ”jalat” olivat ”miellyttävät”?
14 Kaikki eivät tietenkään ottaneet kristittyjä saarnaajia ystävällisesti vastaan. Siitä huolimatta Paavalin sanat, jotka hän lainasi Jesajan 52:7:stä, osoittautuivat tosiksi. Kysyttyään: ”Kuinka he tulevat saarnaamaan, ellei heitä ole lähetetty?” hän lisäsi: ”Niin kuin on kirjoitettu: ’Kuinka miellyttävät ovatkaan niiden jalat, jotka julistavat hyvää uutista hyvistä asioista!’” Useimmat meistä eivät pidä omia jalkojaan miellyttävinä tai kauniina. Mitä tässä siis tarkoitetaan? Niitä jalkoja, jotka normaaliin tapaan vievät ihmistä eteenpäin, kun hän lähtee saarnaamaan toisille. Sellaiset jalat todella edustavat tuota ihmistä. Voimme olla varmoja siitä, että apostolit ja muut ensimmäisellä vuosisadalla eläneet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset olivat todella miellyttävä näky monille niistä, jotka kuulivat hyvän uutisen näiltä varhaiskristityiltä. (Apostolien teot 16:13–15.) Lisäksi he olivat kallisarvoisia Jumalan silmissä.
15, 16. a) Miten varhaiskristityt osoittivat, että he olivat todella rauhan sanansaattajia? b) Mikä voi auttaa meitä suorittamaan palvelustamme samalla tavalla kuin ensimmäisen vuosisadan kristityt?
15 Jeesuksen seuraajilla oli rauhan sanoma, ja he kertoivat sitä rauhaisasti. Jeesus antoi opetuslapsilleen seuraavat ohjeet: ”Missä menettekin taloon, sanokaa ensiksi: ’Olkoon tällä talolla rauha.’ Ja jos siellä on rauhan ystävä, niin teidän rauhanne tulee lepäämään hänen päällään. Mutta jos siellä ei ole, niin se palaa teille.” (Luukas 10:5, 6.) Ša·lōmʹ ’rauha’ on vanha juutalainen tervehdys. Jeesuksen ohjeisiin sisältyi kuitenkin paljon enemmän. ’Kristuksen sijasta toimivina lähettiläinä’ hänen voidellut opetuslapsensa kehottivat ihmisiä: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2. Korinttilaisille 5:20.) Jeesuksen ohjeiden mukaisesti he puhuivat ihmisille Jumalan valtakunnasta ja siitä, mitä se voisi merkitä näille yksilöinä. Ne jotka kuuntelivat, saivat siunauksen; ne jotka torjuivat sanoman, kärsivät häviön.
16 Jehovan todistajat suorittavat palvelustaan samalla tavalla nykyään. Hyvä uutinen, jota he vievät ihmisille, ei ole heidän omansa; se kuuluu Hänelle, joka on lähettänyt heidät. Heidän tehtävänsä on välittää se eteenpäin. Jos ihmiset ottavat sen vastaan, he voivat odottaa suurenmoisia siunauksia. Jos he torjuvat sen, he torjuvat rauhan Jehova Jumalan ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. (Luukas 10:16.)
Rauhan säilyttäjiä kuohuvassa maailmassa
17. Miten meidän tulisi käyttäytyä silloinkin kun kohtaamme herjaavia ihmisiä, ja miksi?
17 Reagoivatpa ihmiset miten tahansa, Jehovan palvelijoiden on tärkeää pitää mielessä, että he ovat jumalisen rauhan sanansaattajia. Maailman ihmiset saattavat ryhtyä väittelemään kiivaasti, ja he voivat purkaa suuttumustaan esittämällä purevia huomautuksia tai huutamalla herjauksia niille, jotka ärsyttävät heitä. Ehkä jotkut meistä ovat tehneet näin aiemmin. Mutta jos olemme pukeneet yllemme uuden persoonallisuuden emmekä ole enää osa maailmasta, me emme jäljittele heidän tapojaan (Efesolaisille 4:23, 24, 31; Jaakobin kirje 1:19, 20). Huolimatta siitä, miten muut toimivat, me noudatamme tätä neuvoa: ”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.” (Roomalaisille 12:18.)
18. Miten meidän tulisi suhtautua, jos joku viranomainen kohtelee meitä tylysti, ja miksi?
18 Joskus voimme palveluksemme vuoksi joutua viranomaisten eteen. Valtansa perusteella he voivat ’vaatia meiltä’ selitystä siihen, miksi teemme joitakin asioita tai miksi emme ryhdy johonkin nimenomaiseen toimintaan. He saattavat haluta tietää, miksi me saarnaamme tällaista sanomaa – sanomaa joka paljastaa väärän uskonnon ja kertoo nykyisen asiainjärjestelmän lopusta. Kunnioituksesta Kristuksen jättämää mallia kohtaan osoitamme lempeämielisyyttä ja syvää kunnioitusta. (1. Pietarin kirje 2:23; 3:15.) Tällaiset viranomaiset ovat monesti papiston tai ehkä omien esimiestensä painostuksen kohteina. Lempeä vastaus voi auttaa heitä ymmärtämään, että toimintamme ei ole uhka heille eikä yhdyskunnan rauhalle. Tällainen vastaus luo kunnioittavaa, yhteistoiminnallista ja rauhaisaa henkeä niissä, jotka hyväksyvät sen. (Titukselle 3:1, 2.)
19. Millaiseen toimintaan Jehovan todistajat eivät osallistu koskaan?
19 Jehovan todistajat tunnetaan maailmanlaajuisesti ihmisinä, jotka eivät osallistu maailman riitoihin. He eivät sekaannu maailman roturistiriitoihin tai uskonnollisiin tai poliittisiin konflikteihin. (Johannes 17:14.) Koska Jumalan sanassa neuvotaan olemaan ”alamainen esivalloille”, emme edes harkitsisi kansalaistottelemattomuutta protestina hallituksen toimintatapoja vastaan (Roomalaisille 13:1). Jehovan todistajat eivät ole koskaan liittyneet mihinkään liikkeeseen, jonka tarkoituksena on ollut hallituksen kukistaminen. On täysin mahdotonta ajatella, että he lähtisivät mukaan minkäänlaiseen verenvuodatukseen tai väkivaltaan, kun otetaan huomioon normit, jotka Jehova on asettanut kristityille palvelijoilleen! Tosi kristityt eivät pelkästään puhu rauhasta; he elävät sopusoinnussa sen kanssa, mitä he saarnaavat.
20. Millainen on Suuren Babylonin historia rauhan kannalta?
20 Päinvastoin kuin tosi kristityt kristikunnan uskonnollisten järjestöjen edustajat eivät ole osoittautuneet rauhan sanansaattajiksi. Suuren Babylonin uskonnot – kristikunnan kirkot samoin kuin ei-kristilliset uskonnot – ovat katsoneet kansakuntien sotia läpi sormien, tukeneet niitä ja oikeastaan ottaneet niissä johdon. Ne ovat myös yllyttäneet vainoamaan ja jopa murhaamaan Jehovan uskollisia palvelijoita. Sen vuoksi Ilmestyksen 18:24:ssä julistetaan Suuresta Babylonista: ”Hänestä on löydetty profeettojen ja pyhien ja kaikkien niiden veri, jotka on tapettu maan päällä.”
21. Millä tavalla monet rehellissydämiset ihmiset reagoivat, kun he näkevät eron Jehovan kansan käytöksen ja väärän uskonnon harjoittajien käytöksen välillä?
21 Toisin kuin kristikunnan uskonnot ja muu Suuri Babylon tosi uskonto on myönteinen, yhdistävä voima. Jeesus Kristus sanoi tosi seuraajilleen: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35.) Tällainen rakkaus ylittää ne kansalliset, yhteiskunnalliset, taloudelliset ja rotujen väliset rajat, jotka nykyään jakavat muun ihmiskunnan. Koska miljoonat ihmiset joka puolella maapalloa ovat huomanneet tämän, he sanovat Jehovan voidelluille palvelijoille: ”Me tahdomme kulkea teidän kanssanne, sillä olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.” (Sakarja 8:23.)
22. Miten suhtaudumme todistustyöhön, joka on vielä tehtävänä?
22 Jehovan kansana tunnemme suurta iloa siitä, mitä on saatu aikaan, mutta työ ei ole vielä tehty. Kylvettyään siementä ja viljeltyään peltoaan maanviljelijä ei jätä töitään sikseen. Hän työskentelee jatkuvasti, etenkin keskellä parasta elonkorjuuta. Silloin kysytään pitkäjännitteistä, tiivistä työntekoa. Ja juuri nyt kootaan suurempaa tosi Jumalan palvojien eloa kuin milloinkaan ennen. Tämä on iloista aikaa (Jesaja 9:3). Kohtaamme kyllä vastustusta ja välinpitämättömyyttä. Yksilöinä joudumme ehkä painiskelemaan vakavan sairauden, vaikeiden perheolojen tai taloudellisten vaikeuksien kanssa. Mutta rakkautemme Jehovaa kohtaan kannustaa meitä olemaan hellittämättömiä. Sanoma, jonka Jumala on uskonut meille, on jotain sellaista, mitä ihmisten täytyy saada kuulla. Se on rauhan sanoma. Se on tosiaan sama sanoma, jota Jeesus itse saarnasi: Jumalan valtakunnan hyvä uutinen.
Miten vastaat?
◻ Miten Jesajan 52:7 täyttyi muinaisen Israelin tapauksessa?
◻ Miten Jeesus osoittautui suurimmaksi rauhan sanansaattajaksi?
◻ Miten apostoli Paavali yhdisti Jesajan 52:7:n työhön, johon kristityt osallistuvat?
◻ Mitä liittyy siihen, että on rauhan sanansaattaja meidän aikanamme?
[Kuvat s. 13]
Jehovan todistajat ovat Jeesuksen tavoin jumalisen rauhan sanansaattajia
[Kuvat s. 15]
Jehovan todistajat säilyttävät rauhan, suhtautuvatpa ihmiset Valtakunnan sanomaan miten tahansa