ILO

Tunne, jonka synnyttää jonkin hyvän saaminen tai sen odotus; onnellisuuden tila; riemu. Ne heprean ja kreikan sanat, joita Raamatussa käytetään ilosta, riemusta ja iloitsemisesta, ilmaisevat erilaisia merkitysvivahteita ja eriasteista iloa. Näihin sanoihin kuuluvat verbit ilmaisevat sisäistä ilon tunnetta ja sen ilmenemismuotoja, ja niiden merkitys voi olla mm. ’olla iloinen, riemuita, huutaa ilosta, hypellä ilosta’.

Jehova Jumala ja Jeesus Kristus. Jehovaa sanotaan ”onnelliseksi Jumalaksi” (1Ti 1:11). Hän luo ja työskentelee omaksi ilokseen ja luomustensa iloksi. Hänen aikaansaannoksensa tekevät hänet iloiseksi (Ps 104:31). Hän haluaa luomustensakin nauttivan hänen töistään ja omasta työstään (Sr 5:19). Koska hän on kaiken hyvän Lähde (Ja 1:17), kaikki älylliset luomukset, sekä ihmiset että enkelit, voivat saada eniten iloa juuri siitä, että he oppivat tuntemaan hänet (Jer 9:23, 24). Kuningas Daavid sanoi: ”Olkoon mietiskelyni hänelle mieluisaa. Minä puolestani tulen iloitsemaan Jehovassa.” (Ps 104:34.) Hän lauloi myös: ”Vanhurskas iloitsee Jehovassa ja turvautuu häneen, ja kaikki sydämeltään rehdit ylpeilevät.” (Ps 64:10.) Apostoli Paavali kehotti kristittyjä iloitsemaan kaiken aikaa siitä, että he tuntevat Jehovan ja hänen menettelynsä heidän suhteensa, ja hän kirjoitti heille: ”Iloitkaa aina Herrassa [useissa käännöksissä: ”Jehovassa”]. Sanon vielä kerran: iloitkaa!” (Fil 4:4.)

Jeesus Kristus, joka oli lähellä Jehovaa, tuntee hänet parhaiten (Mt 11:27) ja pystyy selittämään Hänet seuraajilleen (Joh 1:18). Sen vuoksi Jeesus on iloinen ja häntä sanotaan ”onnelliseksi ja ainoaksi Valtiaaksi” (1Ti 6:14, 15). Rakkaudesta Isäänsä kohtaan hän tekee aina halukkaasti sitä, mikä miellyttää Häntä (Joh 8:29). Kun hänelle siis annettiin tehtäväksi tulla maan päälle, kärsiä ja kuolla, jotta hän voisi puhdistaa Isänsä nimen häpeästä, ”sen ilon vuoksi, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää” (Hpr 12:2). Hän tunsi myös suurta rakkautta ihmisiä kohtaan ja iloitsi heistä. Raamattu personoi hänet viisaudeksi ennen hänen tuloaan ihmiseksi ja esittää hänen sanoneen: ”Silloin minä olin hänen [Jehovan] rinnallaan mestarityöntekijänä, ja minuun hän oli erityisesti mieltynyt päivästä päivään, ja minä iloitsin kaiken aikaa hänen edessään, iloitsin hänen maansa tuottoisasta osasta, ja mieltymykseni liittyivät ihmisten poikiin.” (San 8:30, 31.)

Jeesus halusi, että hänen seuraajansa tuntisivat samaa iloa, ja hän sanoi heille: ”Olen puhunut teille nämä asiat, jotta minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydeksi.” Enkelit tunsivat iloa maan luomisen aikaan. (Joh 15:11; 17:13; Job 38:4–7.) He tarkkailevat myös Jumalan kansan vaellusta, iloitsevat sen uskollisesta menettelystä ja riemuitsevat varsinkin silloin, kun joku kääntyy syntisiltä teiltään puhtaaseen palvontaan ja Jumalan palvelukseen (Lu 15:7, 10).

Mikä tekee Jumalan iloiseksi? Jehovan palvelijat voivat tehdä hänen sydämensä iloiseksi olemalla uskollisia hänelle. Saatana Panettelija on alinomaa asettanut kyseenalaiseksi Jumalan suvereeniuden oikeellisuuden ja kaikkien niiden nuhteettomuuden, jotka palvelevat Jumalaa (Job 1:9–11; 2:4, 5; Il 12:10). Heihin sopivat sanat: ”Ole viisas, poikani, ja ilahduta sydämeni, niin että voin antaa vastauksen pilkkaajalleni.” (San 27:11.) Jehovan kansa maan päällä voi ilahduttaa Jumalaa olemalla uskollinen hänelle (Jes 65:19; Sef 3:17).

Hengen hedelmä. Koska Jehova on ilon Lähde ja hän haluaa kansansa olevan iloinen, ilo on hänen pyhän henkensä hedelmä. Galatalaiskirjeen 5:22, 23:n luettelossa ilo mainitaan heti rakkauden jälkeen. Apostoli kirjoitti Tessalonikan kristityille: ”Teistä tuli meidän ja Herran jäljittelijöitä, koskapa otitte sanan vastaan suuressa ahdistuksessa iloiten pyhässä hengessä.” (1Te 1:6.) Paavali neuvoikin Roomassa asuvia kristittyjä, että Jumalan valtakunta merkitsee ”vanhurskautta ja rauhaa ja iloa pyhässä hengessä” (Ro 14:17).

Tosi ilo on sydämen ominaisuus, ja se voi vaikuttaa suotuisasti koko ruumiiseen. ”Iloisella sydämellä on hyvä vaikutus kasvoihin” ja ”iloinen sydän tekee hyvää parantajana [tai: ”tekee hyvää ruumiille”]”, sanoo Sananlaskujen viisas kirjoittaja (San 15:13; 17:22, Rbi8, alav.).

Ilo Jumalan palveluksessa. Se mitä Jehova pyytää palvelijoiltaan, ei ole rasittavaa (1Jo 5:3). Hän haluaa heidän nauttivan hänen palveluksestaan. Hänen kansansa Israelin piti nauttia kausittaisista juhlista, joita hän järjesti sille, ja kansaan kuuluvien piti iloita elämänsä muistakin piirteistä ja Jumalan palvonnastaan (3Mo 23:40; 5Mo 12:7, 12, 18). Heidän tuli puhua Jumalasta iloiten (Ps 20:5; 51:14; 59:16). Jos he eivät palvelleet häntä iloisin sydämin, jotakin oli vialla heidän sydämessään ja heidän arvostuksessaan hänen rakkaudellista huomaavaisuuttaan ja hyvyyttään kohtaan. Sen vuoksi hän varoitti heitä siitä, mitä tapahtuisi, jos he olisivat tottelemattomia eivätkä saisi iloa hänen palvelemisestaan: ”Kaikki nämä kiroukset tulevat päällesi – –, koska et kuunnellut Jehovan, Jumalasi, ääntä etkä pitänyt hänen käskyjään ja säädöksiään – –. Ja niiden on jäätävä – – sinun ja jälkeläistesi osaksi – –, koska et palvellut Jehovaa, Jumalaasi, iloiten etkä sydämen ilosta kaiken runsauden takia.” (5Mo 28:45–47.)

Kristitynkin tulee yhtä lailla nauttia Jumalan palveluksestaan, tai muutoin hän ei arvosta sitä todella sydämestään (Ps 100:2). ”Jehovan ilo on teidän linnoituksenne”, sanoi eräs Jehovan uskollinen palvelija (Ne 8:10). Jumalan enkeli ilmoitti sen hyvän uutisen, jota kristitty julistaa, ”hyvänä uutisena suuresta ilosta, joka tulee olemaan kaikella kansalla” (Lu 2:10). Jehovan nimen, jonka hän on yhdistänyt todistajiinsa, ja Raamatusta löytyvän totuuden tulisi itsessään tuottaa iloa hänen todistajilleen. Profeetta Jeremia sanoi: ”Sinun sanastasi tulee minulle riemu ja sydämeni ilo, sillä sinun nimiisi minut on otettu, oi Jehova, armeijoiden Jumala.” (Jer 15:16.)

Lisäksi varsinkin tänä aikana, jolloin maailma on polkenut lokaan oikeuden ja vanhurskauden, iloa synnyttävät Jehovan vanhurskaat oikeudelliset päätökset, jotka vaikuttavat kristillisessä seurakunnassa ja kristittyjen elämässä (Ps 48:11). Edessä oleva suurenmoinen toivo antaa varmasti myös voimakkaan syyn iloon. (”Iloitkaa toivossa”; Ro 12:12; San 10:28.) Heidän pelastuksensa on peruste ilolle (Ps 13:5). Jumalan palvelija saa lisäksi iloa niistä, joita hän auttaa tutustumaan Jehovaan ja palvelemaan häntä (Fil 4:1; 1Te 2:19). Yhteen kokoontuminen ja yhdessä työskenteleminen Jumalan kansan kanssa on yksi suurimpia ilonaiheita (Ps 106:4, 5; 122:1).

Vaino on ilonaihe. Sydämensä varjelevan kristityn tulisi pitää ilona jopa vainoa, vaikka se ei itsessään olekaan miellyttävää, sillä sen kestäminen nuhteettomana on voitto. Jumala auttaa uskollista. (Kol 1:11.) Se on sitä paitsi todiste siitä, että on saanut Jumalan hyväksynnän. Jesus sanoi, että kun kristittyä häväistäisiin ja vainottaisiin, hänen tulisi ’hypellä ilosta’ (Mt 5:11, 12; Ja 1:2–4; 1Pi 4:13, 14).

Muita Jumalan antamia iloja. Jehova on antanut paljon muutakin sellaista, mistä ihmiset voivat nauttia päivittäin. Tällaisia ilonaiheita ovat mm. avioliitto (5Mo 24:5; San 5:18), vanhurskaan ja viisaan lapsen isänä tai äitinä oleminen (San 23:24, 25), ruoka (Sr 10:19; Ap 14:17), viini (Ps 104:14, 15; Sr 10:19) ja Hänen luomakuntansa moninaiset piirteet (Ja 1:17; 1Ti 6:17).

Väärät tai katoavat ilonaiheet. Jeesus puhui ihmisistä, jotka kuulisivat totuuden ja ottaisivat sen iloiten vastaan, mutta eivät tajuaisi sen todellista merkitystä. Sellaiset ihmiset eivät ruoki sydämeensä istutettua sanaa, ja niinpä he menettävät pian ilonsa ja kompastuvat, kun sanan johdosta nousee ahdistusta tai vainoa. (Mt 13:20, 21.) Materialismiin perustuva ilo on petollista, väärää ja lyhytaikaista. Myös sen, joka iloitsee toisen – häntä itseään vihaavankin – onnettomuudesta, täytyy tehdä synnistään tili Jehovalle. (Job 31:25–30; San 17:5; 24:17, 18.) Nuori mies on tyhmä, jos hän luulee, että nauttiakseen elämästä hänen täytyy toimia ”nuoruudelle ominaisten halujen” mukaan (2Ti 2:22; Sr 11:9, 10). Samoin huvitusten rakastaminen voi johtaa pulaan (San 21:17; Sr 7:4). Kristitty, joka riemuitsee verratessaan itseään toisiin, on myös väärässä. Hänen tulisi sen sijaan koetella, mitä hänen oma työnsä on, ja saada siitä syytä riemuun vain itseensä katsoen. (Ga 6:4.)

Ikuinen ilo. Jehova lupasi ennallistaa kansansa Israelin sen oltua pakkosiirtolaisuudessa Babylonissa. Hän toi sen takaisin Jerusalemiin 537 eaa., ja se iloitsi suuresti, kun temppelin perustus laskettiin. (Jes 35:10; 51:11; 65:17–19; Esr 3:10–13.) Jesajan profetia (65:17) täyttyy kuitenkin suuremmassa mitassa, kun ”uudet taivaat ja uusi maa” perustetaan; tämä järjestely tuo iloa koko ihmiskunnalle ikuisesti ”Uuden Jerusalemin” alaisuudessa (Il 21:1–3).

Nykyoloissa ei voi iloita täysin ja rajatta pahuuden, sairauden ja kuoleman takia, mutta sopusoinnussa sen Raamatun säännön kanssa, jonka mukaan ”viisas kuningas hajottaa jumalattomat”, Jeesus Kristus tekee Kuninkaana lopun kaikista Jumalan ja vanhurskauden vihollisista (San 20:26; 1Ko 15:25, 26). Näin kaikki täydellisen ilon esteet poistetaan, sillä edes ”kuolemaa [ei] enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole” (Il 21:4). Enää ei tarvitse surra lainkaan niitä, jotka ovat kuolleet, sillä kuolleiden ylösnousemus poistaa tuon surun. Tämä tieto lohduttaa kristittyjä jo nykyään, eivätkä he tämän takia sure ”niin kuin muut, joilla ei ole toivoa”. (1Te 4:13, 14; Joh 5:28, 29.)