UUSI JERUSALEM

Ilmaus, joka esiintyy kaksi kertaa ja ainoastaan Ilmestyskirjassa, joka on täynnä vertauskuvia (Il 3:12; 21:2). Lähellä tuon näkyjen sarjan loppua ja nähtyään Suuren Babylonin tuhoutumisen apostoli Johannes sanoo: ”Minä näin myös pyhän kaupungin, Uuden Jerusalemin, tulevan alas taivaasta Jumalan luota, valmistettuna niin kuin miehelleen kaunistettu morsian.” (Il 21:2.)

Karitsan morsian. Muiden raamatunkohtien avulla voidaan saada selville, mikä Uusi Jerusalem on. Se on ’kuin morsian’. Myöhemmin Johannes kirjoittaa: ”Yksi niistä seitsemästä enkelistä – – puhui minun kanssani ja sanoi: ’Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.’ Ja hän vei minut pois hengen voimassa suurelle ja korkealle vuorelle, ja hän näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka tuli alas taivaasta Jumalan luota ja jolla oli Jumalan kirkkaus. Sen säteily oli erittäin kallisarvoisen kiven kaltainen, niin kuin kristallinkirkkaana loistavan jaspiskiven.” (Il 21:9–11.)

Kenen morsian Uusi Jerusalem on? Jumalan Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, joka vuodatti verensä uhriksi ihmiskunnan puolesta. (Joh 1:29; Il 5:6, 12; 7:14; 12:11; 21:14.) Mikä tuo morsian on? Se koostuu kirkastetun kristillisen seurakunnan jäsenistä. Maan päällä olevaa seurakuntaa verrattiin ”siveellisesti puhtaaseen neitsyeen”, joka oli määrä esittää Kristukselle (2Ko 11:2). Apostoli Paavali vertaa kristillistä seurakuntaa myös vaimoon, jonka Aviomies ja Pää on Kristus (Ef 5:23–25, 32).

Lisäksi Kristus itse puhuu seurakunnalle Ilmestyksen 3:12:ssa ja lupaa uskolliselle voittajalle, että hän kirjoittaa häneen ”Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta Jumalani luota, ja oman uuden nimeni”. Vaimo ottaa aviomiehensä nimen. Niinpä ne, joiden nähdään seisovan Karitsan kanssa Siioninvuorella, joiden lukumäärä on 144000 ja joiden otsaan on kirjoitettu Karitsan nimi ja hänen Isänsä nimi, ovat ilmeisesti sama ryhmä, morsian (Il 14:1).

Miksi ”Uusi Jerusalem” ei voi olla Lähi-idässä sijaitseva kaupunki?

Uusi Jerusalem on taivaallinen, ei maallinen, sillä se tulee alas ”taivaasta Jumalan luota” (Il 21:10). Tätä kaupunkia eivät siis ole rakentaneet ihmiset, eikä se koostu kirjaimellisista kaduista ja rakennuksista, jotka olisi rakennettu Lähi-itään muinaisen, vuonna 70 tuhotun Jerusalemin kaupungin paikalle. Maan päällä oleville morsianluokan jäsenille kerrotaan, että heidän ’kansalaisuutensa on taivaissa’ ja että he voivat toivoa saavansa ”turmeltumattoman ja saastumattoman ja kuihtumattoman perinnön”. ”Se on varattuna taivaissa teitä varten”, sanoo apostoli Pietari. (Fil 3:20; 1Pi 1:4.)

Vuonna 537 eaa. Jehova loi ”uudet taivaat ja uuden maan”, kun juutalaisten jäännös pääsi Babylonin pakkosiirtolaisuudesta takaisin Jerusalemiin (Jes 65:17). Ilmeisesti ylimmäisen papin Joosuan tukeman Serubbabelin (Daavidin jälkeläinen) toiminta käskynhaltijana muodosti Jerusalemin kaupungissa silloiset ”uudet taivaat” (Hag 1:1, 14). (Ks. TAIVAS: Uudet taivaat ja uusi maa.) Uusi Jerusalem ja tässä vertauskuvallisessa kaupungissa valtaistuimellaan istuva Kristus muodostavat ”uudet taivaat”, jotka hallitsevat ”uutta maata”, maan päällä olevaa ihmisyhteiskuntaa.

Myös näky, jonka Johannes sai Uudesta Jerusalemista, tukee sitä, että se on tosiaan taivaallinen kaupunki. Vain kuvaannollisella kaupungilla voi olla Uuden Jerusalemin mitat ja loisto. Sen pohja oli neliö, jonka jokainen sivu oli n. 555 km, joten sen ympärysmitta oli n. 2220 km eli 12000 stadionia. Koska tuo kaupunki oli kuutio, sen korkeus oli yhtä suuri kuin sen pituus ja leveys. Mikään ihmistekoinen kaupunki ei voisi koskaan ulottua niin kauas avaruuteen. Sitä ympäröi 144 kyynärän (64 m) korkuinen muuri. Tuo muuri oli jaspista, ja se lepäsi 12 peruskiven päällä, jotka olivat kallisarvoisia ja erittäin kauniita: jaspis, safiiri, kalsedoni, smaragdi, sardonyksi, sardi, krysoliitti, berylli, topaasi, krysopraasi, hyasintti ja ametisti. Näihin 12 peruskiveen oli kaiverrettu Karitsan 12 apostolin nimet. Varsinainen kaupunki näiden kauniiden muurien sisällä oli yhtä loistoisa, sillä sen kuvailtiin olevan ”kirkkaan lasin kaltaista puhdasta kultaa” ja siinä sanottiin olevan valtakatu, joka oli ”puhdasta kultaa, kuin läpinäkyvää lasia”. (Il 21:12–21.)

Puhdas, kansakuntien parhaaksi koituva hallitus. Uuteen Jerusalemiin pääsi sen upeiden muurien läpi 12 portin kautta, joita oli kolme kullakin sivulla ja joista jokainen oli tehty valtavasta helmestä. Vaikka näitä portteja ei koskaan suljettu, ”mitään epäpyhää ja ketään iljetyksen ja valheen harjoittajaa ei mitenkään pääse sinne, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjakääröön”. Se oli tosiaan pyhä kaupunki, mutta siellä ei silti ollut näkyvää palvontatemppeliä, sillä ”Jehova Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, samoin Karitsa”. Eikä se tarvinnut ”aurinkoa eikä kuuta, jotta ne paistaisivat siihen, sillä Jumalan kirkkaus valaisi sen, ja sen lamppu oli Karitsa”. Se tulee hallitsemaan kansakuntia tavalla, joka koituu niiden parhaaksi, sillä ”kansakunnat tulevat vaeltamaan sen valossa”. (Il 21:22–27.)