Ennustusten kirja
Ihmisiä kiinnostaa tulevaisuus. He etsivät luotettavia ennusteita eri asioista, säästä talousnäkymiin. Mutta kun he toimivat tällaisten ennusteiden mukaisesti, he kokevat usein pettymyksen. Raamatussa on monia ennustuksia eli profetioita. Kuinka tarkkoja ne ovat? Ovatko ne etukäteen kirjoitettua historiaa? Vai profetiaksi naamioitua historiankirjoitusta?
ROOMALAINEN valtiomies Cato (234–149 eaa.) on tiettävästi sanonut: ”Ihmettelenpä, ettei ennustaja naura nähdessään toisen ennustajan.”1 Monet ihmiset suhtautuvat tosiaan vielä nykyäänkin epäilevästi povaajiin, astrologeihin ja muihin ennustajiin. Näiden ennustukset ovat usein väljästi muotoiltuja, ja niitä voidaan tulkita monella tavalla.
Entä Raamatun profetiat? Onko niitä syytä epäillä? Vai onko perusteita luottaa niihin?
Eivät vain hyviä arvauksia
Asioista perillä olevat ihmiset voivat havaittavissa olevien suuntausten avulla koettaa arvioida tarkasti tulevaisuutta, mutta tällaiset spekulaatiot eivät osu aina oikeaan. Kirjassa Hätkähdyttävä tulevaisuus sanotaan: ”Jokaisen yhteiskunnan edessä ei nyt ole ainoastaan sarja todennäköisiä tulevaisuuksia vaan myös sarja mahdollisia tulevaisuuksia sekä myös riita parhaista tulevaisuuksista.” Siinä jatketaan: ”Kukaan ei tietenkään voi ’tietää’, millainen tulevaisuus on. Voimme vain saattaa otaksumamme järjestykseen ja koettaa laskea niiden todennäköisyysarvot.”2
Raamatunkirjoittajat eivät kuitenkaan vain laskeneet todennäköisyysarvoja tulevaisuutta koskeville otaksumilleen. Heidän ennustuksiaan ei liioin voi sivuuttaa siksi, että ne olisivat hämäriä ja hyvin tulkinnanvaraisia. Päinvastoin monet niistä esitettiin tavattoman selvästi ja ne olivat poikkeuksellisen yksityiskohtaisia, usein juuri sen vastaisia, mitä olisi odottanut. Otetaanpa esimerkiksi se, mitä Raamattu sanoi etukäteen muinaisesta Babylonin kaupungista.
’Lakaistaan tuhon luudalla’
Muinaisesta Babylonista tuli ”kuningaskuntien kruunu” (Jesaja 13:19, KR-92). Tämä joka suuntaan levittäytyvä kaupunki sijaitsi strategisella paikalla Persianlahdelta Välimerelle kulkevan kauppareitin varrella ja toimi paikkana, jonka kautta itä ja länsi kävivät kauppaa maa- ja meriteitse.
Tultaessa 600-luvulle eaa. Babylon oli Babylonian maailmanvallan valloittamattomalta näyttävä pääkaupunki. Se sijaitsi Eufratin varrella, ja virran vesiä hyödyntäen oli muodostettu leveä, syvä vallihauta sekä kanavaverkosto. Lisäksi kaupungin suojana oli massiivinen kaksoismuurijärjestelmä ja muurit oli varustettu monin puolustustornein. Ei ihme, että sen asukkaat tunsivat olevansa turvassa.
Mutta 700-luvulla eaa., ennen kuin Babylon nousi kunniansa kukkuloille, profeetta Jesaja ennusti, että se ’lakaistaisiin tuhon luudalla’ (Jesaja 13:19; 14:22, 23). Jesaja kuvaili myös, millä tavalla Babylon kukistuisi. Valloittajat ’kuivattaisivat’ sen joet – joiden varassa oli sen puolustus, vallihauta – jolloin kaupunki jäisi suojattomaksi. Jesaja kertoi jopa valloittajan nimen: ”Kyyros”, suuri persialainen kuningas, jolle avattaisiin ”portit ja ovet niin ettei niitä kukaan sulje”. (Jesaja 44:27–45:2, KR-92.)
Nämä olivat rohkeita ennustuksia. Mutta toteutuivatko ne? Historia vastaa.
”Ilman taistelua”
Kaksisataa vuotta sen jälkeen, kun Jesaja oli kirjoittanut ennustuksensa, lokakuun 5. päivän yönä vuonna 539 eaa., Kyyros Suuren johtamat Meedo-Persian sotajoukot olivat leiriytyneinä Babylonin lähellä. Babylonialaiset olivat kuitenkin luottavaisia. Kreikkalaisen historioitsijan Herodotoksen mukaan (joka eli 400-luvulla eaa.) heillä oli ruokaa varastossa vuosiksi.3 Heillä oli turvanaan myös Eufrat ja Babylonin mahtavat muurit. Siitä huolimatta Nabunaidin aikakirjan mukaan tuona samana yönä ”Kyyroksen armeija – – [tuli] Babyloniin ilman taistelua”.4 Miten se oli mahdollista?
Herodotos selittää, että kaupungin asukkaat ”tanssivat ja pitivät hyviä päiviä” juhlissa.5 Mutta ulkopuolella Kyyros oli johdattanut Eufratin vedet toisaalle. Veden pinnan laskettua hänen sotajoukkonsa kahlasi joenuomaa pitkin reisiä myöten vedessä. Se marssi korkeiden muurien vieritse ja meni sisään Herodotoksen sanoin ”joelle vievistä porteista”, jotka oli jätetty huolettomasti auki.6 (Vrt. Daniel 5:1–4; Jeremia 50:24; 51:31, 32.) Eräät muut historioitsijat, muun muassa Ksenofon (n. 431–352 eaa.), sekä arkeologien löytämät nuolenpääkirjoitustaulut vahvistavat, että Babylon kukistui yhtäkkiä Kyyroksen edessä.7
Näin täyttyi Jesajan ennustus Babylonista. Vai täyttyikö? Onko mahdollista, ettei se ollutkaan ennustus vaan että se kirjoitettiin noiden tapahtumien jälkeen? Samaa voitaisiin tosiasiassa kysyä muistakin Raamatun profetioista.
Profetiaksi naamioitua historiankirjoitusta?
Jos Raamatun profeetat, Jesaja mukaan lukien, ainoastaan muunsivat historiaa saadakseen sen näyttämään ennustukselta, nämä miehet eivät olleet muuta kuin taitavia huijareita. Mutta miksi he olisivat petkuttaneet tällä tavoin? Tosi profeetat ilmoittivat epäröimättä, etteivät he olleet lahjottavissa (1. Samuelin kirja 12:3; Daniel 5:17). Ja olemme jo tarkastelleet vakuuttavia todisteita siitä, että raamatunkirjoittajat (joista monet olivat profeettoja) olivat luotettavia miehiä, jotka olivat valmiita paljastamaan jopa omat, kiusalliset virheensä. Tuntuu epätodennäköiseltä, että tällaiset miehet olisivat taipuvaisia petkuttamaan harkitusti, verhoamaan historian profetiaksi.
On vielä muutakin huomioon otettavaa. Monissa Raamatun profetioissa tuomittiin kirpeästi profeetan oma kansa, mukaan lukien papit ja hallitsijat. Esimerkiksi Jesaja arvosteli ankarasti oman aikansa israelilaisten, sekä johtajien että kansan, surkeaa moraalista tilaa (Jesaja 1:2–10). Toiset profeetat paljastivat voimakkain sanoin pappien synnit (Sefanja 3:4; Malakia 2:1–9). On vaikea ymmärtää, miksi he olisivat sepittäneet ennustuksia, joissa esitettiin terävimpiä kuviteltavissa olevia moitteita heidän omaa kansaansa vastaan, ja miksi papit olisivat tukeneet tällaista juonta.
Jos lisäksi profeetat olivat pelkkiä petkuttajia, niin miten he olisivat voineet onnistua tuossa väärentämisessä? Lukutaitoa suosittiin Israelissa. Lapsia opetettiin pienestä pitäen lukemaan ja kirjoittamaan. (5. Mooseksen kirja 6:6–9.) Raamattua kehotettiin lukemaan henkilökohtaisesti (Psalmit 1:2). Sitä luettiin synagogissa julkisesti viikoittain sapattina (Apostolien teot 15:21). Tuntuu epätodennäköiseltä, että kokonainen lukutaitoinen kansakunta, joka oli perehtynyt Raamattuun, olisi uskonut tällaiseen huijaukseen.
Sitä paitsi Jesajan profetiaan Babylonin kukistumisesta liittyy muutakin. Siinä mainitaan yksityiskohta, jota yksinkertaisesti ei olisi voitu kirjoittaa sen täyttymisen jälkeen.
”Sitä ei koskaan asuta”
Mitä Babylonista tulisi kukistumisensa jälkeen? Jesaja ennusti: ”Sitä ei koskaan asuta, eikä se jää olemaan sukupolvesta sukupolveen. Eikä arabi pystytä sinne telttaansa, eivätkä paimenet lepuuta siellä katraitaan.” (Jesaja 13:20.) Sellainen ennustus, että näin suotuisalla paikalla sijaitsevasta kaupungista tulisi pysyvästi asumaton, on saattanut vaikuttaa vähintäänkin oudolta. Olisiko Jesajan sanat voitu kirjoittaa sen jälkeen, kun hän oli nähnyt aution Babylonin?
Kyyroksen valloituksen jälkeen Babylonissa – joka tosin oli heikentynyt – oli asukkaita vielä satoja vuosia. Muistathan, että Kuolleenmeren kirjakääröihin kuuluu koko Jesajan kirjan käsittävä jäljennös, joka on ajoitettu 100-luvulle eaa. Tuon kirjakäärön jäljentämisen aikoihin parthialaiset alistivat Babylonin valtaansa. Ensimmäisellä vuosisadalla ya. Babylonissa oli juutalainen siirtokunta ja raamatunkirjoittaja Pietari kävi siellä (1. Pietarin kirje 5:13). Siihen aikaan Kuolleenmeren käsikirjoitusten Jesaja-käärö oli ollut olemassa melkein kaksisataa vuotta. Ensimmäisellä vuosisadalla Babylon ei siis ollut vieläkään täysin autio, mutta Jesajan kirja oli ollut valmiina jo pitkään.a
Kuten ennustettiin, Babylonista tuli lopulta pelkkä ”kiviröykkiö” (Jeremia 51:37). Heprean kielen tutkijan Hieronymuksen mukaan Babylon oli hänen päivinään (300-luvulla) metsästysmaata, missä vaelteli ”kaikenlaisia petoja”.9 Babylon on autio vielä nykyäänkin.
Jesaja ei elinaikanaan nähnyt Babylonin autioitumista. Mutta tuon kerran niin mahtavan kaupungin rauniot noin 80 kilometrin päässä Bagdadista etelään nykyisessä Irakissa todistavat ääneti hänen sanojensa täyttymyksestä: ”Sitä ei koskaan asuta.” Babylonin entisöiminen turistikohteeksi voi houkutella kävijöitä, mutta sen ”jälkeläiset ja jälkipolvet” ovat iäksi hävinneet. (Jesaja 13:20; 14:22, 23.)
Profeetta Jesaja ei siis lausunut väljiä ennustuksia, jotka olisi voinut sovittaa mihin tahansa tulevaan tapahtumaan. Hän ei liioin muuntanut historiaa saadakseen sen näyttämään profetialta. Ajattelehan: miksi joku petkuttaja uskaltautuisi esittämään ”ennustuksen” asiasta, johon hän ei pystyisi mitenkään vaikuttamaan – siitä että mahtavaa Babylonia ei enää koskaan asuttaisi?
Tämä Babylonin kukistumista koskeva profetia on vain yksi Raamatusta otettu esimerkki.b Monet ihmiset näkevät Raamatun ennustusten täyttymisessä osoituksen siitä, että sen täytyy olla peräisin ihmistä korkeammasta lähteestä. Ehkä olet yhtä mieltä siitä, että tämä ennustusten kirja on vähintäänkin tutustumisen arvoinen. Yksi asia on varma: nykyajan ennustajien hämärien tai sensaatiomaisten ennustusten ja Raamatun selvien, järkevien ja yksityiskohtaisten profetioiden välillä on huima ero.
[Alaviitteet]
a On vankkoja perusteita sille, että Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirjat, myös Jesaja, kirjoitettiin kauan ennen ensimmäistä vuosisataa. Historioitsija Josefus (1. vuosisadalla) antoi ymmärtää, että Heprealaisten kirjoitusten kaanon oli vakiintunut kauan ennen hänen aikaansa.8 Lisäksi kreikkalaista Septuagintaa, Heprealaisten kirjoitusten kreikankielistä käännöstä, alettiin tehdä 200-luvulla eaa. ja se valmistui 100-luvulle mennessä eaa.
b Raamatun profetioita ja niiden täyttymisestä kertovia historiallisia tosiasioita käsitellään enemmän Jehovan todistajien julkaisemassa kirjassa Raamattu – Jumalan vai ihmisen sana? s. 117–133.
[Huomioteksti s. 28]
Olivatko raamatunkirjoittajat täsmällisiä profeettoja vai taitavia huijareita?
[Kuva s. 29]
Muinaisen Babylonin raunioita